Moneen Lutheriakin on aikojen kuluessa käytetty. Ei ole sekään uutta, että nimimerkki Jesse 222 (ei kai itse Jesse James?) todistelee paksua itsevanhurskauden julistustaan lainauksillaan Lutherin teoksesta.
Hiukan pitäisi katsoa, mihin mikäkin lainaus sopii!
Poimin yhden Jesse 222:n oman tekstipätkän:
>>Ratkaisukristillisyys tai ei, Ihmiselle omien syntiensä tunteminen on välttämätöntä. On luovuttava kaikesta luottamuksesta itseensä, ja myös kaikkeen, mitä maailma voi tarjota. Tämän päivän epäjumalat löytyvät viihteestä,>>>
Sen enempää asiaa kommentoimatta, voi jokainen tästä oravanpyörästä päässyt kristitty todeta, ettei
edes "Jesse 222" itse pysty elämään omien vaatimustensa mukaan. EI KUKAAN pysty tuntemaan kaikkia syntejään. Sillä tiellä kristitty ei milloinkaan voi päästä uskon vapauteen, mihin hän kuuluu. Pelastus ei ole syntien laskemisessa, vaan uskosta syntisenä sovittajaan Kristukseen.
----------------
Antinomistiriitaa ei tule liittää tähän asiaan.
On kysymys siitä, kuinka laista on saarnattava. Ei myöskään evankeliumista tule tehdä uutta lakia, kuten esikoisuudessa nyt on tehty.
Laki kuuluu seurakuntaan suruttomille ja armoitettujen lihalle, mutta vain lihalle, ettei se pääsisi herraksi.
Laki ei kuitenkaan saa u h a t a enää armoitettua kristittyä eikä vaatia, jos jos jos teet, sitten saat pelastua.
"Kun me siis olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa" (Rom 5)
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat" (Rom 8)
Apostolisen opin mukaan kristityllä siis on l e p y t e t t y Jumala. Häntä eivät siis lain tuomiouhkaukset koske. Niitä e i s a a hänelle myöskään ladella.
Kristityille e i s a a saarnata uhkauksia, pelotuksia, ehdollisia vaatimuksia laista. Paavali nimittäin sanoo:
"me emme ole saaneet orjuuden henkeä, vaan rakkaan lapsen hengen, joka huutaa Abba".
Onko Jesse 222 itse semmoinen, että hän iltaisin uhkaa vaimoaan tai lapsiaan hakkaamisella, kieltää syömästä ja uhkaa ajaa nämä lumihankeen yöksi tms jonkun virheen vuoksi?
Kristityillä ei tarvitse olla tällaista pelon uhkaa Isän Jumalan edessä, vaan vapaa luokse käyminen ilman pelkoa j a luottamus siihen, että hän a n t a a heikkoudet ja ylitsekäynnit anteeksi.
Tässä ero: Olen korostamassa uskoa. Jesse 222 mielestäni korostaa orjan pelokasta luontoa.
J o s ja k u n pelotetaan kristittyjä Isän vihalla, helvetillä, kadotustuomioilla tms. on tällainen saarna perkeleestä.
--------
Jumala a n t a a syntisyytemme anteeksi. Hän on sen j o tehnyt - ennen kuin olimme edes syntyneet.
Jumalan armoa ei siis voi ostaa vähittäismaksulla ripittämällä tai kaulaan menemällä synti kerrallaan.
Tässä kaulaan menemisessä näkyy olevan työn rituaali: syntien anteeksisaaminen ei perustu Jumalan armolupaukseen, vaan päästösanojen kuuntelemiseen. Kuka sitten edes kuuntelee, kunhan temput on tullut tehtyä.
Sellaista ihmistä ei olekaan, että hän pystyisi "korjaamaan" tai edes muistamaan kaikki syntinsä. Ei siihen pystynyt Uudenvuoden seuroissa edes Odd M. itse.
Naisten hiuksien leikkaaminen ja kaularistin pitäminen ovat pikku juttuja sen rinnalla, että evankeliumista tehdään uusi laki, jolla kristittyjä ajetaan epätoivon tuskaan.
Toivon, että Jesse 222 saisi ymmärtää lain ja evankeliumin eron.
Hiukan pitäisi katsoa, mihin mikäkin lainaus sopii!
