Päätin viettää välivuoden lukion jälkeen koska en tiennyt mitä haluan opiskella. (Sentään en ole vain kotona lojunut, olen työtä tehnyt pariinkin otteeseen vuoden aikana.) Pian haut yliopistoihin ja ammattikorkeisiin olisivat edessä... Enkä VIELÄKÄÄN tiedä mitä oikeastaan haluaisin mennä opiskelemaan. Paniikki alkaa iskeä ja olen saanut ahdistuskohtauksia ja itsetuhoisia ajatuksia tämän takia..Halu luovuttaa lopullisesti kasvaa.
Olen muutamia vaihtoehtoja miettinyt mutta en ole vielä valmistautunut yhteenkään pääsykokeeseen. Nythän on juuri se aika kun minun pitäisi olla lukemassa!
Pidänkö sitten toisen välivuoden, menen avoimeen yliopistoon...?
Toivon että olisi joku kuka osaisi edes hiukan neuvoa...
PANIIKKI.
aaaaa_
19
2106
Vastaukset
- puliukko.
puliukon uraa, ihan reilu rehellinen ammatti.
- aaaaa_
on kyllä käynyt mielessä... sitähän tässä koko ajan pelkään että sellaiseksi päädyn tätä menoa. Harmi vaan etten suuremmin pidä alkoholista.
Ongelmani ydin taitaa olla siinä että valinnanvaraa on liikaa, en osaa päättää sillä pelkään tekeväni vääriä valintoja. Ei ehkä kuulosta kovin suurelta ongelmalta mutta mua tämä ahdistaa todella paljon. Kun periaatteessa niin moni asia kiinnostaa, mutta mitään en kunnolla osaa... Ja asiaa pahentaa se kun mulla ei ole oikeastaan ketään kenen kanssa jutella näistäkään asioista. - bbb
aaaaa_ kirjoitti:
on kyllä käynyt mielessä... sitähän tässä koko ajan pelkään että sellaiseksi päädyn tätä menoa. Harmi vaan etten suuremmin pidä alkoholista.
Ongelmani ydin taitaa olla siinä että valinnanvaraa on liikaa, en osaa päättää sillä pelkään tekeväni vääriä valintoja. Ei ehkä kuulosta kovin suurelta ongelmalta mutta mua tämä ahdistaa todella paljon. Kun periaatteessa niin moni asia kiinnostaa, mutta mitään en kunnolla osaa... Ja asiaa pahentaa se kun mulla ei ole oikeastaan ketään kenen kanssa jutella näistäkään asioista.parempi, jostain aloittaa, kuin olla tekemättä mitään.
- Miepämie__
Itselläni on juuri kans välivuosi päättymässä ja suht selvät sävelet nyt. Uusin samalla yo-kokeet joten niiden uusiminen myös pakotti harkitsemaan aloja tosissaan ja viime hetken paniikissa. Esim. huomasin että kannattaa kirjoittaa matikka ja extra kieli lisäpisteitä varten. Vertaile yliopistojen pisteytystalukkoja niin saat kans jonkinlaista käsitystä kuinka paljon pisteitä saisit yo-kokeista ja tsekkaan kuinka vaikea on päästä mihinkin kouluun.
Mene AMK ja YO sivuille ja lue listoja ei ammateista ja aloista, rajaa vaihtoehdot mihin voisin haluta hakea ja yritä innostua niistä joistakin. Itselle tuli mieleen lakimies,psykologi, sairaanhoitaja, sähköinsinööri,tradenomi yms aloja mitkä vois sopia mulle.
Neuvoisin sua yrittämään päättää minne alalle haet ja jos ala vaikuttaa edes hiukan omalta,vois olla hyvä että menet kouluun vaikka sitten keskeyttäisit..huono homma koululle mutta siten saisit itse lisää näköalaa opiskeluun ja eri aloille ja eri alojen oppilaisiin.Jos vietät toisen välivuoden, sitten olet kuluttanut kaksi vuotta "turhaan" vaikka jos lisäisit siihen vielä yhden vuoden sinulla olisi jo joku koulutus hankittuna (siis 3 vuotta kestävä koulutus).
