Asiasta lisää
http://eok.fi/eok/index.php?option=com_content&task=view&id=352&Itemid=65
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien hakemusten käsittelyssä on vakavia puutteita ympäri Suomea, sanoo EOK:n liittohallituksen jäsen, varatuomari Petri Kankaansivu.
Ongelmat ovat ruohonjuuritasolla yleisesti tunnettuja, mutta niillä ei kukaan katso olevan sellaista painoarvoa, että menettelytapoja ryhdyttäisiin kehittämään paremmiksi, Kankaansivu jatkaa.
Nykyinen käsittelytapa lapsen asioita tuomioistuimissa ratkaistaessa on riippuvainen keskeisesti siitä, miten sosiaalityöntekijät asian valmistelevat tuomioistuimen pyytämää sosiaalitoimen selvitystä tehdessään. Tämän ratkaisumallin perusteluna on se, että sosiaalityöntekijöillä on koulutuksensa puolesta paremmat edellytykset tarkastella perheen tilannetta kuin tuomioistuimen jäsenillä olisi.
Vallitseva käsittelytapa on kuitenkin monilta osiltaan epäonnistunut niiden asioiden selvittämiseen, mitä sillä halutaan saada selvitettyä, Petri Kankaansivu toteaa.
Lailla sääntelemätön selvitystyö
EOK:n sosiaalioikeuden asiantuntijakumppanina toimivan varatuomari Petri Kankaansivun mukaan ensimmäinen vakava puute perheoikeudellisten asioiden käsittelytavassa on löydettävissä sosiaalitoimen selvityksen laadintavaiheesta. Tätä selvitystyötä eivät ohjaa käytännössä juuri mitkään säännökset. Kun menettelytapoja ei säännellä yksityiskohtaisesti, seuraa siitä varsin vaihteleva tapahtumasarja, jonka lopputuloksena sitten syntyy sosiaalitoimen selvitys tuomioistuimelle.
Tapahtumasarja alkaa sillä, että vanhemmat pyydetään aluksi erikseen ja myöhemmin yhdessä sosiaalityöntekijöiden kuultaviksi. Tässä vaiheessa riidan osapuolten käsitykset tapahtumista ovat yleensä kaukana toisistaan. Kun heidän kertomansa kirjataan sosiaalityöntekijöiden toimesta asiakirjoihin, vanhemmat kokevat usein heidän sanansa kaikuneen kuuroille korville. Tämä kokemus voi olla riidan molemmilla osapuolilla tai usein ainoastaan toisella heistä, jolloin viimeksi mainitussa tilanteessa herää kysymys, onko sosiaalitoimen selvitystyö ollut puolueellista, sanoo Kankaansivu.
Käsitystä sosiaalitoimen selvityksen laatimisen mahdollisesta puolueellisuudesta ei voida sivuuttaa pelkästään sillä, että asianomaisen kannalta ikävien tosiasioiden esiin tuleminen aiheuttaisi aina vastareaktion. Tällainen selitystapa on liian yksinkertaistava, vaikka tällä näkökohdalla voi asian luonteen vuoksi olla osittaista selitysvoimaa. Mielivaltaisuuden kokeminen selvityksen laadinnassa syntyy kuitenkin ilmeisesti siitä, että selvityksen laatimisen menettely on sääntelemätöntä, päättelee Kankaansivu.
Seulottu lopputulos
Lakimiehen näkökulmasta ongelma on siinä, että selvityksen laatimisen sääntelemättömyys johtaa menettelytapoihin, jotka eivät voi saada aikaan kokemusta puolueettomasta toiminnasta. Asianosaisilta ei oteta esimerkiksi kirjallista aineistoa yleensä vastaan lainkaan. Jos sellaista poikkeuksellisesti sallitaan esittää, aineistoa ei liitetä sosiaalitoimen selvitykseen, joka annetaan tuomioistuimelle. Vanhempien kannanotot ikään kuin välitetään sosiaalityöntekijöiden seulan lävitse, sanoo Kankaansivu.
Lopputulos ei yleensä vastaa lapsen vanhemman käsitystä perheen tilanteesta ja niistä ongelmista, jotka perheessä ovat johtaneet siihen riitaan, johon oikeusturvaa tuomioistuinprosessista on lähdetty hakemaan. Asianosaisilta tulleen kritiikin mukaan useimmat vakavat oikeusturvan loukkaukset perheoikeudellisissa asioissa perustuvat nimenomaan siihen, että sosiaalitoimen selvitys ei ole tasapuolinen eikä riittävän kattava, Petri Kankaansivu toteaa.
Tuomari ennakkokäsitystensä uhrina
Tuomioistuimen menettelytapa on ainakin muodollisesti säännelty. Laissa ja oikeuskäytännössä on muodostunut tietyt säännöt, joiden mukaan oikeusprosessi etenee. Perheoikeudellisissa asioissa ongelmakohdaksi voidaan osoittaa tuomarin ennakkokäsitys asiasta. Jokaisella meistä on jokin yleistävä käsitys perhe-elämästä ja siitä, miten perheen asiat tulisi hoitaa ns. normaalissa perheessä, sanoo Kankaansivu.
Kun asiaa käsittelevä tuomari perehtyy tämän oman käsityksensä heijastamana vireillä olevan jutun asiakirja-aineistoon hän luo siitä yleiskuvan, jonka perusteella tulkitsee, mikä siinä on olennaista ja mikä vähemmän merkityksellistä. Näin tapahtuu tietenkin muissakin asioissa kuin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Ongelmaksi asian tekee se, että perheoikeudellisissa asioissa ratkaisun perustavat seikat tulevat lähes kokonaan käytännön elämänkokemuksen piiristä, lisää Kankaansivu.
Erään uusperheen tragedia
Jos oletetaan keskimääräisen suomalaisen tuomarin kasvaneen keskiluokkaisessa perheessä ja menestyneen koulunkäynnissä keskimääräistä paremmin eli viettäneen lapsuutensa ns. "hyvässä perheessä", voidaan syystä epäillä, että monen tuomarin elämänkokemus väistämättä rajoittaa hänen kykyään käsittää useimpien perheoikeudellisten tragedioiden syntytapaa ja kehittymistä.
http://eok.fi/eok/index.php?option=com_content&task=view&id=352&Itemid=65
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien hakemusten käsittelyssä on vakavia puutteita ympäri Suomea, sanoo EOK:n liittohallituksen jäsen, varatuomari Petri Kankaansivu.
Ongelmat ovat ruohonjuuritasolla yleisesti tunnettuja, mutta niillä ei kukaan katso olevan sellaista painoarvoa, että menettelytapoja ryhdyttäisiin kehittämään paremmiksi, Kankaansivu jatkaa.
Nykyinen käsittelytapa lapsen asioita tuomioistuimissa ratkaistaessa on riippuvainen keskeisesti siitä, miten sosiaalityöntekijät asian valmistelevat tuomioistuimen pyytämää sosiaalitoimen selvitystä tehdessään. Tämän ratkaisumallin perusteluna on se, että sosiaalityöntekijöillä on koulutuksensa puolesta paremmat edellytykset tarkastella perheen tilannetta kuin tuomioistuimen jäsenillä olisi.
Vallitseva käsittelytapa on kuitenkin monilta osiltaan epäonnistunut niiden asioiden selvittämiseen, mitä sillä halutaan saada selvitettyä, Petri Kankaansivu toteaa.
Lailla sääntelemätön selvitystyö
EOK:n sosiaalioikeuden asiantuntijakumppanina toimivan varatuomari Petri Kankaansivun mukaan ensimmäinen vakava puute perheoikeudellisten asioiden käsittelytavassa on löydettävissä sosiaalitoimen selvityksen laadintavaiheesta. Tätä selvitystyötä eivät ohjaa käytännössä juuri mitkään säännökset. Kun menettelytapoja ei säännellä yksityiskohtaisesti, seuraa siitä varsin vaihteleva tapahtumasarja, jonka lopputuloksena sitten syntyy sosiaalitoimen selvitys tuomioistuimelle.
