Onko todellista rakkautta olemassa?

Kaikki muut teeskentelevät

Niin, mutta onko rakkaus ja ystävyys sama asia? Minusta tuo on toisin päin, ystävä ei saa niin helposti anteeksi, kun rakastamasi ihminen. Rakkaudella on enemmän voimaa antaa anteeksi rakastamalleen ihmiselle, kun ystävyydellä pelkälle ystävälle. Näin minä sen näkisin. Rakkautta eläimellisenä toimintona ajatellen ajattelet varmasti enemmänkin himoa, joka taas ei ole rakkautta. Himo on eläimellistä, mutta rakkaus on jotakin syvempää, joka tulee toisen ihmisen syvemmästä tuntemisesta ja kunnioittamisesta jne. Ystävyys taas voidaan jakaa monien ihmsten kesken ja sitä voi olla monenlaatuista, mutta sekään ei ole rakkautta, eikä sitä yhdistä vahva tunneside, kuten rakkauteen.

Ystävien kanssa voidaan jakaa vaikeitakin asioita, mutta onko se rakkautta? Rakkaus sitoo, koska rakkaus vaatii uskollisuutta ja luottamista. Ystävyys ei sido, eikä vaadi luottamusta, ja siksi se voi myös pettää toisen. Ystävyyskin tekee kaikkea tuota mitä sanot, että rakkaus tekee; valehtelee, vääristää ja muuttuu vihaksi joskus.

Eikö olekin kinkkinen juttu..

"terve mieli" kirjoitti:

Niin, mutta onko rakkaus ja ystävyys sama asia? Minusta tuo on toisin päin, ystävä ei saa niin helposti anteeksi, kun rakastamasi ihminen. Rakkaudella on enemmän voimaa antaa anteeksi rakastamalleen ihmiselle, kun ystävyydellä pelkälle ystävälle. Näin minä sen näkisin. Rakkautta eläimellisenä toimintona ajatellen ajattelet varmasti enemmänkin himoa, joka taas ei ole rakkautta. Himo on eläimellistä, mutta rakkaus on jotakin syvempää, joka tulee toisen ihmisen syvemmästä tuntemisesta ja kunnioittamisesta jne. Ystävyys taas voidaan jakaa monien ihmsten kesken ja sitä voi olla monenlaatuista, mutta sekään ei ole rakkautta, eikä sitä yhdistä vahva tunneside, kuten rakkauteen.

Ystävien kanssa voidaan jakaa vaikeitakin asioita, mutta onko se rakkautta? Rakkaus sitoo, koska rakkaus vaatii uskollisuutta ja luottamista. Ystävyys ei sido, eikä vaadi luottamusta, ja siksi se voi myös pettää toisen. Ystävyyskin tekee kaikkea tuota mitä sanot, että rakkaus tekee; valehtelee, vääristää ja muuttuu vihaksi joskus.

Eikö olekin kinkkinen juttu..

On, kinkkinen. Rakkaus on jotain mitä on vaikea lähteä analysoimaan. Se on näitä juttuja, jotka lähestyttäessä vain ottavat ja katoavat kauemmaksi. Ensin näyttää siltä, että on selvä mielikuva mistä on kyse, mutta kun tulee lähemmäksi, ymmärtääkin, ettei tiedä tuosta asiasta oikeastaan yhtään mitään.

Kyllä minun mielestäni ystävyys sitoo ja sen edellytys on luottamus, mutta ystävältä ei odoteta samanlaisia asioita, kuin rakastetulta. Rakkaan oletetaan toimivan tietyllä tavalla, rakkaussuhteen alussa tavallaan määritellään ne suhteen säännöt, missä puitteissa toimitaan. Parisuhde sinänsä on mielenkiintoinen analysoitava, mutta parisuhteessa ei välttämättä ole enää kysymys rakkaudesta.

Rakkaus, miten sen käsitän menee kutakuinkin niin, että kaiken se kestää, kaiken se kantaa ja kaiken anteeksi antaa. Mutta millä hinnalla?

Periaatteessa ajatus siitä, että vain itse kykenee tarjoamaan itselleen sellaisen rakkauden lähteen, johon voi oikeasti luottaa on varmasti oikeansuuntainen, jolloin toiset ihmiset parhaimmillaankin ovat 'vain' ystäviä.

Ystävät ymmärtävät toisiaan. Eli se mitä sanotaan rakkaudesta, sopii minusta myös ystävyyteen. Tarkoitan sellaista syvempää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka vallitsee kahden ihmisen välillä. Mutta ehkä tässä on eroja ihmisten välillä, minkälaisia termejä halutaan milloinkin käyttää.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

On, kinkkinen. Rakkaus on jotain mitä on vaikea lähteä analysoimaan. Se on näitä juttuja, jotka lähestyttäessä vain ottavat ja katoavat kauemmaksi. Ensin näyttää siltä, että on selvä mielikuva mistä on kyse, mutta kun tulee lähemmäksi, ymmärtääkin, ettei tiedä tuosta asiasta oikeastaan yhtään mitään.

Kyllä minun mielestäni ystävyys sitoo ja sen edellytys on luottamus, mutta ystävältä ei odoteta samanlaisia asioita, kuin rakastetulta. Rakkaan oletetaan toimivan tietyllä tavalla, rakkaussuhteen alussa tavallaan määritellään ne suhteen säännöt, missä puitteissa toimitaan. Parisuhde sinänsä on mielenkiintoinen analysoitava, mutta parisuhteessa ei välttämättä ole enää kysymys rakkaudesta.

Rakkaus, miten sen käsitän menee kutakuinkin niin, että kaiken se kestää, kaiken se kantaa ja kaiken anteeksi antaa. Mutta millä hinnalla?

Periaatteessa ajatus siitä, että vain itse kykenee tarjoamaan itselleen sellaisen rakkauden lähteen, johon voi oikeasti luottaa on varmasti oikeansuuntainen, jolloin toiset ihmiset parhaimmillaankin ovat 'vain' ystäviä.

Ystävät ymmärtävät toisiaan. Eli se mitä sanotaan rakkaudesta, sopii minusta myös ystävyyteen. Tarkoitan sellaista syvempää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka vallitsee kahden ihmisen välillä. Mutta ehkä tässä on eroja ihmisten välillä, minkälaisia termejä halutaan milloinkin käyttää.

Niin, rakkaudestahan sanotaan, että rakastuminen on eri asia kuin rakkaus. Eli rakastuminen on alkuhuumaa, jolla ei toisaalta ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa, joka sittenkin on syvempää. Rakastuminen muuttuu todelliseksi rakkaudeksi vasta vuosien yhdessä olon jälkeen, kun opitaan tuntemaan se toinen niin hyvin, että hän tulee tärkeäksi ihmiseksi muutenkin kuin vain ulkoisen olemuksen ja ihastumisen kautta. Toisin sanoen toisen mieli ja sielu ja kokonaisuus alkavat merkitä yhä enemmän vanhemmiten, kun kaikki muu jää ajan saatossa pois.

Sikäli voit olla oikeassa tuon ystävyyden kokemisen rakkautena, koska ajan myötähän se rakastuminen muuttuu syväksi yhteenkuuluvaksi ystävyydeksi.

Mikä on rakkauden anteeksiantamisen hinta mielestäsi? Mitä se tarkoittaa, että antaa anteeksi rakastamalleen ihmiselle ja maksaa siitä hinnan? Voiko jotain "hintaa" määritellä rakkaudessa???

"terve mieli" kirjoitti:

Niin, rakkaudestahan sanotaan, että rakastuminen on eri asia kuin rakkaus. Eli rakastuminen on alkuhuumaa, jolla ei toisaalta ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa, joka sittenkin on syvempää. Rakastuminen muuttuu todelliseksi rakkaudeksi vasta vuosien yhdessä olon jälkeen, kun opitaan tuntemaan se toinen niin hyvin, että hän tulee tärkeäksi ihmiseksi muutenkin kuin vain ulkoisen olemuksen ja ihastumisen kautta. Toisin sanoen toisen mieli ja sielu ja kokonaisuus alkavat merkitä yhä enemmän vanhemmiten, kun kaikki muu jää ajan saatossa pois.

Sikäli voit olla oikeassa tuon ystävyyden kokemisen rakkautena, koska ajan myötähän se rakastuminen muuttuu syväksi yhteenkuuluvaksi ystävyydeksi.

Mikä on rakkauden anteeksiantamisen hinta mielestäsi? Mitä se tarkoittaa, että antaa anteeksi rakastamalleen ihmiselle ja maksaa siitä hinnan? Voiko jotain "hintaa" määritellä rakkaudessa???

"Rakkaus, miten sen käsitän menee kutakuinkin niin, että kaiken se kestää, kaiken se kantaa ja kaiken anteeksi antaa. Mutta millä hinnalla?"

"Mikä on rakkauden anteeksiantamisen hinta mielestäsi? Mitä se tarkoittaa, että antaa anteeksi rakastamalleen ihmiselle ja maksaa siitä hinnan? Voiko jotain "hintaa" määritellä rakkaudessa???"