Harkitse myös kuinka paljon vaadit palkkaa ja mihin tähtäät ja tyydyt. Jos olet ollut töissä oletko saanut siitä yhtään näköalaa mikä sopii sulle? Toivottavasti löytät oman alan ja paikan,älä luovuta. :)
Netissä voi ehkä suorittaa jotain osaopintoja mutta esim opistot jossa opiskellaan yliopistokursseja on kalliita ja sun tulis tietää mistä opinnoista ensinnäkin olisi hyötyä sinulle (kielet,kasvatustiede yms?).
Ja jos tulee toinen välivuosi ja et pääse kouluun,kannatta varalta esim hakea armeijaan (jos et ole siellä jo ollut tai olet nainen) - xyzåäö
Älä panikoi äläkä tule epätoivoiseksi. Asioilla on ihan totta tapana järjestyä, niin kornilta kuin se kuulostaakin :D Nyt on tammikuu! Jos tän kuun lopussa oot ehtiny päättää mihin mahdollisesti haet, sulla on vielä kuukausikaupalla aikaa valmistautua pääsykokeisiin, toisin kuin monilla kilpailijoillasi eli kevään abeilla jotka lukevat ylppäreihin! Myös ammatinvalintapsykologi on varteen otettava vaihtoehto :) Tsemppiä!!
- smannie
Mun pikkusiskolla on nyt aika sama tilanne varmaan päällä eli ei oikein tiedä mihin hakisi ja lukiostakin on jo hiukan aikaa. Itselläni sitten taas meni niin etten tiennyt mitä haluan, menin sitten vaan kokeilemaan jotain pääsykokeisiin (ja päädyin pitämään välivuoden). Seuraavana vuonna koitin uudestaan ja pääsin sisään, en kuitenkaan tiedä yhtään miksi hain tota ainetta jota olen jo neljä vuotta opiskellut.
Niinkun tossa jo sanottiin niin asioilla on tapana järjestyä. Itse kohta valmistun vaikka ei ole vieläkään hajua mitä tulevaisuudessa tulee tekemään (ja tekeekö oman alan parissa ainakaam mitään.). Mutta esim. yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa vaikka sitä pääainetta jos ei tunnu oikeelta ja opiskelupaikkaa voi muutenkin vaihtaa. Kannattaa ehkä silti hakea johonkin jos se vaikka siitä kirkastuisi sitten kun ne opinnot on aloitettu. Tosiasia taitaa olla sekin että oikeastaan sitä ei tiedä edes pääsykoekirjojen perusteella mitä oikeesti se opiskeltu aine pitää sisällään, se selviää sitten vasta kun on sisällä. Ja monet mun kanssa alottaneet on ja oli ihan yhtä epätietosia, meistä on suurin osa vaihtanut pääainetta ja jopa paikkakuntaa. - puliukko.
smannie kirjoitti:
Mun pikkusiskolla on nyt aika sama tilanne varmaan päällä eli ei oikein tiedä mihin hakisi ja lukiostakin on jo hiukan aikaa. Itselläni sitten taas meni niin etten tiennyt mitä haluan, menin sitten vaan kokeilemaan jotain pääsykokeisiin (ja päädyin pitämään välivuoden). Seuraavana vuonna koitin uudestaan ja pääsin sisään, en kuitenkaan tiedä yhtään miksi hain tota ainetta jota olen jo neljä vuotta opiskellut.
Niinkun tossa jo sanottiin niin asioilla on tapana järjestyä. Itse kohta valmistun vaikka ei ole vieläkään hajua mitä tulevaisuudessa tulee tekemään (ja tekeekö oman alan parissa ainakaam mitään.). Mutta esim. yliopiston sisällä voi sitten vaihtaa vaikka sitä pääainetta jos ei tunnu oikeelta ja opiskelupaikkaa voi muutenkin vaihtaa. Kannattaa ehkä silti hakea johonkin jos se vaikka siitä kirkastuisi sitten kun ne opinnot on aloitettu. Tosiasia taitaa olla sekin että oikeastaan sitä ei tiedä edes pääsykoekirjojen perusteella mitä oikeesti se opiskeltu aine pitää sisällään, se selviää sitten vasta kun on sisällä. Ja monet mun kanssa alottaneet on ja oli ihan yhtä epätietosia, meistä on suurin osa vaihtanut pääainetta ja jopa paikkakuntaa.se kannattaa. et tule katumaan...
- hei vaan
puliukko. kirjoitti:
se kannattaa. et tule katumaan...
sillä aikaa sinulla riittää vielä vaikka muille jakaa. Itse en hakenut lukion jälkeen minnekään, koska kiinnostus opiskeluun oli täysi nolla. Tein töitä ja opiskelin avoimessa, tein lisää töitä ja opiskelin taas; avoimessakin vaihtelin kurssikokonaisuuksia moneen kertaan, kun ei mikään tuntunut nappaavan (suoritin kyllä kaikki, mitkä aloitin, mutta ala vaihtui aina perusopintojen jälkeen). Tiesin aina, että kyllä vielä paikkani tässä maailmassa löydän joku päivä ja nyt 10 vuotta lukion jälkeen aloitin opiskeluni yliopistossa, unelmieni alalla, joka ei todellakaan olisi selvinnyt ilman avoimen kursseja.
Eli pointtina vaan se, että ei kaiken tarvitse aina mennä saman kaavan mukaan, jokaisen elämä on erilainen ja ainutlaatuinen. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa mutta samalla kuitenkin tehdä jotain, pyrkiä johonkin suuntaan, vaikka se sitten osoittautuisikin vääräksi. Mitäs sitten, vaikka meneekin vuosia sen oman jutun löytämiseen, voin vakuuttaa, että nämä "välivuodet" ovat olleet minulle ainoastaan hyvästä:) Tsemppiä kaikille, jotka tämän asian kanssa tuskailevat, kaikki tapahtuu kyllä sitten, kun aika on oikea! - jambalayaaaa
hei vaan kirjoitti:
sillä aikaa sinulla riittää vielä vaikka muille jakaa. Itse en hakenut lukion jälkeen minnekään, koska kiinnostus opiskeluun oli täysi nolla. Tein töitä ja opiskelin avoimessa, tein lisää töitä ja opiskelin taas; avoimessakin vaihtelin kurssikokonaisuuksia moneen kertaan, kun ei mikään tuntunut nappaavan (suoritin kyllä kaikki, mitkä aloitin, mutta ala vaihtui aina perusopintojen jälkeen). Tiesin aina, että kyllä vielä paikkani tässä maailmassa löydän joku päivä ja nyt 10 vuotta lukion jälkeen aloitin opiskeluni yliopistossa, unelmieni alalla, joka ei todellakaan olisi selvinnyt ilman avoimen kursseja.
Eli pointtina vaan se, että ei kaiken tarvitse aina mennä saman kaavan mukaan, jokaisen elämä on erilainen ja ainutlaatuinen. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa mutta samalla kuitenkin tehdä jotain, pyrkiä johonkin suuntaan, vaikka se sitten osoittautuisikin vääräksi. Mitäs sitten, vaikka meneekin vuosia sen oman jutun löytämiseen, voin vakuuttaa, että nämä "välivuodet" ovat olleet minulle ainoastaan hyvästä:) Tsemppiä kaikille, jotka tämän asian kanssa tuskailevat, kaikki tapahtuu kyllä sitten, kun aika on oikea!Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ei saa masentua. Itse valmistuin lukiosta 06 ja ei sitten kiinnostanut niin mikään ala. Itsekin oli lähes kaiken toivoni heittänyt siitä, että minusta ei koskaan tule "mitään". Olen aina ollut kade niille, ketkä tietävät jo nuoresta asti mitä tehdä. Vasta tänä syksynä aloitin opinnot ammattikoulussa alalla, mikä ainakin tällä hetkellä tuntuu kiinnostavan ja siitä voi sitten mahdollisesti ponnistaa yliopistoon tai ammattikorkeaan. En tiedä, ajattelenko enää näin parin vuoden päästä.
Vaikka lukion jälkeen vierähtikin "peukaloita pyöritellessä" useampi vuosi, ei nuo vuodet silti näin jälkeenpäin tarkasteltuna olleet hukkaanheitettyä aikaa. Tein erilaisia töitä, keräsin arvokasta työkokemusta, mitä en olisi saanut istuessani koulunpenkillä. Ennen kaikkea keräsin motivaatiota ja kyllä 3,5 vuotta työelmässä vauditti kummasti opiskeluja.