Tapahtumasarja alkaa sillä, että vanhemmat pyydetään aluksi erikseen ja myöhemmin yhdessä sosiaalityöntekijöiden kuultaviksi. Tässä vaiheessa riidan osapuolten käsitykset tapahtumista ovat yleensä kaukana toisistaan. Kun heidän kertomansa kirjataan sosiaalityöntekijöiden toimesta asiakirjoihin, vanhemmat kokevat usein heidän sanansa kaikuneen kuuroille korville. Tämä kokemus voi olla riidan molemmilla osapuolilla tai usein ainoastaan toisella heistä, jolloin viimeksi mainitussa tilanteessa herää kysymys, onko sosiaalitoimen selvitystyö ollut puolueellista, sanoo Kankaansivu.
Käsitystä sosiaalitoimen selvityksen laatimisen mahdollisesta puolueellisuudesta ei voida sivuuttaa pelkästään sillä, että asianomaisen kannalta ikävien tosiasioiden esiin tuleminen aiheuttaisi aina vastareaktion. Tällainen selitystapa on liian yksinkertaistava, vaikka tällä näkökohdalla voi asian luonteen vuoksi olla osittaista selitysvoimaa. Mielivaltaisuuden kokeminen selvityksen laadinnassa syntyy kuitenkin ilmeisesti siitä, että selvityksen laatimisen menettely on sääntelemätöntä, päättelee Kankaansivu.
Seulottu lopputulos
Lakimiehen näkökulmasta ongelma on siinä, että selvityksen laatimisen sääntelemättömyys johtaa menettelytapoihin, jotka eivät voi saada aikaan kokemusta puolueettomasta toiminnasta. Asianosaisilta ei oteta esimerkiksi kirjallista aineistoa yleensä vastaan lainkaan. Jos sellaista poikkeuksellisesti sallitaan esittää, aineistoa ei liitetä sosiaalitoimen selvitykseen, joka annetaan tuomioistuimelle. Vanhempien kannanotot ikään kuin välitetään sosiaalityöntekijöiden seulan lävitse, sanoo Kankaansivu.
Lopputulos ei yleensä vastaa lapsen vanhemman käsitystä perheen tilanteesta ja niistä ongelmista, jotka perheessä ovat johtaneet siihen riitaan, johon oikeusturvaa tuomioistuinprosessista on lähdetty hakemaan. Asianosaisilta tulleen kritiikin mukaan useimmat vakavat oikeusturvan loukkaukset perheoikeudellisissa asioissa perustuvat nimenomaan siihen, että sosiaalitoimen selvitys ei ole tasapuolinen eikä riittävän kattava, Petri Kankaansivu toteaa.
Tuomari ennakkokäsitystensä uhrina
Tuomioistuimen menettelytapa on ainakin muodollisesti säännelty. Laissa ja oikeuskäytännössä on muodostunut tietyt säännöt, joiden mukaan oikeusprosessi etenee. Perheoikeudellisissa asioissa ongelmakohdaksi voidaan osoittaa tuomarin ennakkokäsitys asiasta. Jokaisella meistä on jokin yleistävä käsitys perhe-elämästä ja siitä, miten perheen asiat tulisi hoitaa ns. normaalissa perheessä, sanoo Kankaansivu.
Kun asiaa käsittelevä tuomari perehtyy tämän oman käsityksensä heijastamana vireillä olevan jutun asiakirja-aineistoon hän luo siitä yleiskuvan, jonka perusteella tulkitsee, mikä siinä on olennaista ja mikä vähemmän merkityksellistä. Näin tapahtuu tietenkin muissakin asioissa kuin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Ongelmaksi asian tekee se, että perheoikeudellisissa asioissa ratkaisun perustavat seikat tulevat lähes kokonaan käytännön elämänkokemuksen piiristä, lisää Kankaansivu.
