..nimittäin tänne foorumille kirjoittelu? Jos asut vaikka vain sadantuhannen asukkaan kaupungissa, niin millä todennäköisyydellä Hän on tämän palstan sadan lukijan joukossa?
No, joka tapauksessa minä mietin miten voisin sujuvasti kysäistä eräältä, että olisiko mahdollista saada hänen yhteystietojaan, jos vaikka muutaman vuoden päästä olisin siinä tilanteessa, että voisin pyytää häntä treffeille. Nyt en nimittäin ole ja pidän hänestä aivan liikaa, että ottaisin toiseksi naiseksi.. ei tuosta ensimmäisestäkään nyt voi mennä paljon sanomaan, mutta juridisesti hän on kuitenkin olemassa ja lasten maailmalle lähtöön menee vielä joku vuosi. Ei vain jaksaisi sitä erorumbaa, kun tietää sen olevan parin vuoden päästä paljon helpompaa.
No, joka tapauksessa minä mietin miten voisin sujuvasti kysäistä eräältä, että olisiko mahdollista saada hänen yhteystietojaan, jos vaikka muutaman vuoden päästä olisin siinä tilanteessa, että voisin pyytää häntä treffeille. Nyt en nimittäin ole ja pidän hänestä aivan liikaa, että ottaisin toiseksi naiseksi.. ei tuosta ensimmäisestäkään nyt voi mennä paljon sanomaan, mutta juridisesti hän on kuitenkin olemassa ja lasten maailmalle lähtöön menee vielä joku vuosi. Ei vain jaksaisi sitä erorumbaa, kun tietää sen olevan parin vuoden päästä paljon helpompaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan se tavallaan typerää, mutta se saattaa helpottaa, kun pääsee purkamaan tunteensa johonkin. Toiset kirjoittelevat päiväkirjaansa ihastumisistaan, kun taas toiset kirjoittelevat Internetiin. Sitä paitsi ihastuneenahan tekee muutenkin kaikkea typerää, mitä ei muuten tulisi tehtyä.
Olla viisaampaa,kun kirjoittais sinne päiväkirjaan edelleen ...
säästyis turhalta sana saasteelta. No en tarkoita tätä kirjoitusta vaan noita T,M ym. haistattelijoita/haikailijoita.
Kummallista että Suomessa on ollut peruskoulu jo yli 40v. Mutta ihmisillä ei ole alkeellisimpiakan käytöstapoja.
Haistatellaan,kiroillaan tuiki tuntemattomille ihmisille.
Noo syy on toki vanhempien,,Niitähän ei enää ole kasvattajina monellakaan!
Että sikäli olisi hyvä jos se olisi koulussa oppiaineena,enenmmän sitä tarvitsee kuin moni matematiikkaa.
En nyt oikein ymmärrä? Tuskin se toinen uhraa muutamaa vuotta elämästään jonkun ihmisen takia jota ei tunne ja jää odottamaan treffikutsua jota ei ehkä sitten tulekaan... Jotenkin outo koko ajatus. Muutaman vuoden päästähän hänellä voi olla suhde ja pienokainen ja sä kuvittelet että soittamalla silloin saat hänet? Kyllä elämä on tässä ja nyt. Vaikka olet varattu niin mikään ei estä sua tutustumasta tuohon ihmiseen ystävänä jo nyt. Paitsi tietysti se kenties, että ehkä häntä ei kiinnostakaan. Mutta joka tapauksessa on hyvä ettet halua tehdä hänestä kakkosta, pidä siitä kiinni. Ihastua voi ja ystävänä tapailla, ei aikuisten ihmisten tarvi mennä seksiin asti ja loukata sillä itseään ja toisia. Ei ole kiellettyä käyttää järkeään, eli erota voi parempana ajankohtana, mutta on väärin kuvitella että vapaan ihmisen tulisi jotenkin sitoutua sellaista odottelemaan. Sitten on eri asia jos vapaa tuntee toisen, on ihastunutkin. Silloin on varmaan keskustelun paikka siitä, milloin olisi mahdollisuus erota ja miten sitten edetään. Tuskin se nainen haluaa edes heti sun kanssa silloinkaan suhteeseen, siinä on niin suuri riski päätyä laastariksi.
