Olen tässä seuraillut pitemmän aikaa näitä lääkärien ja hoitajien edesottamuksia ja kyllä on pakko antaa sellainen lausunto, että ovat melkoista paskasakkia kaikki. Ei ihme että hieman vanhempi väki kuoliintuu erittäin nopeasti kun joutuvat sairaalahoitoon. Näyttää menevän jo peräti rikolliseksi toiminnaksi koko terveydenhuolto.Hoitajat myrkyttää potilaita ja ovat itsekkin mitä lie huumehörhöjä ja lääkärit on jotain sekatyömiehiä. Toista oli ennen kun meni lääkäriin niin siellä todella tehtiin kaikki voitava ,että potilas selviäisi vielä elämään mukaan , mutta nyt kun menee lääkäriin niin se on jo kuin kuolemantuomio vaikka on kaikki hienot laitteet sairaaloissa hoitoon apuvälineinä mutta ongelma on siinä kun ei ole enää päteviä lääkäreitä ja hoitajat nyt on mitä on sattunut tuuli tuomaan niitä jostain.
Terveydenhuolto on täysi nolla
Ihmettelen vaan
14513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
alalta, se on totta. Valitettavaa ja ikävämpää tietysti on, että niitä yksittäisiä esimerkkejä löytyy kuitenkin alalta, jossa tavallaan on ihmishengistä ja elämän ylläpidosta kyse, jos perimmäistä tarkoitusta haetaan. Onneksi suurin osa kuitenkin tekee työnsä hyvin, mutta ymmärrettävää alan ulkopuolisten silmin katsottuna on se, että yksikin tälläinen tapaus on aina liikaa.
Kaikista negatiivisista jutuista huolimatta Suomessa on hyvin moneen muuhun maahan verrattuna erittäin hyvä terveydenhuolto mutta...
Parannettavaa siinä kuitenkin on ja vieläpä paljon. Alalla kauan aikaa toimineena olen muodostanut kuvan suomalaisesta terveydenhuollosta. Siinä on ainakin kaksi suurta epäkohtaa jotka vaatisivat korjausta pikaisesti. 1. Henkilökunnan asenne asiakkaisiin. 2. Tehottomuus.
Henkilökunta pitää asiakkaita lähinnä tomppeleina ja riesana joita voi kohdella miten haluaa. Ylenkatsominen alkaa heti sisäänastumisen jälkeen "luukkuruusun" äksyilyllä ja jatkuu siitä hoitajan kautta ylimielisen ja mitään kuuntelemattoman lääkärin luo. Mitään ei kerrota jos et osaa kysyä juuri oikeaa asiaa. Varo vain ettei lääkäri satu sitten sinua pitämään itseään parempana.
Suomalaisen terveyskeskuksen työväki ei osaa juoda kahvia yksin eikä vajaalla miehityksellä. Kaikkien on pakko olla yhtäaikaa paikalla kun lääkäri tehoistaa itseään kertomalla ikivanhoja puujalkavitsejä uusina. Asiakkaat saavat odottaa luukulla kaikessa rauhassa sillä eihän heillä voi olla mihinkään muualle kiire. Kahvitauon pituus ei ole 12 minuuttia vaan mieluummin 42 minuuttia.
Asiakaspalvelukurssit olisivat tervetulleita koulutustilaisuuksia mutta kun johtokin on samanlaista niin eihän niitä kukaan järjestä.
Kirjoitettavaa suomalaisen terveydenhuollon ongelmista sisältäpäin katsottuna olisi pajon mutta ei viitsi enmpää aikaa käyttää paskan tonkimiseen kun se haju ei kuitenkaan lopu.
Missä sitä tehokasta on. Olen olllut ulkomailla sairaalassa ja samanlaista vetelehtimistä se sielläkin on
Tämä nimimerkki "terkkuja vaan kaveri" osui täydellisesti asian ytimeen sillä aivan tuollaista on käytös nykyisin TK:ssa ja sairaaloissa ja voi sanoa ,että melkein kaikissa.