Erään uusperheen tragedia
Jos oletetaan keskimääräisen suomalaisen tuomarin kasvaneen keskiluokkaisessa perheessä ja menestyneen koulunkäynnissä keskimääräistä paremmin eli viettäneen lapsuutensa ns. "hyvässä perheessä", voidaan syystä epäillä, että monen tuomarin elämänkokemus väistämättä rajoittaa hänen kykyään käsittää useimpien perheoikeudellisten tragedioiden syntytapaa ja kehittymistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse käytän kyseistä arvostettua herraa Porvoon sossut,kun on vastapuolella ja noita perättömyyksiä on hyvin paljon Porvoon sosiaalitoimen papereissa.
EOK:n liittohallituksen jäsen, varatuomari Petri Kankaansivu. Petri Kankaansivu tietää mistä puhuu niin kuin myös Leni Ikonen jonka kirjoituksia löytyy paljon.
Miehistä / iseistä on tarkoitushakuisesti haluttu luoda kuva, että he olisivat kelvottomia huolehtimaan lapsistaan. Tällähetkellä miesaktivismi on nostamassa päätään, eivätkä miehet/ isät ole enään pelkkiä kynnysmattoja.
Emansipaatiovöyhötys on ilmeisti tullut tiensä päähän.- Emansipaatiovöyhötys alkoi 80- luvulla. " Naisen oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudetaan, sekä oikeus vapautua miehen orjuudesta.
E- pilleri tuli markkinoille joskus 80- luvulla. Sen jälkeen alkoivat naiset sekoilemaan.- Asiaa ei haluta myöntää, koska " pilleribisnes" on tuottoisaa bisnestä aivan samoin kuin tänä päivänä on huostaanotto bisneskin.
Miehiä on syytetty "kusipäiksi". - Voidaan pohtia onko feministeillä ja naisilla vastaavasti tapahtunut sisäinen inkotenssi = virtsan karkailu aivoihin ? - Googlaamalla > sisäinen inkotenssi väärä kuva isistä < , > lapsen vieraannuttaminen pas < , > huostaanottokirja < , > j.p. roos < , > leeni ikonen < , > anja hannuniemi markku salo
yleistämistä. Joku isä on kelvoton ja joku äiti on kelvoton, ei voi tehdä mitään joukkoja "isät ja äidit". Jokainen tapaus on yksilökohtainen. Ja yhdessä tapauksessakin on erityispiirteensä. Kannan henkilökohtaisesti huolta lasten hyväksikäytöstä, tekijänä sekä miehet että naiset mikä seikka aina tulee mieleen lukiessani isät ja äidit joukkona vastakkain aseteltuna.
on. Vaikea kuvitella että akateemisesti koulutettu henkilö olisi kirjoittanut tämän tekstin.
"...on haluttu luoda kuva..." - kuka on halunnut luoda?
Psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä on sekä miehissä että naisissa eikä sillä ole tekemistä e-pillereiden eikä minkään vöyhötyksen kanssa.
Inkotenssi?
Huostaanotto bisnes?
Oikeustieteen lisensiaatti osaisi kirjoittaa sanat oikein ja saisi aikaiseksi jutulle myös jonkun punaisen langan.
harvoin näillä palstoilla keskustelevat ihmiset jotka osaavat argumentoida. Sitä varten on ihan eri palstoja.
Enimmäkseen täällä kirjoittaa vanhemmat, joilta lapset viety. Tai vanhemmat, jotka eronneet sovussa eikä ole huoltajuuskiistoja, mutta lapset viety-
Siinä se.
Miksi silloin pitäisi ottaa kantaa asioihin, joisat ei tiedä mitään?
Sensuuria "oikeusturvajärjestössä"
Os: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=4085
Oletko tosiaan sitä mieltä, että vain akateemisesti koulutetuilla on oikeus esittää mielipiteitä edes keskustelupalstoilla? No johon on :D Onko mielestäsi kuitenkin kaikilla äänioikeus? Kyllä noita suvaitsemattomia tiukkapipoisia niuhottajia löytyy joka lähtöön. Oikein kirjoitusvirheetkin ärsyttävät? Mitenkähän Plutonius sietää toisia ihmisiä ollenkaan, kun aina varmasti löytyy henkilöitä, jotka ovat pitemmälle koulutettuja, avarakatseisempia ja paremmalla itsetunnolla varustettuja kuin hän itse.