Eli mun neuvo on se, että koitat tutustua häneen jo nyt ja ilman mitään suhdeviritelmää. Mietit onko hän sellainen ihminen kehen voisit sitoutua ja samalla alat valmistella sitä eroa kotonasi. Nimittäin kyllä sillä puolisollasikin on oikeus tietää että haluat erota. Hänelläkin on oikeus järjestellä elämäänsä ja sopeutua tulevaan. Ja kun ei ole muita eroa sotkemassa niin yleensä se sujuu silloin paremmin, vähemmän draamaa. Ja aikaakin miettiä asioita molemmilla. Lopeta turhat ihmeelliset ajatusviritelmät ja ala toimia. Ota puheeksi kotona tulevaisuus ja erokin. Vie nainen kahville. Onnea matkaan ja toivottavasti saat rakennettua tulevaisuudestasi sellaisen joka tekee sinut onnelliseksi, ilman että teet sen muiden kustannuksella. Ei ole helppoa mutta muutkin ovat vastaavissa tilanteissa siinä onnistuneet!
Samoissa aatoksissa painin minäkin... Eroaminen entisestä liian "vaikeaa" ja perheen rikkojan mainetta en halua tuskin hänkään jota mietin.
Tuokin totta että miten voit olettaa että se kaipuusi kohde odottaisi sinua vuosien päähän jos et edes kerro hänelle livenä mitä ajattelet.
Minä olisin ollut valmis kakkoseksi, hän ei vain tullut koskaan ilmaisseeksi halusiko hän minut.
Kakkosena olo vain sopisi paremmin minunkin elämän tilanteeseeni.
Usein kakkosilla on paremmat oltavat kuin sillä ykkösellä, tietty vapaus suhteessa on kuitenkin ihan hyvä asia.
Kakkosen ongelmaksi usein koituu se että se toinen osapuoli valehtelee esim; ettei rakastele vaimoaan tai miestään, tai juurikin nuo ero lupaukset, mutta kun on selvät sävelet kummallakin ja tieto missä mennään niin ei se ole ollenkaan paha asema, mikäli yleensä haluaa suhteeseen ryhtyä.
Se että rakastaa tai tykkää toisesta liikaa alkaakseen kakkos suhteeseen on jokaisen oma asia mikä kuitenkin olis hyvä tuoda julki kuitenkin... Minä ainakin olisin toivonut että minun kaipaukseni olis ottanut asian puheeksi ja ilmaissut jotenkin mikäli haluja olisi ollut. Muutama asia puhui kuitenkin sen puolesta etten nyt ihan hakoteillä aatoksissani ollut hänenkään tunteistaan.
Näin moraalittomasti minä ajattelen asioista. Sori vaan. Kerro ihmeessä sille kaipuusi kohteelle ja puhukaa jos ei nappaa niin ei nappaa mutta älä pidä häntä ikäänkuin varalla, josko joskus sattuisit eroamaan. Tsemppiä matkaasi
Minustakin eroaminen entisestä on todella "vaikeaa" henkisesti. Toisaalta perhe ei voi olla enää ehjä jos tulee kuvioon joku kakkonen.
Toisaalta muutamalle kakkosena olo vain sopisi paremmin. Tunnen yhden naisen, joka elää sellaisessa suhteessa jo 10 vuotta, eikä kumpikaan kaipaa muutosta. Toinen on liian kiireinen työelämässä eikä perinteinen perhesuhde toimi, sen lisäksi hän on liian varakas ja itsenäinen verrattuna toiseen, kun taas toinen osapuoli eli mies ei ole halukas lähtemään omasta ”onnettomasta ja seksittömästä” liitosta. Molemmat ovat tyytyväisiä. Luulen että suhde kuitenkin joskus päättyy, kun se vapaa varakas nainen kyllästyy varattuun köyhään mieheen.
Vastailenpa näin yleisesti kaikille, kun hieman väsymyskin painaa. Koittakaa ottaa tolkkua, kun näemmä joku ihminen tätäkin ketjua lukee :)
Ensinnäkin parisuhteeni on kuollut jo vuosia sitten ja se erokin on sinänsä selvää, mutta kumpikaan ei vain haluaisi sitä härdelliä nyt tähän. Mitä sitten seksiin tulee, niin sitä on muutamia kertoja vuodessa, jos molemmat sille päälle sattuu, mutta mitenkähän sitä kuvaisi.. parempi sekin, kuin hakea huonoa seksiä ravintolasta, johon kumpikaan ei halua alkaa.