Poimin yhden Jesse 222:n oman tekstipätkän:
>>Ratkaisukristillisyys tai ei, Ihmiselle omien syntiensä tunteminen on välttämätöntä. On luovuttava kaikesta luottamuksesta itseensä, ja myös kaikkeen, mitä maailma voi tarjota. Tämän päivän epäjumalat löytyvät viihteestä,>>>
Sen enempää asiaa kommentoimatta, voi jokainen tästä oravanpyörästä päässyt kristitty todeta, ettei
edes "Jesse 222" itse pysty elämään omien vaatimustensa mukaan. EI KUKAAN pysty tuntemaan kaikkia syntejään. Sillä tiellä kristitty ei milloinkaan voi päästä uskon vapauteen, mihin hän kuuluu. Pelastus ei ole syntien laskemisessa, vaan uskosta syntisenä sovittajaan Kristukseen.
----------------
Antinomistiriitaa ei tule liittää tähän asiaan.
On kysymys siitä, kuinka laista on saarnattava. Ei myöskään evankeliumista tule tehdä uutta lakia, kuten esikoisuudessa nyt on tehty.
Laki kuuluu seurakuntaan suruttomille ja armoitettujen lihalle, mutta vain lihalle, ettei se pääsisi herraksi.
Laki ei kuitenkaan saa u h a t a enää armoitettua kristittyä eikä vaatia, jos jos jos teet, sitten saat pelastua.
"Kun me siis olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet, meillä on rauha Jumalan kanssa" (Rom 5)
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat" (Rom 8)
Apostolisen opin mukaan kristityllä siis on l e p y t e t t y Jumala. Häntä eivät siis lain tuomiouhkaukset koske. Niitä e i s a a hänelle myöskään ladella.
Kristityille e i s a a saarnata uhkauksia, pelotuksia, ehdollisia vaatimuksia laista. Paavali nimittäin sanoo:
"me emme ole saaneet orjuuden henkeä, vaan rakkaan lapsen hengen, joka huutaa Abba".
Onko Jesse 222 itse semmoinen, että hän iltaisin uhkaa vaimoaan tai lapsiaan hakkaamisella, kieltää syömästä ja uhkaa ajaa nämä lumihankeen yöksi tms jonkun virheen vuoksi?
Kristityillä ei tarvitse olla tällaista pelon uhkaa Isän Jumalan edessä, vaan vapaa luokse käyminen ilman pelkoa j a luottamus siihen, että hän a n t a a heikkoudet ja ylitsekäynnit anteeksi.
Tässä ero: Olen korostamassa uskoa. Jesse 222 mielestäni korostaa orjan pelokasta luontoa.
J o s ja k u n pelotetaan kristittyjä Isän vihalla, helvetillä, kadotustuomioilla tms. on tällainen saarna perkeleestä.
--------
Jumala a n t a a syntisyytemme anteeksi. Hän on sen j o tehnyt - ennen kuin olimme edes syntyneet.
Jumalan armoa ei siis voi ostaa vähittäismaksulla ripittämällä tai kaulaan menemällä synti kerrallaan.
Tässä kaulaan menemisessä näkyy olevan työn rituaali: syntien anteeksisaaminen ei perustu Jumalan armolupaukseen, vaan päästösanojen kuuntelemiseen. Kuka sitten edes kuuntelee, kunhan temput on tullut tehtyä.
Sellaista ihmistä ei olekaan, että hän pystyisi "korjaamaan" tai edes muistamaan kaikki syntinsä. Ei siihen pystynyt Uudenvuoden seuroissa edes Odd M. itse.
Naisten hiuksien leikkaaminen ja kaularistin pitäminen ovat pikku juttuja sen rinnalla, että evankeliumista tehdään uusi laki, jolla kristittyjä ajetaan epätoivon tuskaan.
Toivon, että Jesse 222 saisi ymmärtää lain ja evankeliumin eron.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jesse222 ymmärtää kyllä lain ja evankeliumin eron. On totta, että uskoville ei ole laitettu lakia, mutta yhtä selvää on, että myös me tarvitsemme oman "vapaan tahdon" ja hurskauden kuvitelmien kaatamista ja omanvanhurskauden nujertamista. Sitä varten on annettu laki. Ei sitä sillä hoideta, että sanotaan yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Tämä on yksiselitteinen luterilainen oppi.
Jos sinä hyvä Sammeli voit sanoa meidän pelastuksemme olevan yksin Kristuksessa, niin sehän tarkoittaa meidän taholtamme täydellistä synnintunnustusta. Me olemme helvettiin vikapäät, ellei Kristus anna armoaan. Muutenhan käy niin kuin joskus keskusteluissa, kun joku valitteli syntisyyttään, toinen sanoi, että niihän sinä oletkin. Tästä valittelija suuttui. Tätä tekosynnintunnustusta tarkoitan. Emme ole luterilaisen tunnustuksen opetuksen pohjalta näennäisesti syntisiä, vaan täydellisesti syntisiä ja sitä tunnustamme silloin kun sanomme pelastuksemme olevan yksin armosta jne.
