En mää jaksa enää...

Höh. :( Et sä ole mikään toivoton tapaus! Olen kokenut vähän samanlaisia tunteita kuin sinä. Ahmiminen on ollut osa mun elämää ja ikäänkuin jonkinasteinen tapa tukahduttaa masennusta ja huonoa oloa. Masennusta on tullut koettua paljon ja tullut syötyä lääkkeitäkin masikseen, jotka auttoi ehkä vähän. Että et ole ainoa jolla on ongelmia itsensä kanssa, jos se yhtään helpottaa. :)

Jos on ahmimishäiriö, ei ole muuta mahdollisuutta kuin päättää ottaako syömiset hallintaan tai sitten ahmii ja siitä ei sitten seuraakaan hyvää omalle elämälle. Ei sinun mies sinua jätä, kerro hänelle rehellisesti pahasta olostasi.. Itselläkin välillä on tuntunut että mitäköhän tuo mies ajattelee minusta kun vaan ahmin ja lihon ja ahmin ja lihon. : ( Itse olen nyt opetellut syömään neljän tunnin välein pieniä annoksia, katsotaan kauanko tämä linja pysyy, mutta paino on tippunut 6 kiloa. Siis suunnittelen päivälle tietyn "kaavion" minkä pohjalta menen. Tyyliin aamupala on aina puuro ja marjat, lounaalla lautasmallin mukaan ja lisänä vaikka leipää ja maitoa ja sitten välipalaksi vaikka banaani ja iltasella pari leipää, jugurttia ja hedelmiä. Tämä tuntuu oikealta suunnalta - aikaisemmasta elämäntavasta ei ole saanut kuin hetkellistä onnentunnetta, mutta tyhjyyden tunteen sisälle. Kun tekee mieli ahmia, mietin aina niitä hetkiä minkälainen olo minulle on ahmimisen jälkeen tullut. Pitäis oppia vaan käsittelemään tunteita muulla tavalla kuin syömisellä ja olisi hyvä jos oppisin puhumaan jollekin ajatuksistani... Mut jotenkin mulla on tarve esittää muille, et kaikki menee hyvin. Mielestäni sun kannattaisi aloittaa vaan pienillä kävelylenkeillä iltasella. Ne monesti selkeyttää ajatuksia ja "tuulettaa mieltä". Oletko ajatellut meneväsi keskustelemaan asioistasi johonkin..Tai puhua jollekin ystävällesi. Sekin auttaa joitakuita.. Älä ole itseäsi kohtaan niin armoton - aloita pienestä elämäntapamuutoksesta.

Valoa sinun elämään!

Nyt teet radikaaleja muutoksia. Tyhjennä kaapit. Ihan roskakoriin kaikki. Älä säästele mitään "näitähän voi tarvita". Miehesi tulee mukaan tähän elämäntapamuutokseen. Ei kysymyksiä.

Käy kaupassa, keskity. Et osta mitään turhaa, vain tuoreita ravintoaineita: lihaa, kasviksia, siemeniä, hedelmiä, kenties maitotuotteita - ei makeaa. Älä osta yli yhden ruokailukerran. Ei ihminen lopulta tarvitse. Ja kaupassa käyminenkin käy liikunnasta. Ja ainakin pitää sinut pois kaapeilta vaikkei siellä enää mitään ylimääräistä olisikaan. Ei haittaa vaikka kaappi olisi tyhjä välillä. Vieraiden tullessa voit karauttaa kioskiin hakemaan yhden tuutin keksejä jos nyt ihan välttämättä tarvitsee palvella. Kahviakin voi keittää vaan.

Tässä on myös se vaara, että innostut syömään liian vähän. Sitten kun se nälkä iskee ja kaapissa ei ole mitään... Muista syödä sen verran reilusti kaikkia "hyviksiä" ettei nälkä koskaan edes iske. Yllätyt miten paljon ihmisellä on lupa syödä lihomatta.

Minä itse syön huoletta suuria energiamääriä, en edes tiedä miten paljon. Painan 55kg ja olen pitkä ihminen. Enpä koskaan ahmiskele, sillä syön muutenkin. Paljon. Ihan oikeasti, ihmisillä on omituinen kuva syömisestä, että sitä ei saisi tehdä juuri lainkaan. Sitten kun omasta mielestä ollaan syöty iso annos unohdetaankin syödä koko loppupäivänä ja luoja tietää mitä siitä seuraa. Joku aina välillä kommentoi minunkin syömisiäni törkeällä tavalla, vihjaa että mussutan koko ajan tai muuta vastaavaa. Heillä, vihjaavilla ihmisillä se kiero omakuva on, ei minulla.