"kaikki tapahtuu kyllä sitten, kun aika on oikea! " vaikea se on uskoa, ennen kuin omalle kohdalle sattuu, mutta tosi kun vesi :D
- bfbdf
Mielestäni nykyään koulutetaan liian paljon ihmisiä, joilla ei ole lahjakkuutta saati motivaatiota aloille, joissa on jo korkea työttömyys.
Mieti onko sinun pakko mennä yliopistoon tai ammattikorkeaan. Ammattikoulu on yksi vaihtoehto. Jos et tiedä mitä haluat ja sinulle ei ole suurempia urasuunnitelmia elämäsi varalle, yritä valkata sellainen opiskeluala, jossa työllistyminen kohtuullisen helppoa.- juu,
korkean tietotaidon omaaville on tulevaisuudessa käyttöä. Suomessa on työvoimakustannukset ns. perushommissa niin korkeat, että viennin puolelta tietotaito on se millä tulevaisuudessa on pelattava. Halpatuotantomaihin menee joksikin aikaa kaikki yksinkertainen homma mikä sinne on mahdollista siirtää.
Jollekkin tulevaisuuden alalle tuskin on todellakaan liikaa menijöitä vaikka nyt onkin tilapäisesti lama meneillään. Kun valmistut seuraavasta paikastasi, on lama mitä todennäköisimmin jo ohi ja aloilla taas työvoiman kysyntä kasvussa.
Aloittajalle voin sanoa, että kannattaa nyt jotain tehdä kuitenkin. Itsetuhoisia ajatuksia en oikein ymmärrä, kun kuitenkin vain eteenpäin voi mennä. Kai sinua joku ala edes vähän kiinnostaa. Tutki sen puolen koulutusvaihtoehtoja, ja lähde opiskelemaan sitä.
- huihai636
Älä huoli, opiskelen itse toista vuotta yliopistossa ja en itsekään tiedä vieläkään että mikä kiinnostaisi. Olen johonkin hakemassa myös nyt yhteishaussa koska haluan vaihtelua. Ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa nuoria tässä vielä ollaan :)
- stressaaja
Minulla on nyt toinen välivuosi menossa merkonomin tutkinnon jälkee. Olen ollut sen ajan kaupassa töissä, ja nyt haluaisin jotain muuta. Olen siis taloushallinnon merkonomi ja pankki tai tilitoimisto kiinnostaisi. Olen vain unohtanut kaiken oppimani. Joten olen ajatellut opiskella tradenomiksi. Mutta mua ahdistaa jo valmiiksi se stressi mikä siitä tulee ja kuinka paljon hommaa. Kielissä olen todella surkea, ja sekin stressaa jo valmiiksi. Mutta siitä tulee sitten se onnistumisen tunne.
Viime vuonna hain tekniikan- ja liikenteen alalle, eikä se todellakaan ollut mun juttuni. Oon niin pettynyt itseeni, kun en siihen pystyny. Enkä sitä vielä oikein hyväksy, että tein väärän valinnan. Ahdistaa, että jos en onnistu tulevissakaan opinnoissa.
Siitä kuitenkin olen tyytyväinen, että olen sentäs tehnyt näinä välivuosina jotakin. Töistä on tullut rahaa. Ahdistus on välillä niin suuri. Vaikka eihän mun oo pakko nyt mennä opiskeleen, ehtiihän sitä myöhemminkin. Pelkään vain, että löydän itseni kaupan kassalta vielä 10 vuoden päästä. Ja kun tiedän, että pystyisin muuhunkin.
- minä myös
niin tutulta kuulostaa...en nyt tiedä lohduttaako sua lukea, että niin monella on täällä sama tilanne, mutta aattelinpa nyt vastata kuitenkin. Kirjotukset loppu just lukiossa, enkä mäkään tiedä yhtään mihin päin tästä suuntaisi. Amk:ta oon jotenkin ajatellu, jotain käytännönläheisempää kun tää lukiossa kirjojen lukeminen, mutta alasta ei oikeen mitään hajua. Onko sulla vielä yhtään kirkastunu minne aioit hakea? Pääsykokeista nyt on turha stressata, harva vielä on alkanu lukea (tai harva abi ainakaan) ja sähän kirjotitkin ton alotusviestin jo tammikuussa..
