eli, meillä tuntuu ettei miehellä ole hajuakaan eikä haluakaan ymmärtää kun olen välillä kiukkuinen tms. tiedän itse että raskaus tekee tämän, koska minulla on aiemmasta suhteesta jo lapsi. Hänelle on kamala ongelma kun en saa nukuttua kun toinen kuorsaa, nukahtamisesta on tullut viimeaikoina hankalaa. näin ollen jompikumpi lähtee. harmittaa koska eihän se hänen vika ole että en saa nukuttua, mutta hänelle tuollainen on suuri ongelma kun ei voida nukkua rinnakkain ja luulee että jatkuu loppuelämän, myös väsymykseni ja ärtymiseni helposti ovat katastrofeja joista hän ei luule helpotusta tulevan.... Onko muilla samaa ongelmaa, kuinka asiat on ratkaistu, kun tässä olisi viellä viikkoja jäljellä ja suhde on koetuksella.
miehen ymmärrys
uneton-85
8436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
keskustelua keskustelua ja vielä keskustelua... ei siihen muu auta. Yritä esittää asiat niin, että niissä ei ole edes rivien välistä luettavissa syytöksiä. Ja tuosta nukkumisjärjestelyistä.. ettekö voisi vaikka ihan sopia, että pari kolme yötä viikossa nukutte erillään? Saisit edes muutaman yönä viikossa nukuttua kunnon yöunet. Ehkä voisit myös ottaa miehesi mukaan neuvolakäynnille? Jospa neuvolatäti osaisi selittää miehellesi mitä kaikkea nainen käy läpi raskausaikana... tai osta/lainaa miehellesi kirja raskaudesta. Ehkä hän ei ymmärrä kun ole tarpeeksi tietoa siitä mitä kaikkea naisen elimistössä 9 kk aikana tapahtuu.
.. Mun mies oli ekassa raskaudessa ihan ulalla et miten mun kanssa nyt pitäis olla, kun loppu raskauden aikana vauva oli hyvin aktiivinen yöaikaan ja potki mua niin että hyvä ettei jalka tullut läpi, yritä siinä sitten nukkua.. Ja mies on sellainen hyvin äreä tapaus, jos ei saa nukuttua. Samoin mä..
Mutta kuitenkin valittamatta mä olen valvonut jo ennen pojan syntymää kuin myös joka ikinen yö kun poika on kaivannut jotain , nyt yli vuoden ajan. Kertaakaan ei ole mies joutunut heräämään ja hoitamaan.. Ja niin se menee et jos itsellä on sitten univajetta mitä siis tulee vauva aikana, niin se otetaan takas kun vauva on nukkumassa.. Mun on ollut pakko oppia nukkumaan edes päivällä pienet tirsat, nyt kun on paha olo yöllä (odotan siis toista) ja päivät vain heikottaa..
Meillä on sama ongelma,eli miehen kuorsaaminen.. Olemme suosiolla tehneet niin että mies nukkuu olohuoneessa ja onkin nukkunut yli puolet raskauteni ajasta sillä olen tullut nyt raskauden aikana entistä herkkäunisemmaksi. Ja tarvitaan molemmat kumminkin unta jotta jaksetaan eikä olla sitten väsyneinä toisten kurkuissa kiinni:D
Mies on varannut myös lääkäriin ajan tutkituttamaan vähän nieluaan ja muita kuorsauksen syitä. (korvatulpat ja apteekin kuorsausaineet on kokeiltu tuloksettomiksi);)
Saas nähdä miten sitten vauvan tulon jälkeen nukkumis järjestelyt muuttuu!:)
Jaksamisia!
mukava kuulla jos muillakin on samansuuntaisia ajatuksia. täällä vain mies on niin läheisyyden kipeä että hän uhkasi jo erolla koska ei jaksa olla viellä kuukausia näin että haluan olla enemmän omillani ja kun en osaa nukkuakkaan helposti... no eiköhän tämä tästä. onhan asia hänellekkin uusi, pyydän neuvolassa puhumaan hänelle, mukana on ollutkin jo aiemmin.
Meilläkään mies ei ymmärrä mun kiukku/itkukohtauksia. En kyllä ymmärrä itsekään tai siis hormonit tietty tuohon vaikuttaa. Olen yrittänyt puhua miehelle, en syyttävästi vaan rakentavasti. Ei mene perille. Pyysin häntä jopa neuvolaan mukaan, ei ehdi työkiireiltää. Lainasin kirjan, ei ehdi lukemaan. Ehtii kuitenkin poikien kanssa ulos joka viikonloppu, ja ukolla ikää 44v. Esikoista odotetaan ja välillä ajattelen, että miltä tuntuis olla yh. Hermot kireällä molemmilla....
