Pitovoide luistelusuksissa?

Mikä on se tekijä, joka estää ns. luistelusuksen voitelemisen pitovoiteella.
Tietenkin luisto silloin voi huonontua, mutta satunnaiselle hiihtäjälle sillä ei ehkä ole väliä. Satunnaisen hiihtelijän luistelusuksi ei myöskään välttämättä ole ihan huippujäykkä eikä hän muutenkaan hae huippuominaisuuksia.

Mutta mikä on se tekijä siinä luistelusuksessa, että sitä EI VOI voidella ja että sillä EI VOI hiihtää perinteistä?

molempia kirjoitti:

Mikä on se tekijä, joka estää ns. luistelusuksen voitelemisen pitovoiteella.
Tietenkin luisto silloin voi huonontua, mutta satunnaiselle hiihtäjälle sillä ei ehkä ole väliä. Satunnaisen hiihtelijän luistelusuksi ei myöskään välttämättä ole ihan huippujäykkä eikä hän muutenkaan hae huippuominaisuuksia.

Mutta mikä on se tekijä siinä luistelusuksessa, että sitä EI VOI voidella ja että sillä EI VOI hiihtää perinteistä?

arvaisin että tuon luistelusuksen, sanotaanko nyt voidepesä vaikka siinä ei varsinaisesti sellaista olekkaan, on suksen jäykkyydestä johtuen niin syvä ettei siihen saa helpolla pitoa. Tai tietysti sitten saa jonkinlaisen jos alkaa rakentamaan sinne pohjaan jotain pitovoidekakkua. Mutta vastaako se enää tarkoitustaan, kun suksi ei sovellu enää oikein kumpaankaan hiihtomuotoon.

17 kirjoitti:

arvaisin että tuon luistelusuksen, sanotaanko nyt voidepesä vaikka siinä ei varsinaisesti sellaista olekkaan, on suksen jäykkyydestä johtuen niin syvä ettei siihen saa helpolla pitoa. Tai tietysti sitten saa jonkinlaisen jos alkaa rakentamaan sinne pohjaan jotain pitovoidekakkua. Mutta vastaako se enää tarkoitustaan, kun suksi ei sovellu enää oikein kumpaankaan hiihtomuotoon.

sen takia combisuksiakaan ei enää juurikaan käytetä, ne kun ei sovi kummallekaan tyylille. kun vapaan suksesta karhentaa pitoalueen, se ei enää toimi luisteluhiihdossa.

vaihtoehto,osta pertsan sukset,muutoin hiihto ei maistu.

himohiihtäjäkin kirjoitti:

vaihtoehto,osta pertsan sukset,muutoin hiihto ei maistu.

että tämä on vaikea asia välineurheilijalle, joka aina pyrkii optimaalisiin ominaisuuksiin.
Me kaikki emme kuitenkaan kuulu siihen ryhmään.

Minä ajan yli kymmenen vuotta vanhalla autolla. Liikun paljon vanhalla kolmevaihteisella polkupyörällä.
Maratonejakin olen juossut alle satasen markettilenkkareilla enkä omista mitään merkkiurheiluvaatteita. Mutta koska jo alunperin olen myös ruma ja pienikokoinen, niin en ole kokenut tarpeelliseksi pyrkiä täydellisyyteen ympäristöni ja käyttövälineideni suhteen. Kohtalaisen hyvä toimivuus riittää.

Edellisestä seuraa, että myös suksien suhteen olen sopeutuvainen.
Minulla on kaksikin suksiparia, joilla hiihdän perinteistä tai luistelua tarpeen mukaan. Jos sukseen laittaa tarpeeksi pitovoidetta tai keli sattuu olemaan pitävä, voi ylämäetkin nousta pertsalla. Jos ei viitsi pitoa voidella niin luistelu käy samoilla suksilla. Tietenkään suksi ei saa olla äärimmäisen jäykkä.
Ladun tukkeena en ole ollut ylä- enkä alamäessä ja hiihtäminen on nautinnollista.

