ero? Väkisinkin näitä palstoja lukiessa miettii, kuinka paljon ihmiset pakkomielteisesti haluavat uskoa haaveisiin. Moni ikävöijä roikkuu unelmissa toisen ikävöijän vastatessa toiveitten mukaisesti epätoivoisiin viesteihin. Missähän menee raja siinä, onko nämä palstat enää tervettä vertaistukea vai pakkomielteiden ruokintaa?
Ihastumisen, rakastumisen ja pakkomielteen
Pakko miettiä
3395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
raja menee yli siinä kun joku kirjoittaa toiselle viestiä anonyymipalstalle. Ei tartte olla kun kaksi ja ne jo pystyy keskustelemaan toisilleen, kuvitella mitä tahtoo. Mitään ei tartte itsestään paljastaa eikä toisesta udella, ettei tartte vaan totuutta itselleen hyväksyä. Eipä voi ketään estääkään. Anonyymipalstat on anaalista muutenkin. Ihmiset pääsee purkamaan kaikki mielipiteet, ajatukset jotka olisi parasta edelleen pitää ihan itsellään, kunnes niistä joku päivä kasvaa yli ja aikuiseksi
Jnk. kivaan ihmiseen alkuun täällä ..ja sitten oikeasti livenä. Ja on myös hyviä keskusteluja.
Mutta tuo turha mielenterv.ongelmaisten jauhaminen syyttely jne. Ruokkii vain lisä syyttelyä.
Ja mistä kukaan tietää / ottaa tosissaan jotkut jutut vaikka ei oikeasti tiedä kenelle ne menevät.
Ja totta, varmaan nämä ruokkii myös turhaa toivoa että se oma kulta joka ei livenä pidä musta..Pitää kuitenkin. Vaikka vastaaja on ihan joku muu kuin se oikea.
Mutta toisalta tunteiden purkukanavana parempi tämäkin kuin ei mitään. Ei kaikkea ole hyvä pitää sisällään .
säästyy jokunen satanen kallonkutistajan laskuja, tai joku ei sitten hyppääkään junan alle, ovat nämäkin kirjoitukset kaiketi paikkansa lunastaneet.