Onko kenelläkään toisella ristiselän pitkällisistä välilevyvaivoista kärsivällä kokemuksia satulatuolista? En näet tiedä, missä on vika, kun en toimistossa kokeilemassani tuolissa viihdy, vaikka sen pitäisi sopia juuri minunlaiselleni.
Kyseessä on Salli classic -malli. Siinä istuessa minusta tuntuu, etteivät jalkani ole luonnollisessa asennossa, vaikka sitä juuri mainostetaan, enkä saa siirretyksi niille tukea, vaan minua hallitsee tunne, että nojaan vaarallisesti taaksepäin ilman kunnollista tukipisteiden sarjaa, joka pitäisi ristiselkäni alueen suojattuna äkillisiltä "muljahduksilta". MInusta ei tunnu laisinkaan rennolta eikä mukavalta, vaan päinvastoin kaikki lihakseni kiristyvät kun pelkään välilevyjen puolesta ja odotan tuttua kipeää vihlausta. Tuolista noustessa olen jäykkä ja toisella käyttökerralla selkä kipuili kaksi päivää ja piti yöllä hereillä, vaikka vieressä neuvoja oli opastanut koko ajan oikeaan asentoon.
Onko ongelma siinä, että tuoli ei ehkä sovi juuri minun ruumiinrakenteelleni? Olen nainen, 48 v., lyhyt ja minulla on suhteessa muuhun vartaloon vielä lyhyemmät jalat, koska selkäni on ekstrapitkä (yksi ylimääräinen nikama). Monien välilevytyrien seurauksena jalkojeni hermotoiminta on vajaata, enkä pysty taivuttamaan helposti jalkateriäni paljon yli 90 asteen kulman, jota mielestäni vaaditaan satulatuolissa että saisi tukevasti itsensä koko jalkapohjalla tuetuksi, vaan joudun nojaamaan päkiöihin. Minulla on lisäksi 10 kg ylipainoa, josta kaikki on kertynyt takamukseen ja reisiin. Satulassa istuessa reisien ja lantion rasvakerros haittaa kovasti mukavan asennon saamista, tuntuu että kellun ikävästi takapuolen takaosan rasvauimarenkaan varassa. Kuulostaa yököttävältä, mutta rasvaa ei ole itse asiassa kovin paljon, sitä on vain löysänä jäänyt lantiolle, kun olen selänkin takia laihduttanut viiden viime vuoden aikana noin 25 kg.
Edelleenkin tuntuu, että minulle kaikista paras työskennellessä on tavallinen kova puutuoli, jossa selkäni, reiteni, sääreni ja jalkateräni ovat kaikki toisiinsa 90 asteen kulmassa ja saan oikealla korkeudella pöydästä tukea kyynärvarsilleni. Kaikki pehmusteet haittaavat, enkä erityisesti välitä kääntyillä tuolillani. Mielummin nousen ylös ja saan siten myös työpaikkaliikuntaa. Siedän pyöriviä ja nostettavia tuoleja, jos ne ovat yksinkertaisia malleja, mutta pelkään aina, kun työpaikalle rahdataan jokin uusi ergonominen häkkyrä. Yleensä sellainen saa selkäni täysin jumiin.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Kyseessä on Salli classic -malli. Siinä istuessa minusta tuntuu, etteivät jalkani ole luonnollisessa asennossa, vaikka sitä juuri mainostetaan, enkä saa siirretyksi niille tukea, vaan minua hallitsee tunne, että nojaan vaarallisesti taaksepäin ilman kunnollista tukipisteiden sarjaa, joka pitäisi ristiselkäni alueen suojattuna äkillisiltä "muljahduksilta". MInusta ei tunnu laisinkaan rennolta eikä mukavalta, vaan päinvastoin kaikki lihakseni kiristyvät kun pelkään välilevyjen puolesta ja odotan tuttua kipeää vihlausta. Tuolista noustessa olen jäykkä ja toisella käyttökerralla selkä kipuili kaksi päivää ja piti yöllä hereillä, vaikka vieressä neuvoja oli opastanut koko ajan oikeaan asentoon.
Onko ongelma siinä, että tuoli ei ehkä sovi juuri minun ruumiinrakenteelleni? Olen nainen, 48 v., lyhyt ja minulla on suhteessa muuhun vartaloon vielä lyhyemmät jalat, koska selkäni on ekstrapitkä (yksi ylimääräinen nikama). Monien välilevytyrien seurauksena jalkojeni hermotoiminta on vajaata, enkä pysty taivuttamaan helposti jalkateriäni paljon yli 90 asteen kulman, jota mielestäni vaaditaan satulatuolissa että saisi tukevasti itsensä koko jalkapohjalla tuetuksi, vaan joudun nojaamaan päkiöihin. Minulla on lisäksi 10 kg ylipainoa, josta kaikki on kertynyt takamukseen ja reisiin. Satulassa istuessa reisien ja lantion rasvakerros haittaa kovasti mukavan asennon saamista, tuntuu että kellun ikävästi takapuolen takaosan rasvauimarenkaan varassa. Kuulostaa yököttävältä, mutta rasvaa ei ole itse asiassa kovin paljon, sitä on vain löysänä jäänyt lantiolle, kun olen selänkin takia laihduttanut viiden viime vuoden aikana noin 25 kg.
Edelleenkin tuntuu, että minulle kaikista paras työskennellessä on tavallinen kova puutuoli, jossa selkäni, reiteni, sääreni ja jalkateräni ovat kaikki toisiinsa 90 asteen kulmassa ja saan oikealla korkeudella pöydästä tukea kyynärvarsilleni. Kaikki pehmusteet haittaavat, enkä erityisesti välitä kääntyillä tuolillani. Mielummin nousen ylös ja saan siten myös työpaikkaliikuntaa. Siedän pyöriviä ja nostettavia tuoleja, jos ne ovat yksinkertaisia malleja, mutta pelkään aina, kun työpaikalle rahdataan jokin uusi ergonominen häkkyrä. Yleensä sellainen saa selkäni täysin jumiin.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.