Luin eilen illalla kyseisen teoksen yhteen kyytiin, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Teos on fiktiivinen, mutta ilmiselvästi kirjoittajalla on kokemusta hoitokokouksista ja 70-luvun isäntähengestä. Millainenhan hänen taustansa mahtaa olla...
Mielestäni kirjasta välittyi sellainen kuva, että lakihenkisyys valtasi OSAN "johtoportaan" ihmisistä, mutta tavallinen seurakunta ei rajuja hoitokokouksia hyväksynyt. Nämä väärät valtiaat olivat niin vahvoja puheissaan ja toimissaan, ettei Raamattua vähän tunteva rahvas tohtinut lähteä kyseenalaistamaan heidän oppejaan saatika asettua pois potkittujen puolelle saman tuomion pelossa.
Kun kyse on hengistä ja niiden vaikutuksista, en ihmettele, että ihmiset ovat arkoja ilmaisemaan mielipiteensä pelätessään, että omien eriävien näkemysten taustalla vaikuttakin antikristuksen henki. Jos Raamattua työkseen tulkitseva lauman johtaja väittää, että jossakin lauman jäsenessä on Saatanan henki, vaatii melkoista rohkeutta tavalliselta rivijäseneltä asettua häntä vastaan.
Jälkeenpäin on todettu vl-piireissäkin, että osa vl-ihmisistä oli isäntähengessä ja toimi lakihenkisesti. Osa heistä on kuollut, osa hyljännyt vl-uskon ja osa tehnyt asiasta parannusta. Elossa olevien pitäisi vielä varmaan sopia asiat keskenään niiden kanssa, joita vastaan ovat rikkoneet, koska katkeruutta on vielä niin paljon. Sen sijaan en ymmärrä sitä vaatimusta, että kaikkien vl-uskovaisten pitäisi tehdä julkinen parannus 70-luvun hengestä. Olivathan tavalliset riviuskovaiset usein uhreja itsekin.
Mielestäni kirjasta välittyi sellainen kuva, että lakihenkisyys valtasi OSAN "johtoportaan" ihmisistä, mutta tavallinen seurakunta ei rajuja hoitokokouksia hyväksynyt. Nämä väärät valtiaat olivat niin vahvoja puheissaan ja toimissaan, ettei Raamattua vähän tunteva rahvas tohtinut lähteä kyseenalaistamaan heidän oppejaan saatika asettua pois potkittujen puolelle saman tuomion pelossa.
Kun kyse on hengistä ja niiden vaikutuksista, en ihmettele, että ihmiset ovat arkoja ilmaisemaan mielipiteensä pelätessään, että omien eriävien näkemysten taustalla vaikuttakin antikristuksen henki. Jos Raamattua työkseen tulkitseva lauman johtaja väittää, että jossakin lauman jäsenessä on Saatanan henki, vaatii melkoista rohkeutta tavalliselta rivijäseneltä asettua häntä vastaan.
Jälkeenpäin on todettu vl-piireissäkin, että osa vl-ihmisistä oli isäntähengessä ja toimi lakihenkisesti. Osa heistä on kuollut, osa hyljännyt vl-uskon ja osa tehnyt asiasta parannusta. Elossa olevien pitäisi vielä varmaan sopia asiat keskenään niiden kanssa, joita vastaan ovat rikkoneet, koska katkeruutta on vielä niin paljon. Sen sijaan en ymmärrä sitä vaatimusta, että kaikkien vl-uskovaisten pitäisi tehdä julkinen parannus 70-luvun hengestä. Olivathan tavalliset riviuskovaiset usein uhreja itsekin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
syntyi kun luin perä-perää Suden uhrit ja Kurvisen "Raportti lestadiolaisuudesta"
Kummassakin oli samat henkilöt: Kurvisella itse asiasta haastateltuina ja nauhalta kirjoitettuina, Hartvaaralla tunnistettavilla peitenimillä parodioituina.
Oikeastaan aivan humoristinenkin vaikutelma Suden uhreista syntyy kun lukee henkilöistä, jotka tosielämässäkin on hyvin tuntenut. (Kuin ennen lapsena Linnanmäen huvipuiston väärentävistä peileistä omaa kuvaa katsottaessa.)
En ole itse niitä kokenut (synnyin suunnilleen noihin aikoihin), ja ihmettelen suuresti sitä palavaa kiihkoa, millä monet ex-vl:t ja kritisoijat vouhkaavat. Minä en voi toisten puolesta pyytää anteeksi, vaikka pahoillani olen.
Toisaalta kyseessä oli varmaankin näiden "lakihenkisten" voimakas reaktio liberaaleja vastaan, vai?
Oli todella hankala sovitella kun lakihenkisyyttä oli samaan aikaan. Ikäänkuin kahden rintaman välissä. Suurin piirtein näin muisteli Einari Lepistö.
"Melkoinen kontrasti"...
Tarkoitatko siis, että Kurvinen ja Hartvaara antoivat tapahtumista vastakkaiset kuvaukset? Jos ymmärsin oikein, tunnet osan kirjan henkilöistä? Se ei siis ole täysin fiktiivinen?