Mitä taas tulee tähän toiseen ihmiseen, niin olen tavannut hänet ensimmäisen kerran vuosia sitten, eikä alussa mitään kipinää ollut, vaan se on syntynyt aikaa myöten. Kun hän alkoi ensimmäisen kerran osoittaa enemmän kiinostustaan (tai en oikein tiedä kumpi teki aloitteen), niin minun piti laittaa vähän jarrua, koska säikähdin vähän tunteitani. Hänen puoleltaan tunteet ovat tuntuneet menevän vähän ylös ja alas, mutta sellainen hyvä fiilis on silti aina ollut. Jotenkin minulla on tunne, että hän odottaisi minun tekevän tai sanovan jotain, mutta en minä voi häntä varata (kuten joku kirjoittikin), enkä halua estää hänen elämäänsä. Muutamassa vuodessa voi tietenkin tapahtua mitä vain, mutta kyllä minä silti tunteisiini häntä kohtaan uskon.
Enkä nyt tarkemmin asioita halua sanoa, mutta on kuitenkin mahdollista, ettemme kohta enää tapaa niin usein ja haluaisin kyllä sanoa, että olen kiinnostunut hänestä, mutta jotenkin tuo "olen kyllä eroamassa" kuulostaa samalta, että "oisit muuten ihan naitava, mutta olen naimisissa". Jos kuitenkin toteaisin asian siltä kantilta, että haluaisin vain varmistaa löytäväni hänet, jos hän muutaman vuoden päästä sattuisi vapaana olemaan, niin pallo jäisi hänelle. Ehkä syventäisimme tutustumistamme tai sitten pysyisimme vain hyvinä ystävinä ja katsoisimme mihin tuuli meitä parissa vuodessa kuljettaa.
Ja täytyy loppuun myöntää, että kyllä minä hieman kahdehdin ihmisiä, jotka osaavat hypätä siihen hetkeen ja tunteeseen, miettimättä liikaa..
Öitä kaikille ;)
...mitä tarkoitat.
Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole jos kukaan 3,sta tai 4,stä ei valehtele toisilleen.
Kuten jo ylempänä kirjoitin että useinhan se menee niin että se kakkosta pitävä silkasta omahyväisyydestä valehtelee sille kakkoselle aviosuhteensa laadusta ja mikä surullisinta meissä aikuisissakin on sitä vikaa että silmittömästi luotamme toiseen jos on pienikin aihe.
Teillä näin ei tuntuisi viestiesi perusteella olevan mutta miten voit olettaa että "kakkosen" tunteet olisivat niin järkkymättömiä ettei häntä sinun avioliittosi hetkauttaisi suntaan tai toiseen.
Minäkin joka olen monessa liemessä ja sopassa kiehunut elämäni aikana usein jään pohtimaan jos sen oman "kakkoseni" joskus saisinkin niin osaisinko luottaa siihen ettei hän petä minuakin, pitääkö paikkansa sanonta: kerran petturi,aina petturi. Meissä ihmisissä kun on se paha vika että meillä on se mustasukkaisuus geeni olemassa.
Hän on kuitenkin aikamoisessa välikädessä ja vaatii aikamoista elämän hallintaa mikäli pää pysyy kasassa tuollaisen asian kanssa, tuollainen tunteiden heittelyhän on vain osoitus siitä että niitä tunteita ylipäänsä edes on olemassa.
Minä olen kovan elämän koulun käynyt ja osaan ottaa asiat realistisesti ja ehkä juuri siitä syystä osaan myös heittäytyä "virran" vietäväksi koska silloinhan se on nautittava kun siihen on tilaisuus.
Minun suhteessani on asiat puhuttu jo puhki ja kaikki sen puoleen ok ja meillä on vain ja ainoastaan "järkiliitto".
Sen tiedän että toisella puolellanikin on asiat samanlailla mutta se viimeinen uskallus hypätä matkaan puuttuu, sitä en tiedä onko kyse mistä mutta kuitenkaan ratkaisevaa askelta hän ei ole ottanut.
Totta tuo seksi asiakin että miksi mennä merta edemmäs kalaan, vaikka vain pari kertaa vuodessa mutta jos sen ottaa vain seksinä ei siinä ole mitään pahaa, tuttu ja turvallinen on kuitenkin parempi kuin tusina huonoa panoa.
Luotan intuitioon ja kohtaloon sen verran että joskus ja jossain on meidänkin yhteiselon aika jos on ollakseen, koska kuten sanoit mitä tahansa voi vuosien ja ajan saatossa tapahtua suuntaan tai toiseen.
Ystävyys on kuitenkin sekin kultaakin kalliimpi ominaisuus kahden ihmisen välillä ja jos se on jäädäkseen siihen niin se sitten on. Kannattaa ottaa ja pitää yhteyttä mikäli siihen kummallakin on haluja mutta ei hoputella asioita vaan ihan vaan ystävinä jatkaa tätä matkaa.
