Kertokaa sata maailmankirjallisuuden klassikkoa jotka jokaisen olisi luettava. Jos ei sataa jaksa kirjoittaa niin vaikka kymmenen, niistä on hyvä aloittaa.
Mitkä kirjat pitää lukea?!
Luen ne
272266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos joku kirja tai kirjasarja on luettava niin se on kirjailian nimeltä carl barksin kirjoittama aku ankankan taskukirjojen kirjasarja tälle valtavalle kirjasarjasta koostuvalle jätti teokelle ei löydy vertaa koko maailmasta. Kirjasarja on carl barksin omaelämänketa, jos kalle päätalon elämänkerta ii joki sarja on suuri niin tämä on valtava eli siis maailman suurin oma elämänkerta teos. Barksin nimi muuten sarjassa on aku ankka ja herra itse on myös hauskasti kuvittanut nämä kirjat! Antoisia luku hetkiä toivotan sinulle.
Maailmankirjallisuuteen kuuluvista suomalaisista kirjoista pitäisi lukea ainakin Kalevala ja Sinuhe Egyptiläinen
Kalevasta on tehty suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva, muistaakseni 1950-luvun lopulla, värifilmi! Leffa on hyvä itse kirjaan verrattuna joka on aivan onneton, ei sitä kukaan viitsi lukea, aivan hanurista.
Sinuhe-leffa on ihan kelpo Hollywoodia, kirja on pitkäveteinen, en suosittele. Toki Kalevalaan verrattuna mestariteos.
saattavat tuntua pitkäveteiseltä tämän päivän pleikkarisukupolvelle, mutta itse ahmin sen suurin piirtein yhdeltä istumalta parikymmentä vuotta sitten. Mitä nyt parin-kolmen tunnin yöunet välillä maltoin silmäillä. Siihen putkeen kun pääsee sisään, siinä menee Mikael Karvajalat ja Nuoret Johannekset samaa kyytiä. Usomattoman elävää kielikuvaa ja huumoria riittää. Tosin kaikille se ei enää ehkä nykypäivänä avaudu ;).
Kannattaa tosiaankin muistaa, että Waltari on yksi eniten käännetyimpiä kirjailijoitamme. Eikä noita Hollywoodissa tuotettuja leffoja kovin montaa ole suomalaisesta kynästä lähtenyt. Eiköhän sekin jo jotakin kerro.
Suomalaisen miehen ei tarvitse muita kirjoja lukea. Nämä ns. maailmankirjallisuuden klassikot ovat täyttä paskaa. Otetaan nyt nämä venäläiset Dostojevskit ja vastaavat, ei helvetti, ei niitä lue vanha Erkkikään!
Olet kyllä menettänyt paljon, jos et ole lukenut vanhoja venäläisiä klassikoita. En sano, että ne olisivat aivan jokapäiväistä lukemistani, mutta paljon jää elämästä puuttumaan, jos ei ole nauttinut näiden klassikkokirjailijoiden teoksista. Gogol, Tsehov, Dostojevski ym. Mahtavia kirjailijoita, kun pääsee sisälle, lisäksi kannattaa lukea myös uudempia venäläisiä kirjoja.
Tuntematonta sotilasta en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta kyllä sekin kirjatostani löytyy ja luen sen joskus... On vain niin paljon luettavaa, juuri nyt luin Väinö Tannerin: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, perustuu aikalaisen muistiinpanoihin ja dokumentteihin tuolta ajalta, todella mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen!
Suosikkikirjailijani Veikko Huovisen tavoin luen lähes joka talvi Tom Nealen: Yksinäisen miehen saari-kirjan...
Siellä oli aikaa, jumaliste että oli puuduttavia, ei niitä jaksa lukea loppuun.
Kyse nyt kuitenkin on ajanvietteestä,ei ns. klassikot ihmistä mitenkään jalosta, ei niistä mitään suuria elämäntotuuksia opi, ne oppii elämällä ihmisten keskuudessa, ei lukemalla aikuisten satuja, fiktiota!
Gogolin: Revisorin, niin siinä on jo melkoisia juttuja, jotka sopivat mihin aikaan tahansa, taikka samalta kirjailijalta; Kuolleet sielut taikka Päälystakki, huomaa että ei lainkaan fiktiota taikka satua...
ehdottomasti!!!
Sekä Suomesta Waltarin tuotanto!!!
Noilla pääset sitten jatkamaan muita maailman klassikoita!
