KABBALA, JUUTALAISTEN SALAINEN OPPI

Tämän korkeammalle ei ole yksikään filosofia kohonnut, ei yksikään uskonto ole tämän syvemmälle tunkeutunut jumalalliseen salaisuuteen. Tämä on hindulainen oppi, se on myös kabbalan. Brahmaa luo kuvan itsestään, Vishnu sitä katselee, Shiva sen hävittää. Kabbalassa kolminaisuuden kolme jumalpersonaa nimitetään nimillä Kether, kruunu, Khokhmah, viisaus, ja Binah, järki.

Kolminaisuudesta virtaa sitten, sanotaan Sefer Jetzirahissa, seitsemän korkeata voimaa eli seitsemän korkeata olentoa (kristinuskon seitsemän pääenkeliä). Niiden nimet kabbalassa ovat Gedullah, suuruus, Geburah, voima, Tifereth, ihanuus, Nezakh, vahvuus, Hood, loisto, Jesood, perusta ja Malkuth, valtakunta. Yhdessä kolminaisuuden kanssa nämä seitsemän muodostavat kymmenluvun, ja kaikkia kymmentä sanotaan kabbalassa tuolla kuuluisalla yhteisnimellä Sefirotheiksi. Sana Sefiroth on sukua sanalle safir, piiri, mutta siitä myös on tullut yleiseurooppalainen sana, joka merkitsee numero (esim. ranskankielellä chiffre, ruotsiksi siffra).

Kymmenen sefirothia muodostaa kabbalan mukaan ensimmäinen, korkeimman maailman: Azilah. Tämä vierittää itsestään toisen, jota sanotaan "luomisen maailmaksi" eli Beriah. Tämä taas emanoi kolmannen eli "muodostamisen maailman", Jezirah. Vihdoin syntyy meidän aineellinen maailmamme eli Asijjah. Alempi maailma on aina ylemmän Kelippah eli kannattaja, käyttöväline, ja me ymmärrämme, että kabbala tässä puhuu samoista asioista, joita me teosofiassa nimitämme tasoiksi. Vastaavaisuuksia ei myöskään ole vaikea löytää. Asiantuntijoiden huviksi tahdon mainita, kuinka ne mielestäni suhtautuvat tasoihin. Azilah vastaa nähtävästi kahta korkeinta teosofista tasoa: aadi ja annpaadaka. Beriah vastaa nirvanaa, buddhitasoa ja korkeampaa älymaailmaa, koska siinä ovat perustyypit ja ideat. Jezirah on teosofisessa jaotuksessa alempi älymaailma, manas- ja kaamamaailma; enkelit ja ihmissielut vaeltavat tässä maailmassa. Asijjiah on fyysinen maailma, ja kabbala opettaa samoin kuin nykyinen salatiede, että fyysinen maailman sisällä on siihen kuuluva hienompi eetterimaailma.

Kabbalan zimzum eli emanaatio-oppi on tosiaan ainoa tieteellisesti ja filosofisesti pätevä maailmansyntyoppi sille, joka ei tahdo upota materialismin suohon. Siihen kuuluva kehitysoppi ei myöskään ole kabbalalle vieras. Monta vuosisataa ennen Darwinia puhuu Sefer Jetzirah kehityksestä. Erehdytään suuresti, jos arvellaan, että Darwin on ensimmäisenä esittänyt kehitysopin. Vanhat uskonnot ovat puhuneet siitä esoteerisissa opeissaan. Buddha on siitä puhunut, ja kabbalassa on, kuten sanottu, selviä sanoja. "Elämän henki nukkuu kivessä, uinuu kasvissa, näkee unta eläimessä ja herää ihmisessä", sanoo vanha kabbalistinen aksioomi ja kuvaa täten selvästi evoluution eli kehityksen periaatetta.

paljastaja77 kirjoitti:

Tämän korkeammalle ei ole yksikään filosofia kohonnut, ei yksikään uskonto ole tämän syvemmälle tunkeutunut jumalalliseen salaisuuteen. Tämä on hindulainen oppi, se on myös kabbalan. Brahmaa luo kuvan itsestään, Vishnu sitä katselee, Shiva sen hävittää. Kabbalassa kolminaisuuden kolme jumalpersonaa nimitetään nimillä Kether, kruunu, Khokhmah, viisaus, ja Binah, järki.

Kolminaisuudesta virtaa sitten, sanotaan Sefer Jetzirahissa, seitsemän korkeata voimaa eli seitsemän korkeata olentoa (kristinuskon seitsemän pääenkeliä). Niiden nimet kabbalassa ovat Gedullah, suuruus, Geburah, voima, Tifereth, ihanuus, Nezakh, vahvuus, Hood, loisto, Jesood, perusta ja Malkuth, valtakunta. Yhdessä kolminaisuuden kanssa nämä seitsemän muodostavat kymmenluvun, ja kaikkia kymmentä sanotaan kabbalassa tuolla kuuluisalla yhteisnimellä Sefirotheiksi. Sana Sefiroth on sukua sanalle safir, piiri, mutta siitä myös on tullut yleiseurooppalainen sana, joka merkitsee numero (esim. ranskankielellä chiffre, ruotsiksi siffra).

Kymmenen sefirothia muodostaa kabbalan mukaan ensimmäinen, korkeimman maailman: Azilah. Tämä vierittää itsestään toisen, jota sanotaan "luomisen maailmaksi" eli Beriah. Tämä taas emanoi kolmannen eli "muodostamisen maailman", Jezirah. Vihdoin syntyy meidän aineellinen maailmamme eli Asijjah. Alempi maailma on aina ylemmän Kelippah eli kannattaja, käyttöväline, ja me ymmärrämme, että kabbala tässä puhuu samoista asioista, joita me teosofiassa nimitämme tasoiksi. Vastaavaisuuksia ei myöskään ole vaikea löytää. Asiantuntijoiden huviksi tahdon mainita, kuinka ne mielestäni suhtautuvat tasoihin. Azilah vastaa nähtävästi kahta korkeinta teosofista tasoa: aadi ja annpaadaka. Beriah vastaa nirvanaa, buddhitasoa ja korkeampaa älymaailmaa, koska siinä ovat perustyypit ja ideat. Jezirah on teosofisessa jaotuksessa alempi älymaailma, manas- ja kaamamaailma; enkelit ja ihmissielut vaeltavat tässä maailmassa. Asijjiah on fyysinen maailma, ja kabbala opettaa samoin kuin nykyinen salatiede, että fyysinen maailman sisällä on siihen kuuluva hienompi eetterimaailma.

Kabbalan zimzum eli emanaatio-oppi on tosiaan ainoa tieteellisesti ja filosofisesti pätevä maailmansyntyoppi sille, joka ei tahdo upota materialismin suohon. Siihen kuuluva kehitysoppi ei myöskään ole kabbalalle vieras. Monta vuosisataa ennen Darwinia puhuu Sefer Jetzirah kehityksestä. Erehdytään suuresti, jos arvellaan, että Darwin on ensimmäisenä esittänyt kehitysopin. Vanhat uskonnot ovat puhuneet siitä esoteerisissa opeissaan. Buddha on siitä puhunut, ja kabbalassa on, kuten sanottu, selviä sanoja. "Elämän henki nukkuu kivessä, uinuu kasvissa, näkee unta eläimessä ja herää ihmisessä", sanoo vanha kabbalistinen aksioomi ja kuvaa täten selvästi evoluution eli kehityksen periaatetta.