Minulla on eräs toista sukupuolta oleva ystävä siis mies joka on vuosien saatossa pysynyt mukanani milloin pelkissä ajatuksissa ja milloin muutenkin läsnä.
On sattanut mennä jopa 5 vuotta niin ettei olla kuultukaan toisistamme ja jossain taas vaan törmätty ja kaikki on jatkunut kuin ei olisi aikaa kulunut kuin ehkä viikko, joskus ystävyytemme alussa (kakarana) meillä oli jotain sutinaakin mutta ei sen kummempaa, ystävyys vei kuitenkin voiton.
Kannattaa uskoa ja luottaa että kyllä ne siivet kantaa jos on kantaakseen.
Itse olen varma että tätä omaa "kakkostani" voisin kyllä pitää vain "pelkkänä ystävänäkin miäli sellaiseen ratkaisuun päädyttäisiinkin, tosiystäviä kun ei koskaan ole liikaa. =)
Eli toinen on osoittanut olevansa kiinnostunut, mutta sinä et ole paljastanut olevasi myös kiinnostunut hänestä? En oikein tajua miksi ette juttele? Kumpi teistä on se, joka pelkää sanoa asioita suoraan? Tulee tunne että sinä. Olette molemmat aikuisia ja välillänne on "kemiaa", toinen on tehnyt aloitettakin mutta sinä olet vetäytynyt... ja ihmettelet vielä miksi toinen heiluu epävarmana. Mun mielestä teidän pitäisi jutella. Sinun pitäisi sanoa rehellisesti, että olet kiinnostunut. Minun mielestäni on parempi puhua asiat ja saada niihin selvyyttä. Sinun ajatukset tilanteesta ovat omasi, et todellakaan tiedä miten toinen kokee ja näkee tilanteen omalta puoleltaan. On vaarallista kuvitella tietävänsä mitä toinen ajattelee ja haluaa. Mutta jos itse haluat hänet olisi syytä olla rehellinen ja avoin tilanteestasi, ajatuksistasi. En mä näe mitään muuta tietä.
Naisella on oikeus siihen, että olet rehellinen. Olet rehellinen epävarmuudestasi, rehellinen tunteistasi, rehellinen siitä, että tulevaisuus on ihan auki. Mutta sinulla on toiveita, aikataulu jne. Hänelläkin on varmasti toiveita ja ajatuksia tulevaisuudestaan ja siitä mitä ehkä toivoo kehittyvän sun kanssasi? Hänelläkin on omat epäilynsä asioiden suhteen ja epävarmuutensa. Yleensä ihmisiä ahdistaa eniten epävarmuus. Sen huomaa näillä palstoillakin. Jos haluat olla oman elämäsi purren kapteeni niin sinun on vain otettava härkää sarvista. Tavattava nainen tai soitettava tai miten nyt itse koetkin parhaimmaksi. Aloitettava tutustuminen jotta pääsette avoimempiin puheväleihin. Silti en suosittele sitä kakkosuutta, ei ainakaan ennen kuin olette jutelleet asioista enemmän. Hahmotelleet oletteko samoilla linjoilla ja voisiko löytyä yhteinen tulevaisuus jne... Selkärankaa ja avoimuutta se vaatii. Rohkeutta olla haavoittuvakn. Mutta itsekin jo elämää nähneenä sanoisin, että tuossa tilanteessa en edes vähempään tyytyisi. Jos aikoo vaihtaa pitää vaihtaa ihmiseen joka ymmärtää ja kuuntelee, joka on itse(kin) avoin ja rohkea. Jonka kanssa voi kommunikoida suoraan ja olla oma itsensä. Kukaan meistä ei osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme haarukoida niitä mahdollisuuksia mitä se tuo tullessaan. Ehkä teillä olisikin samanlaisia samanlaisia toiveita, tunteita, haluja, näkemyksiä... Mutta ette voi tietää ellette juttele. Avautuminen on aina pelottavaa, mutta muuta tietä ei ole, jos toisen ihmisen haluaa päästää lähelleen.