Hinta, jonka rakkaussuhteessa maksaa, on henkinen. Siitähän täällä on monella 'hyviä' kokemuksia, kuinka henkisesti jää tyhjyyteen, kun huomaakin, ettei toinen ollutkaan niin kiintynyt, kuin mitä aluksi antoi ymmärtää. On henkisesti 'kallista' rakastua, sillä silloin vapaaehtoisesti, ehdoitta, antautuu toisen valtaan. Eikä toisesta ihmisestä voi tietää, millä tasolla, tai millä tavalla, tuo toinen kykenee sitoutumaan ja kiinnittymään... vapaaehtoista riskinottoa... ensirakkaus on se kaikkein maittavin muistella.

j.o.k.u., tää on pirun vaikee aihe.

Mulle tulee mieleen vain kaksi vaihtoehtoa, minkä vuoksi sekä oman persoonan vastakohta, että minuuden kaltainen ihminen voivat tuntua tutuilta.

Samankaltainen on ihminen, johon voi heijastaa sisäisen miehen/naisen postiiviset ominaisuudet ja myös minuuden positiiviset ominaisuudet. Yleensä tällainen on ensirakkaus.

Erilainen on ihminen, johon voi heijastaa sisäisen miehen/naisen negatiiviset ominaisuudet sekä oman varjonsa, minuuden negatiiviset puolet, turvallisesti. Tavallaan vastakappale, joka ottaa näytelläkseen ne roolit, jotka automaattisesti jäävät minuudelta vapaaksi. Kiehtovat renttu, maailmanmatkaaja, seireeni jne. Joka on niin erilainen, mutta jollain tavalla tuntuu niin tutulta.

Suuri pettymys tulee rakastuneelle, kun hän huomaa, että se mitä hän on heijastanut partneriinsa, ei vastaakaan sitä, mitä haluaisi hänen itselleen näytellä. Tuollaisen pettymyksen hetkellä voi käydä helposti niin, että toiseen tuleekin heijastettua sen sisäisen miehen/naisen negatiivinen puoli samaan aikaan oman varjon kanssa, jolloin kiltillä ihmisellä tuleekin ajatus, että tuo toinen on sairas narsisti.

Näin on minulle käynyt joskus. Sitä olen anteeksi pyytänyt -- moneen kertaan. Suuri virheeni. Harmittaa ja kaduttaa oma käyttäytymiseni. Se narsisti, jonka näin, on vain heijastus siitä, mitä minun sisäisen naiseni pimeä puoli ja varjoni ovat. Itseäni heijastin toiseen ja olen suhteellisen vakuuttunut, että aika moni ns. uhri tekee samoin.

Siitä pitää pyristellä irti ja hyväksyä narsismi osaksi itseä. Tässä on minusta askel, jonka uhriajatus estää. Me olemme vastuussa valinnoistamme -- jopa siitä, että meillä on vapaus rakastua tai olla rakastumatta, vaikka se näyttää niin väistämättömältä joskus.

Mietin sitä, että voin ystävystyä ihan kenen kanssa vaan, mutta rakastaa ja rakastua en voi ihan keneen vaan. Ystävyydessä tunteet eivät ole, niin syvällä sielussa, kun rakkaudessa. Voihan ystäväkin pettää, käyttää toista hyväkseen ja ystävyys voi muuttua samalla tavalla arkipäiväiseksi toista hyväksikäyttäväksi manipuloinniksi.

Vetääkö ihmistä vastakohdat puolelleen vai samankaltaisuus, vai onko olemassa joku muu vetovoima, joka saa ihmiset tuntemaan rakkautta tosiaan kohtaan? Joskus näkee aivan vastakohtapareja, kun taas toisinaan aivan samakaltaisia pareja. Mikä siis on se voima, joka vetää, jos se ei ole samankaltaisuudessa tai vastakohdissa. Onko rakkaudessa joku oma kemiansa, jokin salainen koodi, joka on ratkaisematta vielä?, mene ja tiedä.

Noinhan se varmaan täytyy mennä, että on jokin rakkausmolekyyli, joka ajan myötä hälvenee ja muuttuu taas tavalliseksi toisen ominaisuuksien ja tapojen tottumiseksi ja hyväksymiseksi. Miksi kaikki ihmiset eivät sitten kestä sitä tavanomaista ystävyysrakkautta, vaan etsivät sitä jatkuvaa rakastumisen huumaa, onko se evoluution harha, jossa yritetään saada mies ja nainen pariutumaan ja tekemään jälkeläisiä. Eli onko rakastumisella suurempi merkityts evoluution ja lisääntymisen kannalta, kun tavanomaisellla rakkaudella", joka onkin vain periaatteessa ystävyyttä???

Vaikeaa?

"terve mieli" kirjoitti:

Mietin sitä, että voin ystävystyä ihan kenen kanssa vaan, mutta rakastaa ja rakastua en voi ihan keneen vaan. Ystävyydessä tunteet eivät ole, niin syvällä sielussa, kun rakkaudessa. Voihan ystäväkin pettää, käyttää toista hyväkseen ja ystävyys voi muuttua samalla tavalla arkipäiväiseksi toista hyväksikäyttäväksi manipuloinniksi.

Vetääkö ihmistä vastakohdat puolelleen vai samankaltaisuus, vai onko olemassa joku muu vetovoima, joka saa ihmiset tuntemaan rakkautta tosiaan kohtaan? Joskus näkee aivan vastakohtapareja, kun taas toisinaan aivan samakaltaisia pareja. Mikä siis on se voima, joka vetää, jos se ei ole samankaltaisuudessa tai vastakohdissa. Onko rakkaudessa joku oma kemiansa, jokin salainen koodi, joka on ratkaisematta vielä?, mene ja tiedä.

Noinhan se varmaan täytyy mennä, että on jokin rakkausmolekyyli, joka ajan myötä hälvenee ja muuttuu taas tavalliseksi toisen ominaisuuksien ja tapojen tottumiseksi ja hyväksymiseksi. Miksi kaikki ihmiset eivät sitten kestä sitä tavanomaista ystävyysrakkautta, vaan etsivät sitä jatkuvaa rakastumisen huumaa, onko se evoluution harha, jossa yritetään saada mies ja nainen pariutumaan ja tekemään jälkeläisiä. Eli onko rakastumisella suurempi merkityts evoluution ja lisääntymisen kannalta, kun tavanomaisellla rakkaudella", joka onkin vain periaatteessa ystävyyttä???

Vaikeaa?

Olet oikeilla jäljillä tuon evoluution ja viettien osalta. Ne varmasti selittävät osan kaikkivoipaisuuden tuntemuksista, joita rakastuminen ainakin minussa herättää. Hienompaa tunnetta ei ole, kuin se, että tuntee rakastavansa jotain toista ihmistä ja kokee, että se on molemminpuolista. Sillä tunteella voi siirtää vaikka vuoria. Kaikki on silloin mahdollista.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

j.o.k.u., tää on pirun vaikee aihe.

Mulle tulee mieleen vain kaksi vaihtoehtoa, minkä vuoksi sekä oman persoonan vastakohta, että minuuden kaltainen ihminen voivat tuntua tutuilta.

Samankaltainen on ihminen, johon voi heijastaa sisäisen miehen/naisen postiiviset ominaisuudet ja myös minuuden positiiviset ominaisuudet. Yleensä tällainen on ensirakkaus.

Erilainen on ihminen, johon voi heijastaa sisäisen miehen/naisen negatiiviset ominaisuudet sekä oman varjonsa, minuuden negatiiviset puolet, turvallisesti. Tavallaan vastakappale, joka ottaa näytelläkseen ne roolit, jotka automaattisesti jäävät minuudelta vapaaksi. Kiehtovat renttu, maailmanmatkaaja, seireeni jne. Joka on niin erilainen, mutta jollain tavalla tuntuu niin tutulta.

Suuri pettymys tulee rakastuneelle, kun hän huomaa, että se mitä hän on heijastanut partneriinsa, ei vastaakaan sitä, mitä haluaisi hänen itselleen näytellä. Tuollaisen pettymyksen hetkellä voi käydä helposti niin, että toiseen tuleekin heijastettua sen sisäisen miehen/naisen negatiivinen puoli samaan aikaan oman varjon kanssa, jolloin kiltillä ihmisellä tuleekin ajatus, että tuo toinen on sairas narsisti.

Näin on minulle käynyt joskus. Sitä olen anteeksi pyytänyt -- moneen kertaan. Suuri virheeni. Harmittaa ja kaduttaa oma käyttäytymiseni. Se narsisti, jonka näin, on vain heijastus siitä, mitä minun sisäisen naiseni pimeä puoli ja varjoni ovat. Itseäni heijastin toiseen ja olen suhteellisen vakuuttunut, että aika moni ns. uhri tekee samoin.

Siitä pitää pyristellä irti ja hyväksyä narsismi osaksi itseä. Tässä on minusta askel, jonka uhriajatus estää. Me olemme vastuussa valinnoistamme -- jopa siitä, että meillä on vapaus rakastua tai olla rakastumatta, vaikka se näyttää niin väistämättömältä joskus.