Ettäs kehtaat!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
NETTI KERTOO SYNKÄN JA SIIS OIKEAN TOTUUDEN
JURVA
MUUT ASIAT / ANJA HANNUNIEMEN KANTELU
Khall 18 § Tuusulasta kotoisin oleva oikeustieteen lisensiaatti, Jurvan tilapäisenä sosiaalityöntekijänä 9.1 -30.4.2006 työskennellyt Anja Hannuniemi on jättänyt 6.12.2006 päivätyn kirjelmän (kantelun) Jurvan kunnan johdon toiminnasta. Länsi-Suomen lääninhallitus on pyytänyt Jurvan kunnanhallitukselta selvitystä kirjelmässä esitettyihin väittämiin.
Jurvan kunnanhallitus toteaa, että kantelu sisältää niin valheellisia väittämiä, että niiden perusteellakin kantelun perimmäinen tarkoitus näyttää olevan vain kunnan normaalitoiminnan häiritsemistä.
Kunnanhallitus käsitteli kirjelmää alustavasti kiinnittäen huomiota siihen, että kirjelmä sisältää sosiaalilainsäädännön nojalla osittain salassa pidettävää aineistoa.
Ehdotus/Kj: Merkitään asia tiedoksi ottamalla huomioon salassapidettävyys. Alustavan käsittelyn perusteella kunnanhallitus toteaa kirjelmän sisältävän niin valheellisia väittämiä, että kirjelmän ilmeinen tarkoitus onkin vain häiritä kunnan normaalia toimintaa. Kirjelmässä väitetään esimerkiksi, että poliisi olisi kuullut viime lokakuussa kunnan johtoa ja nimeltä mainittuja kunnanhallituksen jäseniä
useamman päivän aikana. Hallituksen saaman ja poliisin vahvistaman tiedon mukaan kirjelmässä esitetty väite on perätön.
Kunnanhallitus tulee alustavana käsityksenään torjumaan selvityksessään Hannuniemen esittämät väitteet perusteettomina.
Päätös: Ehdotus hyväksyttiin.
Siis valehtelijoiden klubin jäsen selvästi!!!!!!!!!!!!!
Tietääköhän Suomen asianajajaliitto tästä?
Kohta muuten tietää......
huoltajuusselvityksissä!!!!!
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=220050&search=huoltajuusriidat
Otsikko Huoltajuusriidat yleistyneet ja koventuneet
Julkaisuaika 30.04.2006 15:50
Tuomioistuimissa käsiteltävät lasten huoltajuusriidat ovat yleistyneet ja koventuneet,
sanotaan tänään Turussa tarkastettavassa väitöskirjassa.
Pahimmillaan ero on vanhempien välistä sotaa, kertoo käräjätuomari Maija Auvinen.
Tuomioistuimissa käsiteltävät lastenhuoltoriidat ovat lisääntyneet ja koventuneet.
Tänään oikeustieteen tohtoriksi väittelevä käräjätuomari Maija Auvinen sanoo,
että pahasti tulehtuneita parisuhteita purettaessa lapset jäävät liian usein kiistelyn välikappaleeksi.
Vaikeimpia lastenhuoltoriitoja Auvinen kutsuu patologisiksi taisteluiksi.
- Silloin vanhempien asenteet ja mielipiteet ovat jyrkästi asemoituneet - suorastaan kivettyneet.
Ja heidän päällimmäinen toivomuksensa on voittaa. He eivät osaa kysyä sitä, mitä lapsi tässä ja juuri nyt tarvitsisi.
- Näitä patologisia riitoja kuvaa se, että niiden seurauksena lapsi hyvin usein joutuu lastenpsykiatriseen hoitoon, terapiaan, ja viime kädessä jopa huostaan otetuksi, Auvinen kertoo.
Kärjistyneissä kiistoissa tuomarit pyytävät
sosiaalivirastolta selvityksen riitelevien puolisoiden ja etenkin lapsen elämän-olosuhteista.
Auvisen eteen tuli väitöskirjaa tehdessä
liki kelvottomiakin selvityksiä.