Lue lisää

Kabbalan toinen pääteos on Zohar. Zohar merkitsee "loisto". Se puhuu ihmisestä, hänen kehityksestään ja tulevaisuudestaan. Pari kohtaa siitä tahdon tässä kosketella. Zohar opettaa ensinnäkin jälleensyntymistä. Sitä mainitaan Zolharissa nimellä Gilgul, sielun palaaminen maan päälle. Muuan kabbalisti, Manasse ben Israel (1604-1657) on Zohariin nojautuen selvin sanoin puhunut jälleensyntymisestä ja selvittänyt kysymystä. Hän selittää, että Gilgul on välttämätön edellytys, jos tahdomme ymmärtää elämää. Sillä elämässä, hän sanoo, on paljon, jonka syytä emme näe. Vaikka esim. kärsimys usein silminnähtävästi seuraa edellä käyvästä pahasta tai tietämättömyydestä, on kuitenkin äärettömän paljon kärsimystä, jonka syy on tuntematon. Mistä tämä kärsimys aiheutuu, niistä se on ikään kuin rangaistusta? Jos kerran uskomme jumalaan, so. järkeen ja oikeuteen maailmassa, silloin meidän tulee osata selittää itsellemme, miksi on kärsimystä maailmassa, ei ainoastaan silloin, kun huomaamme, että se todella on seurausta jostakin pahasta teosta, vaan muutenkin. Ja jälleensyntymisoppi tarjoaa tämän selityksen. Manasse ben Israel lausuu sitten muutamia omia ajatuksiaan — tähän tapaan: me huomaamme elämässä, että ylipäänsä hyville ihmisille käy huonosti ja pahoille käy hyvin. Hyvät eivät menesty ollenkaan niin hyvin kuin pahat ihmiset. Toiseksi huomaamme, että tänne syntyy ihmisiä, jotka syntymästään asti ovat heikkoja, sairaita, jopa rampoja, epäsikiöitä. Kolmanneksi huomaamme, että tässä elämässä kuolee paljon ihmisiä lapsina, jopa aivan pieninä; ennen kuin ovat ehtineet tehdä mitään pahaa, kuolema tulee ja korjaa heidät. Miksi he eivät ole saaneet elää, jos elämä itsessään on hyvää? Näihin kysymyksiin ei voi vastata muulla tavalla kuin jälleensyntymisaatteen kannalta. Kun uskoo jälleensyntymiseen, ymmärtää näitä asioita, sillä hyville käy huonosti, siksi että he ovat niin ansainneet. He ovat ennen niin menetelleet, että heillä on tuo huono onni rangaistuksena, seurauksena menneisyydestä, ja kun he nyt itse koettavat pysyä hyvinä ja puhtaina, valmistavat he itselleen hyviä mahdollisuuksia ja oloja seuraavissa ruumiillistumissa. Pahat taas, joille nyt käy hyvin, ovat ansainneet tuota hyvää, mutta ollessaan pahoja valmistavat he itselleen kärsimyksiä seuraavissa ruumiillistumissa. Ja kun lapsi kuolee pienenä, johtuu tämä siitä, että hän on ennen tehnyt niin paljon pahaa, että hänen nyt täytyy liian aikaisin jättää ruumiinsa ja syntyä uudestaan, sillä syntyminen tänne on vaivaloista, se on hänelle rangaistus. Manasse ben Israel puhuu koruttomasti ja yksinkertaisesti, mutta hänen väitteensä pitävät paikkansa teosofisten tutkimusten kannalta, joskin meidän päivinämme voimme tyhjentävämmin ja toisella tavalla selittää asioita. Tästä esimerkistä näemme yhtä kaikki, että jälleensyntyminen on ollut tiedettynä juutalaisten kesken salaisena oppina, vaikkeivät he ole puhuneet siitä julkisesti.

paljastaja 77 kirjoitti:

Kabbalan toinen pääteos on Zohar. Zohar merkitsee "loisto". Se puhuu ihmisestä, hänen kehityksestään ja tulevaisuudestaan. Pari kohtaa siitä tahdon tässä kosketella. Zohar opettaa ensinnäkin jälleensyntymistä. Sitä mainitaan Zolharissa nimellä Gilgul, sielun palaaminen maan päälle. Muuan kabbalisti, Manasse ben Israel (1604-1657) on Zohariin nojautuen selvin sanoin puhunut jälleensyntymisestä ja selvittänyt kysymystä. Hän selittää, että Gilgul on välttämätön edellytys, jos tahdomme ymmärtää elämää. Sillä elämässä, hän sanoo, on paljon, jonka syytä emme näe. Vaikka esim. kärsimys usein silminnähtävästi seuraa edellä käyvästä pahasta tai tietämättömyydestä, on kuitenkin äärettömän paljon kärsimystä, jonka syy on tuntematon. Mistä tämä kärsimys aiheutuu, niistä se on ikään kuin rangaistusta? Jos kerran uskomme jumalaan, so. järkeen ja oikeuteen maailmassa, silloin meidän tulee osata selittää itsellemme, miksi on kärsimystä maailmassa, ei ainoastaan silloin, kun huomaamme, että se todella on seurausta jostakin pahasta teosta, vaan muutenkin. Ja jälleensyntymisoppi tarjoaa tämän selityksen. Manasse ben Israel lausuu sitten muutamia omia ajatuksiaan — tähän tapaan: me huomaamme elämässä, että ylipäänsä hyville ihmisille käy huonosti ja pahoille käy hyvin. Hyvät eivät menesty ollenkaan niin hyvin kuin pahat ihmiset. Toiseksi huomaamme, että tänne syntyy ihmisiä, jotka syntymästään asti ovat heikkoja, sairaita, jopa rampoja, epäsikiöitä. Kolmanneksi huomaamme, että tässä elämässä kuolee paljon ihmisiä lapsina, jopa aivan pieninä; ennen kuin ovat ehtineet tehdä mitään pahaa, kuolema tulee ja korjaa heidät. Miksi he eivät ole saaneet elää, jos elämä itsessään on hyvää? Näihin kysymyksiin ei voi vastata muulla tavalla kuin jälleensyntymisaatteen kannalta. Kun uskoo jälleensyntymiseen, ymmärtää näitä asioita, sillä hyville käy huonosti, siksi että he ovat niin ansainneet. He ovat ennen niin menetelleet, että heillä on tuo huono onni rangaistuksena, seurauksena menneisyydestä, ja kun he nyt itse koettavat pysyä hyvinä ja puhtaina, valmistavat he itselleen hyviä mahdollisuuksia ja oloja seuraavissa ruumiillistumissa. Pahat taas, joille nyt käy hyvin, ovat ansainneet tuota hyvää, mutta ollessaan pahoja valmistavat he itselleen kärsimyksiä seuraavissa ruumiillistumissa. Ja kun lapsi kuolee pienenä, johtuu tämä siitä, että hän on ennen tehnyt niin paljon pahaa, että hänen nyt täytyy liian aikaisin jättää ruumiinsa ja syntyä uudestaan, sillä syntyminen tänne on vaivaloista, se on hänelle rangaistus. Manasse ben Israel puhuu koruttomasti ja yksinkertaisesti, mutta hänen väitteensä pitävät paikkansa teosofisten tutkimusten kannalta, joskin meidän päivinämme voimme tyhjentävämmin ja toisella tavalla selittää asioita. Tästä esimerkistä näemme yhtä kaikki, että jälleensyntyminen on ollut tiedettynä juutalaisten kesken salaisena oppina, vaikkeivät he ole puhuneet siitä julkisesti.

Lue lisää

Toinen Zoharin oppi on vielä huomattavampi, oppi jokaisen ihmisen pelastuksesta ja täydelliseksi tulemisesta. Ei ole kadotusta. Ihminen syntyy uudestaan ja uudestaan, kunnes hän lopulta tulee täydelliseksi. Synti, sanotaan Zoharissa, ei ole mikään positiivinen käsite, ei ole hyvä sanoa, että ihminen synnin takia kärsii rangaistusta, sillä pahaa, syntiä ei oikeastaan ole olemassa. Kärsimys ei ole käsitettävä rangaistuksena. Ihmissielu syntyy maan päälle kokeakseen ja tullakseen täydelliseksi, eikä kärsimys ole rangaistusta, vaan seurausta hänen pahoista teoistaan. Jokainen ihminen saavuttaa kerran täydellisyyden. Ainoa todellinen synti kabbalan mukaan on siinä, että ihminen ei pyri kaikella voimallaan täydellisyyttä kohti. Ja jokainen ihminen tuntee olevansa syntinen tässä suhteessa. Jokaisen ihmisen täytyy tunnustaa itselleen, että hän henkisesti on ainakin jonkun verran laiska ja välinpitämätön. Zohar sanoo: kaikki ihmiset ovat kerran yhtaikaa luodut eli emanoineet jumalasta ja heidän alkuperäinen kotinsa sieluina on luomisen maailmassa, sieltä he syntyvät maan päälle tullakseen täydellisiksi. Heidän ensimmäinen ruumiillistumansa oli kuitenkin aivan kuin lankeemus. Kaikki sielut olivat yhdessä ja tunsivat uteliaisuutta: meidän pitää mennä alas maailmaan kokemaan ja näkemään, minkälainen elämä on. Omasta tahdostaan ihmiset haluavat ruumiillistua maan päälle. Tämä on alkuperäinen synti Aatamissa", mutta se ei ole paha, se on kaiken kehityksen edellytys. Zohar ottaa myös puheeksi tuon aran kysymyksen välttämättömyydestä ja vapaasta tahdosta, jota ei kukaan uskalla ratkaista, mutta joka aina panee ihmiset ajattelemaan. Se ratkaisee tämän asian samalla tavalla kuin nykyinen teosofinen maailmankatsomus. Zohar kysyy: kun ihmiset tällä tavalla syntyvät uudestaan ja uudestaan, lopulta tullakseen täydellisiksi, eikö silloin vallitse välttämättömyys elämässä? Jos ihmisen täytyy tulla täydelliseksi, missä on hänen vapautensa? Ja Zohar vastaa: ihminen on vapaa joka hetki, hän ei ole välttämättömyyden orja, vaan vapaa sen kautta, että hän on jumalasta syntynyt. Jumalallinen olento, joka aina voi tulla paremmaksi, aina nousta, aina itseänsä muuttaa. On kyllä totta, että ihminen on tulos pitkästä kehityksestä, mutta hän ei ole yksistään sitä. Tässä on ero spiritualistein ja materialistien välillä. Materialistit arvelevat: ihminen on yksinomaan tulos siitä, mitä hänen esi-isänsä ovat saaneet aikaan; ja jos he samalla uskovat jälleensyntymiseen, sanovat he: ihminen on tulos siitä, mitä hän on kokenut entisissä ruumiillistumissaan, ei hän voi edetä sen edemmäksi kuin hänen menneisyytensä sallii. Mutta Zohar sanoo: materialistien johtopäätös on väärä, sillä kun näin arvellaan, unohdetaan suuri tärkeä totuus, että ihminen ei ole ainoastaan menneisyytensä tulosta, ei ainoastaan sitä, miksikä hän on muodostunut pitkän kehityksensä kautta, vaan hän on joka hetki myös jumalallinen olento, ja se on hänen vapautensa, sillä hän voi aina vedota omaan jumalallisuuteensa, aina mennä sisään omaan itseensä, aina kääntyä oman jumalansa puoleen. Hänen menneisyytensä sitoo häntä, kahlehtii häntä, mutta hän voi kahleista vapautua, hän ei itse ole se huonous, se vaikeus, johon hänet on kiedottu. Hän itse on jumalallinen olento ja voi tehdä jumalallisia päätöksiä. Kun hän sanoo itselleen: minä tahdon nousta, minä tahdon jättää pahan, minä tahdon pyrkiä jumalan luo, silloin hän voikin, ja muuta mahtia, voimaa ja valtaa ei ole kuin jumala ihmisen sisällä. Ei auta muuhun uskominen, ei auta häntä, jos hän odottaa apua jumalilta tai korkeilta olennoilta; ainoa, joka voi häntä auttaa, on jumala hänen sisässään.