Helpotti, kun sai vähän purettua tuota mieltä.
Minä olen aivan kade niille odottajille, joiden on mahdollista ilmaista joitain negatiivisia tunteita. Minun mieheni sai jonkun yhtäkkisen burn-outin tai masennuksen tässä odotusaikana ja minun tunteilleni ei ole ollut kyllä yhtään tilaa. Yhtenä ainoana päivänä pimahdin miehen käytökseen ja kun mies ei jaksanut keskustella mikä mättää, pidin mykkäkoulua loppupäivän. Loppuillasta mies karjui, että tuollainen ei tepsi häneen yhtään ja meni nukkumaan. Hän ei suostunut edelleenkään keskustelemaan, eikä tullut lohduttamaan vaikka minä romahdin ihan kokonaan ja paruin olohuoneessa ties kuinka pitkään. Siispä minä paapon ja passaan miestä, että tuo jaksaisi käydä töissä (näen että hän on oikeasti ihan loppu) ja koitan niellä kaiken oman pahan mieleni ja väsymykseni. On vähän semmoinen olo, että kiitti vaan kun teet tämän minulle juuri nyt... Kiva lukea jostain neuvolan oppaista, miten naisen tunteet heittelevät raskauden aikana ja miten mies voi tukea naistaan. Yksillä nettisivuilla opastettiin, että naisen pitää vaan kertoa tunteistaan ja tarpeistaan miehelleen, niin mies taatusti haluaa helpottaa naisen olotilaa. Joopa joo... Toivon ettei tästä "ihanasta ja ainutlaatuisesta odotusajasta" jää katkera olo vielä myöhemminkin ja toivottavasti ne naiset joilla on oikeasti asiat hyvin, älyäisivät olla onnellisia ja kiitollisia tilanteestaan.
Ihmettelen kyllä todella noita miehiä, jotka eivät tajua tuollaista yksinkertaista asiaa, että kunnollinen yöuni on tärkeää jokaiselle ja varsinkin odottavalle äidille:o Meillä kuorsaus vaihtui jo muutama vuosi sitten C-PAP-laitteen huminaan miehen uniapnean takia ja siihen suhinaan tottui kyllä yhdessä yössä, minua se ei haittaa yhtään.
Neuvolan opas on ihan oikeassa siinä, että mies voi tukea ja auttaa naista raskausaikana. Raskaus ei ole naiselle helppo juttu ja pahoinvointi voi heittää arkirutiinit ihan päälaelleen. Esimerkiksi itse en voi kumartua tai olla paljon jalkeillaan, koska minulla tulee oksennus. Joudun kulkemaan kotona ämpärin kanssa, koska oksentelen useasti. Mieheni tulee joka välissä kysymään, pärjäänkö varmasti, silloin kun on kotona. En ole pystynyt menemään töihin, koska töissä ei voisi käydä oksentelemassa vähän väliä. On selvää, että miehissä on eroja. Toiset haluavat taata vaimolle ja lapselle mahdollisimman parhaan olon ja toisia taas ei kiinnosta tippaakaan. Minun tuttuni oli raskaana viime vuonna ja hänen miehensä vaan meni baareissa eikä ollut koskaan kotona. En ymmärrä, miksi jotkut naiset suostuvat sietämään sellaisia miehiä. En itse alkaisi edes suhteeseen sellaisen piittaamattoman tyypin kanssa. Joskus nuorempana seurustelin sellaisen jätkän kanssa, mutta kun tajusin mikä hän on olevinaan, jätin hänet. Nykyisin hänellä on uusi nainen ja lapsikin hänen kanssaan ja kuulin sitten tuttavan kautta, että sama meno jatkuu nykyiselläänkin.
Ei ole ollut vastaavaa ongelmaa. Välillä mieheni vetää unissaan koko peittomme ja olen sanonut asiasta hänelle. En aina raski herättää tai kiskoa peittoa takaisin, joten olen ottanut sänkyyn toisen peiton ja sillä asia on ratkennut. Meillä ei kumpikaan kuorsaa. Jos en saa unta muuten vain esim. jos on kipuja niin menen sitten olohuoneen sohvalle köllöttelemään ja lukemaan, jotta en häiritsisi nukkuvaa miestäni.
Tuttavaperheessäni tekivät niin, että nukkuivat raskausaikana eri huoneissa, kun mies kuorsasi ja nainen oli herkkäuninen. Se ei tarkoita mitään, että olisi huonot välit vaan että molemmat saivat herätä virkeinä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen.