Olen 18 vuotias ammattikoulua opiskeleva nuori nainen. Elän avoliitossa itseäni 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Viikko ennen kuukautisten alkamispäivää aloin aavistella raskautta kipeistä, kovista ja turvonneista rinnoista, alavatsassa myös pieniä vihlaisuja( saattoi olla jotain muutakin). Kuukautisteni siis piti alkaa eilein ja tein heti raskaustestin, joka näytti plussaa.. Nyt sitten mietinkin kuinka vastuuton olen jos pidän tämän lapsen, jos hän kehittymistään päättää jatkaa. Tunnen olevani valmiks äidiksi, enkä jäisi kaipaamaan näitä ''nuoruus vuosia''.. Jotenkin jo rakastan tätä lasta joka ehkä tulee kasvamaan vatsassani :). Mieheni ei myöskään haluaisi minun tekevän aborttia.. Nyt sitten vain mietinki..Olenko liian nuori ja miten pärjäämme taloudellisesti? Minulla jäisi opinnot kesken ja mieheni jäi juuri työttömäksi. Tiedän, että nuoremmatkin ovat saaneet lapsia, mutta kuinka he ovat pärjänneet? Haluaisin antaa omalle lapselleni hyvän elämän! Onko siis omakohtaisia kokemuksia? Jos on niin kuulisin mielelläni!
Liian nuoriko?
loltski
10549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
iällä ei ole merkitystä, varsinkaan kun puhutaan jo täysi-ikäisestä ihmisestä. Vanhemmaksi on silloin ns. valmis kun sen itse kokee ajankohtaiseksi.
Itse olen 20 vuotias, tilanteeni ei ehkä ole paras mahdollinen perheenlisäykselle, mutta tiedän kyllä että pärjään. Lapsi on minun tilanteessani harkinnalla tehty, ei vahinko.
Tiedän myös monia, jotka ovat saaneet sinuakin nuoremmalla iällä lapsia. Ei siihen tarvita luksuslukaalia ja superjätti autoja sekä tukuttain rahaa voidakseen tarjota lapselleen kaiken tarvittavan. Nykyään kyllä vanhemmille maksetaan sen verran hyvin tukia, että kyllä luulisi pärjäävän jos osaa raha-asioistaan huolehtia.
Itse saan tässä kuussa ensimmäisen äitiyspäivärahani. Bruttona 2400 e miinus veroja 24 %, en jaksa laskea paljonko se tekee. Rahaa jää säästöön, kunhan ei ostele turhia, minulla onkin kyllä jo vauvalle kaikki hankittu tuteista sänkyyn. Itse olen oppinut hoitamaan raha-asiani jo nuorempanakin. Siksi en pelkää, ettenkö pärjäisi. Tiedän miten rahaa tulee käyttää ja mihin, itselläni on lainanmaksut sun muut, vaikka olenkin vasta näin nuori. Mutta elämä opettaa, ja olen varma että tekin pärjäätte kunhan osaa katsoa asioita huomista pidemmälle.
Tsemppiä.
Tee se ratkaisu mikä susta itsestä tuntuu oikealta. Taloudelliset asiat on monesti järjestettävissä. Tietenkin voi tehdä tiukkaa aluksi, mutta oikeasti ei se lapsi tarvitse kaikkea uutta ja hienoa.
Mä olen samanikäinen kun sinä ja raskaana nyt 16 viikolla. Tämä lapsi ei ollut suunniteltu. Käytin e-pillereitä koko ajan mutta silti tulin raskaaksi. Päätös pitää lapsi oli itsestään selvä, koska aborttia en halunnut koska mulla on jo yksi sellainen takana. 16-vuotias olin silloin kun se tehtiin, ja mun kohdalla se menee niin että kadun sitä varmasti lopun elämääni. Kaikinpuolin hirveä ja todella raskas kokemus joka ei unodu.
Mun mielipide on se että et ole vastuuton jos pidät lapsen, vaan nimenomaan silloin otat teoistasi vastuun. Toisin kuin jos tekisit abortin, pakoilisit vastuuta. Abortissa ei ole mitään hyvää, pelkkää omantunnon ja syyllisyyden tuskissa kierimistä joka ikinen päivä.
Opintoja voit jatkaa sitten kun lapsi on isompi. Ei se maailmaa kaada. Ja miehesi voi varmaan yrittää etsiä uutta työpaikkaa. Työkkärin kautta hän ainakin luultavasti pääsisi joillekin kursseille ja olisi oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Sinä tietenkin saisit äitiyspäivärahaa ja lapsilisät. Ei ne kummosia ole, mutta jotain kuitenkin. Mahdollisesti voisitte vielä saada jotain asumis- tai toimeentulotukea.