Näin Zohar opettaa, ja tämä on kaiken salaisen tiedon ikuinen sisällys. Se on aikojen viisauden oppi. Ihminen vaeltaa pimeydessä ja kahleissa niin kauan kuin hän ei huomaa, että hänen sisässään on maailmanvoima.

paljastaja 77 kirjoitti:

Toinen Zoharin oppi on vielä huomattavampi, oppi jokaisen ihmisen pelastuksesta ja täydelliseksi tulemisesta. Ei ole kadotusta. Ihminen syntyy uudestaan ja uudestaan, kunnes hän lopulta tulee täydelliseksi. Synti, sanotaan Zoharissa, ei ole mikään positiivinen käsite, ei ole hyvä sanoa, että ihminen synnin takia kärsii rangaistusta, sillä pahaa, syntiä ei oikeastaan ole olemassa. Kärsimys ei ole käsitettävä rangaistuksena. Ihmissielu syntyy maan päälle kokeakseen ja tullakseen täydelliseksi, eikä kärsimys ole rangaistusta, vaan seurausta hänen pahoista teoistaan. Jokainen ihminen saavuttaa kerran täydellisyyden. Ainoa todellinen synti kabbalan mukaan on siinä, että ihminen ei pyri kaikella voimallaan täydellisyyttä kohti. Ja jokainen ihminen tuntee olevansa syntinen tässä suhteessa. Jokaisen ihmisen täytyy tunnustaa itselleen, että hän henkisesti on ainakin jonkun verran laiska ja välinpitämätön. Zohar sanoo: kaikki ihmiset ovat kerran yhtaikaa luodut eli emanoineet jumalasta ja heidän alkuperäinen kotinsa sieluina on luomisen maailmassa, sieltä he syntyvät maan päälle tullakseen täydellisiksi. Heidän ensimmäinen ruumiillistumansa oli kuitenkin aivan kuin lankeemus. Kaikki sielut olivat yhdessä ja tunsivat uteliaisuutta: meidän pitää mennä alas maailmaan kokemaan ja näkemään, minkälainen elämä on. Omasta tahdostaan ihmiset haluavat ruumiillistua maan päälle. Tämä on alkuperäinen synti Aatamissa", mutta se ei ole paha, se on kaiken kehityksen edellytys. Zohar ottaa myös puheeksi tuon aran kysymyksen välttämättömyydestä ja vapaasta tahdosta, jota ei kukaan uskalla ratkaista, mutta joka aina panee ihmiset ajattelemaan. Se ratkaisee tämän asian samalla tavalla kuin nykyinen teosofinen maailmankatsomus. Zohar kysyy: kun ihmiset tällä tavalla syntyvät uudestaan ja uudestaan, lopulta tullakseen täydellisiksi, eikö silloin vallitse välttämättömyys elämässä? Jos ihmisen täytyy tulla täydelliseksi, missä on hänen vapautensa? Ja Zohar vastaa: ihminen on vapaa joka hetki, hän ei ole välttämättömyyden orja, vaan vapaa sen kautta, että hän on jumalasta syntynyt. Jumalallinen olento, joka aina voi tulla paremmaksi, aina nousta, aina itseänsä muuttaa. On kyllä totta, että ihminen on tulos pitkästä kehityksestä, mutta hän ei ole yksistään sitä. Tässä on ero spiritualistein ja materialistien välillä. Materialistit arvelevat: ihminen on yksinomaan tulos siitä, mitä hänen esi-isänsä ovat saaneet aikaan; ja jos he samalla uskovat jälleensyntymiseen, sanovat he: ihminen on tulos siitä, mitä hän on kokenut entisissä ruumiillistumissaan, ei hän voi edetä sen edemmäksi kuin hänen menneisyytensä sallii. Mutta Zohar sanoo: materialistien johtopäätös on väärä, sillä kun näin arvellaan, unohdetaan suuri tärkeä totuus, että ihminen ei ole ainoastaan menneisyytensä tulosta, ei ainoastaan sitä, miksikä hän on muodostunut pitkän kehityksensä kautta, vaan hän on joka hetki myös jumalallinen olento, ja se on hänen vapautensa, sillä hän voi aina vedota omaan jumalallisuuteensa, aina mennä sisään omaan itseensä, aina kääntyä oman jumalansa puoleen. Hänen menneisyytensä sitoo häntä, kahlehtii häntä, mutta hän voi kahleista vapautua, hän ei itse ole se huonous, se vaikeus, johon hänet on kiedottu. Hän itse on jumalallinen olento ja voi tehdä jumalallisia päätöksiä. Kun hän sanoo itselleen: minä tahdon nousta, minä tahdon jättää pahan, minä tahdon pyrkiä jumalan luo, silloin hän voikin, ja muuta mahtia, voimaa ja valtaa ei ole kuin jumala ihmisen sisällä. Ei auta muuhun uskominen, ei auta häntä, jos hän odottaa apua jumalilta tai korkeilta olennoilta; ainoa, joka voi häntä auttaa, on jumala hänen sisässään.

Näin Zohar opettaa, ja tämä on kaiken salaisen tiedon ikuinen sisällys. Se on aikojen viisauden oppi. Ihminen vaeltaa pimeydessä ja kahleissa niin kauan kuin hän ei huomaa, että hänen sisässään on maailmanvoima.

Lue lisää

Yksi kabbalisti on erityisesti mielenkiintoinen meille, Isak Lurja, joka eli 16. vuosisadalla (1534-1572). Hän sai aikaan, että kaikki filosofit ja monet kristityt alkoivat tutkia kabbalaa. Hän oli merkillinen mies, hän opetti aivan samalla tavalla kuin meidän päiviemme salatieteilijät ja teosofit, että ihminen voi mietiskelyllä vapauttaa itsensä omasta ruumiistaan ja siten päästä jumalan tuntoon. Mietiskely ei tällöin merkitse mielikuvitusta eikä tarkoita filosofista spekulaatiota, ei loogisten johtopäätösten tekemistä. Filosofinen spekulaatio on hyvä sinänsä, mutta se ei vielä ole meditaatiota, joka vie ihmisen jumalan tuntoon. Tämä meditaatio on suurta sielullista keskitystä ja ponnistusta. Ihminen tahtoo sielunsa koko voimalla tunkea läpi jumalan ja maailman salaisuudet ja oppia tuntemaan itsensä. Tällä sisäisellä mietiskelyllä ei saavuteta mitään yhdessä päivässä, kuukaudessa tai vuodessa, vaan siinä saa ponnistaa monta kuukautta ja monta vuotta yhtä päätä, ennen kuin ihminen murtaa aineen kahleet, voittaa oman fyysisen ruumiinsa ja vapautuu siitä. Näin opetti Lurja ja sai paljon ihastuneita opetuslapsia, jotka koettivat noudattaa hänen neuvojaan ja joista monet pääsivät pitkälle.