Samankaltainen ihminen ja erilainen ihminen, hmm ja nuo näyttelijät. Enpä ole miettinyt vielä tuota vaihtoehtoa, mutta kuulostaisi aika epäuskottavalta. Jos, ensirakkaus olisi se samankaltaiselta tuntuva ihminen, joka heijastaa niitä positiivisia samankaltaisia omia ominaisuuksiaan itseen niin, miksi se olisi vain ensirakkaudessa? Entä miksi erilainen ihminen koettaisiin mielenkiintoiseksi, kun hän heijastaisi itseni piilossa olevia negatiivisia näyttelijöitä? Minusta nuo olemassa ja piilossa olevat positiiviset ja negatiiviset heijasteet eivät voi olla se ominaisuus, joka tekee toisesta tutun tuntuisen, sen täytyy olla jotakin muuta, jotakin mikä ei vielä ole järkeeni mahtunut?

Luulen, että kysymys on jostain muusta. Uskon, että ihminen mieltyy lopulta toisen sisäiseen persoonaan, jonka kokee jollakin tavalla HYVÄSI, turvalliseksi, luotettavaksi ja jolla on enemmän rakkaudellisia ominaisuuksia, niitä hyviä, kuin huonoja ominaisuuksia. Luulen, että ihminen tietoisesti tai tiedostamaattaan hakee pohijimmiltaan HYVÄÄ ihmistä. Ihminen katselee tavallaan sokaistunein silmin,(rakkauden silmin), kunnes jossain kohdin tuo kuva joko vastaa tai ei vastaa kuvitelmaamme kohteesta.

Narsisti osaa esittää hyvää ihmistä, täydellistä, ymmärtävää kumppania. Sellainen vetoaa jokaiseen. Hyvyys, kauneus, iloisuus, rehellisyys, luotettavuus jne..ovat vaikuttavia ominaisuuksia kumppanissa, jonka halutaan omakseen tai ystäväkseen.

Toki olemme vastuussa valinnoistamme, mutta miten rakastumista voidaan valita? Minusta se ei ole mahdollista. Olisi helppoa, jos voisi kieltää tunteensa ja olla ihastumatta ja rakastumatta keneen ei haluaisi, mutta siinä tämän rakkauden tramaattinen puoli ja salaisuus juuri tuleekin esille, kun rakastuminen on väistämätöntä, halusitpa sitä tai et.

Ystävyys voidaan valita vapaaehtoisesti ja päättää haluaako tuosta ystävän vai ei. Rakkaudessa on kyllä kyse hyväksymisestä, mutta miksi narsistia on sitten vaikea hyväksyä, jos hän heijastaisi meille pelkästään meidän negatiivisia puoliamme? Rakkaudessa on lopulta kyse hyvyydestä. Narsistin hyvyys on pintaa, ei aitoa. Pintaa, johon on helppo uskoa ja rakastua, mutta, joka kätekee sisälleen kylmän tunteettoman ihmisen. Tavallinen ihminen taas saattaa tuoda negatiivisesti itseään esiin, mutta lähempi tutustuminen voi tuoda hänestä esille piirteitä lämpimästä ja rakastavasta ihmisestä.


Arpapeliä???

"terve mieli" kirjoitti:

Samankaltainen ihminen ja erilainen ihminen, hmm ja nuo näyttelijät. Enpä ole miettinyt vielä tuota vaihtoehtoa, mutta kuulostaisi aika epäuskottavalta. Jos, ensirakkaus olisi se samankaltaiselta tuntuva ihminen, joka heijastaa niitä positiivisia samankaltaisia omia ominaisuuksiaan itseen niin, miksi se olisi vain ensirakkaudessa? Entä miksi erilainen ihminen koettaisiin mielenkiintoiseksi, kun hän heijastaisi itseni piilossa olevia negatiivisia näyttelijöitä? Minusta nuo olemassa ja piilossa olevat positiiviset ja negatiiviset heijasteet eivät voi olla se ominaisuus, joka tekee toisesta tutun tuntuisen, sen täytyy olla jotakin muuta, jotakin mikä ei vielä ole järkeeni mahtunut?

Luulen, että kysymys on jostain muusta. Uskon, että ihminen mieltyy lopulta toisen sisäiseen persoonaan, jonka kokee jollakin tavalla HYVÄSI, turvalliseksi, luotettavaksi ja jolla on enemmän rakkaudellisia ominaisuuksia, niitä hyviä, kuin huonoja ominaisuuksia. Luulen, että ihminen tietoisesti tai tiedostamaattaan hakee pohijimmiltaan HYVÄÄ ihmistä. Ihminen katselee tavallaan sokaistunein silmin,(rakkauden silmin), kunnes jossain kohdin tuo kuva joko vastaa tai ei vastaa kuvitelmaamme kohteesta.

Narsisti osaa esittää hyvää ihmistä, täydellistä, ymmärtävää kumppania. Sellainen vetoaa jokaiseen. Hyvyys, kauneus, iloisuus, rehellisyys, luotettavuus jne..ovat vaikuttavia ominaisuuksia kumppanissa, jonka halutaan omakseen tai ystäväkseen.

Toki olemme vastuussa valinnoistamme, mutta miten rakastumista voidaan valita? Minusta se ei ole mahdollista. Olisi helppoa, jos voisi kieltää tunteensa ja olla ihastumatta ja rakastumatta keneen ei haluaisi, mutta siinä tämän rakkauden tramaattinen puoli ja salaisuus juuri tuleekin esille, kun rakastuminen on väistämätöntä, halusitpa sitä tai et.

Ystävyys voidaan valita vapaaehtoisesti ja päättää haluaako tuosta ystävän vai ei. Rakkaudessa on kyllä kyse hyväksymisestä, mutta miksi narsistia on sitten vaikea hyväksyä, jos hän heijastaisi meille pelkästään meidän negatiivisia puoliamme? Rakkaudessa on lopulta kyse hyvyydestä. Narsistin hyvyys on pintaa, ei aitoa. Pintaa, johon on helppo uskoa ja rakastua, mutta, joka kätekee sisälleen kylmän tunteettoman ihmisen. Tavallinen ihminen taas saattaa tuoda negatiivisesti itseään esiin, mutta lähempi tutustuminen voi tuoda hänestä esille piirteitä lämpimästä ja rakastavasta ihmisestä.


Arpapeliä???

Olet intuitiivinen ihminen "terve mieli" heijastan paljon itseäni sinuun. Minun näkemykseni rakkaudesta ja rakastumisesta on seuraava:

Ihmisen sielulla on neljä tasoa, joille se voi kehittyä ja nuo tasot väärittelevät sen minkälaiseen ihmiseen rakastumme.

Ensimmäinen on nuorukainen, fyysinen olento, nainen tai mies, joka on puhdas projektio.
Toinen on sotilas, tai miehellä troijan Helena amatsooninainen, tuottelias tekijä, joka tuo rahaa taloon ja jolla on valtaa.
Kolmas on naisella sanantaitaja, poliitikko "Sauli Niinistö" , miehellä madonna pyhä äiti, Maria.
Neljäs rakkauden taso on se, mihin täällä on joku jo viitannut, se on MonaLisa, Mahatma Gandhi, Jeesus jne. sisäinen kuva, joka on samaan aikaan sekä henkinen, että maallinen, mies että nainen, universaalin rakkauden ilmentymä.

Näillä kaikilla on suhteessa yhtä voimakkaat negatiiviset puolet, joihin voi rakastua, tai joita voi heijastaa pettymyksen jälkeen rakkauden kohteeseen. Ensimmäisellä tasolla paha on fyysistä, toisella tasolla se on vallan väärinkäyttöä, kolmannella tasolla manipulointia ja neljännellä tasolla sitä kuvaa Saatana, itseriittoinen pahuus, jollaiseksi narsistit on kuvattu ja joka mielestäni ei pidä paikkaansa narsistien kohdalla, vaan kysymys on vain heijastuksesta. Kokonainen ihminen kykenee sisäistämään nämä kaikki, niiden positiiviset ja negatiiviset puolet ja jakamaan itsestään silti hyvää.

Mitä mieltä olet ajattelustani?

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Olet intuitiivinen ihminen "terve mieli" heijastan paljon itseäni sinuun. Minun näkemykseni rakkaudesta ja rakastumisesta on seuraava:

Ihmisen sielulla on neljä tasoa, joille se voi kehittyä ja nuo tasot väärittelevät sen minkälaiseen ihmiseen rakastumme.

Ensimmäinen on nuorukainen, fyysinen olento, nainen tai mies, joka on puhdas projektio.
Toinen on sotilas, tai miehellä troijan Helena amatsooninainen, tuottelias tekijä, joka tuo rahaa taloon ja jolla on valtaa.
Kolmas on naisella sanantaitaja, poliitikko "Sauli Niinistö" , miehellä madonna pyhä äiti, Maria.
Neljäs rakkauden taso on se, mihin täällä on joku jo viitannut, se on MonaLisa, Mahatma Gandhi, Jeesus jne. sisäinen kuva, joka on samaan aikaan sekä henkinen, että maallinen, mies että nainen, universaalin rakkauden ilmentymä.

Näillä kaikilla on suhteessa yhtä voimakkaat negatiiviset puolet, joihin voi rakastua, tai joita voi heijastaa pettymyksen jälkeen rakkauden kohteeseen. Ensimmäisellä tasolla paha on fyysistä, toisella tasolla se on vallan väärinkäyttöä, kolmannella tasolla manipulointia ja neljännellä tasolla sitä kuvaa Saatana, itseriittoinen pahuus, jollaiseksi narsistit on kuvattu ja joka mielestäni ei pidä paikkaansa narsistien kohdalla, vaan kysymys on vain heijastuksesta. Kokonainen ihminen kykenee sisäistämään nämä kaikki, niiden positiiviset ja negatiiviset puolet ja jakamaan itsestään silti hyvää.

