Itselleni vähän kipeä aihe, mutta ajattelin kysyä, että miten muut ovat asian hoitaneet. Olen 350km:n päässä asuvan 10v tytön ja 3v pojan kummi (eri perheistä) sekä aivan toisella suunnalla saman matkan päässä olevan pienen tyttölapsen kummi. Minua harmittaa jatkuvasti, että näemme kummilapsiamme tosi harvoin. Pidetään toki yhteyttä aktiivisesti perheisiin, koska äidit ovat olleet lapsuudesta asti ystäviämme tuolla ekalla paikkakunnalla, joka on kotipaikkakuntani. Olemme käyneet paikan päällä yleensä muutaman kerran vuodessa, mutta nyt viime käynti on niinkin kaukaa kuin alkukesästä. Muistan lapsia aina jouluna ja synttäreinä ja kyselen muutenkin kuulumisia tekstiviesteillä ja puhelimessa puhuessa, mutta silti kaivertaa. Mutta kyllä vanhempien täytyi kummeja valitessaan tietää, että yhteydenpito ei voi olla samanlaista kuin jos asuisi samalla paikkakunnalla vai miten asian ajattelette? Meille on kummiksi valinnan jälkeen syntynyt itselle muksuja, olemme rakentaneet, olleet mukana työelämässä ja noinkin kauas on lyhyen viikonlopun aikana vaikea kovin usein lähteä. Tuo paikkakunta missä pienin kummilapsi asuu, on suunnalla, jonne meillä ei ole ikävä kyllä mitään muuta asiaa, joten olemme toistaiseksi käyneet siellä vain 1v-synttäreillä. Perhe on tuttu mieheni puolelta, joten en osaa oikein kovin luonnollisesti pitää yhteyttä heihin, mutta tekstiviesteillä olen kysellyt pikkuisen kuulumisia.
Olenko aivan onneton kummi?? :(((
Olenko aivan onneton kummi?? :(((
Vastaukset 2
Vanhimmat
et ole onneton kummi. se on mielestäni ymmärrettävää ettei pysty kovin usein lähtemään 350km:n päähän tapaamaan kummilapsia, varsinkaan kun itselläsikin on jo lapsia. pidät kuitenkin muuten yhteyttä ja muistat synttäreinä ja jouluina, se on hyvä. mielestäni myös kummilasten vanhemmat( tietty ne lapset) voisivat käydä joskus sinun luonasi. ei se kummius ole yksinään sinun vastuullasi, myös kummilapset perheineen voisivat käydä teillä.
Jos tehtäisiin kysely, onko mitään mieltä nykyään ylläpitää koko kummiaatetta, niin uskoisin, että 3/4 kummeista vastaisi, että ei ole mieltä!
Suurimmalla osalla seka kummilapsista ja kummeista tulee koko jutusta vain paha mieli. Lapset tuntevat itsensä hylätyksi, kun kummit eivät huomioi tarpeeksi (tai anna rahaa tarpeeksi) ja kummit tuntevat huonoa omaatuntoa samoista asioista.
Paras lopettaa kummius kokonaan. Jos haluaa osallistua jonkun ihmisen elämään, niin yhtä lailla sen voi toteuttaa ihan normaaliystävyyden kautta.