- minävaan3456
Jo yläasteella oli sellanen fiilis, etten tienny mitä haluan tehdä. Lukioon menin että sain lisää niin sanottua miettimisaikaa, mutta lukiosta kun pääsin niin en tiennyt silloinkaan mihin haen. Todistus oli keskiverto, muttei mikään hyvä, koska lukiossa en oikeen jaksanut opiskella kunnolla. Nyt hiukan harmittaa se käytös, kun en jaksanut lukea kieliä ja päntätä enemmän. Nyt olen ollut jo monta vuotta ilman opiskelupaikkaa. Ei sillai harmita, mutta kun mikään ala ei tunnu oikealta. Tunnen myös monta kaveria, jotka ovat heti lukion jälkeen menneet opiskelemaan sellaista alaa joka ei edes kiinnosta vain sen takia että pääsee pois kotinurkista. Monet niistä on hakenu muihin kouluihin ja opiskelleet aina noin vuoden verran eri kouluissa. Joten ei sekään ole oikein kannattavaa. Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon vaan miettiä ihan rauhassa mitä elämältään haluaa. :)
- mircar
Kerroit, että et tiennyt vielä tammikuussa, mihin haluat lähteä opiskelemaan. Onko tilanne vielä sama, vai löysitkö jo haluamasi opiskelupaikan?
Jos löysit jo itseäsi kiinnostavan opiskelupaikan, onnittelut! Mikäli et vielä ole tehnyt päätöstä tulevan opiskelupaikkasi suhteen, älä huoli! Sinulla on vielä paljon aikaa tehdä päätös - vaikka pääsykokeet ehkä menivät sinun osaltasi tänä keväänä ohitse, voit aina yrittää seuraavan vuonna. Kannattaa myös tutustua tammikuussa alkaviin koulutuksiin, joihin voit hakea myös syksyllä. Voit etsiä näitä koulutuksia esimerkiksi Koulutusnetin avulla. (http://www.koulutusnetti.fi/)
Sitä ennen voit pohtia, mitä todella haluat tehdä. Mistä olet kiinnostunut? Millaista työtä haluaisit tehdä? Mikä tekisi sinut onnelliseksi? Voit käyttää pohdintojesi avuksi suuntaa antavaa ammatinvalintatestiä osoitteessa http://www.mol.fi/avo/. Tällä sivustolla voit myös tutustua eri ammattien kuvauksiin ja pohtia niiden avulla, millainen ammatti ja työ sinua kiinnostaa. Jos olet valmis panostamaan kiinnostuksiesi ja vahvuuksiesi kartoittamiseen enemmänkin aikaa, kannattaa sinun tutustua myös taito-ura-ohjelmaan osoitteessa http://www.uraohjaus.net/. Tämä ohjelma antaa sinulle laajemman ja monipuolisemman koonnin taidoistasi ja ominaisuuksistasi.
Voit käyttää kiinnostuksiesi ja vahvuuksiesi kartoittamisessa hyväksesi myös aiempaa työ- ja opiskelukokemustasi. Millaista työtä teit välivuotesi aikana? Mikä siinä oli mielestäsi hyvää, mistä taas et pitänyt? Mitä sellaisia ominaisuuksia näissä töissä oli, joita haluaisit olevan myös tulevaisuuden ammatissasi? Entä mistä pidit lukio-opiskelussa, mistä et? Etsi aiemmista kokemuksistasi mielestäsi hyviä ja huonoja juttuja, ja vertaile näitä löytämiesi ammattien ominaisuuksiin. Jo se, että osaat sanoa, mitä ehdottomasti et halua tehdä tulevaisuudessa, auttaa sinua eteenpäin tehdessäsi päätöstä tulevasta opiskelupaikasta.
Onko sinulla vaikeuksia päättää tulevaa ammattiasi siksi, että sinua kiinnostaa niin moni asia vai siksi, ette oikein tiedä, mikä sinua kiinnostaisi? Apua kartoittamiseen voit saada myös ammatinvalintapsykologilta. Jokaisessa työvoimatoimistossa pitäisi olla tarjolla ammatinvalintapsykologin palveluita, ilmaiseksi. Kysy lisää oman kuntasi työvoimatoimistosta ja varaa aika.