Tuo "luukkuruusu"nimike on tosiaan aivan kuin täältä omasta TK:sta lainattu koska tuntuu siltä kun menee ilmoittautumaan tälle "luukkuruusulle" ettei lääkärin juttusille tarvii mennäkkään koska tämä ruusu kyselee jo mikä vaivaa ja onko välttämätöntä yleensä tulla vastaanotolle. Ja luukkuruusun olo on silminnähden vaivautunut ja ynseä että mitä tuokin tänne tulee häiritsemään heidän rauhaansa.
No jos onnistuu tämän ensimmäisen vaiheen jotenkin menemään ja pääsee vihdoin viimein sinne lääkärin juttusille niin siellä ei sitten ihmeitä tapahdu , ensin kätellään ja sitten istuudutaan lääkärin pöydän viereen ja lääkäri kysyy mikä se niinkuin vaivaa potilasta , no siinä kun luettelee niitä kipujaan sekä vaivojaan niin lääkäri jo tekee lääke reseptiä ja sanoo että menkää sitten apteekin kautta ja ottakaa buranaa ja jos ei ala olo paranemaan niin tulkaa kolmen kuukauden päästä uudelleen niin otetaan verikoe.
Lopuksi kätellään ja nyt pitäis sitten olo olla kuin härkämullikalla keväisellä laitumella.
Niinpä niin se kahvi on erittäin tärkeä elementti näköjään siellä sairaalassa ja etenkin ne kaikki juorut ja kauhean äänekäs nauru mikä kuuluu potilas huoneisiin asti.
On melko sivistymätöntä pitää kovaa metelia ja naurua kun jossain huoneessa voi olla kovakin suru kun ehkä vanhus tai potilas yleensä voi olla kuolemansairas ja loppukin voi olla lähellä, pitäis sen verran olla sivistystä ja myötätuntoa omaisiakin kohtaan siinä tilanteessa ettei ala kovalla äänellä kailottamaan omaa yöelämäänsä ja ryyppykekkereitään hoitajat keskenään.
Tuosta vain olen hieman eri mieltä, että kyllä minusta hoitajille pitää sallia myös ilo ja nauru työoaikalleen, miksi juuri heiltä se pitäisi evätä? Periaatteessa se on omaisten pikkusieluisuutta, jos sellaista, mikä kuuluu normaalielämään, paheksutaan. On eri asia, jos huonoa ja epäsopivaa käytösta kohdistetaan suoraan mm. terminaalivaiheen potilaan omaisille ja heidän nähtensä. Ihmettelen vain, että milllaisiksi ihmisiksi kuvittelette hoitajia? Mikä täyttää teidän mielestänne kriteerit, jolloin joku ihminen on hyvä hoitaja pahan hoitajan sijaan? Itsellä alkaa olla tunne, ettei somaattisen puolen hoitajille sallita enää olla edes niitä, millaiseksi syntyneet ... ihmisiksi. Tuntuu, että ihmisten mielestä heidän pitäisi tehdä työtä nöyrin mielin ja vilpittömin sydämin, vaikka ilmaiseksi ja kuunnella vielä hymyillen ja itseään puolustamatta kaiken sen kritiikin omaisten taholta (harvemmin potilaat/asiakkaat niin tekevät), joka pikemminkin kuuluisi lääkäreiden kuultavaksi (heille potilaat eivät mitään uskalla sanoa, koska pelkäävät, että potilas ei tällöin saisi enää hyvää hoitoa) tai hoitajien esimiesten tai jopa työnantajien ja päättäjien. Hoitajat nyt jostain syystä ovat siinä välikädessä ja kaatoämpäreinä ... vaikka "viha" pitäisikin osata suodattaa itsestä pois ja hokea itselleen, ettei se oikeastaan ollut minuun kohdistettu, koska sanojalla oli takanaan omiakin pelkojaan, syyllisyyttä, minkä vain purki minuun, se sattuu silti. Koskaan ei ajatella sitä, että hoitajillekin on useimmiten ahdistavaa se, että työpaikoissa toimitaan vajaamiehityksellä, eikä potilaille riitä aikaa tavalla, että voisi istahtaa siihen heidän viereensä ja jutella oikeasti heille heitä askarruttavista asioista tai ihan muuten vaan. Se olisi mukavaa. Voisi istahtaa kuolevan potilaan viereen ja pitää kädestä, jos omaiset eivät juuri sillä hetkellä ehdi tulla tai eivät halua jostain syystä tulla potilasta katsomaan.