Jos et sinä hyvä Sammeli pysty tätä tunnustamaan, et ole pelastumassa yksin armosta. Näin yksikertaista se on, Joko tunnustat tai olet tunnustamatta ja riistät Kristukselta hänen kunniansa. Sinulla on kuin onkin jotain omasta takaa, jotain, jossa ehkä ansaitset armoa tai muuten et sitä tarvitse. Antinomistit ovatkin Kristuksen kieltäjiä. Kun ei ole syntiä ei Kristustakaan tarvita. Yksinkertaista.
Kun käsittelemme parannusta, sitä pitää katsoa vähän pintaa syvemmältä ja tuoda esiin myös se parannus, mitä paatunut ja epäuskoon langennut tulee Jumalan sanan mukaan tehdä. Lisäksi kristitty voi erottaa tekopyhän ja uskovan heidän hedelmistään.
Omavanhurskaan tuntee hänen suhtautumisestaan lakiin ja hyviin tekoihin. Lain vihaaja ja hyviä tekoja vastahakoisesti tekevä on lain alla ja omavanhurskas. Sellainen on Jumalan vihamies.
Luther:
"30. Toiseksi. Tuollainen Kain ei milloinkaan tee tekojaan haluisesti, vapaasta, iloisesta sydämestä, ellei niitä häneltä etukäteen osteta, myönnytä hänen omaan tahtoonsa ja anneta hänelle kaikkea mitä hän halajaa. Hän on kuin palvelija, joka ei suorita tehtäviään, ellei häntä joko pakoteta tai hänen anneta toimia mielensä mukaan. Harmittavaa väkeä ovat kaikki sellaiset joita täytyy pakottaa, mielistellä tai rukoilla! Näin kaikki Kainit ovat Jumalan silmissä harmittavia sen vuoksi, että eivät tee ainoatakaan lain vaatimaa tekoa muutoin kuin helvetin ja tuskien pelon ajamina ja pakottamina tai sen tähden, että niitä joko heiltä pyydetään tai ne jätetään hänen oman tahtonsa varaan: Jumalan on antaminen hänelle runsaasti ja tekeminen hänelle hänen oman itsekkään tahtonsa mukaan. Näet siis jälleen: heissä ei ole mitään sydämellistä halua lakiin, vaan voitonhimoa tai suorastaan rangaistuksenpelkoa. On siis selvää, että he pohjimmaltaan ovat lain vihollisia ja soisivat, ettei lakia olisi olemassakaan. Jos siis persoona ei ole hyvä, eivät hänen tekonsakaan ole hyviä, koska ne tehdään ainoastaan pelon pakottamina tai—niitä pyydettäessä—voitonhimon ja oman mieliteon tähden.
"31. Laki siis opettaa havaitsemaan ja tuntemaan tätä halutonta ja vastahakoista ylimielisyyttä. Tämä kaikkihan on syntiä Jumalan edessä. Mitä pyhyyttä on se, että suoritat teon kädelläsi, mutta kuitenkaan et sydämessäsi mielisty lakiin ja lain antajaan? Todellakin on syntiä se, että ei mielistytä lakiin. Juuri tätä pyhä Paavali tässä nimittää synnin tuntemiseksi lain kautta, nimittäin kun ihminen loukkaantuu lakiin, tuntee ja kokee sydämessään haluttomuutta siihen, tästä kauhistuu, epäilee itseään ja joutuisasti janoissaan tavoittelee armoa, joka häneltä poistaa haluttomuuden ja antaa haluisan, keveän mielen, joka täydestä sydämestä suosien lakia tekee tekoja ilman pakkoa ja pyytelemisiä, vapaaehtoisesti, välittämättä mistään muusta kuin siitä, että vanhurskaus ja laki sinänsä häntä miellyttävät, ja joka ei tavoittele palkkaa eikä pelkää rangaistusta. Näin orjasta sukeutuu lapsi ja palvelijasta perillinen. Tätä henkeä ei tuo eikä anna mikään mukuin usko Kristukseen, niinkuin edellä siitä on tarpeeksi puhuttu. Mutta katsokaammepa epistolaa:"
>>>>>Me olemme helvettiin vikapäät, ellei Kristus anna armoaan. Muutenhan käy niin kuin joskus keskusteluissa, kun joku valitteli syntisyyttään, toinen sanoi, että niihän sinä oletkin.>>>>>
Kristttyjä ei kuulu uhkailla helvetillä, sillä heillä on rauha Jumalan kanssa.