Mitä mieltä olet ajattelustani?

Samanlaisiahan taidetaan olla, yhtä intuitiivisia. Pahan heitit noilla neljällä sielun tasollasi. Pistät minut miettimään aina niin vaikeita. Ajatuksesi on oivaltavan hieno. Vaativaksi tuon tehtävän tekee se, että vain harva ihminen on henkisesti niin kypsä ja kokonainen, että kykenee sisäistämään nuo kaikki positiiviset ja negatiiviset heijastukset ja puolet itsessään niin, että pystyy jakamaan silti itsestään hyvää.

Puhut itsestäsi. Sinun kohdallasi näen tuon asian olevan noin, mutta olethan tehnyt mittavaa ja kattavaa työtä itsesi tuntemisen kanssa. Ei mikään helppo homma. Siltikin vaikka kaikki nuo tunnistaisi ja kykenisi ne sisäistämään itsessään, on vaikea olla hyvä ja jakaa itsestään hyvää, kuten varmaan olet huomannut.

Rakkaus on hyve. Se on ominaisuus joka auttaa meitä tunnistamaan toisessa ihmisessä aidot tunteet, hyvyyden ja mittaamaan, kuinka syvällä paha meissä asuu. Rakkaus tunnistaa hyvän toisessa ihmisessä, pahuus tunnistaa pahan. Sinä tiedostat selvästi oman hyvyytesi, mutta tiedostat myöskin pahuutesi, jonka kanssa joudut kamppailemaan. Samoin minä. Sen herkän puolen minä olen sinussa aistinut ja luultavasti se on se, joka meillä on samanlaista. Intuitiivistä herkyyttä kokea ja aistia ympäröivää maailmaa.

"terve mieli" kirjoitti:

Samanlaisiahan taidetaan olla, yhtä intuitiivisia. Pahan heitit noilla neljällä sielun tasollasi. Pistät minut miettimään aina niin vaikeita. Ajatuksesi on oivaltavan hieno. Vaativaksi tuon tehtävän tekee se, että vain harva ihminen on henkisesti niin kypsä ja kokonainen, että kykenee sisäistämään nuo kaikki positiiviset ja negatiiviset heijastukset ja puolet itsessään niin, että pystyy jakamaan silti itsestään hyvää.

Puhut itsestäsi. Sinun kohdallasi näen tuon asian olevan noin, mutta olethan tehnyt mittavaa ja kattavaa työtä itsesi tuntemisen kanssa. Ei mikään helppo homma. Siltikin vaikka kaikki nuo tunnistaisi ja kykenisi ne sisäistämään itsessään, on vaikea olla hyvä ja jakaa itsestään hyvää, kuten varmaan olet huomannut.

Rakkaus on hyve. Se on ominaisuus joka auttaa meitä tunnistamaan toisessa ihmisessä aidot tunteet, hyvyyden ja mittaamaan, kuinka syvällä paha meissä asuu. Rakkaus tunnistaa hyvän toisessa ihmisessä, pahuus tunnistaa pahan. Sinä tiedostat selvästi oman hyvyytesi, mutta tiedostat myöskin pahuutesi, jonka kanssa joudut kamppailemaan. Samoin minä. Sen herkän puolen minä olen sinussa aistinut ja luultavasti se on se, joka meillä on samanlaista. Intuitiivistä herkyyttä kokea ja aistia ympäröivää maailmaa.

Kaikesta tiedosta huolimatta: rakkaus on minulle edelleen mysteeri.

Haluan uskoa, että on jotain mihin uskoa. Rakkaus on yksi asia, johon haluan uskoa. Perimmäiseen hyvyyteen, jonka näen jokaisessa ihmisessä. Mitää laajemmaksi kasvatan ymmärrykseni, sen laajempi on rakkauteni. Näen tämän ikään kuin gravitaationa tyhjyydessä, tai vaakana, mitä painavammaksi hyvä kasvaa, sen painavampi pahuuden on oltava toisessa vaakakupissa, tai vetovoimana gravitaatiokentässä. Niin psyyke toimii.

Mitä kirkkaampi valo on, sen pimeämmältä pimeys näyttää. Mitä syvemmälle pimeään laskeudun, sen kirkkaammalta valo sieltä näyttää. Kumpi on oikea tie? Lopputulos on mielestäni sama.
http://www.youtube.com/watch?v=FxQrlxRAqRk

Rakkaudella ...

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Kaikesta tiedosta huolimatta: rakkaus on minulle edelleen mysteeri.

Haluan uskoa, että on jotain mihin uskoa. Rakkaus on yksi asia, johon haluan uskoa. Perimmäiseen hyvyyteen, jonka näen jokaisessa ihmisessä. Mitää laajemmaksi kasvatan ymmärrykseni, sen laajempi on rakkauteni. Näen tämän ikään kuin gravitaationa tyhjyydessä, tai vaakana, mitä painavammaksi hyvä kasvaa, sen painavampi pahuuden on oltava toisessa vaakakupissa, tai vetovoimana gravitaatiokentässä. Niin psyyke toimii.

Mitä kirkkaampi valo on, sen pimeämmältä pimeys näyttää. Mitä syvemmälle pimeään laskeudun, sen kirkkaammalta valo sieltä näyttää. Kumpi on oikea tie? Lopputulos on mielestäni sama.
http://www.youtube.com/watch?v=FxQrlxRAqRk

Rakkaudella ...

Tieto lisää tuskaa. Ja jossain tulee tiedon raja aina vastaan. Ja jos pohditaan rakkautta, se tulee aika nopeasti vastaan, jolloin rakkaus vain kaikkoaa jonnekin, kun sitä mentii tökkimään ja tutkimaan. Se on yksi niistä yliluonnollisista asioista, jotka lukeutuvat elämän hyviin kokemuksiin. En haluaisi hukata sitä omasta elämästäni... siispä laitan vastapainoksi In Flamesille:
http://www.youtube.com/watch?v=qvuyYj5ROmk&feature=fvst

Gabriellan :-) Mun lempparianimaprojektio ...

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Tieto lisää tuskaa. Ja jossain tulee tiedon raja aina vastaan. Ja jos pohditaan rakkautta, se tulee aika nopeasti vastaan, jolloin rakkaus vain kaikkoaa jonnekin, kun sitä mentii tökkimään ja tutkimaan. Se on yksi niistä yliluonnollisista asioista, jotka lukeutuvat elämän hyviin kokemuksiin. En haluaisi hukata sitä omasta elämästäni... siispä laitan vastapainoksi In Flamesille:
http://www.youtube.com/watch?v=qvuyYj5ROmk&feature=fvst

Gabriellan :-) Mun lempparianimaprojektio ...

David on taas mun lemppari-idolianimaprojektio. Niinhän tuo tieto on sellaista, mutta kiva näitä on miettiä ja varsinkin sinun kanssa, kun olet samalla aaltopituudella mun kanssa. Ei tarkoitus ole hukatakaan mitään, vaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Katsoa aina mitä pääkopasta kaivamalla löytää. Eikös vaan?


http://www.youtube.com/watch?v=HmDePI6YpKs

"terve mieli" kirjoitti:

David on taas mun lemppari-idolianimaprojektio. Niinhän tuo tieto on sellaista, mutta kiva näitä on miettiä ja varsinkin sinun kanssa, kun olet samalla aaltopituudella mun kanssa. Ei tarkoitus ole hukatakaan mitään, vaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Katsoa aina mitä pääkopasta kaivamalla löytää. Eikös vaan?


http://www.youtube.com/watch?v=HmDePI6YpKs

http://www.youtube.com/watch?v=OxXCO0ZSZco&NR=1

Mitään ei hukata. Kaikella on tarkoitus... se vain tekee meistä sörssellssiä silmänräpäyksessä, kun se osuu kohdalle. Ihan sama kuinka paljon spekuloidaan, järkeistetään tai järjestellään ajatuksia...

UPDATE_9155111 kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=OxXCO0ZSZco&NR=1

Mitään ei hukata. Kaikella on tarkoitus... se vain tekee meistä sörssellssiä silmänräpäyksessä, kun se osuu kohdalle. Ihan sama kuinka paljon spekuloidaan, järkeistetään tai järjestellään ajatuksia...

Mitä sen sitten on väliä vaikka tekeekin sörsseliä, kaikella on tarkoitus, tai en tiedä onko? Spekuloiminen on parasta ajatusten järjestelyä sörsselisopassa. Harmi, että olet joutunut tyytymään mun seuraani tänä iltana.

http://www.youtube.com/watch?v=SSrH_oqnrl0

"terve mieli" kirjoitti:

Mitä sen sitten on väliä vaikka tekeekin sörsseliä, kaikella on tarkoitus, tai en tiedä onko? Spekuloiminen on parasta ajatusten järjestelyä sörsselisopassa. Harmi, että olet joutunut tyytymään mun seuraani tänä iltana.

http://www.youtube.com/watch?v=SSrH_oqnrl0

Onko se sinusta harmi? Minä ainakin nautin sinun seurasta. Tämä on hauskaa ja inspiroivaa. Sinulla on hyviä ajatuksia ja näkökulmia ja näen, että ne ovat aidosti sinun omiasi.. arvostan aitoutta ihmisissä. Se on hyve.