Tuo on silti totta, mitä sanoit tuosta kahvittelusta ... meillä vain ongelma siinä, että kahvitteluun käyttää aikaa enemmän kuin sallittu, ovat juuri lääkäri ja hoitaja, joiden pitäisi kiertää potilaiden luona. Tottakai on selvää, että varsinkin iäkkäämmät ja miksei nuoremmatkin, odottavat sitä hetkeä, jolloin kuulevat, mikä tilanne heillä on ja pääsevätkö kotiin milloin. Itse päätin aikaa sitten, ettei minun tarvitse suojella ketään sen erityisemmin vaan kerron suoraan potilaille, ketkä sitä kyselevät, että tulevat, kun kahvitukseltaan joutavat. Muuten meillä niin vajaamiehitys, ettei itse hoitajat voi käyttää, kuin ainoastaan sallitun 10 minuuttisen kahvitteluun, eikä aina edes sitä, puhumattakaan ruokatauoista ... edellisjoulun aikaan (siis koko kolme viikkoa, mikä lista) muistan, ettemme päässeet pariin viikkoon pitämään kiireiden takia kunnon ruokapaussia, mitä nyt söimme jotain "take away" -tyyliin. En silti halua valittaa, tykkään työstäni, ei siinä mitään ... joskus tekisi vain mieli sanoa ulkopuolisille valittajille, että tulkaahan itse tänne töihin pariksi viikoksi niin näkisitte, mitä tämä työ oikeasti on. Mutta kiltti ja nöyrä, kun on, ei sitä tule kellekään sanoneeksi :).
Ei missään tapauksessa voi sanoakkaan että kaikki olis näitä epäpäteviä kyllä joukossa on todella asiansa osaavia ja erittäin hyväkäytöksisiä hoitajia joihin varmaan kuulut itsekkin.
Lääkärihän se on joka määrää jokaisen potilaan kohdalla hoitotoimenpiteet ja hoitajat sitten tekevät ohjeen mukaan, mutta tiedän tapauksia joissa lääkärin taidot eivät riittäneetkään vaan apuun joutui jo kauan alalla ollut vanhempi hoitaja ja hän tiesi tilanteen miten pitää toimia ja näin potilas selviytyi siitä tilanteesta ja siinä todella oli jo kriittiset hetket kysymyksessä.
Lääkärit on suurimmaksi osaksi ylimielistä porukkaa vaikka ei taidot sitä edellyttäisikään .
Nykyään on sataprosenttisesti sellainen suuntaus terveydenhuollossa ,että jo iäkkäämpiä potilaita hoidetaan laitoksissa ja sairaaloissa kuolemaan päin ei siis elämään kuten olettaa voisi kun mennään apua hakemaan.
Sehän on totta että hoitajathan ne saa ne ensimmäiset kommentit omaisilta koska he ovat siinä paikalla , mutta eikös sitä pitäisikin ottaa asia siltä kannalta hoitajienkin että he välittävät nämä omaisten terveiset sitten hoitavalle lääkärille tai osastonlääkärille koska lääkäriähän ei omaiset tavoita yrityksistä huolimatta
,tiedän sen kokemuksesta kun eihän heitä saa edes puhelimeen jossa vois keskustella potilaan tilanteesta saatikka sitten nenät vastakkain keskustella. Minä en kyllä pelkää enkä kavahda lääkäriä yhtään sen enempää kuin muitakaan työntekijöitä sillä eihän se lääkärikään mikään yli -ihminen ole vaan ihan tavallinen pulliainen joka tekee jollainlailla sitä työtään leipänsä eteen.
On lääkäreitä joilla on pahoja alko ongelmia niin nais kuin mies lääkäreissäkin ja sanon tämän ihan siltä pohjalta että olen sellaisten kanssa ollut tekemisissäkin , en ryyppy hommissa kun en ikänäni ole niitä alkon tuotteita käyttänyt vaan ihan potilas - lääkäri asioissa.