Onko meillä oikeutta teosofeina sanoa, että kabbala, so. juutalaisten salainen tieto, olisi järjetöntä mystisismiä? Ei, me olemme nähneet, että sekin todistaa kaikkein aikain ikuisesta viisaudesta, ja me ymmärrämme, että kabbala historioitsijoista huolimatta on täytynyt olla juutalaisilla salaisena oppina.

paljastaja 77 kirjoitti:

Yksi kabbalisti on erityisesti mielenkiintoinen meille, Isak Lurja, joka eli 16. vuosisadalla (1534-1572). Hän sai aikaan, että kaikki filosofit ja monet kristityt alkoivat tutkia kabbalaa. Hän oli merkillinen mies, hän opetti aivan samalla tavalla kuin meidän päiviemme salatieteilijät ja teosofit, että ihminen voi mietiskelyllä vapauttaa itsensä omasta ruumiistaan ja siten päästä jumalan tuntoon. Mietiskely ei tällöin merkitse mielikuvitusta eikä tarkoita filosofista spekulaatiota, ei loogisten johtopäätösten tekemistä. Filosofinen spekulaatio on hyvä sinänsä, mutta se ei vielä ole meditaatiota, joka vie ihmisen jumalan tuntoon. Tämä meditaatio on suurta sielullista keskitystä ja ponnistusta. Ihminen tahtoo sielunsa koko voimalla tunkea läpi jumalan ja maailman salaisuudet ja oppia tuntemaan itsensä. Tällä sisäisellä mietiskelyllä ei saavuteta mitään yhdessä päivässä, kuukaudessa tai vuodessa, vaan siinä saa ponnistaa monta kuukautta ja monta vuotta yhtä päätä, ennen kuin ihminen murtaa aineen kahleet, voittaa oman fyysisen ruumiinsa ja vapautuu siitä. Näin opetti Lurja ja sai paljon ihastuneita opetuslapsia, jotka koettivat noudattaa hänen neuvojaan ja joista monet pääsivät pitkälle.

Onko meillä oikeutta teosofeina sanoa, että kabbala, so. juutalaisten salainen tieto, olisi järjetöntä mystisismiä? Ei, me olemme nähneet, että sekin todistaa kaikkein aikain ikuisesta viisaudesta, ja me ymmärrämme, että kabbala historioitsijoista huolimatta on täytynyt olla juutalaisilla salaisena oppina.

Lue lisää

Kabbala
KABBALA / Esoteerinen juutalaisuus
Juutalaisen salaisen Opin ydintä kabbalaa pidetään varsin Yleisesti Espanjan juutalaisten ja alkemistien keskiajalla harjoittamana salatieteenä, Parhaimmillaankin se olisi vain osa rabbiinista juutalaisuutta ja pahimmillaan förgäves 1300-luvun uskonnollis-filosofista huuhaata. Kun SEN uskottiin vielä perustuvan olennaisesti magiaan ja noituuteen, ei ole Ihme, että kristillisen kirkon piirissä lähes kaikki sitä yhä tänään kavahtavat.
Kabbalistiset traditiot ovat kuitenkin olleet hyvin tuttuja juutalaisille kuten esikristillisille essealaisille jo ennen ajanlaskumme alkua, ja kaldealaisen Elämän puun Juuret näyttävät tunkeutuneen jo vuosituhannet Sitten syvälle muinaisen mesopotamiska multaan.
Juutalaisuus sisältää juutalaisen Kansan historiker, uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnalliset olosuhteet. Sana Juutalainen tarkoittaa kirjaimellisesti Juudean ihmistä. Mutta juutalaisuus på ensisijaisesti uskonnon nimitys. Myöhemmin kansaa kutsuttiin Israeliksi, nimi syntyi, kun eri heimot valitsivat Daavidin kuninkaakseen noin 1000 eKr. (Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'Mies, joka naki Jumalan "ja ns. Allegorinen raamatuntulkinta näkee nimessä viittauksen jokaisen Ihmisen mahdollisuuden Nahda Jumala itsessään kunhan käy samanlaisen symbolisen erämaavaelluksen, kuin Minka juutalaiset saivat kokea. SH) Jerusalem sai sitten monoteistinen Jahve-kultin ja juutalaisuus uskontona syntyi .
Kirjaimellisesti sana Qabalah liittyy käsitteeseen tra, siis perimätieto, ja Sanan sisältö nousee heprean verbistä LBQ qibel: OTTAA vastaan. Kabbalismi tarkoitti "korvasta korvaan" vastaanotettua salaista perimätietoa maan ja maailmankaikkeuden olemuksesta ja niistä tulkinta-avaimista ja-tavoista, joilla tuo olemus saataisiin Raamatun Vanhan testamentin teksteistä esille.

paljastaja 77 kirjoitti:

Kabbala
KABBALA / Esoteerinen juutalaisuus
Juutalaisen salaisen Opin ydintä kabbalaa pidetään varsin Yleisesti Espanjan juutalaisten ja alkemistien keskiajalla harjoittamana salatieteenä, Parhaimmillaankin se olisi vain osa rabbiinista juutalaisuutta ja pahimmillaan förgäves 1300-luvun uskonnollis-filosofista huuhaata. Kun SEN uskottiin vielä perustuvan olennaisesti magiaan ja noituuteen, ei ole Ihme, että kristillisen kirkon piirissä lähes kaikki sitä yhä tänään kavahtavat.
Kabbalistiset traditiot ovat kuitenkin olleet hyvin tuttuja juutalaisille kuten esikristillisille essealaisille jo ennen ajanlaskumme alkua, ja kaldealaisen Elämän puun Juuret näyttävät tunkeutuneen jo vuosituhannet Sitten syvälle muinaisen mesopotamiska multaan.
Juutalaisuus sisältää juutalaisen Kansan historiker, uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnalliset olosuhteet. Sana Juutalainen tarkoittaa kirjaimellisesti Juudean ihmistä. Mutta juutalaisuus på ensisijaisesti uskonnon nimitys. Myöhemmin kansaa kutsuttiin Israeliksi, nimi syntyi, kun eri heimot valitsivat Daavidin kuninkaakseen noin 1000 eKr. (Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'Mies, joka naki Jumalan "ja ns. Allegorinen raamatuntulkinta näkee nimessä viittauksen jokaisen Ihmisen mahdollisuuden Nahda Jumala itsessään kunhan käy samanlaisen symbolisen erämaavaelluksen, kuin Minka juutalaiset saivat kokea. SH) Jerusalem sai sitten monoteistinen Jahve-kultin ja juutalaisuus uskontona syntyi .
Kirjaimellisesti sana Qabalah liittyy käsitteeseen tra, siis perimätieto, ja Sanan sisältö nousee heprean verbistä LBQ qibel: OTTAA vastaan. Kabbalismi tarkoitti "korvasta korvaan" vastaanotettua salaista perimätietoa maan ja maailmankaikkeuden olemuksesta ja niistä tulkinta-avaimista ja-tavoista, joilla tuo olemus saataisiin Raamatun Vanhan testamentin teksteistä esille.

Lue lisää

Eräiden legendojen mukaan jo Paratiisissa oli ollut teosofis-kabbalistinen koulu, missä "salaisuuden enkeli" Raziel oli myöntänyt safiirikuutioon kaiverrettuina Adamille ja Evalle syvällisiä tietoja ihmisestä, maasta ja maailmankaikkeudesta: mitkä lait maailmassa vallitsevat ja mitkä voimat meitä ohjaavat ja mikä på Ihmisen osa tässä valtavassa kosmisessa näytelmässä. Tiedot kiveen oli kaivertanut salaperäinen Shamir, ja Paratiisin valistunein olento Eli yllättävästi käärme oli ensin "sihissyt" tiedot Eevalle ja tämä edelleen pojalleen Kainille, joka saamansa jumalallisen tiedon ja taidon perusteella kykeni Sitten rakentamaan maailman ensimmäisen kaupungin, jolle - kuten Raamattukin berättar om - antoi Tilläggets Heenok (vihitty, initioitu) ensimmäisen poikansa mukaan.

Kabbalah på siis Juutalainen uskonnollisfilosofinen järjestelmä, jonka maailmankäsitys Perustuu mystiseen hermeneutiikkaan myös uskoon, että pyhien kirjoitusten salaiset merkitykset avautuvat erityisesti niille vihityille, jotka kirjoitusten kätketvt avaimet tunsivat. Kabbalistit lähtivät siitä, että kirjoitusten syvemmät merkitykset oli kätketty Milloin sanoihin, Milloin numeroihin tai vertauskuviin ja arvoituksiin, myös symboleihin, joista tärkeimpiä ovat tietysti Elämän puu sekä kuuluisat Daavidin Tähti ja Salomonin viisikanta eli Salomonin avain.