- Jokunen selvitys oli melko lailla kansanomainen - lähinnä tämmöistä etsivää journalismia siirrettynä huoltoselvitystyöhön.
Selvityksen tekemiseen hupenee tavallisesti puoli vuotta.
Se on Auvisen mielestä liikaa.
- Puoli vuotta on pitkä aika sille riitelevälle perheelle ja erityisesti lapselle.
- Riidan jatkuessa ja kestäessä vanhemmat koventavat vaatimuksiansa, ja kiistasta tulee yhä pinttyneempi ja katkerampi.
Kaiken keskellä lasten huollosta ja asumisesta päättävät tuomarit eivät aina saa riittävästi apua edes sosiaaliviranomaisilta.
Auvisen mukaan on havaittavissa, että erillään asuvien vanhempien kotikuntien sosiaaliviranomaiset suosivat oman kuntansa asukasta.
- Usein heidät ollaan valmiita määräämään lapsen huoltajaksi.
Tuomari kaipaakin avukseen psykososiaalista asiantuntemusta.
Oikeuskäsittelyssä tulisi tuomarin apuna olla
joko psykologi tai sosiaalityön raskaan sarjan ammattilainen,
joka on perehtynyt huoltoriitojen käsittelyyn ja sopimuksentekoon, Maija Auvinen esittää väitöskirjassaan.
YLE24, Radiouutiset
_____________
Kirjoitan tässä selvennystä EOK:n tiedotteeseen.
Tässähän on kyse EROLAPSISTA, ei siis lastensuojelun kohteena olevista huostaanotetuista lapsista? Eikö niin? Ja selvitys, jonka teksti kertoo sosiaalityöntekijöiden tekevän lapsen perheessä, on lasta koskeva olosuhdeselvitys. Se tehdään sitä varten, että käräjäoikeus voisi päättää, kummalle vanhemmalle se antaa lapsen asumaan ja kummasta vanhemmasta tulee tapaajavanhempi.
Tiedotteessa todetaan muuten näin:
"EOK:n sosiaalioikeuden asiantuntijakumppanina toimivan varatuomari Petri Kankaansivun mukaan ensimmäinen vakava puute perheoikeudellisten asioiden käsittelytavassa on löydettävissä sosiaalitoimen selvityksen laadintavaiheesta."
PERHEOIKEUDELLISTEN! (Tuo termi on toki Kankaansivun lausumassa ja EOK:n tekstissä vain sivuosassa, mutta minä itse nostan sen tässä omassa pohdinnassani keskiöön.) Onko muuten "perhe" Suomessa edes mikään oikeudellinen yksikkö?! Minusta vaikuttaa, että ei. Ei todellakaan. Eroasioissa lapsella ei ole mitään oikeuksia mihinkään, ei tapaamisiin eikä elatukseen, eikä edes huoltajuuteen, jos isä ei huoltajuutta itse halua. Mutta sen sijaan lastensuojelussa ainoa yksikkö, jonka asialla koko virkakoneisto ratsastaa, on "lapsi". Tällöinkin on erittäin kyseenalaista, toteutuvatko LAPSEN OIKEUDET JA TURVATAANKO LAPSEN TARPEET, hallinto-oikeus ja sosiaalityöntekijät tekevät niin paljon raakoja oikeusmurhia perheissä ja lapsen edun tarkastelussa.
Kummallinen maailma. Lapsi on oikeudessa heittopussi.
Olen jo vuosia ihmetellyt sitä, kuinka älyttömän vähän suomalainen sosiaalikoneisto huomioi erolapsen tarpeita. Kun vanhemmat eroavat, ilmeisesti yli puolet lapsista menettää riittävän yhteyden toiseen vanhempaansa (joka on ylivoimaisesti useimmiten isä, mies). Myös erolasten saamat elatusavut toiselta vanhemmalta ovat aivan säälittäviä! Mutta eipä lastensuojelu on ole näistä SYVÄSTI RAKENTEELLISISTA VÄÄRYYKSISTÄ KIINNOSTUNUT.
Eikä lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula tai Pelastakaa Lapset ry. E-hei.