Tottakai iloinen mieli sallitaan myös sairaalan työntekijöille ja onhan se mielekkäämpää katsoakkin sellaista henkilöä jolla on hymy kasvoilla ettei ole kuin petolinnun takapuoli .
Mutta silloin vois hieman vakavoitua ja olla hiljempää kun lähihuoneessa on vakavasti sairas vanhus tai potilas yleensä ja omaiset ovat myös paikalla sillä siinä on silloin surunhetki .
lääkärin vaimo, mutta omasta mielestäni kykenen siitä huolimatta näkemään myös sen ammattinimikkeen taakse kätketyn ongelmallisuuden.
Onneksi meillä on kahvihuone sijoitettu paikkaan, jonka vieressä ei ole terminaalivaiheen potilaita ... ovat aika kaukana, joten kahvihuoneessa voi sikäli keskustella vapaasti ja nauraakin, jos naurattaa. Myös materiaalit mm. seinillä on sillä tavoin harkittuja, että auttavat myös äänen eristämisessä hieman ja vaimentavat sitä. Niin ja kahvihuoneessa on koko ajan soittokello päällä, jotta kuulee jos jollakulla potilaalla jotain asiaa. Tosin kaikki eivät ole useimmiten kuitenkaan yhtäaikaisesti kahvilla.
Toisaalta itse olen tullut siihen tulokseen, että myös omalla käytöksellä on suuri merkityksellisyys siihen, miten sinuun hoitajana suhtaudutaan mm. omaisten taholta. On tärkeää, että myös he tuntisivat itsensä kuulluiksi ja ymmärretyiksi ... toki potilas itse ensisijaisesti. Tällöin he ovat valmiimpia ja avoimempia kuuntelemaan myös toisenlaisia näkökulmia lähestyä joitain asioita. Kuunteleminen on kuitenkin kaiken A ja O. Itselle ei ole koskaan tullut ongelmia näissä, monelle työkaverille kuitenkin on ja pakko sanoa, että monesti myös ihan omasta syystään. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan :).
Niin, iäkkäämpien potilaiden sairaudesta ja vammasta riippuen määräytyy myös heidän hoitonsa ... kysyisin kuitenkin sinulta myös sitä, että eikö ihmisellä pitäisi olla myös mahdollisuus lempeään ja hyvään kuolemaan ja niihin viimeisiin aikoihin, olivatpa ne päiviä, kuukausia tai vuosia, ilman usein varsin kivuliaitakin ja elämää turhaan pitkittäviä tehohoitoja? Liian harvoin kysytään myöskään omaisten puolelta vanhuksen omaa tahtoa, ikäänkuin siitä voisi olla välittämättä ja sen ylitse voisi kävellä ja vain siksi, koska omaiset tuntevat kenties suhteessa häneen syyllisyyden tunteita (syitä on monia) tai tuntevat olevansa itse siinä tilanteessa avuttomia, jne. Pahin vaihtoehto on aina se, ettei mm. lääkärit viitsi tapella omaisten kanssa ja tekevät, kuten he tahtovat ... viis potilaasta. Se tuntuu minusta pahalta. Ymmärrän kovin hyvin sen, että on hyvin vaikea luopua itselle tärkeästä ja rakkaasta ihmisestä, mutta eikö se toisaalta ole kaikkein suurin rakkauden teko ihmistä ja omaistaan kohtaan, että osaa päästää irti silloin, kun aika on? Minusta suurinta itsekkyyttä on se, että haluaa pitää yllä elämää ainoastaan siksi, koska ajattelee, että tuolla ihmisellä olisi vielä niin paljon annettavaa minulle, olipa kyse mistä vain.