Asiallisesti kabbalistit näyttävät olleen valovuosia aikalaisiansa edellä ja heidän traditionsa sisällöt ovat mitä syvällisemmin vaikuttaneet viimeisten vuosisatojemme henkiseen ja aineelliseen kehitykseen, tämän muinaisen viisauden (prisca sapientian) perinnöstä ovat kiistatta ammentaneet Kepler, Galilei, Newton, Voltaire, myöhemmin Einstein ja Wolfgan Pauli. Ylipäätään koko renessanssin ja valistuksen aatemaailmassa loistaa myös Zoharin, kabbalan pääteoksen, Valö. Samaan aikaan kun Oman älymystönsä vainoissa tuhonneet teologit vielä laskivat nuppineulan päähän mahtuvien pikkuperkeleitten lukumääriä ja pelkäsivät putoavansa pannukakkumaailmansa laidalta, istuivat kabbalistit kammioissaan ja pohtivat maan ja maailmankaikkeuden, Aineen ja energian, sielun ja ruumiin olemusta. Mille periaatteille kaikki rakentuu? Mitkä lait kaikkeutta ohiaavat? Mikä on Ihmisen suhde siihen? Mikä on SEN menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus? Uupumattomasti han tutkivat perimätietojaan ja etsivät ympäristöstään ja Raamatusta Tietoa ja järjestelmää, joka avaisi heille jumalallisen luonnon syvällisimmät salaisuudet ja näyttäisi heille ne todelliset siteet, jotka muodostavat ja yhdistävät maailman.

paljastaja 77 kirjoitti:

Eräiden legendojen mukaan jo Paratiisissa oli ollut teosofis-kabbalistinen koulu, missä "salaisuuden enkeli" Raziel oli myöntänyt safiirikuutioon kaiverrettuina Adamille ja Evalle syvällisiä tietoja ihmisestä, maasta ja maailmankaikkeudesta: mitkä lait maailmassa vallitsevat ja mitkä voimat meitä ohjaavat ja mikä på Ihmisen osa tässä valtavassa kosmisessa näytelmässä. Tiedot kiveen oli kaivertanut salaperäinen Shamir, ja Paratiisin valistunein olento Eli yllättävästi käärme oli ensin "sihissyt" tiedot Eevalle ja tämä edelleen pojalleen Kainille, joka saamansa jumalallisen tiedon ja taidon perusteella kykeni Sitten rakentamaan maailman ensimmäisen kaupungin, jolle - kuten Raamattukin berättar om - antoi Tilläggets Heenok (vihitty, initioitu) ensimmäisen poikansa mukaan.

Kabbalah på siis Juutalainen uskonnollisfilosofinen järjestelmä, jonka maailmankäsitys Perustuu mystiseen hermeneutiikkaan myös uskoon, että pyhien kirjoitusten salaiset merkitykset avautuvat erityisesti niille vihityille, jotka kirjoitusten kätketvt avaimet tunsivat. Kabbalistit lähtivät siitä, että kirjoitusten syvemmät merkitykset oli kätketty Milloin sanoihin, Milloin numeroihin tai vertauskuviin ja arvoituksiin, myös symboleihin, joista tärkeimpiä ovat tietysti Elämän puu sekä kuuluisat Daavidin Tähti ja Salomonin viisikanta eli Salomonin avain.

Asiallisesti kabbalistit näyttävät olleen valovuosia aikalaisiansa edellä ja heidän traditionsa sisällöt ovat mitä syvällisemmin vaikuttaneet viimeisten vuosisatojemme henkiseen ja aineelliseen kehitykseen, tämän muinaisen viisauden (prisca sapientian) perinnöstä ovat kiistatta ammentaneet Kepler, Galilei, Newton, Voltaire, myöhemmin Einstein ja Wolfgan Pauli. Ylipäätään koko renessanssin ja valistuksen aatemaailmassa loistaa myös Zoharin, kabbalan pääteoksen, Valö. Samaan aikaan kun Oman älymystönsä vainoissa tuhonneet teologit vielä laskivat nuppineulan päähän mahtuvien pikkuperkeleitten lukumääriä ja pelkäsivät putoavansa pannukakkumaailmansa laidalta, istuivat kabbalistit kammioissaan ja pohtivat maan ja maailmankaikkeuden, Aineen ja energian, sielun ja ruumiin olemusta. Mille periaatteille kaikki rakentuu? Mitkä lait kaikkeutta ohiaavat? Mikä on Ihmisen suhde siihen? Mikä on SEN menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus? Uupumattomasti han tutkivat perimätietojaan ja etsivät ympäristöstään ja Raamatusta Tietoa ja järjestelmää, joka avaisi heille jumalallisen luonnon syvällisimmät salaisuudet ja näyttäisi heille ne todelliset siteet, jotka muodostavat ja yhdistävät maailman.

Lue lisää

Tutkien luontoa ja pyhiä Kirjoituksia han tulivat lopulta päättelemään, että kaiken yläpuolella oleva nimetön Jumaluus aJin Suph oli muodostanut kaiken maailmassa painon, mitan ja luvun mukaan. Seitsemän luomispäivän aikana oli Jumalan työpöydälle piirtynyt 22 pyhää kirjainta (heprean aakkosto), joiden kautta Nimetön oli uloslausunut kultaisessa leikkauksessa kaartuvan ilmenneen, alati syntyvän ja alati kuolevan ja taas uudelleen syntyvän maailman.
Tätä maailmaan kabbalistit pyrkivät myös mittaamaan. Han oppivatkin laskemaan maan kehän ja halkaisijan ja sen etäisyyden aurinkoon ja kuuhun. Mutta han tunsivat myös kaukaisempien tähdistöjen kuten Aldebaranin, Siriuksen ja Orionin kierrot. Han tiesivät edelleen Venus-Afroditen, kaldealaisten Istarin, salaisuudet. Istar oli Mesopotamialaisen elämänpuun keskus. Tietonsa han taltioivat samoin kuin olivat saaneet sen, han kätkivät sen pyhiä kirjoja kopioidessaan kertomusten lankoihin ja käsitteisiin. Ja han antoivat samat availleet uusien sukupolvien ulottuville: kenellä på korvat, se kuulkoot, kenellä silmät, SE nähkööt.
Mutta kabbalistit eivät hakeneet ja taltioineet förgäves tietoa, han halasivat myös tiedon kautta avautuvaa henkistä kasvua, johon Heitä mysteeriokouluissa johdatettiin. Han halusivat täydellistyä Eli eheytyä paratiisimaiseen Ihmisen alkutilaan.

Sisällöllisesti ja käytännöllisesti kabbala voidaan jakaa kahteen ensin päälinjaan 1) Luomismysteereihin ja 2) taivaan vaunujen mysteereihin, molempia edustaa neljä osaa

1) Käytännöllis-maagiseen 2) Kirjoitettuun
3) Kirjoittamattomaan ja 4) Dogmaattiseen kabbalaan.

Käytännöllinen kabbala sisältää talismanien ja seremonioiden kautta harjoitettavaa magiaa, joka kantaa vastuun koko kabbalan leimautumisesta noituudeksi, josta siinä ei siis ollut kysymys.
Kirjallinen kabbala ilmenee qematria, tomurah ja notatrikon nimisissä salakirjoituksissa, joista tärkein på Gematria. Gematria Perustuu siihen tosiasiaan, että heprean, Kreikan ja latinan kielissä kirjaimet ovat myös numeroita ja niin jokainen ko. kielen sana på myös sarja numeroita, joiden Summaa sanotaan Sanan gematriseksi lukuarvoksi. Gematriset menetelmät saivat pian paljon sovelluksia ja lopulta niitä på löydetty kabbalistisista teksteistä 72. Mutta myös Raamatun tekstit sisältävät paljon sanoja, joiden lukuarvot palvelevat gematrista informatiota, kuten itse sana kabbalakin:

paljastaja 77 kirjoitti:

Tutkien luontoa ja pyhiä Kirjoituksia han tulivat lopulta päättelemään, että kaiken yläpuolella oleva nimetön Jumaluus aJin Suph oli muodostanut kaiken maailmassa painon, mitan ja luvun mukaan. Seitsemän luomispäivän aikana oli Jumalan työpöydälle piirtynyt 22 pyhää kirjainta (heprean aakkosto), joiden kautta Nimetön oli uloslausunut kultaisessa leikkauksessa kaartuvan ilmenneen, alati syntyvän ja alati kuolevan ja taas uudelleen syntyvän maailman.
Tätä maailmaan kabbalistit pyrkivät myös mittaamaan. Han oppivatkin laskemaan maan kehän ja halkaisijan ja sen etäisyyden aurinkoon ja kuuhun. Mutta han tunsivat myös kaukaisempien tähdistöjen kuten Aldebaranin, Siriuksen ja Orionin kierrot. Han tiesivät edelleen Venus-Afroditen, kaldealaisten Istarin, salaisuudet. Istar oli Mesopotamialaisen elämänpuun keskus. Tietonsa han taltioivat samoin kuin olivat saaneet sen, han kätkivät sen pyhiä kirjoja kopioidessaan kertomusten lankoihin ja käsitteisiin. Ja han antoivat samat availleet uusien sukupolvien ulottuville: kenellä på korvat, se kuulkoot, kenellä silmät, SE nähkööt.
Mutta kabbalistit eivät hakeneet ja taltioineet förgäves tietoa, han halasivat myös tiedon kautta avautuvaa henkistä kasvua, johon Heitä mysteeriokouluissa johdatettiin. Han halusivat täydellistyä Eli eheytyä paratiisimaiseen Ihmisen alkutilaan.