Älä aliarvioi itseäsi. Olet minulle rakas ja tärkeä.
http://www.youtube.com/watch?v=iDhoAhyiOhc

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Onko se sinusta harmi? Minä ainakin nautin sinun seurasta. Tämä on hauskaa ja inspiroivaa. Sinulla on hyviä ajatuksia ja näkökulmia ja näen, että ne ovat aidosti sinun omiasi.. arvostan aitoutta ihmisissä. Se on hyve.

Älä aliarvioi itseäsi. Olet minulle rakas ja tärkeä.
http://www.youtube.com/watch?v=iDhoAhyiOhc

Ei minusta, mutta ajattelin sinun olevan siitä harmissasi. Minäkin nautin sinun seurastasi ja kaipaan näitä meidän juttutuokoitamme, joissa saa oikein kunnolla ajatella kevyitä asioita ja sinulla on hyviä ajatuksia ja oivalluksia ,mitä minulla taas ei ole. Sinua on mielenkiintoista "kuunella", ajatuksesi ovat välillä niin rubiikinkuutiossa, että saan pyöritellä niitä käsissäni ja päässäni ja se tekee aivoille hyvää.

"terve mieli" kirjoitti:

Ei minusta, mutta ajattelin sinun olevan siitä harmissasi. Minäkin nautin sinun seurastasi ja kaipaan näitä meidän juttutuokoitamme, joissa saa oikein kunnolla ajatella kevyitä asioita ja sinulla on hyviä ajatuksia ja oivalluksia ,mitä minulla taas ei ole. Sinua on mielenkiintoista "kuunella", ajatuksesi ovat välillä niin rubiikinkuutiossa, että saan pyöritellä niitä käsissäni ja päässäni ja se tekee aivoille hyvää.

Jos minä jotain heijastan itsestäni sinuun, niin seuraavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=-0rKKd3x450&NR=1

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Jos minä jotain heijastan itsestäni sinuun, niin seuraavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=-0rKKd3x450&NR=1

Mutta se rakkaus, mitä heijastan sinuun tämän rajapinnan kautta on erilaista, kuin se rakkaus, mitä olen tuntenut todellisessa elämässä. Siihen pitää vetää raja ja ymmärtää, että se yhteys, mitä näin tunnemme, on enemmän ystävyyttä, todellista rakkautta, kuin sitä 'rakkautta' mitä yleensä tarkoitetaan kun kahden ihmisen kemiat kohtaa todellisessa elämässä. Tämä on jotenkin hallittua ja se toinen on taikaa.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Kaikesta tiedosta huolimatta: rakkaus on minulle edelleen mysteeri.

Haluan uskoa, että on jotain mihin uskoa. Rakkaus on yksi asia, johon haluan uskoa. Perimmäiseen hyvyyteen, jonka näen jokaisessa ihmisessä. Mitää laajemmaksi kasvatan ymmärrykseni, sen laajempi on rakkauteni. Näen tämän ikään kuin gravitaationa tyhjyydessä, tai vaakana, mitä painavammaksi hyvä kasvaa, sen painavampi pahuuden on oltava toisessa vaakakupissa, tai vetovoimana gravitaatiokentässä. Niin psyyke toimii.

Mitä kirkkaampi valo on, sen pimeämmältä pimeys näyttää. Mitä syvemmälle pimeään laskeudun, sen kirkkaammalta valo sieltä näyttää. Kumpi on oikea tie? Lopputulos on mielestäni sama.
http://www.youtube.com/watch?v=FxQrlxRAqRk

Rakkaudella ...

Ei rakkautta voikaan mielestäni selittää tyhjentävästi. Sille ei löydy oikeanlaista kaavaa, se toimii kuitenkin täydellisyyden ehdoilla ja ketä sitä ei kunnioita se jättää kylmäksi. Sinä näet rakkauden gravitaationa vaakakupissa, joka pitäisi olla tasapainossa hyvyyden ja pahuuden kanssa. Se voi olla, että psyyke toimii ja tarvitsee tuon balanssin, tai muuten epätasapaino heittää kupin nurin ja totuus hämärtyy.

Valo antaa voimaa ja sen lämpö lämmittää sydäntä, pimeys taas vie voimia ja se vie lämmön pois ja jäädyttää sydämen. Kun rakkaus on lähellä silloin valo loistaa kirkkaana sisällä, kun rakkaus poistuu, tulee pimeää ja sysimustaa. Siinä on elämän ja kuoleman vastakohdat. Valo ja pimeys.

Valon tie on oikea, mutta joskus pimeyden on meidät johdettava sinne.


http://www.youtube.com/watch?v=JqkFgeBFTWU

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Mutta se rakkaus, mitä heijastan sinuun tämän rajapinnan kautta on erilaista, kuin se rakkaus, mitä olen tuntenut todellisessa elämässä. Siihen pitää vetää raja ja ymmärtää, että se yhteys, mitä näin tunnemme, on enemmän ystävyyttä, todellista rakkautta, kuin sitä 'rakkautta' mitä yleensä tarkoitetaan kun kahden ihmisen kemiat kohtaa todellisessa elämässä. Tämä on jotenkin hallittua ja se toinen on taikaa.

Ei kai muusta voi puhuakaan, sellaisena minäkin tämän näen ja se on parasta heijastusta samanhenkiseltä ystävältä. Todellista rakkautta on vaikea löytää ja saada kiinni. Luulen, että se mitä tänään on keskusteltu, niin rakkaus ja kemiat muuttavat muotoaan ja kumppanit sulavat tavallaan yhdeksi persoonaksi, yhdeksi osaksi toisiaan, jossa rakkaus on muuttunut kiintymykseksi ja tavaksi toista kohtaan. Toinen on jo tuttu, eikä siitä tutusta turvallisesta halua luopua. Näin se on minulla, kuten sinullakin. Tässä meidän maailmamme kohtaavat.

"terve mieli" kirjoitti:

Ei kai muusta voi puhuakaan, sellaisena minäkin tämän näen ja se on parasta heijastusta samanhenkiseltä ystävältä. Todellista rakkautta on vaikea löytää ja saada kiinni. Luulen, että se mitä tänään on keskusteltu, niin rakkaus ja kemiat muuttavat muotoaan ja kumppanit sulavat tavallaan yhdeksi persoonaksi, yhdeksi osaksi toisiaan, jossa rakkaus on muuttunut kiintymykseksi ja tavaksi toista kohtaan. Toinen on jo tuttu, eikä siitä tutusta turvallisesta halua luopua. Näin se on minulla, kuten sinullakin. Tässä meidän maailmamme kohtaavat.

Meidän maailmamme kohtaavat. Monella tasolla.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Meidän maailmamme kohtaavat. Monella tasolla.

Niin, unitaso ja valvetaso. Mitä muita tasoja? Nukkumaan pitäisi mennä ja katselemaan uusia unia. Oletko nähnyt mielenkiintoisia unia viimepäivinä? minä olen....


Hyvää yötä, nukkuos hyvin.

"terve mieli" kirjoitti:

Niin, unitaso ja valvetaso. Mitä muita tasoja? Nukkumaan pitäisi mennä ja katselemaan uusia unia. Oletko nähnyt mielenkiintoisia unia viimepäivinä? minä olen....


Hyvää yötä, nukkuos hyvin.

Hyvää yötä ja monipuolisia unia. Jos joku uni häiritsee tai haluat sille selvennystä, tiedät kenen puoleen kääntyä.

Rakkautta.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Hyvää yötä ja monipuolisia unia. Jos joku uni häiritsee tai haluat sille selvennystä, tiedät kenen puoleen kääntyä.

Rakkautta.

Ainiin, kaikki palavat halusta nähdä miltä minä näytän, joten laitan sinulle, rakkaani, kuvan itsestäni :-)

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/01/1033111

Olen se oikeanpuolimmainen.

"terve mieli" kirjoitti:

Ei rakkautta voikaan mielestäni selittää tyhjentävästi. Sille ei löydy oikeanlaista kaavaa, se toimii kuitenkin täydellisyyden ehdoilla ja ketä sitä ei kunnioita se jättää kylmäksi. Sinä näet rakkauden gravitaationa vaakakupissa, joka pitäisi olla tasapainossa hyvyyden ja pahuuden kanssa. Se voi olla, että psyyke toimii ja tarvitsee tuon balanssin, tai muuten epätasapaino heittää kupin nurin ja totuus hämärtyy.

Valo antaa voimaa ja sen lämpö lämmittää sydäntä, pimeys taas vie voimia ja se vie lämmön pois ja jäädyttää sydämen. Kun rakkaus on lähellä silloin valo loistaa kirkkaana sisällä, kun rakkaus poistuu, tulee pimeää ja sysimustaa. Siinä on elämän ja kuoleman vastakohdat. Valo ja pimeys.