Jotta saisi näkökulman siihen, mitä todella tapahtuu, pitää lukea Tolstoin "Sota ja rauha", ajatuksen kanssa. Raskas se kyllä on kuin mikä, mutta maksaa vaivan.
Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" kulkee psyykessä kuin sähkövirta. Tai kuin hammaslääkärin pora hermossa.
"Seitsemän veljestä" olisi paljon helpompi lukea, jos siitä ei olisi kuullut mitään; on se niin oivaltava ja hauska.
Ainoa heikko puoli "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa"-teoksessa on se onko se "kirjallisuutta". Hakkaa ennen ja jälkeen ilmestyneet oppaat mennen tullen. Oppikirja josta todella on hyötyä.
Mobergin "Maastamuuttajat" panen tähän pitkin hampain, koska tekijä on ruotsalainen ja minun on vaikea antaa ruotsalaisille anteeksi pakkoruotsia.
Orwellin "Katalonia, Katalonia!" ja Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" kannattaa lukea samaan aikaan, peräkkäin tai limittäin ja vertailla niitä toisiinsa. Oma suosikkidetaljini on Hemingwayn romaanin kuvaus ihmisen mielenmaiseman muuttumisesta kuoleman tullessa.
"Sinuhe egyptiläinen" on taattu sitaattisanakirja illanistujaisissa. Se voi tartuttaa parantumattoman Waltari-taudin.
Yrjö Jylhän "Kiirastuli" on runoutta vereslihalla.
Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo" on 1900-luvun suurin teos ja avain. Jos ei jaksa sitä, niin "Ivan Denisovitshin päivän" jaksaa.
Suurin kaikista, paljon enemmän kuin kirjallisuus, paljon enemmän kuin maailma, osa jostakin suuremmasta on "Raamattu" sille jolle sen on suotu aukeavan.
Lukemalla historiaa ja tietokirjoja tietää mitä on tapahtunut, ehkä voi ennakoida tulevaa. Aikuisten satukirjoista ei siihen ole.
Solzenitsin kirjat ovat sitä taattua venäläistä tavaraa, helvetin puuduttavaa, uni silmään tuli. Luin Vankileirien saariston kauan sitten, aihe hyvä ja tärkeä, itse kirja sekava, täynnä pateettista jaarittelua, olisi pysytty asiassa.
ihmisiä.
Lisäisin tuohon vielä John Steinbeck ja Faulkner ja eihän ne hyvät tuohonkaan jää.
Klassikkoja on niin monenlaisia, venäläiset klassikot omaa luokkaansa: hiljaa virtaa don, sota ja rauha, dostojevski,turgenjev, ym, canterburyn tarinat, danten jumalainen helvetti vanhaa runoutta, suomalaisista tietty aleksis kivi, maria jotuni, 20-luvun tulenkantajat, juhani aho, helvi hämäläinen, kevyempää tekstiä jane austen, bronten sisarukset, onhan näitä. pääasia on lukeminen
Olivat meinaan 1970-luvulla hyvin arvostettuja laajoissa kansalaispiireissä, ei toki kaikissa. Arvostelijat niitä kehuivat, suorastaan ylistivät. Mitkä niistä ovat parhaita, mitä suosittelet?
Koko Tuula-Liina Variksen tuotanto kannattaa lukea. Ja Eeva Kilven runoja.
Tuula-Liina Varis ei edusta varsinaista neuvostokirjallisuutta, vaan sen suomalaista sovellusta. Tästä todistavat hänen oma tuotantonsa ja erityisesti hänen viiteryhmänsä tuotokset. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Rauno Setälä kirjoitti klassikon "Uusstalinistin uskontunnustus", hänen toinen miehensä oli Pentti Saarikoski, joka mm. esitti Suomen Kuvalehdessä, että Suomen olisi hyvä olla Neuvostoliiton yhteydessä. Saarikoski itse asui tässä vaiheessa jo luontevasti Ruotsissa. Viiteryhmään kuuluivat lisäksi mm. Hannu Salama, Jorma Ojaharju, Pekka Kejonen, Jouko Turkka ja Anneli Sari.
Varsinaisen neuvostokirjallisuuden kirkkaimpana helmenä pidän Vénèdikt Erofejevin teosta:"Moskova-Petushki". Se luo syvällisen katsauksen neuvostokansan kirkasotsaiseen tulevaisuuden rakentamiseen.
