mitenköhän on? Jos sairastuu jo teini-iässä paniikkihäiriöön niin onko siitä todennäköisempää "parantua" kuin että aikuisiällä sairastuis?
Ja jos on kerran "hoidettu" lääkkeillä tuota ja se on pysynyt hyvin oireettoman mutta uusiutunut kuitenkin niin siitä olisi mahdollista selviytyä ilman lääkitystä paremmin kun ensimmäisellä kerralla?
Onko ahdistuskohtaus ja paniikkikohtaus sama asia?
Tyhmiä kysymyksiä ja epäselviä,mutta parempi kysyä kuin mietiskellä noita.
Ja jos on kerran "hoidettu" lääkkeillä tuota ja se on pysynyt hyvin oireettoman mutta uusiutunut kuitenkin niin siitä olisi mahdollista selviytyä ilman lääkitystä paremmin kun ensimmäisellä kerralla?
Onko ahdistuskohtaus ja paniikkikohtaus sama asia?
Tyhmiä kysymyksiä ja epäselviä,mutta parempi kysyä kuin mietiskellä noita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tietoa, mutta anekdoottina voin kertoa, että kärsin melko lamauttavasta ph:sta joitain vuosia sitten. Parin sadan metrin päässä olevassa lähikaupassa käyminen alkoi käydä hankalaksi ja kävin useamman kerran päivystyksessä kun luulin kuolevani. Sitä "hoidettiin" pari vuotta sitalopraamilla ja kohtaukset kävivät aina vain harvemmiksi ja lievemmiksi. Nykyään olen oireeton.
Iällä sairastumisen ajankohtana saattaa olla jonkinlainen vaikutus, mutta se ei missään nimessä ole pääasiallinen mittari millenkään. Suurin vaikutus on on elinolosuhteilla ennen ja jälkeen sairastumisen, hoidolla, sairauden vaikeustasolla ja omalla asennoitumisella.
Paniikkikohtauksesta puhutaan kun tietyt kriteerit täyttyvät (ks. esim. wikipedia), kun taas ahdistus yksistään on väljempi käsite (mikäli tarkoitat "ahdistuskohtauksella" oireena pelkkää ahdistusta).
Aikaisemmasta lääkkeiden käytöstä tuskin on apua? Tilaantesihan niiden kohtausten määrään ja voimakkuuteen vaikuttaa. Itse selviydyin vaikeasta paniikkihäiriöstä (pahimmillaan kohtauksia noin 15krt / kk) ilman mitään lääkitystä oppimalla hallitsemaan ahdistustani.