Sisällöllisesti ja käytännöllisesti kabbala voidaan jakaa kahteen ensin päälinjaan 1) Luomismysteereihin ja 2) taivaan vaunujen mysteereihin, molempia edustaa neljä osaa

1) Käytännöllis-maagiseen 2) Kirjoitettuun
3) Kirjoittamattomaan ja 4) Dogmaattiseen kabbalaan.

Käytännöllinen kabbala sisältää talismanien ja seremonioiden kautta harjoitettavaa magiaa, joka kantaa vastuun koko kabbalan leimautumisesta noituudeksi, josta siinä ei siis ollut kysymys.
Kirjallinen kabbala ilmenee qematria, tomurah ja notatrikon nimisissä salakirjoituksissa, joista tärkein på Gematria. Gematria Perustuu siihen tosiasiaan, että heprean, Kreikan ja latinan kielissä kirjaimet ovat myös numeroita ja niin jokainen ko. kielen sana på myös sarja numeroita, joiden Summaa sanotaan Sanan gematriseksi lukuarvoksi. Gematriset menetelmät saivat pian paljon sovelluksia ja lopulta niitä på löydetty kabbalistisista teksteistä 72. Mutta myös Raamatun tekstit sisältävät paljon sanoja, joiden lukuarvot palvelevat gematrista informatiota, kuten itse sana kabbalakin:

Lue lisää

Kabbalan Arvo på 137, se jaetaan luvuiksi 13, 31, 137 ja 73. Kaikki ovat merkittäviä. Kun esoteerikot väittivät tuntevansa luonnon syvimpiä salaisuuksia, joita pyrkivät niin Aineen kuin hengenkin alkemiassa paljastamaan ja hallitsemaan, niin på Tässä yhteydessä sävähdyttävää, että luku 137, joka gematriassa vastaa Sanaa kabbala, den myös "sattumalta" ns. Aineen hienorakennevakion toinen osatekijä. Vielä oudommaksi asia tulee, kun huomaamme, että sana kabbala, siis hepreaksi qblh aukeaa myös yhdyssanaksi voimamitta! Nyt vastaluvuista 37 ja 73 tulevat mm. Sanat "sydän" ja "viisaus". Kabbala om siis sydämen viisautta ja tietoa voimamitoista .. Luku 13 om rakkaus ja vastaluku 31 Voima tai Jumala.

Kirjoittamattomasta kabbalasta emme voi juurikaan saada tietoja, sillä tieto kulkee yhä tänään "korvasta korvaan", kuten se on ammoista ajoista tehnyt, ja nuo kuulevat korvat kuuluvat yhä tänään elossa olevien ja toimivien salaisten veljeskuntien jäsenille.
Dogmaattinen kabbala sisältää kabbalan varsinaisen tiedollisen ja eettisen opetuksen. Opetus sisälsi siis tietoja maailman rakenteista, taivaankappaleiden liikkeistä ja avaruuden mittasuhteista. Kaiken taustalla oli ykseys. Ihminen mikrokosmoksena ja universumi makrokosmoksena ovat Yhtä. Kosminen mieli på matematisoinut Kaikki yhden pisteen, ympyrän ja sen kehän kautta. Kabbalan perussymboli onkin piste ympyrässä. Siinä på kaiken olevaisen alku.

Kabbalistiset mystikot opettivat myös, että rajattomassa rakkaudessaan aJin Suph oli uhrannut itsensä, vuodattanut olemuksensa pirstonut itsensä luonnon olioiden moninaisuuteen. Ne Elävät, eikä Nimetön enää elä niissä. Hän Lepaa niissä. Samaan lepoon pääsee myös ihminen. kun hän vuodattaa ulos maallisen ruumiinsa ja pääsee viimein lepoon. Ihmisessä jumaluus kuitenkin myös elää. Ja ihminen voi kokea jumalallisen elämän itsessään: "Niin en elä enää elä minä, vaan Christhos elää minussa". (Paavali)

Kabbala tuntee ja myös käyttää useita erilaisia kryptisiä kirjoitusmetelmiä, joita aikojen alusta opetettiin esoteerisissa kouluissa, mutta joiden olemassaolosta saamme varmuuden vasta keskiaikaisista juutalaisista lähteistä.
Kabbalan tärkeimmät teokset ovat Zoharin lisäksi Luomisen kirja Zefer Jezirah ja Bahirin kirja. Myös pienempi Pyhä kokous, suurempi Pyhä kokous ja "Salaisuuksien kirja" tulee kabbalistin tuntea.
Luomismysteerioitten keskeisin symboli på Elämän puu: se på kaavakuva jumaluuden vuodattumisesta kymmenen luovan princiipin, sefiran, ja 22: n heprean aakkoston mukaisesti nimetyn polun kautta maailmaan.
Termi Sefira på luomismystiikan perustermejä. Sefira viittaa Moseksen vaimoon Sipporaan, joka merkitsee paitsi lintua, myös Sanaa, kirjoitusta tai ympyrää. Myöhemmät mystikot Sefiroista tuli luomismystiikan keskeinen symboli ja sefiralle annettiin nimet ja puun malli, joka voi kuvat myös vehnän tähkää ja rabbiinisen tiedon mukaan Paratiisin elämänpuu olikin nimenomaan vehnä, jonka Ositris oli Egyptin mytologian mukaan tuonut taivaasta. Sefirat järjestettiin hierarkisesti. Sefirat olivat luovan vuodattumisen ominaisuuksia. Elämän puun oikean puoleinen Pylväs på maskuliininen, Aktiivinen, ja vasemmanpuoleinen feminiininen, passiivinen ja keskimmäinen neutraali. Elämänpuun perustana ei siis ole patriarkaalinen eikä vastakohtaisuuksiin näkemys maailmasta, vaan näennäiset vastakkaisuudet muodostavat jatkumon, jonka Paat voidaan yhdistää kolmannessa asemassa, jossa på androgyyni paratiisimainen alkutila.

paljastaja 77 kirjoitti:

Kabbalan Arvo på 137, se jaetaan luvuiksi 13, 31, 137 ja 73. Kaikki ovat merkittäviä. Kun esoteerikot väittivät tuntevansa luonnon syvimpiä salaisuuksia, joita pyrkivät niin Aineen kuin hengenkin alkemiassa paljastamaan ja hallitsemaan, niin på Tässä yhteydessä sävähdyttävää, että luku 137, joka gematriassa vastaa Sanaa kabbala, den myös "sattumalta" ns. Aineen hienorakennevakion toinen osatekijä. Vielä oudommaksi asia tulee, kun huomaamme, että sana kabbala, siis hepreaksi qblh aukeaa myös yhdyssanaksi voimamitta! Nyt vastaluvuista 37 ja 73 tulevat mm. Sanat "sydän" ja "viisaus". Kabbala om siis sydämen viisautta ja tietoa voimamitoista .. Luku 13 om rakkaus ja vastaluku 31 Voima tai Jumala.

Kirjoittamattomasta kabbalasta emme voi juurikaan saada tietoja, sillä tieto kulkee yhä tänään "korvasta korvaan", kuten se on ammoista ajoista tehnyt, ja nuo kuulevat korvat kuuluvat yhä tänään elossa olevien ja toimivien salaisten veljeskuntien jäsenille.
Dogmaattinen kabbala sisältää kabbalan varsinaisen tiedollisen ja eettisen opetuksen. Opetus sisälsi siis tietoja maailman rakenteista, taivaankappaleiden liikkeistä ja avaruuden mittasuhteista. Kaiken taustalla oli ykseys. Ihminen mikrokosmoksena ja universumi makrokosmoksena ovat Yhtä. Kosminen mieli på matematisoinut Kaikki yhden pisteen, ympyrän ja sen kehän kautta. Kabbalan perussymboli onkin piste ympyrässä. Siinä på kaiken olevaisen alku.