... öks paremminkin
Anneli Sauli
?
Ja nyt samalla tähän voisitte laittaa vuoden 2009 kirjasadosta
jokaisesta genrestä pari, jotka on hyvä lukea,
siis
kauno
dekkari
satu
ja mitä niitä nyt sitten hyviä opuksia olisi Teidän mielestänne luettava.
Tarkoitin siis todella Anneli Saulia.
Nimittäin Helsingin kirjamessuilla 2009 Anneli Sauli hastatteli Turusta. Antoivat ymmärtää olevansa tuttuja jo vuosien takaa...
ne kuvaavat taas NL:n aikaista elämää, sekin pitää hahmottaa ja senhän hahmottaa lukemalla NL-aikaista kirjallisuutta!
Kuka nyt sataa kirjaa rupeaa täällä kertomaan? Mainita kyllä voisi... Mutta onhan noita valmiita listoja.
August Stindbergin Naimakauppoja (oppii tietynlaisen näkökulman naisiin)
Victor Hugon teokset Kurjat ja Notre Damen kellonsoittaja (vaikka eivät kaikille taida aueta, itselle mahtavia lukukokemuksia sen jälkeen kun oli luullut, ettei Waltaria parempaa kirjailijaa löydy edes suuresta maailmasta).
Väinö Linnan täällä Pohjan tähden alla on ihan hyvä kuvaus suomalaisesta elämänmenosta, jos ei ota sellaista vanhaa paskaa orja/kommarimenttaliteettia mukaan. Tuntematon sotilas.
Koraani, Raamattu (jo mainittukin)
Tuhannen ja Yhden yön kertomukset.
Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuva, vaikka kirjailija olikin homppeli. Kirja ihan miellyttävä lukukokemus.
Goethe Nuoren Wertherin kärsimykset
Cervantesin Don Quijote (ehdoton)
Gustave Flaubert Rouva Bovary
Hasek: Kunnon sotamies Svejk
Herman Hesse Gertrude ja Roshalde
Edgar Allan Poe ja H.P. Lovecraft (Kauhun alaa liittyen)
Yukio Mishima Japanista, Tagore Intiasta jne.
Mitä pitäisi lukea, riippuu aika paljon kustakin yksilöstä ja tavoitellusta kirjallisen sivistyksen tasosta. Mielestäni on typerää väittää, että *kaikkien* olisi pakko lukea tietyt kirjat. Esimerkkinä kotimainen klassikko, Seitsemän Veljestä. Se on hieno kirja, ihan oikeasti, eikä edes mikään hirvittävän vaikealukuinen: kuitenkin, jos ei jollakulla oma kiinnostus riitä, ei ole mitään intoa tahkoa sen läpi vihaten joka sivua ja sisäistämättä mitään. Varsinkin tämä pätee mielestäni vaikkapa Hemingwayn tai Joycen kaltaisiin klassikoihin: upeita romaaneja, mutta oikeasti aika vaikeita.
Siis: lukekaa omalla tasollanne, niin kehitytte lukijoina, ja jos ette kehity, niin mitä väliä?
1. Andre Brink: Sateen enteitä
Ehkäpä paras Brinkin kirjoista
2. Jeffrey Eugenides: Middlesex
Kirja, jota kirjoitettiin yhdeksän vuotta, ja sen huomaa
3. Don deLillo: Vaaka
4. William Styron: Nat Turnerin kapina
Valtaisia luontokuvauksia
5. Carol Shields: Sattumankauppaa
Amerikkalaista elämänmenoa
6. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
7. Ben Elton: Eedenistä vikaan
8. Veikko Huovinen: Kasinomies Tom
9. Lermontov: Aikamme sankari
10. Isabel Allende: Henkien talo
No tämä ei varsinaisesti ole mikään kirjaklassikko, vaan erittäin suositeltava parisuhdeopas. Kaikkien jotka aikovat mennä yksiin toista sukupuolta olevan kanssa pitäisi lukea John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Se avaa ihan uudenlaisen näkemyksen kumppanin ymmärtämiseen. Itselläni ei ollut aavistustustakaan siitä missä määrin miehet ja naiset ajattelevat eri tavoin, suhtautuvat asioihin ja reagoivat eri lailla, ja miten se aiheuttaa erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä aivan turhaan. Pidin tämmöistä hömppänä mutta tämä totta vieköön helpottaa omaakin elämää kun ei tarvitse ottaa pultteja ihan joka asiasta.