Valon tie on oikea, mutta joskus pimeyden on meidät johdettava sinne.


http://www.youtube.com/watch?v=JqkFgeBFTWU

Olen vakuuttunut siitä, että ne, jotka kulkevat pimeydessä, käyvät omilla tavoillaan sitä samaa polkua mitä ne, jotka kulkevat valossa. Yhtä kapea, tai lavea, tie on -- polarisoituna. Ne, jotka käyvät sitä pimeää tietä tiukan moraalinsa pimentäminä eivät voi nähdä sitä valoa, jonka avarakatseisemmat ihmiset näkevät kulkiessaan valon laveaa tietä pitkin.

Lopputulos on kuitenkin sama. Ja olen vakuuttunut, että itse tiekin on lopulta sama, samoja tuskan ja turhautumisen tunteita jokainen joutuu tiellään kokemaan, pelkoa, ahdistusta, iloa, onnistumisia, yksinäisyyttä, samankaltaisuutta... nyt on pakko mennä nukkumaan.. väsymystäkin.

"terve mieli" kirjoitti:

Niin, unitaso ja valvetaso. Mitä muita tasoja? Nukkumaan pitäisi mennä ja katselemaan uusia unia. Oletko nähnyt mielenkiintoisia unia viimepäivinä? minä olen....


Hyvää yötä, nukkuos hyvin.

Animani vaalea, positiivinen puoli oli unessani viimeyönä ... meillä oli oikein hauskaa. Vähän liiankin hauskaa ja intiimiä touhua. ;-)

Eli tuo käyty keskustelu tuli uneeni ja siitä välittyi juuri se mielihyvä, jota näistä viimeisistä kommenteista välittyy. Jatketaan samaa rataa vain -- tykkään tällasesta. Tää on oikeesti hauskaa ... toki unen naiseen sekoittuu kaikki kirjoittajat täällä, ettei mentäs siinä väärään, mutta se, mitä sinuun heijastan, on se vaalea animahahmo. Sielun ensimmäinen taso projektio.. että se siitä minun kasvustani ihmisenä - heh.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Animani vaalea, positiivinen puoli oli unessani viimeyönä ... meillä oli oikein hauskaa. Vähän liiankin hauskaa ja intiimiä touhua. ;-)

Eli tuo käyty keskustelu tuli uneeni ja siitä välittyi juuri se mielihyvä, jota näistä viimeisistä kommenteista välittyy. Jatketaan samaa rataa vain -- tykkään tällasesta. Tää on oikeesti hauskaa ... toki unen naiseen sekoittuu kaikki kirjoittajat täällä, ettei mentäs siinä väärään, mutta se, mitä sinuun heijastan, on se vaalea animahahmo. Sielun ensimmäinen taso projektio.. että se siitä minun kasvustani ihmisenä - heh.

Hauska oli minunkin uneni, vaikka niitä itseasiassa olikin monta unta ja aika pätkissä olevia. Huomaan myös, että uniin tulee kaikki mitä täällä jutustellaan, ne sekoittuu ihan kummalliseksi sörsselisopaksi, johon mukaan tulee ihan joku kauan aikaa sitten tapahtunut asia. Minun uneeni tuli eräs mies, jolle vein korjattavaksi eräitä juttuja, ja jonka kanssa kävin monta mielenkiintoista keskustelua. Yhtäkkiä hän olikin yllättäen unessani viimeyönä, näin se projektio ilmeisesti toimii.

Tänään on ollut kauhean kiireinen päivä, eikä ole ehtinyt juuri lainkaan tämän läppärin ääreen. Kellokin menee ihan hirvittävää vauhtia ja tuntuu, että päivä loppuu kesken.

Ihana tuo citykani kuva. Soma pikku pupuliini.

Jatketaan

"terve mieli" kirjoitti:

Hauska oli minunkin uneni, vaikka niitä itseasiassa olikin monta unta ja aika pätkissä olevia. Huomaan myös, että uniin tulee kaikki mitä täällä jutustellaan, ne sekoittuu ihan kummalliseksi sörsselisopaksi, johon mukaan tulee ihan joku kauan aikaa sitten tapahtunut asia. Minun uneeni tuli eräs mies, jolle vein korjattavaksi eräitä juttuja, ja jonka kanssa kävin monta mielenkiintoista keskustelua. Yhtäkkiä hän olikin yllättäen unessani viimeyönä, näin se projektio ilmeisesti toimii.

Tänään on ollut kauhean kiireinen päivä, eikä ole ehtinyt juuri lainkaan tämän läppärin ääreen. Kellokin menee ihan hirvittävää vauhtia ja tuntuu, että päivä loppuu kesken.

Ihana tuo citykani kuva. Soma pikku pupuliini.

Jatketaan

"terve mieli" ystävä hyvä, älä ole pahoillasi tuosta, ettet ehdi vastailemaan, tai sinulla on muita juttuja, niin niitä on minullakin. Tämän kommunikointitavan paras puoli on sen ajattomuus. Olemme vapaita ajasta.

Itse käyn välillä katsomassa, onko täällä mitään ja jos on, se on vähän kuin löytäisi helmen. Riippuvuus?

Tuo unesi mies voisin hyvinkin olla minä, sillä minulle tulee korjattavaksi erilaisia juttuja ja keskustelen paljon ihmisten kanssa ... mutta tiedän, etten se ole minä, mutta aika hieno mielikuva, oikea havainto minusta. Alitajunta on paljon viisaampi, kuin minuus ja näkee enemmän, kuin mitä minuudella on varaa nähdä.

http://www.youtube.com/watch?v=AY9E3jWZ8q8&feature=related (jälleen yksi animani, sieluni, ilmentymä)

UPDATE_9155111 kirjoitti:

"terve mieli" ystävä hyvä, älä ole pahoillasi tuosta, ettet ehdi vastailemaan, tai sinulla on muita juttuja, niin niitä on minullakin. Tämän kommunikointitavan paras puoli on sen ajattomuus. Olemme vapaita ajasta.

Itse käyn välillä katsomassa, onko täällä mitään ja jos on, se on vähän kuin löytäisi helmen. Riippuvuus?

Tuo unesi mies voisin hyvinkin olla minä, sillä minulle tulee korjattavaksi erilaisia juttuja ja keskustelen paljon ihmisten kanssa ... mutta tiedän, etten se ole minä, mutta aika hieno mielikuva, oikea havainto minusta. Alitajunta on paljon viisaampi, kuin minuus ja näkee enemmän, kuin mitä minuudella on varaa nähdä.

http://www.youtube.com/watch?v=AY9E3jWZ8q8&feature=related (jälleen yksi animani, sieluni, ilmentymä)

Sinäpä se tietysti olit, kukas muu, niinhän se alitajunta niitä vääristelee unissa. Tämä mies oli vähän vanhempi minua ja hän otti minua kädestä kiinni ja vei väkisin, enkä oikein tiennyt halusinko mennä vai en...

Kiva, että olit täällä, helmenkalastaja. Kävin taas saunomassa ja nyt on aikaa rauhoittua.

Kiire vaikuttaa varmaan uniin, tulee rauhattomia unia.

"terve mieli" kirjoitti:

Sinäpä se tietysti olit, kukas muu, niinhän se alitajunta niitä vääristelee unissa. Tämä mies oli vähän vanhempi minua ja hän otti minua kädestä kiinni ja vei väkisin, enkä oikein tiennyt halusinko mennä vai en...

Kiva, että olit täällä, helmenkalastaja. Kävin taas saunomassa ja nyt on aikaa rauhoittua.

Kiire vaikuttaa varmaan uniin, tulee rauhattomia unia.

Voi kun mullakin olis oma sauna täällä citykaninkolossa... huomenna menen taas harrastaan liikuntaa ja siellä pääsee saunomaan. Paras juttu siinä. Pitää vaan mennä ajoissa nukkuun, että on pelikunnossa huomenna.

Kiire vaikuttaa uniin, jää paljon juttuja alitajunnan käsiteltäviksi. Mutta oikeesti mä oon ylpee tosta sun unesta ja susta. Mun mielikuva sun intuitiosta ei mennyt sittenkään metsään -- siis samaan todistan itselleni, että oma intuitioni pelaa :-)

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Voi kun mullakin olis oma sauna täällä citykaninkolossa... huomenna menen taas harrastaan liikuntaa ja siellä pääsee saunomaan. Paras juttu siinä. Pitää vaan mennä ajoissa nukkuun, että on pelikunnossa huomenna.

Kiire vaikuttaa uniin, jää paljon juttuja alitajunnan käsiteltäviksi. Mutta oikeesti mä oon ylpee tosta sun unesta ja susta. Mun mielikuva sun intuitiosta ei mennyt sittenkään metsään -- siis samaan todistan itselleni, että oma intuitioni pelaa :-)

Olet aika hyvä tulkkaamaan unia. Mitä liikuntaa tai peliä harrastat? Salibandyäkö? Sählyä? Harmi, että kello on jo noin paljon....

"terve mieli" kirjoitti:

Olet aika hyvä tulkkaamaan unia. Mitä liikuntaa tai peliä harrastat? Salibandyäkö? Sählyä? Harmi, että kello on jo noin paljon....

Mä vaan oon hyvä niissä jutuissa, mitä teen. En paras, mutta hyvä. Se riittää. Maanantaina meen joogaan.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Mä vaan oon hyvä niissä jutuissa, mitä teen. En paras, mutta hyvä. Se riittää. Maanantaina meen joogaan.

