Jälleen kerran yksinäinen viikonloppu. Aika kuluu hiljalleen kohti iltaa ja nukkumaan menoa
Onneksi saa nukuttua eikä naapuritkaan metelöi.
No tähän on jo pitkä kokemus ja on aika hyvin tottunutkin olemaan yksin ajatuksinensa
Toisinaan tulee mieleen aika kun seurusteli eikä ollut seuraa vailla.
Mennyt on mennyttä eikä takaisin tule. On vain jaksettava päivästä toiseen.
Miks mä tämmöstä ny kirjotin? Mietin, no sama se lukeeko kukaan.
Siedettävää viikonloppua kaikille yksinäisile
Onneksi saa nukuttua eikä naapuritkaan metelöi.
No tähän on jo pitkä kokemus ja on aika hyvin tottunutkin olemaan yksin ajatuksinensa
Toisinaan tulee mieleen aika kun seurusteli eikä ollut seuraa vailla.
Mennyt on mennyttä eikä takaisin tule. On vain jaksettava päivästä toiseen.
Miks mä tämmöstä ny kirjotin? Mietin, no sama se lukeeko kukaan.
Siedettävää viikonloppua kaikille yksinäisile
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siedettävää viikonloppua sinnekkin. Tälläisiähän nämä viikonloput ovat. Seurustelvat ovat keskenään ja en ole oiken mikään baarihminen, en ainakaan niin paljon että välittäisin mennä sinne yksin. Ja vaikka menisinkin joku humalainen äijä korkeinkaan tulee örveltämään. Sääli kun ei taaskaan muistanut käydä kirjastossa olisi jotain hyvää lukemista. Joskus kulutan viikonlopun lukemalla hyvää kirjaa mitä välillä nyt piipahdan ulkona.
meitä on suomessa monia, todella monia ! suomessa pitäisi järjestää yksinäisille oma ystävänhakupalvelu,
tietystin maksullinen, yksinäisyys tappaa monta tässä surkeassa ujojen ja sisäänpäinkääntyneiden maassa,
moni menee viinaan moni kertaheitolla oman käden kautta, tätä on suomalaisuus.
...että tietyn tyyppiset ihmiset eivät koskaan edes kohtaa toisiaan, itsekin kun olen henkisesti yhtä kaukana kirkosta kuin kapakastakin.
ilmeisesti jokaisen kuuluis käydä enemmä baaris kavereiden kans niin ei olis yksinäistä. sieltähän sitä kaverei saa eikä muualta
...minua ei saa ko. ympäristöihin. Ei ole koskaan saanut. En usko että tulee saamaan.
Baareissa tuli käytyä ennen mutta eipä sieltä kavereita saanut
Jotain kännisten juttelua vaan enimmäkseen. Joskus kyllä oli hyviä
juttutuokioita baarimikon kanssa.
Baarissa käynnin jälkeisenä päivänä oli lompsa ohuempi ja
paskanmaku suussa:)
Niinpä niin, täällä yksi nainen joka kiertää kaukaa kirkot ja kapakat. Eikä urheilukilpailutkaan kiinnosta. Mitäs jäis jäljelle, missä voisi tavata muita?
että on semmoisia urheilukilpailujakin :-) Noh, lisätään listaan, jossa nuo mainitut jo ovat. Kun yleistä mielenmaisemaani tarkastelee, on kyllä aika erikoista, että ylivoimaisesti useimmin olen käynyt juuri kirkoissa, tosin konserteissa.
Henkilökohtaisesti olen viime vuosina saanut vähäiset ihmiskontaktini kulttuuripainotteisten rientojen, harrasteiden sun muun yhdistystoiminnan kautta. Tietysti se edellyttää kiinnostusta johonkin tuommoiseen.
ongelma täälläkin.
Niin, kumpa olisikin ainoastaan yksi viikonloppu jolloin tuntee olevansa yksinäinen. Harmi vaan tätä jatkuu ties kuinka usea viikonloppu ja kuukaudesta toiseen.
Kun jo nuorena kaverit syrjäyttää porukasta, ei sellainen varmasti tee hyvää psyykelle. Vasta 17 olen ja tuntuu kurjalta että jo tämän ikäisenä täytyy olla yksinäinen ihminen. Aina vain on hankalempaa hakeutua toisten porukoihin kun on joutunut niistä kuitenkin aina loppujen lopuksi ulkopuolelle ja on saanut olla yksin vuosia.
kun kaverit syrjäyttävät nuorena,elä välitä noista yhtään mitään, 17 vuotias on nuori poika
myös kaverisi tajuavat miten typeriä ja lapsellisia olivat sua lanniestaessaan, muutama vuosi niin tajuavat,
myös sinä ymmärät että koko elämäsi on vielä edessä, usko vaikka huviksesi, tämä on tosi.
Itse olen jo yli parikymppinen, mutta jäin myös yksin silloin yläasteen loputtua. Vanhat kaverit menivät lukioon ja itse jouduin valitsemaan kauppiksen, sillä keskiarvoni ei lukioon riittänyt. Ne seuraavat kolme vuotta olin yksinäinen, mutta yritin silti hankkia uusia kavereita aloittamalla harrastuksia. Aluksi vaikeuksia tuotti se, että heti kun tutustuin yhteen ihmiseen, niin aloin heti olla liian kaverillinen hänelle, vaikka olimme vasta vähän aikaa sitten tutustuttu. Monta hyvää kaverikandidaattia onnistuin siinä menettämään jo parissa viikossa. Mutta vahingoista viisastuu. Armeijassa pääsin lopullisesti ujoudesta eroon, väkisinhän siellä joutuu juttelemaan tuntemattomille,
Nykypäivänä minulla on monta kaveria, tunnen edelleen itseni joskus yksinäiseksi, mutta aina on joku jolle soittaa, tai pyytää kaffille. Pari kaveria on omanikäisiä ja sitten on minua useammankin vuoden nuorempia kavereita.