Muista myös, että elämme yhteiskunnassa, jossa jatkuva kouluttautuminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Nyt tekemäsi valinnan ei siis tarvitse olla lopullinen, vaan voit aina täydentää koulutustasi tai jopa kouluttautua täysin uudelle alalle. Tärkeintä on, että sinusta tuntuu hyvältä opiskella valitsemallasi alalla. Älä siis turhaan ota stressiä siitä, että päätös tulevasta opiskelupaikasta (ja ammatista ja urasta) tulee tehdä tässä ja nyt, vaan anna itsellesi aikaa pohtia eri vaihtoehtoja ja muista, että oma opiskelu- ja urapolkusi rakentuu pikkuhiljaa kokemuksen kautta. Kuuntele siis itseäsi, äläkä tee päätöstäsi sen perusteella, mitä oletat muiden sinulta haluavan. Tee omat valintasi, sillä polku, jonka valitset on osa Sinun elämääsi.- Viittä vaille DI
Perkele just teidän kaltaset lusmut syö minunki verorahoja. Oisitte menneet vaikka ammattikouluun, kerran tiesitte, että jäätte kuitenki arpomaan. Asian vatvominen vuositolkulla ei paranna sitä yhtään. Realistisesti vaan koulutusvaihtoehdot pöytään ja siitä perkaamaan pois ne, jotka eivät kiinnosta. Pistää tympimään, kun nykyään on jotenkin muodikasta venkoilla ja biletellä. Taitaa kaikki muu kiinnostaa paitsi työnteko ja opiskelu! Hei herätys realiteetteihin, kasvakaa aikuisiksi!
- psyykoloki
Viittä vaille DI kirjoitti:
Perkele just teidän kaltaset lusmut syö minunki verorahoja. Oisitte menneet vaikka ammattikouluun, kerran tiesitte, että jäätte kuitenki arpomaan. Asian vatvominen vuositolkulla ei paranna sitä yhtään. Realistisesti vaan koulutusvaihtoehdot pöytään ja siitä perkaamaan pois ne, jotka eivät kiinnosta. Pistää tympimään, kun nykyään on jotenkin muodikasta venkoilla ja biletellä. Taitaa kaikki muu kiinnostaa paitsi työnteko ja opiskelu! Hei herätys realiteetteihin, kasvakaa aikuisiksi!
Jos ei tiedä mitä haluaa, voi aina opiskella kieliä. Kielten osaamisesta ei koskaan ole haittaa ja samalla voi miettiä mikä ala oikeasti kiinnostaa.
Ammatinvalintapsykologi on todella hyödyllinen vaihtoehto sellaiselle, joka ei tiedä mitä haluaa opiskella. Jotenkin se sana, psykologi, saa sen ehkä kuulostamaan kamalalta, mutta kannattaa todella varata aika jos ei muuta keksi! - vitsi varmaan?
psyykoloki kirjoitti:
Jos ei tiedä mitä haluaa, voi aina opiskella kieliä. Kielten osaamisesta ei koskaan ole haittaa ja samalla voi miettiä mikä ala oikeasti kiinnostaa.
Ammatinvalintapsykologi on todella hyödyllinen vaihtoehto sellaiselle, joka ei tiedä mitä haluaa opiskella. Jotenkin se sana, psykologi, saa sen ehkä kuulostamaan kamalalta, mutta kannattaa todella varata aika jos ei muuta keksi!"Perkele just teidän kaltaset lusmut syö minunki verorahoja. Oisitte menneet vaikka ammattikouluun, kerran tiesitte, että jäätte kuitenki arpomaan. Asian vatvominen vuositolkulla ei paranna sitä yhtään. Realistisesti vaan koulutusvaihtoehdot pöytään ja siitä perkaamaan pois ne, jotka eivät kiinnosta. Pistää tympimään, kun nykyään on jotenkin muodikasta venkoilla ja biletellä. Taitaa kaikki muu kiinnostaa paitsi työnteko ja opiskelu! Hei herätys realiteetteihin, kasvakaa aikuisiksi!"