Et kai joogaan? Väännät niskat nurin itseltäsi. Onko nämä harrastukset sinun uusia juttujasi, että pääset vähän netin vierestä pois? Mitä mieltä riippuvuuksista? Millainen ihminen voi joutua johonkin koukkuun?

Eikö sellaisia citysaunakoppejakin ole olemassa, voisit hankkia sellaisen, pienen kanikoppisaunan.

Joka hemmon haave tuo merimaisema ja oma rauha. Niin harvassa vaan ne paikat. Tanssiminen on minustakin kivaa, mutta voimistelu ja vääntämisestä en tykkää. Musiikin tahdissa on kiva treenata ja tanssia.

Tämä kone kyllä nielaiseen, jos sen antaa tehdä, toki pitää olla muutakin elämässä. Tämä on vain "varaelämää".

Luetko paljon ja jaksatko ylipäätään keskittyä lukemiseen? Minulla on se tapa, että helposti ajatukset lähtevät karkailemaan aivan jonnekin muualle, jos kirja ei ole tarpeeksi kiinnostava.

Leffaillat on kivoja myös, vuokrata kunnon kauhu tai romanttinen leffa ja vain käpertyä ystävien kanssa sohvannurkkaan fiilistelelmään. Huomenna olisi tarkoitus katsoa yksi hyvä sellainen.

"terve mieli" kirjoitti:

Joka hemmon haave tuo merimaisema ja oma rauha. Niin harvassa vaan ne paikat. Tanssiminen on minustakin kivaa, mutta voimistelu ja vääntämisestä en tykkää. Musiikin tahdissa on kiva treenata ja tanssia.

Tämä kone kyllä nielaiseen, jos sen antaa tehdä, toki pitää olla muutakin elämässä. Tämä on vain "varaelämää".

Luetko paljon ja jaksatko ylipäätään keskittyä lukemiseen? Minulla on se tapa, että helposti ajatukset lähtevät karkailemaan aivan jonnekin muualle, jos kirja ei ole tarpeeksi kiinnostava.

Leffaillat on kivoja myös, vuokrata kunnon kauhu tai romanttinen leffa ja vain käpertyä ystävien kanssa sohvannurkkaan fiilistelelmään. Huomenna olisi tarkoitus katsoa yksi hyvä sellainen.

Luen jonkinverran ja katson myös leffoja jonkin verran. Pitäisi mennä katsomaan se Avatar (Pocahontas), se on kuulemma katsomisen arvoinen leffa. Voisin ottaa sut mukaan ;-) Puolet mun kirjoista on scifiä ja toinen puoli erilaisia psykologisia juttuja ;-) Karrikoiden. Toki muutakin löytyy.

Joskus se "varaelämä" on enemmän, kuin itse elämä. Riippuu niin elämäntilanteesta.

Mulla on nyt projektina katsoa koko Babylon5, olen menossa kolmannessa kaudessa. Ostin sen sarjan kymmenisen vuotta sitten Lontoossa käydessäni. Tuli Suomessakin telkkarista. Ne teki sitä neljä kautta.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Luen jonkinverran ja katson myös leffoja jonkin verran. Pitäisi mennä katsomaan se Avatar (Pocahontas), se on kuulemma katsomisen arvoinen leffa. Voisin ottaa sut mukaan ;-) Puolet mun kirjoista on scifiä ja toinen puoli erilaisia psykologisia juttuja ;-) Karrikoiden. Toki muutakin löytyy.

Joskus se "varaelämä" on enemmän, kuin itse elämä. Riippuu niin elämäntilanteesta.

Mulla on nyt projektina katsoa koko Babylon5, olen menossa kolmannessa kaudessa. Ostin sen sarjan kymmenisen vuotta sitten Lontoossa käydessäni. Tuli Suomessakin telkkarista. Ne teki sitä neljä kautta.

Ollaan ajateltu mennä katsomaan kanssa tuo Avatar leffa, en tiedä sitten kuinka hyvä on, mutta kalliilla on kuitenkin tehty. Tulen mielelläni mukaasi, jos huolit. Huomenna kaverien kanssa katsotaan Kaamea Kankkunen-leffa, on kuulemma huitsin hyvä.

Kyllä sitä vieraantuu ystävistä ja elämästä, jos istuu tässä netin ääressä kauan. Aina välillä sen huomaa, kuinka kiva on, kun porukka tulee kylään ja vietetään kunnon live-elämää, se on kuitenkin aivan toista, kun tämä.

Guitar Hiero- peli, onko tuttu? Vaatii sorminäppäryyttä ja musiikkikorvaakin. Pelataan sitä aika usein porukalla ja kilpailu on mennyt aikas kovaksi. Kaikki haluaa olla parhaita, narsut nääs koolla kilpailemassa, kuka on paras, ha.

Niin voi olla. Ei kai se mikään narsitinen tempaus ole käydä leffassa, ihan normi juttuhan se. Huomenna päivällä on aikomus mennä museoon taidenäyttelyyn, kun meidän pikkuisen maalaukset on siellä esillä.

Olisi hauska laittaa ilmoitus kaikille narsisteille kutsuna tulla leffaan tai taidenäyttelyyn. Mitähän ihmiset tuumaisivat "Hei kaikki narsistit kutsumme teidät"...

Olisi kiva tietää minkälaisen mielikuvan olet saanut ulkonäöstäni, kuvaile vähän. Robbiehan on citykani ja olet hänen näköisensä, entä minä, ketä minä milestäsi muistutan?

"terve mieli" kirjoitti:

Niin voi olla. Ei kai se mikään narsitinen tempaus ole käydä leffassa, ihan normi juttuhan se. Huomenna päivällä on aikomus mennä museoon taidenäyttelyyn, kun meidän pikkuisen maalaukset on siellä esillä.

Olisi hauska laittaa ilmoitus kaikille narsisteille kutsuna tulla leffaan tai taidenäyttelyyn. Mitähän ihmiset tuumaisivat "Hei kaikki narsistit kutsumme teidät"...

Olisi kiva tietää minkälaisen mielikuvan olet saanut ulkonäöstäni, kuvaile vähän. Robbiehan on citykani ja olet hänen näköisensä, entä minä, ketä minä milestäsi muistutan?

Minulla ei ole mielikuvaa sinun ulkonäöstäsi. En osaa sanoa siitä mitään. Minulla on projektio, mutta se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Mietin vain, että onko sillä merkitystä? Tällä tavalla, kun netissä kirjoitellaan. Sä oot mainio tyyppi ja mielelläni tutustun sinuun, mutta olen näitä nähnyt, hakkerimiitinkejä, missä on netin takaa tavannut ihmisiä, kyllä heidät tunnistaa, mutta se mielikuva, joka tulee tekstin kautta ja se mikä on todellista ... jos mun pitää jotain veikata susta, niin sä oon goottityttö :-) Ja tiedän, että sekin veikkaus menee metsään. Muthei, maailma on täynnä ihmisiä. Onko sillä mitään väliä miltä me näytetään? Jos meillä kemiat toimii näin, en näe mitään syytä, etteikö olisi hauskaa naamatusten... ja jos ei, minkäs teet, elämä on.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Minulla ei ole mielikuvaa sinun ulkonäöstäsi. En osaa sanoa siitä mitään. Minulla on projektio, mutta se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Mietin vain, että onko sillä merkitystä? Tällä tavalla, kun netissä kirjoitellaan. Sä oot mainio tyyppi ja mielelläni tutustun sinuun, mutta olen näitä nähnyt, hakkerimiitinkejä, missä on netin takaa tavannut ihmisiä, kyllä heidät tunnistaa, mutta se mielikuva, joka tulee tekstin kautta ja se mikä on todellista ... jos mun pitää jotain veikata susta, niin sä oon goottityttö :-) Ja tiedän, että sekin veikkaus menee metsään. Muthei, maailma on täynnä ihmisiä. Onko sillä mitään väliä miltä me näytetään? Jos meillä kemiat toimii näin, en näe mitään syytä, etteikö olisi hauskaa naamatusten... ja jos ei, minkäs teet, elämä on.

Ei sillä mitään merkitystä ole, mutta minusta on kiva joskus arvailla minkänäköisen henkilön kanssa sitä puhuu puhelimessa tai netissä. Minulla on ollut hauskoja tapaamisia, kun ihmiset on tavatessaan sanoneet minulle, että he kuvittelivat minut ihan erinäköiseksi, kun mitä olen, sellaiseksi vaaleaksi blondiksi. Aika huvittavaa, miten äänestäkin voi muodostua tuollainen mielikuva.

Jos, laitan tähän Megan Foxin kuvan ja sanon, että olen aika paljon Meganin näköinen, niin uskoisitko? Gootti en missään nimessä ole,enkä voi sietää Goottitouhuja tai muitakaan erikosuuksia.

Sujuuhan tämä näinkin, en tarkoita, että pakko olisi tietää, kuka miltäkin näyttää, mutta pitkään kun jonkun kanssa on tuntenut, eikä ole häntä silti nähnyt, niin väkisinkin miettii, miltä hän oikein näyttää.

Robbie on citykani ja sinä olet hänen näköisensä sen minä tiedän, mutta sinä et tiedä minkä näköinen minä olen, vaikka se ei sinua kiinnostakkaan, niin eläimistä muistutan eniten kissaa ja olen Batmanin kissanainen.

