tai ensi-ihastumisenne. Ensirakkaus tämä ei ollut, mutta ensimmäisiä ihastumisia kuitenkin. Muistan hänestä enää hänen ulkonäkönsä ja hänen nimensä. Olin liian nuori hänelle silloin, kaksi vuotta liian nuori. Muistan vieläkin hänen hymynsä ja naurunsa. Hän oli iso-siskoni ystävä ja kävi meillä bilettämässä. Olisin halunnut halata ja suudella häntä, tuntea hänen vartalonsa lämmön itseäni vasten. Olisin halunnut kuulla hänen kuiskaavan ihania sanoja korvaani, valheetkin olisivat kelvanneet minulle. Jo tuolloin, kuten nytkin, olen vain sivustakatsoja. Aina vääränikäinen tai muuten vain väärä. Kiva muistella menneitä, jolloin oli vielä nuori ja kaikki oli edessä. Olisipa vain ollut rohkeutta, mutta sekään ei olisi riittänyt, sillä olin liian nuori. Elämässä asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat, eikä mitään mennyttä saa koskaan takaisin, eikä mitään menetettyä tilaisuutta.
Muistatteko vielä ensirakkautenne?
Just dreamin`here
3249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nykypäivänä aikuisten maailmassa hymy,komeus ja kiva luonne ei enään ratkaise,
raha ja hirveän iso sosiaalinen verkosto ratkaisee, pitäisi olla muiden kärsimyksellä ns menestynyt...
nuoruus on rehellistä ja aitoa aikaa.
Noh, sooh & oles :-)
Niin, usein vuosien kuluessa noita on muistellut, lapsuuden ihastumisien laatu kun on jotenkin erikoinen, että mikä silloin siis oli "tavoite, mikä olisi ollut ihastuksen kohteen kanssa olemisen syvin täyttymys? En osaa sanoa, mutta tunne kyllä oli ehdottomasti aito ja syväkin.
Joo, työkaveri, vanhempi nainen (tai tyttö), olin 19 ja se oli 25. Kai se ihastuminen oli kun olisin halunnu olla sen kanssa koko ajan ja jutella ja tutustua, ei ollu aikomusta tehdä mitään enempää kuitenkaan. No, se sitten sivuutti mut täysin jossain vaiheessa, ei edes kattonu kohti sitten, hyvä kun vastas jos jotain kysy. No, ihan kiva oli tuntee jotain tommosta kaipuuta ja odotusta edes hetken.