Tämähän oli vitsi, eikö vain? :D Niin uskomatonta soopaa että pakko olla. Ensinnäkin, ne ihmiset jotka pitävät välivuosia, jäävät hyvin harvoin kotisohvalle makaamaan. Kyllähän niitäkin varmasti on jotka vaan oleilevat, mutta on väärin yleistää!! Tuo tuntuu tosiaan olevan aivan liian yleinen ennakkoluulo ja kuvitelma joka suurimmalta osalta ei pidä ollenkaan paikkaansa. Joillekin ihmisille se oman alan löytyminen vie aikaa, eikä ole mitään järkeä lähteä väkisin yrittämään mitään.
Itse olen pitänyt lukion jälkeen kaksi välivuotta, molemmat täysin omasta tahdostani. Tästäkin varmaan joku ajattelee että kamala mitä lusmuilua ja laiskuutta, mutta näille väitteille ei todellakaan voi muuta kuin nauraa! :D Uskomatonta tietämättömyyttä! Olen näiden kahden vuoden aikana ollut töissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja takuuvarmasti voin sanoa että olen saanut niin paljon korvaamatonta elämänkokemusta ja näkemystä asioihin, että en vaihtaisi näitä mistään hinnasta ikinä pois!! On väärin yleistää, että välivuosia viettävät eivät ole kiinnostuneita opiskelusta ja työnteosta, ei asiat ole niin mustavalkoisia! Koko tuo ylempänä oleva näkemys oli kaikkiaankin niin käsittämätön että on vaikea uskoa todeksi. Välivuosi EI ole yhtä kuin kotona lorvailu! varmasti se voi joillekin olla sitäkin, mutta joka asiassahan meitä on moneen junaan, eikä saa yleistää! Välivuosi/vuodet voivat parhaimmillaan olla elämän parasta aikaa, eikä siksi että kyseessä olisi jonkunlainen vastuuvapaa biletysloma, vaan siksi että ne ovat monelle niin iso mahdollisuus saada sellaista elämänkokemusta jota ei missään nimessä koulunpenkiltä saa. Tuollaiset ennakkoluulot vihastuttavat suuresti, koska se on täysin ristiriidassa kaikkien niiden kokemusten kanssa joita olen itse kuullut ja jonka olen itse kokenut. Enhän voi puhua kuin omasta puolestani, mutta voin täysin empimättä sanoa että omat välivuoteni ovat olleet niin tarpeellisia ja korvaamatomia, niistä saatu kokemus ei olisi ollut millään tasolla korvattavissa opiskelulla. Olisin menettänyt aivan järjettömän paljon asioita ilman niitä. En olisi ihmisenä edes sama, olen kokenut niin ison muutoksen näiden vuosien aikana. Ja voin täysin varmasti sanoa että vähäisintäkään lorvailua tai vastuuttomuutta ei ole välivuosiini sisältynyt. En voi puhua niistä edes samassa lauseessa.
Tottakai riippuu ihmisestä millaisia välivuosista tulee, mikä onkin tärkeä käsittää. On myös ymmärrettävä, että opiskelu ei ole mikään itseisarvo, ei opiskelu pelkän opiskelun vuoksi ole järkevää. Ei koulutus toki koskaan mene hukkaan, mutta yritän vaan sanoa että hienoja asioita voi saavuttaa myös eri tavalla, ei suorassa putkessa opiskelu ole ainoa oikea vaihtoehto. Joillekin se voi olla jopa pahin mahdollinen virhe. Kaikkea ei voi mitata tutkinnoilla ja sillä kuinka nopeasti ne on saavutettu, on olemassa muunkinlaista viisautta, vastuullisuutta ja oppimista!! Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä. Ei ole mitään pahaa siinä, jos joillain menee pidemmän aikaa löytää se oma juttu. Niin kauan kun käyttää ajan parhaalla mahdollisella tavalla hyödykseen, ei voi loppupeleissä muuta kuin voittaa.
Pitää ymmärtää, että jokaisen ihmisen elämän kulku rakentuu eri tavalla, ei voi olettaa kaikkien tien kulkevan suoraa polkua esikoulusta yliopistoon! Pitää osata nähdä myös muita reittimahdollisuuksia kuin vain se yksi ja ainoa yleisesti "hyväksytty". Kaikki kun täällä yksilöitä kuitenkin ollaan. Ei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa sille miten elämän pitää kulkea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3217635Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1771856
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161392- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91261Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j571186Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901029