Alkaisi olemaan se aika kun pitäisi vanhemmille kertoa hakeutuneen transtutkimuksiin, mutta miten?
Sitä ei haluaisi suotta huolestuttaa ja aiheuttaa pettymystä, joten omakohtaiset kokemukset olisivat nyt tervetulleita. Ikää siinä 30 tienoilla.
Joo on sitä kaikennäköistä neuvoa kuultu, kuten yritä kalastella miten ylipäätänsä asiaan suhtautuisivat, mutta eihän omat vanhemmat nyt lapsestaan sellaista tule ajatelleeksi, että tajuaisivat mitään ellei suoraan kerro.
Joten vinkkiä pliis.
Sitä ei haluaisi suotta huolestuttaa ja aiheuttaa pettymystä, joten omakohtaiset kokemukset olisivat nyt tervetulleita. Ikää siinä 30 tienoilla.
Joo on sitä kaikennäköistä neuvoa kuultu, kuten yritä kalastella miten ylipäätänsä asiaan suhtautuisivat, mutta eihän omat vanhemmat nyt lapsestaan sellaista tule ajatelleeksi, että tajuaisivat mitään ellei suoraan kerro.
Joten vinkkiä pliis.
Vastaukset 9
Vanhimmat
muodostamaan seuraavat lauseet: Kuulkaa mutsi ja patu, mie oon niinko tota trans. Mie korjaan niinko tota sukupuoleni. Jos on teille ongelma, niin tota noin niin talk to the hand.
Toihan oli hyvä, humoristinen kommentti jonka perusajatuksena on, ettei vanhemmille pidä nöyristellä, vaan sanoa asia suoraan (ei kai täällä kukaan asiallisia vastauksia odota..?).
kertomaan! Useimmiten käy niin että vanhemmat ovat jo asian huomanneet, vaikka eivät ole siitä mitään puhuneetkaan. Näin oli minullakin. Suhtautuminen voi sitten vaihdella laidasta laitaan, täydestä kieltämisestä ja välirikosta hyväksyntään.
Minun äitini kyllä "ymmärsi" muttei hyväksynyt. Siihen, että hän alkoi pitää minua tyttärenään meni muutama vuosi aikaa. Eli alkutyrmäys ei merkitse aina lopullista kieltämistä tai hylkäämistä. Nyt on ainoa motkotus korkeintaan nimestäni, hän kun olisi halunnut minulle toisenlaisen naisnimen.
Kyllähän se tottuminen vie oman aikansa. Minulla äiti hyväksyi mutta oli epäilevällä kannalla miten muut suhtautuu. Nyt olemme kuin olisimme olleet syntymästäni saakka äiti ja tytär.
Kyselin vanhemmiltani mitä nimeä olivat suunnitelleet minulle jos olisin ollutkin syntyessä tyttö. Ei ollut mietitty mitään etukäteen, joten valitsemastani nimestä ei ole ollut mitään puheita. Syntymäni aikaan oli tapana että nimeä alettiin miettiä vasta syntymän jälkeen. Nythän lapsen sukupuoli tiedetään usein jo etukäteen ja siksi nimeä voidaan miettiä jo aiemmin. Omille lapsilleni molempien sukupuolten vaihtoehtoiset nimet oli valittu ennen syntymää.
No josafatta on todella aika omituinen nimi!
Oletko ftm vai mtf? Kysy heiltä ovatko he joskus huomanneet sinussa olevan poika/tyttömäisiä piirteitä. Todennäköisesti he ovat huomanneet. Etene siitä sitten rauhassa eteen päin ja kerro lopulta, että olet lähdössä selvittämään mistä oikein on kyse. Sano, että se on asia, joka täytyy selvittää.
Joo mtf olen. Ovat nuo jotain tyttömäisiä piirteitä havainneetkin ja äiti motkottanutkin niistä lähinnä nyt pitkistä hiuksista.
Mutta täytyy näillä eväillä lähteä liikkeelle.
Kiitoksia kaikille...
Syyllisyys painaa vanhempia: he kuvittelevat olevansa jotenkin syyllisiä lapsensa kohtaloon. Joko geneettisesti tai kasvattamalla. Tämä on mielestäni suurin ongelma, miten vapauttaa heidät syyllisyydentunteesta ja siinä voi tutkimusryhmä onneksi auttaa.