Otetaan esimerkiksi terapia. Sillä ei ole väliä minkälaatuisesta psyykkisestä tai fyysisestä (tai sekoituksesta) kuntoutuksesta on kyse.
Asiakas on ollut motivoitunut hoitoon, mutta voinnissa tapahtuu notkahdus huonompaan. Terapeutti näkee asian niin, että hoito on mennyt hukkaan eikä hän enää pysty asiakastaan auttamaan, koska tämä ei ole vastaanottavainen (toimintakyky on alentunut notkahduksesta johtuen). Onko asiallista, että terapeutti sanoo ääneen, ettei hän pysty auttamaan ja siirtää vastuun hoidosta ja sen toteutusmuodosta asiakkaalle? Eikö hoidosta luulisi olevan vastuu myös sen järjestäjällä?
Jo sillä, että toivoton ja turvattomuudesta kärsivä asiakas saisi kokea, että toisella on langat käsissään, on läsnä sillä hetkellä kun apua on lähtenyt hakemaan, luo tilanteesta turvallisen ja ottaa sitä vastuuta, olisi varmasti rauhoittava ja eheyttävä vaikutus...
Asiakas on ollut motivoitunut hoitoon, mutta voinnissa tapahtuu notkahdus huonompaan. Terapeutti näkee asian niin, että hoito on mennyt hukkaan eikä hän enää pysty asiakastaan auttamaan, koska tämä ei ole vastaanottavainen (toimintakyky on alentunut notkahduksesta johtuen). Onko asiallista, että terapeutti sanoo ääneen, ettei hän pysty auttamaan ja siirtää vastuun hoidosta ja sen toteutusmuodosta asiakkaalle? Eikö hoidosta luulisi olevan vastuu myös sen järjestäjällä?
Jo sillä, että toivoton ja turvattomuudesta kärsivä asiakas saisi kokea, että toisella on langat käsissään, on läsnä sillä hetkellä kun apua on lähtenyt hakemaan, luo tilanteesta turvallisen ja ottaa sitä vastuuta, olisi varmasti rauhoittava ja eheyttävä vaikutus...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.