Oikeasti olen Meganin näköinen, uskot tai et.

http://artbikerworld.files.wordpress.com/2009/06/megan-fox-juno-premiere-01-preview.jpg

"terve mieli" kirjoitti:

Ei sillä mitään merkitystä ole, mutta minusta on kiva joskus arvailla minkänäköisen henkilön kanssa sitä puhuu puhelimessa tai netissä. Minulla on ollut hauskoja tapaamisia, kun ihmiset on tavatessaan sanoneet minulle, että he kuvittelivat minut ihan erinäköiseksi, kun mitä olen, sellaiseksi vaaleaksi blondiksi. Aika huvittavaa, miten äänestäkin voi muodostua tuollainen mielikuva.

Jos, laitan tähän Megan Foxin kuvan ja sanon, että olen aika paljon Meganin näköinen, niin uskoisitko? Gootti en missään nimessä ole,enkä voi sietää Goottitouhuja tai muitakaan erikosuuksia.

Sujuuhan tämä näinkin, en tarkoita, että pakko olisi tietää, kuka miltäkin näyttää, mutta pitkään kun jonkun kanssa on tuntenut, eikä ole häntä silti nähnyt, niin väkisinkin miettii, miltä hän oikein näyttää.

Robbie on citykani ja sinä olet hänen näköisensä sen minä tiedän, mutta sinä et tiedä minkä näköinen minä olen, vaikka se ei sinua kiinnostakkaan, niin eläimistä muistutan eniten kissaa ja olen Batmanin kissanainen.

Oikeasti olen Meganin näköinen, uskot tai et.

http://artbikerworld.files.wordpress.com/2009/06/megan-fox-juno-premiere-01-preview.jpg

http://www.youtube.com/watch?v=8rVRjLPObBs

"terve mieli" kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=8rVRjLPObBs

Fiilistelen Michael kanssa. Aivan mahtava artisti, harmi, että elämä hänelle oli niin kovaa.

"terve mieli" kirjoitti:

Ei sillä mitään merkitystä ole, mutta minusta on kiva joskus arvailla minkänäköisen henkilön kanssa sitä puhuu puhelimessa tai netissä. Minulla on ollut hauskoja tapaamisia, kun ihmiset on tavatessaan sanoneet minulle, että he kuvittelivat minut ihan erinäköiseksi, kun mitä olen, sellaiseksi vaaleaksi blondiksi. Aika huvittavaa, miten äänestäkin voi muodostua tuollainen mielikuva.

Jos, laitan tähän Megan Foxin kuvan ja sanon, että olen aika paljon Meganin näköinen, niin uskoisitko? Gootti en missään nimessä ole,enkä voi sietää Goottitouhuja tai muitakaan erikosuuksia.

Sujuuhan tämä näinkin, en tarkoita, että pakko olisi tietää, kuka miltäkin näyttää, mutta pitkään kun jonkun kanssa on tuntenut, eikä ole häntä silti nähnyt, niin väkisinkin miettii, miltä hän oikein näyttää.

Robbie on citykani ja sinä olet hänen näköisensä sen minä tiedän, mutta sinä et tiedä minkä näköinen minä olen, vaikka se ei sinua kiinnostakkaan, niin eläimistä muistutan eniten kissaa ja olen Batmanin kissanainen.

Oikeasti olen Meganin näköinen, uskot tai et.

http://artbikerworld.files.wordpress.com/2009/06/megan-fox-juno-premiere-01-preview.jpg

Toi on ihan hauska ajatus. Kissa. Mutta mikä ettei. Mä oon ehkä enemmän rottweiler ... mutta kyllä mä jonnii verran muistutan tota robbieta. Mutta ihan turha viritellä mitään tällasia fiiliksia. Se on silmänräpäyksestä kiinni se juttu. Usko pois. Se joko toimii, tai ei. Jätän sen auki, enkä suostu sen varaan rakentamaan enää mitään. Minuuteni seisoo vakaalla pohjalla ja tiedän kyllä mitä minä olen ja missä seison, sen vuoksi minulla on varaa jättää auki ajatus rakkaudesta. Silti olen enemmän ystävyyden kannalla. Jos kuvittelisin tällä tavalla tapaavani jonkun, johon voisin rakastua ... yksi viidestä miljoonasta.

Tiedäthän ajatuksen liian hyvää ollakseen totta. Sellaista ei ole. Kaikkea hyvää ei voi pakata yhteen pakettiin.

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Toi on ihan hauska ajatus. Kissa. Mutta mikä ettei. Mä oon ehkä enemmän rottweiler ... mutta kyllä mä jonnii verran muistutan tota robbieta. Mutta ihan turha viritellä mitään tällasia fiiliksia. Se on silmänräpäyksestä kiinni se juttu. Usko pois. Se joko toimii, tai ei. Jätän sen auki, enkä suostu sen varaan rakentamaan enää mitään. Minuuteni seisoo vakaalla pohjalla ja tiedän kyllä mitä minä olen ja missä seison, sen vuoksi minulla on varaa jättää auki ajatus rakkaudesta. Silti olen enemmän ystävyyden kannalla. Jos kuvittelisin tällä tavalla tapaavani jonkun, johon voisin rakastua ... yksi viidestä miljoonasta.

Tiedäthän ajatuksen liian hyvää ollakseen totta. Sellaista ei ole. Kaikkea hyvää ei voi pakata yhteen pakettiin.

Hei, en virittele fiiliksiä, kun katsoin ihan miten reakoit ja ihan oikein muuten arvasin. Olet saanut minusta ihan toisenlaisen kuvan, kuten huomaat, Gootin. Mielikuvat syntyvät jostain ihan omasta ajatusmaailmasta, jostain kuvitelmasta, jonka kenties on nähnyt live- elämässä. Täällä netissä ihmiset uskovat, että kaikki ovat jotain matameja tai silmälasipäisiä goobria, mutta kukaan ei usko, jos väittää olevansa ihan jotain päinvastaista. Sillä ei tietysti ole merkitystä, mutta ajattelin, kun sanoit, että kaikki haluavat tietää minkä näköinen sinä olet, niin sama täällä, minä olen citykissa.

Tiedän ajatuksen liian hyvä ollakseen totta, mutta entäs se on vain niin? En pidä itseäni mitenkään erikoisena, miksi pitäisinkään? Ulkomuodoltani muistutan Megania uskot sen tai et, eikä sillä mitään merkitystä olekkaan, sillä, en minä ainakaan täällä haluaisi keneekään rakastua. Frendejä on kiva olla ja sinä olet yksi näistä nettifrendeistä, joiden kanssa on mukava stalkata.

Ja tietysti minä. Ja ME.

Tiskikone hajosi ja joudun tiskaamaan nyt jonkun aikaa käsin, mutta tänään pistin Nickelbakin volymit kattoon voicelta ja tiskaus sujui ihan mukavasti.

Tätä Nickeä soitetaan nyt eniten, vaikka muitakin hyviä on. Miehekäs ääni ja muutenkin.....hmm..

http://www.youtube.com/watch?v=BxgeSv88c2w&feature=fvst

Luulen, että nukkumatti kutsuu kanssaan unille...

Hyvää yötä, älä valvo siellä ML enempää, niin jaksat huomenna treenata,

nähdään..

"terve mieli" kirjoitti:

Ja tietysti minä. Ja ME.

Voittajan on helppo hymyillä :-)
Mut nyt mä meen nuQ. Kiitos ja hyvää yötä. Jatketaan tästä unien jälkeen. Mielenkiintoista nähdä minkälaisia unia nähdään. Ja mennään sinne leffaan... http://www.youtube.com/watch?v=YrlkTkw2iKk
"Olet minulle tärkeä, rakastan sinua, en koskaan hylkää sinua."

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkö voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=M9py54wgeFQ

Rakkaus on edelleen minulle mysteeri.

"Siinä ei auta taitavuus kirjoitusverbaliikassa, tai tietoknobeilla pelailu. Rakkaus tekee meistä sörsseliä pelkällä silmäripsen värähdyksellä." - Queen of Hearts12.1.2010 22:47

UPDATE_9155111 kirjoitti:

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkö voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=M9py54wgeFQ

Rakkaus on edelleen minulle mysteeri.

"Siinä ei auta taitavuus kirjoitusverbaliikassa, tai tietoknobeilla pelailu. Rakkaus tekee meistä sörsseliä pelkällä silmäripsen värähdyksellä." - Queen of Hearts12.1.2010 22:47

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/1cor13.html

God is Love kirjoitti:

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/1cor13.html

Tuossa olet mennyt harhaan.

"Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen."

Kuin Pablo Picasso "Minulta on mennyt 30 vuotta opetella maalaamaan kuin lapsi" minulta on mennyt kohta kolmekymmentä vuotta löytää se pieni poika, joka huutaa rakkautta sisälläni. Sen sijaan, että olisin kova mies, MIES, etsin sitä herkkää poikaa, sitä itkupilliä, jota kaikki pilkkaavat ja joka halajaa suojelua ja rakkautta. Se on se mitätön puoli minuudessani, jonka kanssa haluan ystävystyä ennen kuolemaani.

Mistä tullaan taas ystävyyteen :-)

Rakkautta sinunkin päivääsi.

Onhan sitä tasan niin kauan kuin sitä kestää.