Kun alalla työskentelee pidempään, on alkanut huomata myöskin sen, että moni iäkkäämpi potilas tekee myös omaehtoisen päätöksen olla enää syömättä tai juomatta, eli tavallaan edistää itse omaa passiivista eutanasiaansa ... väkisinkään ei voi ketään syöttää tai juottaa, se on selvä. Itse olen päättänyt näkemäni ja kuulemani perusteella tehdä itselleni hoitotestamentin, jonka ylitse sitten aikanaan kukaan ei voi kävellä ja minusta niin on paras ... tämä on minun elämäni, enkä aio antaa kellekään muulle valtikkaa siihen. Teen elämäni käsikirjoituksen itse ja näyttelen siinä myös pääaosaa, loppuun asti.
saimpa makoisat naurut vaikka olen kipupotilas, siis tuo luukkuruusu nimike on oikein sopiva, kun vein lääkereseptiä uusittavaksi, niin luukkuruusun ilme ja käytös oli kuin myrskyn merkki, ei kai häntä olisi saanut häiritä kun siinä olis ollut laatikko reseptejä varten. Kun kysymyksessä oli vahva kipulääke, ajattelin kysäistä luukulta, kun oli uusintamerkinnät vedetty yli. Miksi ne yleensä on töissä siellä kun pitää hapanta naamaa näyttää ja äksyillä niinkuin potilas olisi joku rikollinen kun häntä häiritään.
yksinkertainen? Montakohan sataa tuhatta lääkäriä ja hoitajaa Suomessa on???? Jos alle kymmenen on nostettu julkisuuteen törkeistä tekosista niin ei se tarkoita sitä että kaikki olisivat. Hyvä jos et käytä julkista terveydehuoltoa jää sinunkin, turhan narisijan aika sellaiselle joka oikeasti tarvitsee hoitoa. Ainahan sitä voi mennä vaikka Viroon hoidattamaan pikkuvaivansa,jos siltä tuntuu...tai pysyä kotona valittamassa...
Sanotaan jotta "se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa " Taitanee olla kokemuksia hoitovirheistä, otan osaa
Itse hoitajana joudun neuvomaan elämän ongelmissa juuri näitä eri ammattiluokkien ongelmatapauksia, suurimpana ryhmänä ovat alkoholistit yritysjohdossa, mutta kukaan ei uskalla asioista avautua tai paljastaa. Voi kuulkaa, näitä riittää joka alalla. Hoitajissa ja lääkäreissä tosin riittää se yksikin tapaus valtakunnassa kun otsikot iltalehdissä ovat kaikkien näkyvillä ja yleistetään kaikki. Inhan ammatti sellainen että yksikin virhe voi olla kohtalokas.
Meidän terveydenhuolto on kuitenkin huippuluokkaa verrattuna kehitysmaihin ja vaikkapa jenkkeihin, missä vain vakuutuksilla saa hoitoa. Suomalaiset ovat vain tottuneet kovaan laatuun ja osaavat valittaa, koska haluavat vielä enemmän. Suo on loputon.
Yksityisellä palvelu voi olla hieman parempaa, koska tuloksena on potkut, jos vahingossa sanot jotain firman sääntöjen vastaista. Suu vain väkisin virneeseen, koska kyse on bisneksestä jolla tehdään rahaa!!Lisäksi yksityisillä on tulostavoitteet, täytyy väkisin tehdä tietty määrä tietyllä aikarajalla. Siinä on joskus inhimillisyys kaukana(raha määrää), sanoi kerran tuttu kollegani, joka oli ko paikassa töissä.
Että lääkärit ja hoitohenkilökunta on vastuussa ihmishengestä tai ainakin pitäisi olla , yritysjohtaja korkeintaan siitä miten firma menestyy pörssikeinotteluissa ja miten saadaan huijattua euroja omaanpussiin. Katsos siinä onkin ero .
> Että lääkärit ja hoitohenkilökunta on vastuussa ihmishengestä tai ainakin pitäisi olla ......
Hyvä havainto: .... ainakin pitäisi olla.......
Vaarallinen yhdistelmä tuo viina ja lääkärit ja sama juttu hoitajat.
Useilla lääkäreillä näyttää olevan ongelmana tuo viinan kanssa läträäminen vaikkapa se tapahtuukin vapaa ajalla mutta onko sitten töihin tullessa järki täydelleen tallessa ja kykenevätkö toimimaan vakavissa sairaustapauksissa oikein ,epäilen . Sama juttu on niin miespuolisilla kuin naislääkäreilläkin kuten myös hoitajilla. Ja näiden pitäisi sitten olla vastuussa ihmisen hengestä .