Tarkoitatko kahdella rintamalla lakihenkisiä ja hempeähenkisiä?
Lakihenkisyyttä on ruoskittu ankarasti täällä, joten siitä minulla on jonkinlainen käsitys. Mutta miten ilmeni uskovaisten elämässä hempeähenkisyys, onko sinulla siitä tietoa?
oon vaan llukenu.
etenkin televisio ja myös ehkäisy ainakin.
Toisten mielestä televisio oli Ok vaikka oli päätetty ettei televisoita uskovaisiin kotiin hankita.
Toiset meni äärilaitaan, niin että televisio oli jo laitteena paha, niin ettei edes koulussa voi katsoa.
varsinkin vanhemman polven uskovaiset tunnistavat, ketä Hartvaaran parodioimat "keskusyhdistyksen edustajat" meriteeraavat ja ketä heidän on tarkoitus "esittää".
Kirjassa esiintyvät paikkakuntalaiset voivat olla fiktiivisiä, ehkä itä-Suomessa heidätkin voitaisiin tunnistaa, tai heillä voi olla paikalliset esikuvansa.
Melko vinha yksityiskohta on se, että Kurvisen raportissa on nähdäkseni mainittu tämä Hartvaara myös, tosin oikealla nimellään.
ja hempeähenkisyyshän on synnin luvallisuutta,
josta ei saa moittia.
Jees, tuosta televisiokysymyksestä oli jonkin verran juttua kirjassakin. Nimittäin joku mies joutui hoidettavaksi sen vuoksi, että hänen epäuskoinen vaimonsa ja lapsensa pitivät televisiota vintillä. Kyse oli varmaan juuri tuosta laitteen synnillistämisestä, mistä kirjoitit. Ilmeisesti se ollut niin, että maallistumista vastaan taistellessaan osa meni toiseen ääripäähän eli lakihenkisyyteen.
Jeps. Eihän niillä nimillä ole niin väliäkään. Kiinnostaa vain, onko Hartvaaran teokselle ollut vastinetta todellisessa elämässä vai onko joitakin tapahtumia väritetty vetävämmiksi.
...tämän kirjan ja monta muutakin kirjaa niin SRK:n kuin erotettujenkin kirjoittamina. Tätä Kurvisen raporttia en ole vielä lukenut, mutta tässä lähiaikoina luen senkin.
Aika mielenkiintoista ja merkille pantavaa asioisa on se, että niin SRK:n kuin erotettujenkin kirjoituksissa lentää nuolet samaan kohteeseen. Vääriin henkivaltoihin, joita vastaan taistelu oli. SRK:n sisälläkin näkemykset jakaantui ja varmasti tässä on se syy, miksi SRK kantaa myös voimakasta leimaa mukanaan näistä asioista. Eli SRK:n sisälläkin ihan johtokunnassa repi rakkautta väärä henkivalta ja samoin se teki monen ry:n johtokunnassakin.
Siis nuolet osuvat vääriin henkivaltoihin molemmilta suunnilta.
En ole lukenut vielä muita aihetta käsitteleviä kirjoja (aihetta kylläkin on sivuttu monissa artikkeleissa yms.), mutta mielestäni tästäkin fiktioteoksesta sai sellaisen kuvan, ettei päätöksiä tehty suinkaan täydessä yhteisymmärryksessä. Lakihenkisyys valtasi vain osan porukkaa, vaikka monet lähtivätkin heitä myötäilemään oman tuomion pelossa. Siksi on ikävää, että stigma tuntuu olevan koko vl-liikkeen yllä.
on heissä jotka eivät tulleet tekoineen valkeuteen eivätkä antaneet itseään parantaa
julkisuus kasaa päällemme monenlaista painolastia, sydämessämme kuitenkin tunnemme vanhurskautta rauhaa ja iloa
kaikilla on inhimillinen taipumus siirtää syy jonkin toisen niskoille, esim tässä tapauksessa "liikkeen" stigmaksi
usko on omakohtainen, sitä kysytään
Vaikka kuinka yrität sysätä stigman jonnekin muualle:
>>...on heissä jotka eivät tulleet tekoineen valkeuteen eivätkä antaneet itseään parantaa
siitä 70-luvusta on tällä palstalla kirjoitettu jos kuinka paljon; etkö ole lukenut, kun puhut "ihmisten mielivaltaisesta käsittelystä"
et puhu ainakaan vl-kristillisyydestä
Vai en, olinhan siinä viettänyt yli 30 vuotta, kunnes sain kenkää. Ja juuri ihan mielivaltaisesti. Eli arvostelin edellisiä mielivaltaisia erottamisia, niin johan kolahti minullekin ero!
Se siitä. Älä itse arvostele asioista, joita et tunne!
oli niitten "edellisten mielivaltaisten erottamisten" syy? ...jossakin oli ketjun alkusyy, toinen tuki toistaan ja kaikki samaan kuoppaan kaatuivat