Hirveä pelko :(

Soita neuvolaan ja pyydä päästä psykologin juttusille. Voimia sulle!

Kannattaa puhua noista peloista kenen tahansa kanssa ketä haluaa sua oikeasti kuunnella, ja mieluusti ammattilaisten kanssa. Onko tuo ylipaino tuonut sulle stressin siitä, että pelkäät että istukkaan tulee veritulppa tai muuta? Se on kuitenkin tosi harvinaista. Itse olen viikolla 33 3 ja viikko sitten minulle aloitettiin verenohennuslääke geneettisen virheen takia, mikä lisää veritulppariskiä raskauden aikana. Ennen kuin lääkitys piti aloittaa pelkäsin aina että saan veritulpan jalkaan, keuhkoon tai istukkaan. Vainoharhaiseksi sitä tulee jos ei kenellekään puhu. Tosin kyllä tästä asiasta olen puhunut lähes kaikille tutuille.
Muista rentoutua, liika stressikään ei sille vaaville hyvää tee.

jaksele:)

kyllä puhua jollekin noista peloistasi, tuo on kuitenkin ihan normaalia, tietenkin jokainen äiti on huolissaan ja peloissaan oman lapsensa puolesta. Oletko tuntenut vielä vauvan liikkeitä? Helpottaisivatkohan liikkeet oloasi, kun päivittäin tuntisit vauvan olevan vatsassa kunnossa? Ei pitäisi enää kovin kauaa mennä ennen kuin vauvan liikkeet alkavat tuntumaan (tietenkin on yksilöllistä, milloin tuntuvat) ja tekevät raskaudesta todellisemman, varsinkin kun sinulla ei oikeastaan mitään raskausoireita ole. Jaksamisia!

..neuvolassa, kavereille...
Se mitä hautoo sisällään, kasvaa vielä pelottavammaksi.

Olen itsekin ollut peloissani raskauden aikana milloin mistäkin, vaikka raskaus on ollut kaikilla mittapuilla helppo ja huoleton. Jo positiivisen raskaustestin jälkeen piti parkua paniikissa, koska tiesin että tulen olemaan huolissani seuraavat kuukaudet...ja vuodet... Paljon voi mennä vikaan, mutta toisaalta jos lapsen haluaa saada, se riski on vaan otettava.
Omalla kohdalla tukena on ollut mies, työkaverit ja neuvolan henkilökunta. Etenkin neuvolalääkäri on todella hyvä rauhoittamaan huolenaiheissa - ilmeisesti huolestuneita odottajia on tullut vastaan ennenkin... :)
Etsi myös keinoja rauhoittaa itseäsi. Omalla kohdallani on toiminut tietynlainen positiivinen kohtalonusko, se mitä eteen tulee, otetaan vastaan. Voin kyllä vaikuttaa asioihin (esim. raskauden aikana kiinnittämällä elämäntapoihin huomiota), mutten ole mitenkään niin kaikkivoipainen, että kaikki olisi vain minun vallassani. Kumma kyllä, minua tällainen elämänasenne on auttanut rauhoittumaan, sen sijaan että lamaantuisin odottamaan ikäviä asioita.

suosittelen ottamaan asian puheeksi mahdollisimman pian. Nuo asiat oman pienen pään sisällä voivat kehkeytyä hurjan suuriksi, ja puhuminen on aina vaikeampaa.

minulla oli aika sama juttu. Kävin raskauden puoliväliin asti kerran vkossa neuvolassa ihan vain kuuntelemassa sydänäänet, että tiesin sikiön olevan hengissä. Pelko on kuitenkin helpottanut loppua kohti, sinulla taas pahenee, mikä on tosi ikävää :(

Kannattaa puhua tuosta neuvolassa, niin auttavat asiassa eteenpäin. Siihen asti LUOTTAMUSTA omaan kroppaan, on todella epätodennäköistä, että mitään enää sattuisi! Noilla viikoilla raskaudella on muistaakseni yli 98% todennäköisyys jatkua loppuun asti ongelmitta!

Paljon tsemppiä ja toivottavasti onnellistakin odotusta!