On haastavaa

Itselleni vähän kipeä aihe, mutta ajattelin kysyä, että miten muut ovat asian hoitaneet. Olen 350km:n päässä asuvan 10v tytön ja 3v pojan kummi (eri perheistä) sekä aivan toisella suunnalla saman matkan päässä olevan pienen tyttölapsen kummi. Minua harmittaa jatkuvasti, että näemme kummilapsiamme tosi harvoin. Pidetään toki yhteyttä aktiivisesti perheisiin, koska äidit ovat olleet lapsuudesta asti ystäviämme tuolla ekalla paikkakunnalla, joka on kotipaikkakuntani. Olemme käyneet paikan päällä yleensä muutaman kerran vuodessa, mutta nyt viime käynti on niinkin kaukaa kuin alkukesästä. Muistan lapsia aina jouluna ja synttäreinä ja kyselen muutenkin kuulumisia tekstiviesteillä ja puhelimessa puhuessa, mutta silti kaivertaa. Mutta kyllä vanhempien täytyi kummeja valitessaan tietää, että yhteydenpito ei voi olla samanlaista kuin jos asuisi samalla paikkakunnalla vai miten asian ajattelette? Meille on kummiksi valinnan jälkeen syntynyt itselle muksuja, olemme rakentaneet, olleet mukana työelämässä ja noinkin kauas on lyhyen viikonlopun aikana vaikea kovin usein lähteä. Tuo paikkakunta missä pienin kummilapsi asuu, on suunnalla, jonne meillä ei ole ikävä kyllä mitään muuta asiaa, joten olemme toistaiseksi käyneet siellä vain 1v-synttäreillä. Perhe on tuttu mieheni puolelta, joten en osaa oikein kovin luonnollisesti pitää yhteyttä heihin, mutta tekstiviesteillä olen kysellyt pikkuisen kuulumisia.

Olenko aivan onneton kummi?? :(((