Piti laittaa tää viesti tähän palstaan, kun en sopivampaa löytänyt täältä forumilta...
Oon 24 v. nainen. Kävin gynellä toista kertaa elämässäni viime kuussa. Ei koskaan oo ollut poikakaveria, en oo koskaan siis edes suudellut, itse asiassa ei edes kiinnosta parisuhde vielä.
Sen gynekäynnin jälkeen mulla on ollut kaikkee seksuaalisia oloja ja ajatuksia, jotka hieman hämmentää, koska en oo tottunut niihin. Kuinkahan kauan tää kestää? Ois kiva jos osais vaan ottaa ne rennosti, eikä vaivais. Voi olla et se gynekäynti laukaisi ne...tai sit se voi johtua luontaistuotteista (vitamiineja ja muita), jotka kenties lisää halukkuutta ja ajatuksia?
Kamalaa, et yksi lääkäritoimenpide voi aiheuttaa tommosta, jos se nyt siitä johtuu...tai sit se johtuu vaan musta ittestäni? Sit se mitä lääkäri tekee tutkiesaan voi jäädä 'vaivaamaan' kun jutut palaa mieleen.
Miten te naiset suhtaudutte omiin oloihinne? Onko hyviä vinkkejä mulle?
Oon 24 v. nainen. Kävin gynellä toista kertaa elämässäni viime kuussa. Ei koskaan oo ollut poikakaveria, en oo koskaan siis edes suudellut, itse asiassa ei edes kiinnosta parisuhde vielä.
Sen gynekäynnin jälkeen mulla on ollut kaikkee seksuaalisia oloja ja ajatuksia, jotka hieman hämmentää, koska en oo tottunut niihin. Kuinkahan kauan tää kestää? Ois kiva jos osais vaan ottaa ne rennosti, eikä vaivais. Voi olla et se gynekäynti laukaisi ne...tai sit se voi johtua luontaistuotteista (vitamiineja ja muita), jotka kenties lisää halukkuutta ja ajatuksia?
Kamalaa, et yksi lääkäritoimenpide voi aiheuttaa tommosta, jos se nyt siitä johtuu...tai sit se johtuu vaan musta ittestäni? Sit se mitä lääkäri tekee tutkiesaan voi jäädä 'vaivaamaan' kun jutut palaa mieleen.
Miten te naiset suhtaudutte omiin oloihinne? Onko hyviä vinkkejä mulle?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiva, kun otit asian puheeksi.
Musta tuntuu,että mikäli gyne oli ensimmäinen ihminen, kuka on koskaan koskenut intiimeihin paikkoihisi niin tuo on luonnollista ja normaalia.
Tottakai, siinä herää seksuaalisetkin ajatukset.
Ihan tervettä, älä huoli.
Sitten, kun joskus suutelet ja rakasteletkin,niin sen aiheuttama olo on erilaista kuin tämä mitä nyt koet.
Nykyinen olosi on ehkä sellaista hämmennystä (aijaa, toltako se tuntuu kun joku koskee sinne).
Tulevaisuudessa, kun poikaystäväsi kanssa aloittelet seksielämää,tuntuu ehkä enemmän tältä" WAU, IHANAA". eikä siinä sitten enää tarvitsekaan miettiä
Kiitti viestistä!
Onneksi on olemassa nettifoorumit joilla voi puhua jutuista!
torttu :)
Eikös se ole vain kiva juttu, jos jotain haluja herää:)
Musta se on ehkä enemmänkin häiritsevää...
On aivan luonnollista että tuollaisia ajatuksia tai mielihaluja herää. Itse olen paljon vanhempi eikä minulla ole ollut pitkiin aikoihin parisuhdetta. En myöskään halua iskeä "yhden yön tapauksia". Onneksi naisillakin on "lupa" hoitaa asia itsekseen. Kun halut alkaa hyrrätä, apuvälineet helpotukseen löytyy.
Tiedän kyllä miten toimia kun haluolo tulee ja oon tehnyt sitä jo ala-asteelta tai yläasteen 7 luokalta lähtien...kai se alko vaan sattumalta...En käytä välineitä...
Oon ollut siitäkin hieman tuskastunut kun olo tulee niin sopimattomaan aikaan, silloin kun opiskelen tai yöllä kun pitäis nukkua...Onneksi niitä 'vakavampia' oloja ei tuu kamalan usein...
Niin siis tavallaan oon tottunut halukkuusoloihin, mut erilaisia oloja on ollut jotenkin enemmän viime aikoina ja sen takia kirjoitin tänne.
Niin, ehkä olisi parempi miettiä sitä, miksi se häiritsee kuin sitä että miten siitä pääsisi eroon. Aiheuttaako halukkuus (tai masturbointi) esim syyllisyyttä tai häpeää? Tai pelkäätkö sen jotenkin lähtevän hallinnasta? Tuntuuko se jotenkin pakonomaiselta ja ahdistavalta ilman henkistä tyydytystä? Halukkaassa olotilassa minä ainakin tunnen itseni hyvin elinvoimaiseksi ja positiiviseksi, ja siis nautin siitä, että on haluja. Välillä kun stressissä/masentuneena haluja ei esim ole ollenkaan, ja se on ikävää ja masentavaa. En ole mikään superseksuaalinen ihminen edes, mutta huomaan kyllä halujen puuttumisen liittyvän siihen, etten muutenkaan voi oikein hyvin.