Minä uskon mieluummin tähän paavalilaiseen selitykseen. Ymmärrän hyvin, että Jesse haluaa uskoa toisella tavalla. Niin on jo pitkään opetettu, ikävä kyllä.
Kristus antaa a i n a armonsa sille, joka häntä pyytää avukseen.
Antinomisteista kannattaa puhua vasta sitten kun ymmärtää mitä asia merkitsee.
Parannus ei ole mikään pantti tai vaihtokauppa Jumalan kanssa, vaikka itsevanhurskauteen eksynyt helposti näin luulee.
Jumala ei vaihda armoa parannukseen. Parannus on Jumalan vaikuttama uskon työ ihmisessä.
Siinä on kaksi osaa: katumus ja usko.
Parannukseen voi herättää Jumalan rakkauden teko tai lain sana.
Se ei ole mitään muuta kuin kääntymistä Jumalan puoleen apua pyytäen ja halua jättää se, mistä tuntee syyllisyyttä.
Parannuksen toinen osa on usko; se ojentautuu Jumalan lupaukseen antaa synnit anteeksi.
Parannuksessa ei näin ollen tehdä yhtään mitään. Syyllisyyttä tunteva hakee turvaa Jumalan armolupauksista ja tarttuu niihin ja pitää kiinni niistä.
En ole sanonut, että parannuksella voisi tehdä vaihtokauppaa. Jumalan sanan mukaan vain on niin, että ellei kääntymystä tule, ei ole pääsyä Jumalan valtakuntaan. Tämä on armon saamisen yksiselitteinen edellytys. Enkä minä ole asettanut sitä, vaan Kristus.
Asioita ei saa monimutkaistaa, vaan Jumalan sana on otettava yksinkertaisimman ymmärryksen mukaan, sellaisenaa. Ei saa sotkea Jumalan sanaan omia toiveita.
Toisekseen, parannus on asia, joka tapahtuu. En minä sitä itsestäni purista, vaan Jumalan sana, laki ja evankeliumi saa sen aikaan. Pyhä Henki tekee sanan eläväksi, niin että se synnyttää synnintunnon ja voiman siinä tilassa uskoa evankelimi.
Kolmanneksi, parannus on sitä, että me tarvitsemme Kristuksen armoa. Ellei olisi parannusta, voisimme hyvin tulla toimeen ilman Jumalaa ja Kristusta. Mitä armolla tekee, jos ei ole syntejä, jotka tunnetaan ja jotka vaivaavat omaatuntoa?
Neljänneksi, parannuksen toisessa osassa on usko, joka omistaa Kristuksen ja hänen armonsa. Tätä en ole vastustanut eikä kukaan voi sellaista todistaa minun kirjoituksistani. Oikean lain saarnan ja parannuksen julistuksen tähtäyspiste on se, että tälle armolle tulee tilaa ja kaikki uskoa estävät tekijät raivataan tieltä pois. Kaikki ne asiat, jotka estävät armoa mahtumasta sydämeen poistetaan sieltä. Vasta näin tehdessä jää PUHDAS usko ja armo. "Daavidin valtakunta vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella."
Viidenneksi, myös Kristuksen kärsimykset ja sovitustyön täyttäminen Getsemanessa ja Golgatalla ovat lain julistusta kauheimmillaan. Syytöntä lyödään mitä ankarimmin syyllisten sijasta. Minä ansaitsisin paljon ennemmin kärsimyksen ja kurjuuden kuin viaton. Miksi Kristusta lyödään, häväistään ja haavoitetaan? Aivan, sinun ja minun tähteni. " hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden."
Kuudenneksi, tässä sovitustyössä on myös meidän ainoa turvamme. Siinä on evankeliumi, uhri, jota emme itse voineet valmistaa. Emme voineet lakia täyttää, vain Kristus teki sen. Tähän sovitustyöhön tarttumalla, turvaamalla ja uskomalla pelastuu särjetty sydän ja syntinen sieluparka. Siihen voimme turvata, mitään muuta turvaa ei ole koko maailmassa muuta kuin tämä.
