Näin viime yönä susta unta. En ole nähnyt aikoihin. Me nähtiin siinä. Oli vähän sellainen tukehtunut olo, kun olit siinä lähellä. En uskaltanut katsoa sua edes silmiin. Kun olit vaan siinä, yhtä tukehtuneena, muistin miksi rakastin sua. Puhuttiin jutuista. Ei ne jutut mua itkettäneet, mutta sun näkeminen. Kun olit vain siinä. Oli vähän pala kurkussa. Pelkäsin koko ajan, että huomaat sen. Huomasit tietenkin. Mutta et saanut sitä tuntumaan pahalta. Päinvastoin.
Kun heräsin siitä unesta, tuntui vihaiselta. Näin sitä unta siksi, että oli herännyt turhaa toivoa ja uneksiminen itsessäänkin on sitä. Sitä turhaa toivoa on ollut vähän liikaa jo aikaisemmin. Päätin joskus pestä kädet kaikesta sellaisesta. Samankaltainen tunne on edelleen. Vihaisin itseäni, jos alkaisin toivoa turhia. Osaksi se on varmasti oma ongelmani, että on vaikea uskoa ihmisten olevan tosissaan. Mutta luulen, että se on tässä tilanteessa ihan tottakin, eikä vain minun epäilykseni.
Ei ole mitään vikaa ihmisissä tai siinä mitä sanovat. Olen vain kauhean väsynyt ja ehkä vähän vähemmän kuin ennen. Eikä aika pysy paikallaan, se kulkee eteenpäin. Pysyin niin pitkään paikallani, että joskus on pakko jo lähteä sen ajan mukaan. Sen matkassa ei ole yksin, siellä on muitakin.
Anteeksi, jos loukkasin. Joskus tahdoin tehdä niin, mutta ehkä kuitenkin suuremmaksi osaksi en. Täytyy nyt mennä, se aika ei odota. Tyhmä kirjoitus, mutta parempaan en taida pystyä. Nämä palstatkaan ei tunnu niin mieleisiltä.
Kun heräsin siitä unesta, tuntui vihaiselta. Näin sitä unta siksi, että oli herännyt turhaa toivoa ja uneksiminen itsessäänkin on sitä. Sitä turhaa toivoa on ollut vähän liikaa jo aikaisemmin. Päätin joskus pestä kädet kaikesta sellaisesta. Samankaltainen tunne on edelleen. Vihaisin itseäni, jos alkaisin toivoa turhia. Osaksi se on varmasti oma ongelmani, että on vaikea uskoa ihmisten olevan tosissaan. Mutta luulen, että se on tässä tilanteessa ihan tottakin, eikä vain minun epäilykseni.
Ei ole mitään vikaa ihmisissä tai siinä mitä sanovat. Olen vain kauhean väsynyt ja ehkä vähän vähemmän kuin ennen. Eikä aika pysy paikallaan, se kulkee eteenpäin. Pysyin niin pitkään paikallani, että joskus on pakko jo lähteä sen ajan mukaan. Sen matkassa ei ole yksin, siellä on muitakin.
Anteeksi, jos loukkasin. Joskus tahdoin tehdä niin, mutta ehkä kuitenkin suuremmaksi osaksi en. Täytyy nyt mennä, se aika ei odota. Tyhmä kirjoitus, mutta parempaan en taida pystyä. Nämä palstatkaan ei tunnu niin mieleisiltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unet kertoo paljon...sulla on jotain selvittämätöntä häntä kohtaan, tehnyt jotain väärää ?
anteeksi jos loukkasin, tahdoin tehdä niin... wtf?
Taitaa oll 15v pikkutytön kirjoituksia ja puuhia