Tämä on sähköposti, jonka lähetin lapsiasiavaltuutetulle 21.7.2010, ja liittyy oikeuskanslerinviraston Outi Kauppilan kanssa käymääni puhelinkeskusteluun ja muihin kerääminni aineistoihin.
Hei,
Olen ollut aiemminkin yhteydessä lapsiasiavaltuutettuun, silloin sanoitte ettei oteta kantaa yksittäistapauksiin. Nyt omien lasteni asian tiimoilta tekemäni selvitys on tullut siihen pisteeseen, että asioilla alkaa olla laajempi merkitys. Toki olisi ollut jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Useden oikeuskanslerinviraston osoittamieni kanteluiden jalkeen, joihin kaikkiin on tullut vastaus, että viranomaiset eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa, soitin oikeuskanslerinviraston vanhemmalla oikeuskanslerinsihteerille Outi Kauppilalle. Kauppila sanoo selvästi, ettei minulla eron jalkeen, kun oli sovittu lasten asumispaikaksi äidin luona, ollut mitään oikeutta lapsiini. Kauppila sanoo myös: "eihän me niin kirjoiteta" kysyessäni miksi ei päätöksessä lue hänen mielipidettään.
Kauppila kertoo ettei lakia lapsen huollosta ja tapaamisesta ole sivuutettu, mutta ei anna lainkohtaa tai asetusta jolla kyseinen laki kumottaisiin. Kauppilan esittämässä ja Puumalaisen allekirjoittamassa päätöksessä, joka tässä tapauksessa koski maistraattia, ko. lain huoltajalle antama oikeus asuinpaikasta päättämiseen on sivuutettu kokonaan sitä perustelematta.
Kauppila sanoo puhelussa myös, että näin ajattelevien piiri on laaja. Koska kyseessä on korkein laillisuusvalvontaa suorittava viranomainen jolla on mahdollisuus pyytää selvityksiä ministeriöista ja muilta toimijoilta, on selvää että "laajaan piiriin" kuuluvat kaikki lasten asioiden kanssa toimivien ministeriöiden ministerit ja virkamieskunta. On siis suomen valtion virallinen kanta, ettei etävanhemmalla ole oikeutta lapsiinsa eron jälkeen, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa ettei lapsilla ole oikeutta etävanhempaansa. Ainoastaan lähivanhemmalla on oikeuksia.
Kauppilan puhelussa sanoma paljastaa koko suomen valtion näkemyksen joka minullekin on tullut tutuksi omien lasteni asiassa. Tämä näkemys tarkoittaa, että kaikki lasten asioissa tehdyt sopimukset ja niiden aikaansaamiseksi oleva organisaatio (sosiaalitoimi, lastensuojelu), tai eri oikeusistuinten antamat tuomiot ovat täysin turhia, koska etävanhemmalla ei niistä huolimatta ole oikeutta osallistua esim. lasten asuinpaikan päättämiseen.
On selvää, että aluehallintovirastot (ent. lääninhallitus, LH) on ohjeistettu ministeriöiden taholta tätä Kauppilan kertomaa näkemystä noudattaen. Aluehallintoviraston osalta on selvää, että se, ja entinen LH ohjeistaa sosiaalitointen lastensuojelut samalla tavalla. Tästäkin minulla on kirjallinen aineisto LH:n vastauksina kanteluuni.
suomen valtion kanta loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimusta, erikoisesti sen artikloja 5, Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, 8, Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 13, Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Etävanhemman osalta loukataan näiden lisäksi artikloja 6, Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 14,Syrjinnän kielto.
Tehokasta oikeussuojakeinoa ei ole koska asiaan liittyvät viranomaiset on ohjeistettu pyrkimään kohti suomen valtion edellä mainittua virallista kantaa, eikä siis ole edes teoreettista mahdollisuutta lasten oloihin ja asumiseen liittyvien asioiden todelliseen selvittämiseen. Se, että vain lasten asuinpaikka vaikuttaa siihen kenellä lasten suhteen on oikeuksia, on syrjintää, koska laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ei huoltajia erottele lasten asuinpaikan mukaan.