Kaikkea en tietenkään voi tähän suoraan kirjoittaa, mutta kyllä hän tietää (tai sanotaan täytyy tietää) kiinnostukseni, mutta ei hän tiedä parisuhteeni tilaa tai muutenkaan perhetaustojeni yksityiskohtia. En ole myöskään tehnyt aloitetta järjestää tilaisuutta jutella rauhassa kahdestaan, senhän voisi nykyaikana tehdä vaikka soittamalla tai kirjoittamalla, mutta jotenkin minua häiritsee kuitenkin se ajatus, että olen naimisissa ja silloin ei sovi tehdä tuollaisia aloitteita. Näilläkin foorumeilla haukutaan tuon tuostakin ukkomiehiä, kun hakevat seuraa nuorista naisista, joten kyllähän sellaisetkin puheet vaikuttavat. Mutta kuten sanoit, ei hän voi tietää ajatuksiani ja taustojani, jos en niistä kerro. Toisaalta kun hänelläkin tuntuu olevan tunteita, niin eihän yhteydenotto parempaa tutustumista varten pitäisi olla ihmeellistä.
Eikä minulla ole tosiaan parisuhteeni kannalta mitään menetettävää. Ehkä vain vähän mietin vielä sitä, että haluaako puolisoni kuitenkin kuulla minulta, että olen tavannut ihmisen, joka voi vaikuttaa meidän aikatauluihin. Ja entä jos hän kuulee muualta, että olen tavannut jonkun. Pitänee puhua vaimon kanssa vielä millä pelisäännöillä jatkamme, jos toinen löytää kiinnostavan ihmisen. Toki keskustelun avaus jo paljastaa mistä on kyse, mutta siitä tässä varmaan pitää nyt lähteä, räjähti tilanne siitä sitten käsiin tai ei. Totuushan on, että erotilanteet voivat olla nättejä ja helppoja, mutta kun toinen löytää uuden kumppanin, niin sitten alkaakin joku käsittämätön mustasukkaisuus ja keppien rattaisiin heittely.
Oletpa naimisissa tai et, niin kyllä jokaisella on oikeus tavata ihmisiä :D Sä nyt ehkä jotenkin dramatisoit liikaa tilannetta. Kysehän on yksinkertaisesti siitä, että pyydät jonkun ihmisen josta pidät kahville. Et sä mun mielestä voi muutenkaan ekoilla kahveilla täräyttää kelleen että "Tykkään susta ja odotatko mua kolme vuotta niin saan erottua siististi ja aletaan sitten seurustelemaan" :D Oikeasti!!! Kyse ei nyt aluksi ole muusta kuin siitä, että tutustutte. Älä liioittele asioita, kyllä ne asiat etenee pitkälle luonnollista tahtia, kunhan vaan edes uskallat aloitta jostain päästä. Tai voi olla että tulee pakit, voihan olla että hän on juuri tavannut jonkun. Ei voi tietää ellei ala selvittämään asioita ja tee niitä aloitteita tutustua paremmin.
Sun pitäisi alottaa ne keskustelut vaimon kanssa nyt. Ei sun päätös tuollaisessa asiassa voi olla kiinni siitä, onko se nainen kiinnostunut sinusta vai ei. Kyse on siitä, että haluat erota ja aloittaa uuden elämän ja löytää mielellään myös rakkauden. Jos nyt kärjistetään, niin voihan käydä niin, että ihastuksesi jää bussin alle ja kuolee. Ajattelitko silloin palaavasi vaimosi helmoihin takaisin? Ei elämää voi rakentaa toisten varaan, jokaisella ihmisellä on oma tahto (niin vaimolla kuin ihastuksella ja muillakin). Harvoin voi varmistella mitään, vaikka moni sitä yrittää. Täytyy vain tietää mitä itse haluaa, millaista elämää toivoo. Ja jakaa niitä haaveita sen toisen kanssa ja etsiä yhteistä kurssia yhdessä. Sitäpaitsi sullahan ei ole ketään uutta vielä, joten jos vaimosi saa paskaraivarin niin on parempikin, ettet ole sotkenut kuvioon mukaan ketään. Edes viattomasti. Kyllä mä uskon että me kaikki tiedetään sydämessämme miten asiat tulee hoitaa, mutta se helpoin reitti ja varmistelu houkuttaa. Silti mun mielestä kannattaa miettiä millainen ihminen olet ja millainen haluat olla. Suoraselkäisyys on monesti vaikeaa, mutta kun asiat hoitaa oikeassa järjestyksessä niin silloin ei jäljestäpäinkään voi kellään olla mitään sanottavaa. Ei edes lapsilla. Ja lasten takiahan sä nyt vetkutat asioita. Mun mielestä kannattaa olla rehellinen, mutta ei loukkaava. Ja pistää pallo pyörimään, ei meistä kukaan täällä ikuisesti ole.