Tapahtui seuraavaa: 2-vuotias tyttäreni oli pihalla leikkimässä isovanhempiensa ja heidän koiransa kanssa. Yht'äkkiä koira lähti juoksemaan isäntänsä luokse, mutta törmäsi matkalla tyttäreeni joka osui koiran reitille. Kolarissa koiran kuono osui kovalla voimalla tytön kasvoihin ja tuloksena oli tytön kasvojen voimakas turvotus - mm. silmä muurautui umpeen. Onneksi mitää pysyvää vauriota ei tapahtunut.
Vanhempana minua askarruttaa oliko kyseessä puhdas vahinko vai koiran välinpitämättömyys tyttöä kohtaan (jos näin nyt voi sanoa). Koira on ketterä eläin ja osaa tarvittaessa väistää yllättävienkin esteiden kohdalla ja kovassakin vauhdissa. Koiran käytöksessä on ollut havaittavissa käytöstä joka implikoi halusta nousta arvoasteikossa tytön edelle.
Mitä mieltä olette? Katkaisenko välit koiraan vai uskallanko päästää tytön vielä koiran lähelle. Tunne puhuu ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Vanhempana minua askarruttaa oliko kyseessä puhdas vahinko vai koiran välinpitämättömyys tyttöä kohtaan (jos näin nyt voi sanoa). Koira on ketterä eläin ja osaa tarvittaessa väistää yllättävienkin esteiden kohdalla ja kovassakin vauhdissa. Koiran käytöksessä on ollut havaittavissa käytöstä joka implikoi halusta nousta arvoasteikossa tytön edelle.
Mitä mieltä olette? Katkaisenko välit koiraan vai uskallanko päästää tytön vielä koiran lähelle. Tunne puhuu ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyseessä lienee silkka vahinko, ei taatusti ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen johon koira on törmännyt. Itsekin törmäysnukkena ollut ja polvet ja reidet mustelmilla. Ei koirakaan niin ketterä ole että täydessä vauhdissa, mahdollisssa loikassa, pystyy melkein 90 astetta kääntymään.
Olen myös kokenut, mitä käy, kun kaksi rotikkaa juoksee sivusta päin polvea. No, polvesta meni ristisiteet ja koirat jatkoivat temmellystään. Niihin ei kai sattunut mihinkään pahemmin, toinen vähän pyöräytti päätänsä, että siihen kai osui. Minä kävelin sauvoilla yli kuukauden.
Oma syyni, harppasin metsästä polulle, kuulin kyllä, että sieltä tullaan vauhdilla, luulin ehtiväni väistää, mutta emme ehtineet kukaan väistää, vaan pam ja se oli siinä sen leikin loppu.
Vahingosta viisastuu.
Ei tarvitse muuta kuin valvontaa. Kun kyse noin pienestä lapsesta, vasta 2-vuotiaasta, niin valvovan ihmisen tulisi olla tarkkana mitä tulee koiran ja lapsen yhdessäolon valvontaan ja etenkin kun kyse leikkisästä/riehakkaasta ja isompikokoisesta koirasta. Riehakas ja isohko koira voi leikin tiimellyksessä kaataa lapsen tai törmätä tähän pyrähdyksissään.
Siksi valvonnan pitäisi samalla olla koiraa ja lasta ohjaistavaa/opastavaa/kouluttavaa valvontaa elikkä kun huomataan että koira käyttäytyy liian rajusti lasta kohden, sitä ohjeistetaan puhein ja ottein. Samoin jos huomataan että lapsi käyttäytyy liian rajusti koiraa kohden, lasta ohjeistetaan miten koiraa kosketetaan ja sen kanssa ollaan.
Mitä tulee arvoasteikkoihin, niin koirilla on tapana mieltää pikkulapset vähemmän auktoriteetin omaaviksi ja voivat nähdä pikkulapset koiranpentumaisina leikkikavereina. Koirat kyllä haistavat pikkulapsen "pennuksi" mutta haju ei ihan vastaa koiranpentuhajua, joten tästä jää kenties semmoinen monitasoinen tajuaminen koiralle että "on jonkinlainen pentu, tuuppaisiko tätä vähän leikkisästi vai mitä nyt huutaa, vähän outo..., no ollaan ja otetaan selkoa tms". Monasti koirien ilmeistä voi nähdä tosiaan vähän hämmennystäkin, jos kohtaavat ihmispannun ensimmäisiä kertoja ja silloin voi melkein nähdä että ajatuksen/vaistonkulku voi mennä noinkin.