Tämänkaltainen ajattelu ei tietysti ole tarkoituksenmukaista välineistä innostuneelle tai kilpaurheilijalle.

Ymmärrän kirjoitti:

että tämä on vaikea asia välineurheilijalle, joka aina pyrkii optimaalisiin ominaisuuksiin.
Me kaikki emme kuitenkaan kuulu siihen ryhmään.

Minä ajan yli kymmenen vuotta vanhalla autolla. Liikun paljon vanhalla kolmevaihteisella polkupyörällä.
Maratonejakin olen juossut alle satasen markettilenkkareilla enkä omista mitään merkkiurheiluvaatteita. Mutta koska jo alunperin olen myös ruma ja pienikokoinen, niin en ole kokenut tarpeelliseksi pyrkiä täydellisyyteen ympäristöni ja käyttövälineideni suhteen. Kohtalaisen hyvä toimivuus riittää.

Edellisestä seuraa, että myös suksien suhteen olen sopeutuvainen.
Minulla on kaksikin suksiparia, joilla hiihdän perinteistä tai luistelua tarpeen mukaan. Jos sukseen laittaa tarpeeksi pitovoidetta tai keli sattuu olemaan pitävä, voi ylämäetkin nousta pertsalla. Jos ei viitsi pitoa voidella niin luistelu käy samoilla suksilla. Tietenkään suksi ei saa olla äärimmäisen jäykkä.
Ladun tukkeena en ole ollut ylä- enkä alamäessä ja hiihtäminen on nautinnollista.

Tämänkaltainen ajattelu ei tietysti ole tarkoituksenmukaista välineistä innostuneelle tai kilpaurheilijalle.

kyse ei ole välineurheilusta vaan suksien hiihdettävyydestä. pito ei pysy hyvin jos pitoaluetta ei karhenna. kun pitoalueen karhentaa, ei suksilla enää voi luistella hyvin.

Ymmärrän kirjoitti:

että tämä on vaikea asia välineurheilijalle, joka aina pyrkii optimaalisiin ominaisuuksiin.
Me kaikki emme kuitenkaan kuulu siihen ryhmään.

Minä ajan yli kymmenen vuotta vanhalla autolla. Liikun paljon vanhalla kolmevaihteisella polkupyörällä.
Maratonejakin olen juossut alle satasen markettilenkkareilla enkä omista mitään merkkiurheiluvaatteita. Mutta koska jo alunperin olen myös ruma ja pienikokoinen, niin en ole kokenut tarpeelliseksi pyrkiä täydellisyyteen ympäristöni ja käyttövälineideni suhteen. Kohtalaisen hyvä toimivuus riittää.

Edellisestä seuraa, että myös suksien suhteen olen sopeutuvainen.
Minulla on kaksikin suksiparia, joilla hiihdän perinteistä tai luistelua tarpeen mukaan. Jos sukseen laittaa tarpeeksi pitovoidetta tai keli sattuu olemaan pitävä, voi ylämäetkin nousta pertsalla. Jos ei viitsi pitoa voidella niin luistelu käy samoilla suksilla. Tietenkään suksi ei saa olla äärimmäisen jäykkä.
Ladun tukkeena en ole ollut ylä- enkä alamäessä ja hiihtäminen on nautinnollista.

Tämänkaltainen ajattelu ei tietysti ole tarkoituksenmukaista välineistä innostuneelle tai kilpaurheilijalle.

onko ne luistelusukset?? pertsan suksilla kyllä voi luistella olen itsekin tehnyt monta kertaa, mutta en usko että luistelu suksea saa pitämään.

"Toinen kokeiltava asia voisi olla kelivoiteen laittaminen koko pohjalle."
Noin juuri, niin vanhaa hyvää aikaan voideltiin ja Karhukin on toiminut noin voitelemattomassaan. Minä ehkä laittaisin kelivoidetta vain kantapäästä kärkeen.