Viihde itsessään ei ole mitään syntiä, ellei viihdytä itseään synnillä. Muutama esimerkki: Jos joku alkaa viihtymään kateudessa, vihassa, Jumalan armolupausten epäilyssä, valheessa, panetuksessa, toisten halveksimisessa, tai vaikenee Jeesuksen todistamisesta ja häpeää häntä ja hänen nimeään ihmisten keskellä, niin sellainen ihminen viihtyy synnissä. Jos joku katselee hyviä opettavia elokuvia TV:stä tai käy teatterissa katsomassa, niin ei hän viihdy läheskään niin paljon synnissä kun Jesse- "hurskasmunkki" , panettelemassa muita ja valehtelemassa muista ihmisistä pahaa ja tekemässä Jumalan sanan lupauksista valetta.
Täällä heitetään jo herjaa. Minä puhuin asiaa ja sinä olet nyt käymässä minun persoonaani käsiksi. Olenko minä käynyt käsiksi sinun persoonaasi. Puutuin epäkohtiin ja niistä en vaikene. Jos näin paljastuu jotain, näin pitää tapahtua, en vaikene. Jos joku koira älähtää, asiassa lienee vinha perä. Käy vain persoonaani kiinni jos huvittaa, tuomitse sydämesi kyllyydestä ja heitä lokaa sen kun jaksat ja sen, mitä omatuntosi kestää. Tässä täyttyy vain Jumalan sana, että kristityt saavat kärsiä vainoa, solvaamista ja pahan puhumista. Heppoisilla perusteilla olet kuitenkin liikkeellä.
Päästä mielikuvituksesi valloilleen, siellä valhe oikeastaan asuukin. Kuvittele, että olen vihainen, katkera, kostonhaluin, mielisairas ja mitä kaikkea. Pahempaakin. Mitenhän ylipäätään tiedät minun motiivini? Sinulla lienee lautamiehiä, liuta todistajia, jotka ovat sinulle kertoneet, mitä minun sydämessäni asuu ja mitä minä ajattelen ja kenties olen tehnyt. Tai ehkä olet Jumala, joka näkee suoraan ihmismielen. Tiedä kuitenkin, että kaikki tuollaiset olettamat ovat toistaiseksi sinun mielikuvituksesi tuotteita, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Mutta jos mielikuvasi viihdyttävät itseäsi ja lohduttavat, pidä ne itselläsi, en voi niitä riistää. Kukapa voisi estää ihmistä kuvittelmasta. Mielikuvitumaailmassa on paljon tilaa, joten mene sinne vaan. Ehkä saat siitä omantunnonrauhan, että kuvittelet minun olevan väärässä ja puhuvani kateudesta. Ota huomioon kuitenkin se, että itse kirjoittamani asia on silti totta, ihan riippumatta siitä, missä mielessä se on kirjoitettu. Hullukin voi puhua totta, lasten suusta kuulee usein totuuden. Joten niele nyt vaan ne faktat, jotka toin esille. Ei ihminen pääse sillä Jumalan sanan ja totuuden ohi, että haukkuu kirjoittajaa "hurskasmunkiksi". Mutta, jokaisella on keinonsa, joka tässä on likaista peliä.
Sanot minua valhetelijaksi. Kova syytös. Minä en ole kutsunut täällä ketään valehtelijaksi, joitakin ajatuksia kylläkin valheellisiksi. Se on eri asia. Samoin syytät, että tekisin Jumalan lupaukset turhiksi. Kirjoitahan tänne ylös, missä olen tehnyt Jumalan lupaukset turhiksi. Ole hyvä ja esitä todisteet! Jos sinussa on miestä, tee se!
Jotta sinä voit päästä taivaaseen, niin sinä tarvitset Jeesukselta lahjaksi vanhurskauden.
Miksi?
Siksi koska sinun oma vanhurskautesi ei riitä alkuunkaan, vaikka istuisit pimeässä huoneessa silmät sidottuina ja luovuttaisit sukuelimesi valtiolle. Usko taikka älä! Itsevanhurskauden kiemurtelijoita riittää joka lähtöön Jeesuksen vanhurskauttamien Jumalan lasten tuomareiksi, mutta kun heiltä kysyy mikä on sinun vanhurskautesi ja kuinka sen saavutit, niin vastausta ei tule.
Sinä olet persoona siksi tämä koskee sinunkin persoonaasi. Sanakaan ei ole herjaa, vaan totuus, ilman Jeesusta et pelastu. Ja toiseksi, Jeesus ei tule täydentämään sinun vanhurskauttasi, se on kaikki tai ei mitään. Jos Jeesuksen vanhurskaus ei riitä sinulle, niin huonosti käy. Siksi rukoilen, ota Jeesus USKOSSA vastaan, hän kolkuttaa sinunkin sydämesi ovella päästäkseen sinne sisälle.