Että tosiaan, vastuullista valvontaa kehiin ja mikä tärkeintä, ohjeistavaa sellaista, jossa opetetaan lasta ja koiraa olemaan keskenään jos touhu näyttää liian rajulta tms paikka paikoin. En tiedä uskaltaisinko jättää lapsen isovanhempien ohjeistuksen varaan, paras voi olla että menet itse suoraan paikan päälle ja keskustelet isovanhempien kanssa siitä, että he keskittyvät koiransa ohjeistamiseen ja sinä lapsen ohjeistamiseen tms.
Kyllä se siitä.
kunnolla, aina vanhempien vastuulla olla paikalla ja vahtia. Missään nimessä ette saa rankaista koiraa, selvä vahinko, lapselle on myös hyvä opettaa tiettyjä juttuja koiran kanssa olemisesta. Meillä sattui melkein vastaava törmäys, meistä oli tärkeää käyttäytyä normaalisti, (koira oli innoissaan leikkimässä, lapsi hidasliikkeinen "tiellä") ettei lapselle jää mitään traumoja (vaikka itkikin ja pelästyi) ja missän tapauksessa koiralle ei meuhkattu (se olisi ollut myöhäistäkin törmäyksen jälkeen, myös lapsi olisi sen kuullessaan saattanut alkaa pelkäämään koiria). Pitäkää myös huoli, ettette omalla käytöksellänne jatkossa aiheuta koiralle tai lapselle epävarmuutta toistakohtaan (esim että vahditte liikaa muka huomaamattomasti, kyllä koira huomaa kaiken ja monesti lapsikin).
Unohtui sanoa tuo, että selvä vahinko munkin mielestä siis.
Ja kuten edellinen laittoi, niin muistutus myös toisaalta siitä, ettei mennä liian tarkkaan valvomiseen ja silmä kovana olemiseen.
Huolimatta vahvasta myötäelämisen tunteesta pikkuneitiä kohtaan uskallan kuitenkin olettaa, että törmäyksessä on kyseessä ihan puhdas vahinko. Mahtaako kyseisellä koiralla olla kovinkaan paljon aikaisempaa kokemusta pienistä ihmisistä? Toinen vaihtoehto: koira on ehkä kuvitellut pienen ihmisen koirakaverikseeen, ja olettanut, että 'kaveri' koiran tavoin osaa ja ehtii väistää. (Koira siis 'implikoi' kuten kirjoitit; tämän korjaamiseen ei tarvita kuin muutama oikea-aikainen merkki koiralle ohjaajan taholta.)
Minusta pahinta mitä pikkuneidille voi tapahtua tämän ikävän törmäyksen seurauksena, on kyseisen koiran, koirien yleensä ja eläinten yleensä poissulkeminen hänen elämästään. Todennäköisesti tuo törmäys koiran kanssa ei jätä häneen mitään jälkeä, ei ainakaan sen kummempaa vammaa kuin vaikkapa olohuoneessa kaatuminen ja kirjakaapin nurkkaan itsensä telominen ihmistaimelle aiheuttaa.
Paitsi: jos rakastavat ihmiset tämän tyttären ympärillä saavat käytöksellään ja puheillaan aikaan sellaisen ikävän tilanteen, että tyär alkaa pelätä koiria tämän tapauksen jälkeen. Älkää PLIIS tehkö sitä hänelle, älkää vieraannuttako häntä terveestä oikeasta elämästä, vaan antakaa hänelle mahdollisuus elää elämänsä onnellisena ja tulla hyväksi eläinihmiseksi.
Hänet on siihen rooliin nyt kastettu.
Voi hölmö sinua tottakai se oli vahinko ..koira ei huomannut väistää lasta kun meni innoissaan isännän luo.
Sinun vanhempana olisi pitänyt katsoa lapsesi perään!!!
minuakin monta kertaa temmottu pitkin metsiä kun koira tömähtää takajalkoihin 50 kilon voimalla.
Kun olin 2v, serkun lihava labradori kaatoi minut.
Että vahinko. Itse olen roikkunut mm. palotikkaissa ja omenapuussa kun 50 kg ja 70 kg koirat meuhkaa, ja kyllä yksinäinenkin koira voi innostua leikkimään, silloin se ei oikein "nää eikä kuule" mitään kun vauhtii on niin kova. Oma koira oli ainakin niin "massava" että kun vauhti kiihtyi tarpeeksi niin hän ei saanu pysäytettyä vauhtia, vaan piti antaa himmailla pitemmälle matkalle asti ennekun pystyi tekemään väistöjä/kääntöjä. Enkä tiedä onko se lapsellekaan niin huono asia oppia hieman varomaan, vaikken nyt toki toivo kenenkään tenaville mitään loukkaantumisia tai henkisiä traumoja...