Tottakai lapsen pitäminen kun enemmän kuin suuri päätös, ja kannattaa yrittää pysyä mahdollisimman realistisena ja ymmärtää että se päätös seuraa sua lopun elämääsi. Vaatii varmasti niin paljon vastuuta ettei sitä voi tajutakaan ennen kun lapsi on jo tässä.
Saako kysyä että asutko vielä vanhempiesi luona vai omillasi? Jos asut vanhemmilla vielä, niin jossain vaiheessa tulisi varmaan ajankohtaiseksi hakea asuntoa teille jos lapsen pidät. Saat raskaustodituksen kun pyydät (tietty ultrat ja sen semmoset muut jutut pitää ensin olla hoidettu) ja sen avulla teille voidaan tarjota asuntoa ja muita etuuksia nopeasti. Pääset vähän niinkuin "jonojen ohi" sitten.
Eb tiedä oliko tästä paljoa apua, mutta tsemppiä kuitenkin
Kiitos kovasti teidän molempien vastauksista, oli hyvin rohkaisevia! Asutaan siis mieheni kanssa yhdessä vuokralla isossa kaksiossa, johon kyllä mahtuisi lisäksi pieni vauvakin :) Uskon, että pystymme hoitamaan raha-asiamme kuntoon vaikka aluksi tiukkaa tekisikin.. Ei ole tähänkään mennessä tullut ongelmia.. Opiskeluni ohella olen käynyt iltatöissä ja saan myös opintotuen asumislisää.. Ja ei miehellänikään siinä mielessä ihan päin p*rseitä mene kun saa vielä liitosta kuitenkin ihan kohtalaisen hyvin rahaa. Hirvittävä paniikki vaan tietenkin ensimmäisenä iskee kun tällänen asia iskee yllättäen. En kyllä enään edes harkitse aborttia! Hetken kun on sulatellu tätä asiaa niin ihan iloinen yllätyshän tämä on :) Toivon vaan, että ei nyt raskaus mene kesken heti. Eikö se ole näin alussa melko yleistä :S?
Hei,
itse olen 19 vuotias, täytän kohta 20. Minun raskaus oli "suunniteltu", eli toivottu kyllä. Mieheni ja minä opiskelemme kummatkin ja minua ei huoleta toimeentulomme yhtään. Odotan jo pientä vauvaamme :) Eli on muitakin odottajia samassa tilanteessa. Onnea odotukseesi. Kyllähän me täällä selvitään :)
Ei tuo teidän tilanne kovin huolestuttavalta kuulosta. Lähtökohdat on mun mielestä teillä suht hyvät, kun kummallakin sentään jotain tuloja ja asutte jo omillanne. Kunhan vaan sen tiedätte mihin nyt olette ryhtymässä. Mun mielipide on se että äitiys ei ikää katso, kunhan vaan ei ihan liian nuorena siihen lähde ja kunhan ymmärtää (tai edes yrittää ymmärtää) kuinka suuri vastuu lapsesta sitten otetaan.
Keskenmenot on tosi yleisiä, mutta turhaan stressaat siitä nyt kun mitään hätää ei ole. Se tulee jos on tullakseen ja sille et itse voi tehdä mitään. Vaikka kamala kokemushan se varmasti on.
Kohta voitkin alkaa soittelemaan neuvolaan ja varaamaan ensimmäistä aikaa. Siellä saat raskauteesi asianmukaista tietoa ja tukea. Ensimmäinen käynti kestää ylennsä vähän pidempään, toista tuntia siellä menee helposti. Siellä käydään läpi kaikkia perus juttuja ja voit kysellä siellä aina mitä vaan mitä tulee mieleen. Ensimmäinen käynti tapahtuu yleensä noin 8-9 viikoilla. Mulla se oli kylläkin jo 7 viikolla.