...mitä/minkälaisia ovat ne "erilaiset olot"? Onko siis jotakin haluja, jotka eivät häiritse, mutta nämä erilaiset häiritsevät?
Se mikä mua häiritsee, on se että siihen kuluu aikaa, kun pitää mennä jonnekin, ja hoitaa asia, ja sitten mahdollisesti pesut... (onko pakko pestä ennen ja jälkeen itsetyydytyksen?)
muuten ei sit häiritsekään, onneksi, ennen syyllisyys painoi, ei enää!
ja ne erilaiset olot on sitä että koen kiihotusta pienistä asioista, tai yhtäkkiä ilman mitään laukaisijaa/syytä.
onko seksivälineistä haittaa? mun järki sanoo et ne voi aiheutta ärtymistä, klitoriksen kipeytymistä...mulla just se paikka tuntuu jotekin herkältä kipeytymään (voiko johtua sekatulehduksesta joka ollut jo yli puoli vuotta) Mua seksilelut kiinnostaa kyllä, just kävin niistä eka kertaa lukemassa täällä verkossa, mut pelkään että joudun niihin koukkuun! Onko toi turha vai aiheellinen pelko?
Oon vähän ajatellut, etä voi olla että oon sikku koko elämän...en kyllä tiiä varmaksi, mut tällä hetkellä ei kiinosta kumppanin hankkiminen, ja silloin tää masturbointi voi olla tärkeää mulle...
PS. ihanaa, että voi täällä puhua näistä vapaasti! Kertokaa vaan asiat suoraan ja suorin sanoin mulle!
Ei tartte pestä ennen ja jälkeen. Sanoisin kokemuksesta, että ilmiösi on yhtä luonnollinen kuin pissahätä ja pissalla käynti. Myös miehillä näin. Miehethän purkautuvat unissaankin, on ihan luonnon sanelemaa.
Opettele vaan asennoitumaan luonnollisesti ja kun seksuaalinen paine kasvaa suureksi, se tosiaan tahtoo purkautumisen, tahdottiin me sitä tai emme. Näin koin itsekin vireänä nuorena leidinä. Itse en suosittelisi mitään apuvälineitä, pidät vain itseäsi sormeillen hyvänä hetken senverran, kunnes olosi helpottuu, laukeat vomakkaammin tai heikommin, ja sitten kiinnität ajatuksesi ihan muuhun. Vertaan taas, 'selvä, tulihan käytyä vessassa, nyt helpotti'. Masturboinnista voi ihminen tulla myös riippuvaiseksi, voi tulla (joillekin!) kuin pakkomielteeksi, aina mielessä, ja käsittääkseni se sitten on aika ikävää ja tuskallista. Se todella veisi aikaa ja energiaa sekä tuntuisi itsestäkin epänormaalilta. Tätä voi ihan rauhassa varoa ja pitää itsensä tasapainossa; esimerkiksi niin, että ei pyri tyydytykseen, kun ei siltä tunnu, vaan kuuntelet rehellisesti kehosi kutsua, paineen määrää. Huomaa, että tämmöinen paine helpottaa myös toiminnan ja liikunnan kautta; psykologia sanoo, että seksuaalisuutta voi ja pitääkin osata kanavoida muuksi energiaksi. Ei ole pakko, mutta tekee hyvää myös.
kiitos paljon ko-kokokenuttt!
Viestistäsi oli tosi paljon hyötyä, nyt tajuun mikä on homman nimi!
Mun pitää varoa just tuota riippuvaisuutta, koska huomaan, että kun itsetyydytys tulee mieleen ni ei aina oo sitä halua varsinaisesti. Mut saatan silti tehdä sen, siks kun tiedän et se tuntuu hyvältä...eli varoa kai pitää...
Mun isoin ongelma tuossa on se että opiskelen etänä ja oon melkein kokoajan kotona, eli mulla on aina mahdollisuus masturboida, jos haluan...
Mut eiköhän tuo asia järjesty, kun harrastan itsekuria...toivottavasti...
Hoidan asian keskimäärin 1-2 kertaa viikossa, luulisin, mut huomaan et kun luen näistä asioista verkossa, niin se vaikutaa kiihottavasti, ja sit ei auta muu kuin hoitaa asia. Viime päivinä on käynyt näin.
torttu
Please, älkää kertoko seksileluista mulle, kun tajusin etten halua kuitenkaan tietää niistä!
Kiitos!
Voitte tietysti mainita niiden haitoista kaikinpuolin, jos haluatte.
se, kun sanoit että ocd on myös alapääasioissa ei tarkoittanut sitä, ettet saisi masturboida useinkin. tai ettet sais ostaa seksileluja.
se, että sinulla on ocd myös näissä asioissa, tarkoittaa sitä että kelaat ja kelaat ja syyllistyt ja luulet jonkin olevan vialla.
itse asiassa, luulen että just tässä asiassa (itsetyydytyksessä), mulla ei oo ocd oireita, ainakaan sellaisia jotk vaivais, mut kiitti kun huomautit, joillain voi olla siihen liittyen ocdta ja se on kurjaa!