Keskusteluni Outi Kauppilan kanssa olen tallentanut, ja se on kuunneltavissa Youtube -sivustolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Iawab4zOvUc
Euroopan Ihmisoikeussopimus:
http://www.fredman-mansson.fi/eniosop.htm
Terveisin,
Nimeni olen tästä poistanut, löytyy blogista kyllä:
http://uginkuningas.blogspot.com
Mikäli haluat lukea aiheesta lisää Googlaa otsake. Haulla löytyy useita keskusteluita.
Sanomalehti Karjalainen.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
joutuivat Kokkonen ja Loukokin syytteeseen vaikka kivinen oli tämänkin asian ( Kurt Byman) eteenpäin viejän tie!
Koskaan ei ole aika lopettaa asioiden ajamista, mutta tämä erotilanteessa lasten joutuminen "kiistakapulaksi" Suomessa on loputtava!
Kukaan äiti tai isä ei lapselleen ole niin vaarallinen (ellein asiaa ole oikeusistuimessa ja oikeudenkäynnissä todettu ja tuomioita annettu ja silloinkin lapsen vanhemman oikeus tapaamiseen on turvattu vankeinhoitolaitoksen puolesta)
etteivätkö lapset ja vanhemmat saisi toisiaan tavata.
Se että lapselta evätään oikeus tavata omaa äitiänsä tai isäänsä
on aina vakva rikos omaa lasta kohtaan.
Vanhemmat ja aikuiset siis ovat aina näissä tapaamiskiellossa/-rajoituksessa sivuosassa.
Vaikka olisi millainen hirmu, hullu tai kelvoton
(ja näinhän se on erotilanteessa aina ja yleisestikin toisen vanhemman mielestä yleensä)
niin lapsella olisi aina oltava oikeus tavata vanhempaansa.
Aikuisena ja täysi-ikäisenä ja jo ennen sitäkin teinivuosina
lapsella tulisi elämässään olla molempien vanhempiensa tuki ja turva ja mahdollisuus
viettää aikaa, keskustella jne omien ja molempien vanhempiensa kanssa.
Ja jos se riistetään lapselta tai nuorelta vanhempien käymän "raastavan ikuisen sodan" vuoksi
on sellainen toiminta AINA anteeksiantamatonta lasta, nuorta kohtaan.
Vanhemmistakin toinen on toisenlainen ja toinen toisenlainen
ja lapsi on aina näiden kahden toisenlaisen
yhteinen lopputulos ja aikaansaannos.
Sitä älkööt kukaan äiti tai isä unohtako oikeaa ja todellista lapsensa etua tai parasta
viedessäään hirmuraivolla tai hampaat irvessä tapaamisasioita eteenpäin.
Sossuista kyllä saa todella hyvän "lapsen edun" selvittäjän ja ajajan.....
----------
.......................
Auvisen eteen tuli väitöskirjaa tehdessä
liki kelvottomiakin selvityksiä.
- Jokunen selvitys oli melko lailla kansanomainen - lähinnä tämmöistä etsivää journalismia siirrettynä huoltoselvitystyöhön.
Selvityksen tekemiseen hupenee tavallisesti puoli vuotta.
Se on Auvisen mielestä liikaa.
- Puoli vuotta on pitkä aika sille riitelevälle perheelle ja erityisesti lapselle.
- Riidan jatkuessa ja kestäessä vanhemmat koventavat vaatimuksiansa, ja kiistasta tulee yhä pinttyneempi ja katkerampi. Kaiken keskellä lasten huollosta ja asumisesta päättävät tuomarit
eivät aina saa riittävästi apua edes sosiaaliviranomaisilta.
Auvisen mukaan on havaittavissa,
että erillään asuvien vanhempien kotikuntien sosiaaliviranomaiset suosivat oman kuntansa asukasta.
- Usein heidät ollaan valmiita määräämään lapsen huoltajaksi.
Tuomari kaipaakin avukseen psykososiaalista asiantuntemusta.
Oikeuskäsittelyssä tulisi tuomarin apuna olla
joko psykologi tai sosiaalityön raskaan sarjan ammattilainen..............
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9221821/45118860