..uskoviin? Siis kannattaako edes ajatellakaan löytävänsä uskovaa ja siveää,kunnollista,raitista elämankumppania "lestojen" parista jos itse on eri seurakunnasta? Itse olen ortodoksi. Pitäisikö pysytellä "omien" parissa vai voiko sekaliitot olla onnellisia? Mitä pulmia lestadiolaiselle kristitylle voisi olla toisen kirkon jäsenen kanssa naimisissa olemisessa??
Kiitos etukäteen.
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
alkaa elättelee semmosia toiveita. Ongelmia vaan tulis.
onko siihen hyvät perustelut ettei kannata..?
että puoliso on hyvä valita omien joukosta. Luottaa siis Jumalaan tässä asiassa, että oikean antaa... Ja muuten se oikea ei varmasti karkaa, ei petä, ei jätä, ei hylkää... ja sitten vielä voi antaa anteeksi. Tässä pieni ripaus asiaa.
Eikä saa siinäkään mielessä pettää, että tekisit naimaparannuksen! Se on väärin!
mikä ihme on "NAIMAPARANNUS"?
olen ihan pihalla...
parannus, joka tehdään, jotta sais puolison.
kiitos tiedosta.
Tuskin semmoinen "parannuksen teko" onkaan Jumalan mieleen, puhumattakaan lähimmäisen huijaamisesta.
Tehdä parannus, jos vanhoillislestadiolaista katselet. Ne kun ei muita oikein hyväksy kun sitten toinen ei vois jakaa elämän tärkeintä asia. Sitäpaitsi voisit pysyä sittenkin Ortodoksikirkossa, koska se on vaan kirkkokunta. Lestadiolaisuus on hyvin luterilainen niin suotavaa on ehkä vaihtaa kirkkokuntaa, muttei välttämättä kun Luterilaisuus kirkkona ei ole enää varsinaista Luterilaisuutta.
Eikös tämä kristityn elämä ole yhtä katumista ja parannusta muutenkin. Vai tarkoitatko tällä "parannuksella# jotakin erityistä lestadiolaista juttua, mistä en ole tietoinen??
Niin se on sisäpiirikieltä ja sillä tarkoitetaan sosiaalisen hyväksynnän "ostamista" vl-lestadiolaisuudessa sillä tavalla että potentiaalinen ei-lest seurustelukumppani tekee ns. parannuksen, jonka jälkeen saa ikäänkuin seurakunnan "hyväksynnän" sille lest. kanssa seurustelulleen. Se termi on lähtöisin jostain kultaiselta "keskiajalta". Se on hyvin hupainen ja opettettu termi yhteisön sisällä.
Kyllä sinä voit olla kiinnostunut lestadiolaisesta serustelukumppanina. Lestadiolaisyhteisö ei rajaa yksilön valintoja. Jos joku lest päätyy ihastumaan sinuun ja tuntemalla sinut uskoo seurustelunkin olevan mahdollista, niin siitä vaan, anna palaa.:) Toki on hyvä olla tietoinen minkälaiset sosiaaliset paineet voivat varjostaa alkuseurustelua. No sen kertoisi sinulle se mahdollinen kumppanikin.
Lestadiolaisuutta on ensinnäkin monenlaista ja suhtautuminen voi olla siitä syystä erilaista. Suurimmat suunnat Suomessa ovat vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus ja rauhansanalaislestadiolaisuus. Näistä vanhoillislestadiolaisuus suhtautuu kielteisimmin avioliittoon oman liikkeen ulkopuolisen kanssa. Ymmärtääkseni ilmeisesti jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat jopa sitä mieltä, että menemällä ulkopuolisen kanssa naimisiin sanoutuu samalla automaattisesti irti vanhoillislestadiolaisuudesta. Mutta kaikki vanhoillislestadiolaisetkaan eivät kai ole ihan niin jyrkkiä tässä asiassa. Muissa lestadiolaissuunnissakin suositellaan menemään naimisiin omaan liikkeeseen kuuluvan kanssa, koska samanlaisen tausta omaavan kanssa se on helpompaa, mutta avioliitto ulkopuolisen kanssa on näissä suunnissa kuitenkin täysin mahdollinen.
Yllä mainittiin termi "tehdä parannus". Se on niin kiinteä osa lestadiolaista kielenkäyttöä, että kenellekään ei tainnut tulla mieleen, että se pitäisi selittää. Sillä tarkoitetaan tavallisesti tapahtumaa, jossa epäuskoinen saa synninpäästön ja saa siinä yhteydessä uskon.
Eli periaatteessa kyseessä on muodoltaan sama tapahtuma kuin, jos ortodoksiseen kirkkoon virallisesti kuuluva mutta uskon asioiden suhteen välinpitämätön osallistuu kirkossaan parannuksen sakramenttiin ja palautuu siten kirkon yhteyteen. Tosin erona on se, että lestadiolaisen kielenkäytön "tehdä parannus" yleensä viittaa juuri lestadiolaiselta saatuun synninpäästöön.
Sanaa 'parannus' käytetään lestadiolaisuudessa myös jokapäiväisestä katumuksesta ja parannuksesta, mikä taas on vähän eri asia kuin yllä kuvattu "tehdä parannus", koska siihen jokapäiväiseen katumukseen ja parannukseen ei välttämättä automaattisesti ajatella synninpäästöä.
Ja termeistä puheen ollen voisi vielä mainita, että toisin kuin ortodoksisessa kirkossa, lestadiolaisuudessa ei yleensä käytetä sanaa 'parannus' uskovaisen pyytäessä synninpäästöä, vaan siitä ainakin esikoislestadiolaisuudessa käytetään sanaa 'rippi'. Ortodoksisessa kirkossahan sekin tapahtuma on nimeltään parannus.
Yllä mainittua "naimaparannusta" en muista meidän piireissä koskaan kuulleeni, mutta ilmeisesti sitä käytetään vanhoillislestadiolaisuudessa ja sillä kai tarkoitetaan sitä, että ilman todellista tarkoitusta pyytää synninpäästöä lestadiolaiselta ja antaa sitten ymmärtää olevansa lestadiolainen, vaikka oikeasti ei tuntisikaan olevansa.
Ja lopuksi voisi huomauttaa, että lestadiolaisuus ei ole oma kirkkonsa. Suurin osa lestadiolaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja useimmiten puhutaan lestadiolaisuudesta luterilaisen kirkon sisällä toimivana herätysliikkeenä. Mutta lestadiolaisen herätysliikkeen piiriin on kuulunut myös jonkin verran ortodoksisen kirkon jäseniä, ja joitain kuuluu edelleenkin.
..selvitti paljon asioita.
En minä muuten lestadiolaista puolisoa ajattelisikaan, mutta kun "omia" on aika harvassa, ja ajattelin että olisi se sittenkin parasta löytää jostakin uskova,raitis henkilö, jolle Jeesus on se tärkein asia. Ja satunpa olemaan ehkäisyn vastainenkin,joten..Enkä tv:stä oikein välitä,niin..Ja katumus,rippi ja parannuksen teko on tutuhkoa..hmm..
Katsotaan mitä Herra antaa,mutta huijaamisiin en ryhdy,sillä se on kauhistus Jumalalle. Eli EI naimaparannuksille.