Nyt vaan otat rennosti ja sulattelet asiaa. Kyllä se siitä:)
Olin 18-vuotias kun tulin raskaaksi.. ja lapsi oli odotettu jo toivottu.. Sain lapsen 4 päivää 19-vuotis syntymäpäivieni jälkeen ja hän on nyt vähän yli 1 kk vanha tyttö. Meillä menee hienosti on oma kaksio johon kuuluu takapiha ja sauna. Kihlattuni ja avomieheni on vasta 20-vuotias. En ole kertaakaan miettinyt, että olisimme liian nuoria vanhemmiksi. Mulla itellä on koulua vielä 1 vuosi jäljellä, mutta nyt olen äitiyslomalla siihen asti, että lapsi täyttää ainakin 8 kk. Raha asiatkin ovat hoidossa ja tiedän että pärjäämme hyvin. Ei lapsi tarvitse kaikkea kallista, mekin ostimme suurimman osan vaatteista kirppareilta ja vaatteita saa toki myös ystäviltä ja tutuilta. Hienosti kaikki menee, kun jaksaa elää päivän kerrallaan. Toki se lapsi tuo mukanaan paljon vastuuta eikä ole enää omaa aikaa ja kaikki asiat pitää tehdä lapsen ehdoilla. Tulee yö-valvomisia ja meidän neiti herää öisin 3 tunnin välein syömään ja vaipanvaihtoon. Eli yö unetkin muuttuvat katkonaisiksi. Silti rakastan häntä aivan älyttömästi. 14.2 on pikkuisen ristiäiset nimeksi tulee Juulia Isabella ja me menemme kullan kanssa samalla naimisiin. Itse inhoan koko abortti asiaa en voi sietää sitä ollenkaan. Muista, että sisälläsi kasvaa pieni ihminen.. ja Paljon onnea jos päätät pitää lapsen.
Mä aloin oottaa lasta 19 wee ja mieheni oli silloin 15v elikkä vuoden vanha lapsi asuu meidän isossa kaksiossa.Raha asia menee ihan hyvin paitsi pitää kahtoo mitä ostaa ja paljon maksaa. Me ei ajateltu raha asioita vaan lastame.
enemmän kadut sitä jos päätät tehdä abortin ja mietit vuoden päästä että vauva voisi olla tässä! Sitä et tule katumaan jos pidät lapsen ja hetken kituuttelette jos on talous vielä samassa jamassa. Kyllä ne asiat siitä lutviutuu :) onnea!
On se jännä miten monella tälläkin palstalla on tismalleen sama tilanne kuin itsellä!
Ihmisillä näillä palstoilla tuntuu olevan ajatusmaailma sellainen,että pitää olla ihan täydellinen parisuhde jotta olisi varmaa että se kestää,ammatti ja rahaa,omakotitalo ja mökki siellä jossain.Ja sitten ollaan paljon parempia kuin ne jotka teki sitten sen toisen valinnan.
Oma äitini oli 18 tehdessään vanhimman siskoni,seuraavan kohdalla 20 ja minun kanssani 22.Rahaa oli niukasti ja kirppareilla/siskonvanhaa/alennusmyynneistä sitä vaatteita saatiin, vaan enpä silti valita. Onnellinen oli lapsuus. Ei se ole rahasta kiinni,kunhan on varaa syödä/koulutarvikkeet/vaatteet...Itseltä se on paljon pois,turha sitä muksua on omalle äidille tai anopille lykätä että pääsee bailaamaan,jos haaveissa olisi matkustelu niin sitä saa sitten lykätä niinkuin monta muutakin asiaa :). Opiskelun kannalta toisaalta olisi ehkä ihan hyvä miettiäkkin että mitä sitä haluaa elämällään tehdä. Jotenkin pistää vähän silmään ja harmittaa ihmisten negatiiviset mielipiteet näissäkin asioissa. Tosin joskus asiallisiakin,joskus taas ei.
että jokaiselle on ne omat kortit elämälle jaettu. Se on eri asia haluaako sen elämän jättää elämättä vain siksi, ettei voi saada samanlaista täydellistä perhettä kuin jollakin toisella on. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, ei todellakaan.. Se tekee että arvostelee muut sen perusteella mitä jossakin kuulee.. Tosiasiassa jos osaa pärjätä vähemmällä maallisen mammonan suhteen, tulee lapsille rakkaude täyteläisempi elämä, sitä ei rahalla voi saada. Ikävä kyllä olen törmännyt näihin tapauksiinkin, jossa perheellä kaikki edellytyksen ns. täydelliseen / idylliseen elämään, mutta ero tulee silti. Sitten sitä paapotaan lapsi piloille, kun muka ollaan jotain velkaa.. Ihan yhtä hyvin lapsi voi rakastaa molempia vanhempiaan erosta huolimatta, rahalla sitä rakkautta ei saa, kiittämättömyyden vain!
Sinun tilanteesi ei vaikuta millään tavalla huonolta, ja olen varma että sinusta tulee lapsellesi paras mahdollinen äiti! Onnea sinulle paljon.