Missä ovat mielenkiintoiset keskustelijat,

”Jumalan valtakunta on Jeesuksen opetuksen mukaan löydettävissä maan päältä. Maan päällä se on armon valtakuntana ja taivaassa kunnian valtakuntana. Jumalan seurakunta on yksimielinen uskossa, opissa ja rakkaudessa.” (SRK)

Jumalan valtakunta maan päällä. Selkeämmin sanottuna vanhoillislestadiolainen yhteisö joka sijaitsee pääosin Pohjanmaalla, jonne Raamattukin Hengen huhupuheiden mukaan oli sijoittava Wink Millainen on Jumalan oma yhteisö tänään? Kuinka yksimielinen uskossa ja opissa, mikä on rakkauden tilanne? Onko Hengen yhteys vielä vahva vai onko julkisivun homogeenisyys lähinnä keskustelemattomuuteen ja pieniin klikkeihin kätkeytyvä harhakuva?

Internetissä tilanne on näyttävän kaksijakoinen – vanhoillislestadiolaiseksi leimautuneiden keskustelufoorumien luonne näyttävät edustavan huomattavasti toisistaan poikkeavaa mentaliteettia. Suhtautuminen oppiin voi olla fundamentalistista, jäykkää ja tuomitsevaa ja konflikteja ja kritiikkiä vältellään mielipuolisella sensuurilla. Toinen lähestymistapa taas on pehmeämpi. Keskustelu sallitaan ja sitä syntyy, eikä edes ”uskottomia” vaienneta. Räikeimmät epäkohdat näyttävät saavan paheksuntaa (hoitokokoukset) ja opistakin ollaan valmiita keskustelemaan. Palstoilla vastakkain näyttävät olevan kovuus ja pehmeys, erehtymätön Jumalan johdatus ja erehtyväinen ihminen.

Siellä missä minä kuljen, on tilanne vielä tätäkin mutkikkaampi. Sukupolvirajat ovat varmasti selkeämmät kuin koskaan lestadiolaisuuden historiassa. Huomattavan suuri osa lestadiolaisnuorista (alle 25-vuotiaat) on verrattain vapaamielistä porukkaa. ”Maailmanmusiikki”, elokuvat ja varsinkin Internetin suomat mediankulutusmahdollisuudet ovat lähes kaikille tuttuja ja suhteellisen harva tyrmää ja tuomitsee niitä ainakaan yksiselitteisesti. Valitettavasti myös alkoholi maistuu suuremmalle osalle kuin mitä vanhempi sukupolvi pystyy edes kuvittelemaan. 70-luvun ehdottomuus ja tiukkuus ovat yhä olemassa, mutta nuoren polven keskinäisessä elämässä se näyttäytyy enää hetkittäin ja vain tietyissä aihepiireissä.

Ns. vanhemmasta polvesta minulla on omasta iästäni johtuen vain rajoitetusti kokemuksia pintaa syvemmältä. Heterogeeniseksi uskallan kuitenkin ”isäni ikäistenkin” verkoston kuvailla. Suhtautuminen tapanormistoon on ymmärrettävästi tiukempi, mutta toisaalta monia asioita joille voidaan julkisesti nyökytellä, on ”unohdettu” opettaa jälkipolville (varsin tyypillinen muutoksenaiheuttaja noin niin kuin historiallisesti). Tällaisina näkisin kaikenlaiset henkiopit, ja 70-luvun tuomiomentaliteetin, jonka nuoriso näyttää ihan oikeasti unohtaneen. 80- ja 90-luvuilla syntyneet kokevat jopa suuria vaikeuksia uskoa 70-luvun kuvausten olevan todellisia ts. ei-keksittyjä.

Vanhoillislestadiolaisuutta on siis monenlaista. Yhteiskunnallinen asema, ikä, paikkakunta, ympäröivän maailman suhtautuminen, pitäjän ”lestadiolaispitoisuus” ja erilaiset alakulttuurit vaikuttavat merkittävällä tavalla yksilöön. Selkeimmät neljä ryhmää ovat mielestäni karkeasti nämä: fundamentalistit, tiukasti opissa pitäytyvät ”avarakatseiset”, opillisesti liberaalit ja yhteisöstä syrjäytyneet, mutta vielä sisällä vaikuttavat.