Eli suosittelen aloittamaan uuden harrastuksen, sieltä niitä kavereita saa. Ei elämä vielä ohi ole 17-vuotiaana, siitä se vasta alkaa pikkuhiljaa :)
Taas viikonloppu ilman seuraa. Niiiin tuttua.
Kaupastakin tuli ostettua eilen niin paljon kerralla ettei tartte
kauppaankaan mennä. Vois vaikka lähteä pitkälle kävelylenkille
nyt kun pakkaset on lauhtunu. Uudesta meilikaverista on iloa.
Ilmoitukseeni vastattiin ja niinpä alkoi uusi meilikaveruus.
Ilta taitaa pitkälti mennä tietsikalla ja telkkaa katsoen jos
sieltä jotain katsomisen arvoista tulee.
Nyt ei tunnu yksinäisyys oikeestaan ollenkaan.
Tottumus on toinen luonto.
Mukavaa viikonloppua kaikille yksinäisille
olen kyllä samassa venessä kuin sinä olet,olisi mukava jos olis edes joku, joka edes kiinnostaa mutta olen ihan yksin. Otan myös vaan päivää kerralla.
Minkä ikäinen, mistä suunnalta olet?
Näin viikonloppuisin yksinäisyys tuntuu enemmän, vaikkakin on tottunut yksin oloon.
Monilla on viikonloppuisin baari-ilta mielessä. No baarit on koluttu nuorempana, laihoin tuloksin.
Mitäpä sitä nyt tekisi kun ei alkokaan maistu, vaikka kaapissa konjakkia onkin.
Sitä tavanomaista telkkua ja tietsikkaa sitten. Kun telkka on auki voi kuvitella että on seuraa:)
No ainakin on oikeus kaukosäätimeen ja saa katsoa mitä huvittaa, eikä tarvitse tehdä kompromisseja.
Voisi vaikka jonkun DVD-leffan katsoa, jos telkusta ei katsomisen arvoista tule.
Jos pahalta alkaa tuntua voi soittaa vaikka palvelevaan puhelimeen.
Siellä ainakin kuunnellaan. No tuskin tänään on tarvetta sinne soittaa.
Menee tämäkin viikonloppu pikkuhiljaa...
Juups.... Sunnuntau ilta onneks jo. On tämä viikonloppu onneks taas takana kohta. Mulla kans kuluu yleensä nämä viikonloput kirjoja lueskellessa, pitkiä kävelylenkkejä tehessä ja tässä tietokoneella istuskellessa. Joinaki viikonloppuina sitä tuntee olonsa tosi yksinäiseksi, mut tää viikonloppu ollu onneks taas semmonen että eipä tuota oo kauheasti aatellu... oishan se tietenki kiva jos ois joku jolle soitella kuulumisia tai jonka tykö vois kylään mennä, mut ei oo... Huomena maanantai ja uusi viikko edessä, eipä oo suuria odotuksia. Mennään päivä kerrallaan. Parempaa ensviikkoa kaikille
Lauantaihan vasta...
Tyttö ottanut ehkä enemmän kuin yhden... :).
päivä sinne tänne. ei kai se niin tarkkaa oo.
Täälläkin on yksi yksinäinen viikonloppua viettävä ihminen. Ennen kun oli koskaan seurustellut se yksinäisyys ei tuntunut niin pahalta, jotenkin siihen oli tottunut ja nautti siitä että sai kuluttaa ajan tekemällä omia juttuja yms. Lukea kirjoja, katsoa mielenkiintoisia ohjelmia, pyöriä netissä, maalata, ommella, kaikkea mitä nyt vaan milloinkin keksi. Tietysti aina välillä tuli käytyä baareissa tai nähtyä kavereita, niinkuin nykyäänkin, mutta nyt, yksinäisenä jälleen ja surullisena tuntuu ne tekemistä vailla olevat viikonloputkin kauheilta. Ei oikein huvita tehdä mitään, kaikesta on mennyt maku. Sitä vain haaveilee siitä että olisi taas joku jonka kanssa jakaa sellaiset hetket ja kun on liikaa aikaa syyttelee vain itseään siitä ettei sellaista tilannetta enää ole. Ehkä tämä tästä sitten taas normalisoituu, jos joskus jaksaisi taas innostua jostain. Kavereista suurin osa seurustelee eikä niitä enää näe usein tai viitsi aina tuppautua seuraan. Se voi olla niistä vähän ikävää en tiedä, mutta minusta ainakin on aika kurjaa pyöriä vain kolmantena tai viidentenä pyöränä porukassa. Mutta sellaista se on. Varmaan mullekin tulee taas päivä että jaksaa innostua asioista vaikka yksin onkin. Kunhan tää yksinäisyyden tunne vaan vähän helpottaisi, tällaisina viikonloppuina edes.
Voi samperi kun tuntuu pitkältä tämäkin päivä. Näin viikonloppuisin varsinkin tuntuu päivät
pitkiltä kun ei edes telkasta tule arkipäivien sarjoja joita kyttäisi.
Netissäkään ei jaksa koko ajan olla eikä lukeminenkaan maistu.
Ulkonakin niin kylmä ettei huvita lenkille lähteä.
No ettei ihan valitteluks menisi niin jospa sitten tekisi kunnon sapuskat ittelleen.
Olympialaisia voisi kytätä, jos vaikka joku suomalainen pääsisi 10 sakkiin:)