Kabbalistiset mystikot opettivat myös, että rajattomassa rakkaudessaan aJin Suph oli uhrannut itsensä, vuodattanut olemuksensa pirstonut itsensä luonnon olioiden moninaisuuteen. Ne Elävät, eikä Nimetön enää elä niissä. Hän Lepaa niissä. Samaan lepoon pääsee myös ihminen. kun hän vuodattaa ulos maallisen ruumiinsa ja pääsee viimein lepoon. Ihmisessä jumaluus kuitenkin myös elää. Ja ihminen voi kokea jumalallisen elämän itsessään: "Niin en elä enää elä minä, vaan Christhos elää minussa". (Paavali)

Kabbala tuntee ja myös käyttää useita erilaisia kryptisiä kirjoitusmetelmiä, joita aikojen alusta opetettiin esoteerisissa kouluissa, mutta joiden olemassaolosta saamme varmuuden vasta keskiaikaisista juutalaisista lähteistä.
Kabbalan tärkeimmät teokset ovat Zoharin lisäksi Luomisen kirja Zefer Jezirah ja Bahirin kirja. Myös pienempi Pyhä kokous, suurempi Pyhä kokous ja "Salaisuuksien kirja" tulee kabbalistin tuntea.
Luomismysteerioitten keskeisin symboli på Elämän puu: se på kaavakuva jumaluuden vuodattumisesta kymmenen luovan princiipin, sefiran, ja 22: n heprean aakkoston mukaisesti nimetyn polun kautta maailmaan.
Termi Sefira på luomismystiikan perustermejä. Sefira viittaa Moseksen vaimoon Sipporaan, joka merkitsee paitsi lintua, myös Sanaa, kirjoitusta tai ympyrää. Myöhemmät mystikot Sefiroista tuli luomismystiikan keskeinen symboli ja sefiralle annettiin nimet ja puun malli, joka voi kuvat myös vehnän tähkää ja rabbiinisen tiedon mukaan Paratiisin elämänpuu olikin nimenomaan vehnä, jonka Ositris oli Egyptin mytologian mukaan tuonut taivaasta. Sefirat järjestettiin hierarkisesti. Sefirat olivat luovan vuodattumisen ominaisuuksia. Elämän puun oikean puoleinen Pylväs på maskuliininen, Aktiivinen, ja vasemmanpuoleinen feminiininen, passiivinen ja keskimmäinen neutraali. Elämänpuun perustana ei siis ole patriarkaalinen eikä vastakohtaisuuksiin näkemys maailmasta, vaan näennäiset vastakkaisuudet muodostavat jatkumon, jonka Paat voidaan yhdistää kolmannessa asemassa, jossa på androgyyni paratiisimainen alkutila.

Lue lisää

Sefiroita yhdistää toisiinsa kaksikymmentäkaksi polkua, jotka kuvaavat sefiroiden suhdetta. Kullakin kymmenestä sefirasta om oma hepreankielinen nimensä ja numeronsa ja ne edustavat siis Jumalan eri ominaisuuksia. Kuten kaikilla heprean kielen nimillä ja numeroilla myös sefiroilla på lukuisia vastaavuuksia, joihin ne voidaan yhdistää, alkaen väreistä, symboleista ja kuvista Aina jumaliin, jumalattariin, eläimiin, kasveihin ja mineraaleihin. Itse asiassa kaikki mikä på olemassa voidaan liittää elämänpuun johonkin osaan. Sefiroita opiskelemalla ja mietiskelemällä voidaan oppia arvostamaan jumaluuden ominaisuuksia ja lopulta kokea niitä kaikilla olemassaolon tasoilla. Pylväsrakennelman takana piilossa på Daat, korkea tieto, joka näyttää tien salaiseen tietoon näkyvän takana.
Tämä jumaluus på siis nimetön, kaiken yläpuolella oleva aJin Suph eli ei mikään. Äärettömyydestä se virtaa ihmiseksi, mutta myös Ihmisen Luo. Ihmisen tulee puolestaan pyrkiä kehityksen vastaavia polkuja ylös kohti jumaluuden Ensimmäistä sefiraa, Ketheriä eli kruunua. "Minä Annan teille Elämän kruunun!" Lupaa Jeesus, aikansa ehkä eettisesti Korkein kabbalisti.
Elämän puu sisältää useita aatteita, eikä se ole Yksin heprealaisten idé. Kuten jo sanottu, tuon puun Juuret johtuvat jo muinaisessa Mesopotamiasta, missä se kuvana omistettiin Assurille, kuninkaalle ja täydelliselle, Jona kuningasta pidettiin, ihmiselle. Mutta myös juutalaisille Elämän puu oli Eräs täydellisyyden ja siihen pyrkimisen vertauskuvista. Elämän puu om Maa ja maailmankaikkeus. Ihminen ja jumaluus. Se on Jumalan valtakunta Ihmisen muodossa ja auringon valtakunta Salomonin temppelinä. Se on kehityksen polkuina Tiedon puu, joka kasvaessaan ihmisessä ja ihmiseksi kruunaa Hänet kohti täydellisyyttä, Oman kuningaskuntansa, todellisen itsensä hallintaa. Tien alussa ihminen på lapsi, poluilla kokelas ja ylinumeroituva täydellinen. Muistamme Jeesuksen:
"Olkaa siis Täydelliset niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen på!
Ensimmäisen kerran tapaamme tämän loistavan Elämän puun idean kabbalismin ehkä vanhimmassa ja tärkeimmässä erillisessä Teoksessa Zefer ha Jezirahissa eli Luomisen kirjassa. Kirjan mukaan heprean 22 kirjaimesta selviää 1) jumalallisen maailman, 2) luomisen maailman, 3) muotoutumisen maailman ja 4) toiminnan maailman salaisuudet.
Sefer Yetzirah berättar om, että paratiisiin muurissa den 22 porttia, ja sinne johtaa 231 käytävää. Kun siis heprean 22 aakkosta asetetaan ympyrän kehälle, ne voidaan ja yhdistää toisiinsa 231 janalla, jotka ovat samalla ympyrän 22 halkaisijaa. Tähän asetelmaan sisältyy myös yksi Raamatun kymmenistä piin arvoista, sillä ympyrän, jonka Ring på 22 Halkaisija på kokonaislukuna 7. Näin heprean 22 kirjainta yhdistyy luomisen ympyrään ja seitsemään päivään, sillä luovan jumaluuden elohim-Tilläggets lukuarvo luettuna ympyrän kehältä vastapäivään på 3,1415.
Kabbalan toinen päälinja på ns. Merkaba-eli taivaanvaunujen mystiikassa. Merkaba-mystiikassa på kyse kabbalistin sielun meditaatiivisista taivasmatkoista, joiden avulla mystikko pyrki nousemaan ja yhdistymään jumalalliseen itseensä. Hän tavoittee Kunnian valtaistuimella istuvaa Jumalaa joka lopulta på Hänen oma ydinitsensä. Merkaba-mystiikka på kehittynyt luonteeltaan meditatiivikseksi, mutta se ei esta sitä, etteikö mystiikan alkuna ole saattanut olla kokemus todellisten vaunujen laskeutumisesta maan päälle. Tähän viittaa paitsi mystiikan kuvauksiin liittyvä tekninen runsas myös sanasto merkaba-meditaation asento, joka muistuttaa suuresti kuuluisan Palenquen hautalaatan Maya-hallitsijan asentoa: Mahdollinen lentäjä istuu polvet koukussa ja pää polvissa, asennossa, johon Nykyajan lentoemännät kehottavat matkustajia vaaratilanteissa asettumaan.
Mutta tähän otan kuvauksen merkaba-meditaatiosta (Encyglobedia Judaica):

paljastaja 77 kirjoitti:

Sefiroita yhdistää toisiinsa kaksikymmentäkaksi polkua, jotka kuvaavat sefiroiden suhdetta. Kullakin kymmenestä sefirasta om oma hepreankielinen nimensä ja numeronsa ja ne edustavat siis Jumalan eri ominaisuuksia. Kuten kaikilla heprean kielen nimillä ja numeroilla myös sefiroilla på lukuisia vastaavuuksia, joihin ne voidaan yhdistää, alkaen väreistä, symboleista ja kuvista Aina jumaliin, jumalattariin, eläimiin, kasveihin ja mineraaleihin. Itse asiassa kaikki mikä på olemassa voidaan liittää elämänpuun johonkin osaan. Sefiroita opiskelemalla ja mietiskelemällä voidaan oppia arvostamaan jumaluuden ominaisuuksia ja lopulta kokea niitä kaikilla olemassaolon tasoilla. Pylväsrakennelman takana piilossa på Daat, korkea tieto, joka näyttää tien salaiseen tietoon näkyvän takana.
Tämä jumaluus på siis nimetön, kaiken yläpuolella oleva aJin Suph eli ei mikään. Äärettömyydestä se virtaa ihmiseksi, mutta myös Ihmisen Luo. Ihmisen tulee puolestaan pyrkiä kehityksen vastaavia polkuja ylös kohti jumaluuden Ensimmäistä sefiraa, Ketheriä eli kruunua. "Minä Annan teille Elämän kruunun!" Lupaa Jeesus, aikansa ehkä eettisesti Korkein kabbalisti.
Elämän puu sisältää useita aatteita, eikä se ole Yksin heprealaisten idé. Kuten jo sanottu, tuon puun Juuret johtuvat jo muinaisessa Mesopotamiasta, missä se kuvana omistettiin Assurille, kuninkaalle ja täydelliselle, Jona kuningasta pidettiin, ihmiselle. Mutta myös juutalaisille Elämän puu oli Eräs täydellisyyden ja siihen pyrkimisen vertauskuvista. Elämän puu om Maa ja maailmankaikkeus. Ihminen ja jumaluus. Se on Jumalan valtakunta Ihmisen muodossa ja auringon valtakunta Salomonin temppelinä. Se on kehityksen polkuina Tiedon puu, joka kasvaessaan ihmisessä ja ihmiseksi kruunaa Hänet kohti täydellisyyttä, Oman kuningaskuntansa, todellisen itsensä hallintaa. Tien alussa ihminen på lapsi, poluilla kokelas ja ylinumeroituva täydellinen. Muistamme Jeesuksen:
"Olkaa siis Täydelliset niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen på!
Ensimmäisen kerran tapaamme tämän loistavan Elämän puun idean kabbalismin ehkä vanhimmassa ja tärkeimmässä erillisessä Teoksessa Zefer ha Jezirahissa eli Luomisen kirjassa. Kirjan mukaan heprean 22 kirjaimesta selviää 1) jumalallisen maailman, 2) luomisen maailman, 3) muotoutumisen maailman ja 4) toiminnan maailman salaisuudet.
Sefer Yetzirah berättar om, että paratiisiin muurissa den 22 porttia, ja sinne johtaa 231 käytävää. Kun siis heprean 22 aakkosta asetetaan ympyrän kehälle, ne voidaan ja yhdistää toisiinsa 231 janalla, jotka ovat samalla ympyrän 22 halkaisijaa. Tähän asetelmaan sisältyy myös yksi Raamatun kymmenistä piin arvoista, sillä ympyrän, jonka Ring på 22 Halkaisija på kokonaislukuna 7. Näin heprean 22 kirjainta yhdistyy luomisen ympyrään ja seitsemään päivään, sillä luovan jumaluuden elohim-Tilläggets lukuarvo luettuna ympyrän kehältä vastapäivään på 3,1415.
Kabbalan toinen päälinja på ns. Merkaba-eli taivaanvaunujen mystiikassa. Merkaba-mystiikassa på kyse kabbalistin sielun meditaatiivisista taivasmatkoista, joiden avulla mystikko pyrki nousemaan ja yhdistymään jumalalliseen itseensä. Hän tavoittee Kunnian valtaistuimella istuvaa Jumalaa joka lopulta på Hänen oma ydinitsensä. Merkaba-mystiikka på kehittynyt luonteeltaan meditatiivikseksi, mutta se ei esta sitä, etteikö mystiikan alkuna ole saattanut olla kokemus todellisten vaunujen laskeutumisesta maan päälle. Tähän viittaa paitsi mystiikan kuvauksiin liittyvä tekninen runsas myös sanasto merkaba-meditaation asento, joka muistuttaa suuresti kuuluisan Palenquen hautalaatan Maya-hallitsijan asentoa: Mahdollinen lentäjä istuu polvet koukussa ja pää polvissa, asennossa, johon Nykyajan lentoemännät kehottavat matkustajia vaaratilanteissa asettumaan.
Mutta tähän otan kuvauksen merkaba-meditaatiosta (Encyglobedia Judaica):

Lue lisää

Vaunujen nousu (Heikaloth Rabbatissa vaunujen lasku) saavutetaan monien luonnossa saavutettujen askeettisten Kokemusten jälkeen. Meditoija asettaa päänsä polvien väliin, fyysiseen asentoon, joka helpottaa tietoisuuden muutoksia ja pääsyä itsehypnoosiin. Samalla hän resitoi (puhelaulaa) ekstaasin luonteista hymniä, joita på vielä olemassa erityisesti Heikaloth Rabbatissa.
Merkaba-mystikkoja kiinnostavatn kaikkinaiset ylemmän maailman yksityiskohdat, jotka kohoavat 7 palatsin kautta ylimpään taivaaseen aravotiin, jota sen täyttävät enkelit hallitsevat. (heikalot = temppeli, Palatsi). Siellä på tulisia virtoja, jotka vuotavat vaunujen edestä (Valö?) Ja siltoja, jotka ylittävät ne (laskuportaat?), Yksityiskohtia vaunuissa ovat ofaanit (pyörät?) Ja hasmalin (sähkö?) Hehku. Mutta Pääasiallinen pyrkimys mystikolla på hänestä saada näky, joka istuu kunnian valtaistuimella: "ja sen yläpuolella oli ikään kuin Ihmisen hahmo. (Hes.1: 26)
Muuan rabbiininen kertomus antaa vielä ymmärtää, että mystikko saavutti helpommin ekstaasin, jos hän polviasennossa kykeni vielä yhdistymään omaan orgaaniinsa; tulemaan kokonaiseksi gilguliksi eli ympyräksi.

Kirjassaan Kabbalah Professori Gerschom Scholem yhdistää myös kabbalan ja Jeesuksen ajan gnostisismin Monin osin. Hän puhuu juutalaisesta gnosiksesta, joka eräitä tekstejä olisi jäljitettävissä ajalle ennen Kristusta. Näin ei ole enää syytä ilman muuta luulla, että gnostilaisuus oli vain "oikean" kristinuskon vierellä vasta 100-200 JKR. syntynyt harhaoppinen ajatussuunta.

Kabbalassa etenkin Jeesuksen aikoihin hyväksyttiin myös oppi jälleensyntymien pyörästä. Sanonta "sukupolvi menee ja sukupolvi tulee jne." Tulkitaan Bahirissa jälleensyntymiä tarkoittavaksi. Sielunvaellukseen uskottiin myös Etelä-Ranskassa ja siellä erityisesti kataarien joukossa, jotka opettivat sielun voivan siirtyä myös eläimiin kun taas esim. Bahirin oppi Koski förgäves ihmisiä.Kataarithan kyrka tunnetusti tuh OSI.

Geronan kabbalistit oppilaat alkoivat puhua myös ibburista (hedelmöittämisestä, kylvämisestä) ja opit sielunvaelluksesta ja sielunsiirtymisestä (ibbur) alkoivat erottua toisistaan 14. vuosisadan lopulla. Mutta puhuttiin myös hyvin erikoisesta sielun vaihdosta Eli hithallefutista ja Sananlaskujen luvun 31 jakeet 8 ja 9 puhuvatkin "oikeuden hankkimisesta kaikille sortuville" ja käyttää sanontaa din Benei haflof.
Sorretulla tarkoitettiin juuri henkilöä, jonka Sielu på vaihdettu, mutta joka jälleensyntymissä saa hyvityksen, sillä "karma" ajaa sorretun asiaa.
.
Varsin kehittynyt reinkarnaatio-ajattelu esiintyi Joseph B. Ashkenazin töissä 14. vuosisadalla. Sielunvaellus tapahtuu olemisen kaikilla tasoilla. Elämän puun sefirotheista_ Eli enkeleistä aina epäorgaaniseen aineeseen asti. Oppi tunnettiin nimellä soda ha Sela tai din Benei halof. Tarkka malli jälleensyntymästä på olemassaolon sellaisessa erityisessä muodossa, missä Sielu ennallistuu Erityisen muutosten lain mukaan.

Kabbala jakaantuu siis moneen eri haaraan, ja mystiikka magiikasta puhumattakaan on vain sen yksi ja usein ylikorostettu osa. Mystikko pyrkii syvää itsetuntemukseen transsin, askeesin ja mietiskelyn avulla. Kun ihminen tuntee piilotajuntaansa, voi hän myös päästä maailmankaikkeuden mysteerioon, sillä kabbalat pitää ihmistä mikrokosmoksena ja maailmaa makrokosmoksena, jotka vastaavat toisiaan. Tämän vuoksi ihminen Jumalan kuvana voi päästä osalliseksi jumaluudesta osana itseään. Kabbalistinen monimerkityksellinen elämänpuu på siis myös kuvaus Ihmisen kollektiivisesta piilotajunnasta. Se on kuvaus Ihmisen sielullisesta geometriasta ja kuvaus maailmankaikkeuden rakenteesta. Se on myös kuvaus KORKEIMMAN Jumalan olemuksesta joka on aJin Suph eli kirjaimellisesti EI-mitään. Jumala på ääretön absoluutti eikä häntä voi kuvata millään Kuvalla, rajallisella sanalla tai teolla .. Kabbalisteille kaikki vaikutti kaikkeen ja erityinen ns. Pyhä geometria todisti, että kaikki maailmassa Tapahtui viime kädessä tiettyjen sääntöjen mukaan, jotka joku oli erikseen määrännyt. Tämä on keskeistä kun haluamme Raamatun kabbalistista lukutapaa ja kabbalistien maailmankuvaa ymmärtää