Kirje / tekstari

En tiedä mitä tekisin, kun ollut jo puolivuotta ihastunut ihanaan naiseen ja tässä ajassa ollaan vasta tutustuttu vähän toisiimme, nähdään viikon välein ja ajattelen häntä joka päivä. Alussa juteltiin ja kyseltiin toisiltamme paljon mutta nyt tuntuu että jos ei saa mitään tehtyä niin tää juttu vaan kuihtuu kokoon, koska en osaa näyttää tunteitani millään tavalla.

Joten mietin että onko miten mautonta kertoa tunteista jollain kirjeellä tai tekstiviestillä, vaikka olis tilaisuus ihan kasvotusten kertoa, mutta se vaan tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta :(

Tää juttu vaan raastaa niin paljon ja aina mielessä...
81281
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Mielessä on tollanen kirjeen antaminen, koska kasvotusten tunteista kertominen tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta... Mutta en tiedä. Miten ihmiset suhtautuvat yleensä tuollaiseen kirjeeseen tai vastaavaan? Mitä itse ajattelisitte?

Äänestä

teeppä se kirje. Ei mitään liian syvällistä tai ulkonäköön liittyvää. Kerro luonteenpiirteistä joista pidät. Ei rinnoista tai perästä. Kerro miltä sinusta tuntuu. Älä mieti liian vaikeita. Haluan olla läsnä ja vieressä tai kuulla ääntäsi, naurusi, vaikka vain olla hiljaa yhdessä, nähdä useammin, kuulla lisää sinusta, jano kasvanut ja tee selväksi, jos olet tosissasi. Lyhyempi parempi. Rypistynytkin paperinpalanen miehen kirjoittamana ottaa syvältä. Ja vaikka joutuisi sanomaan ei niin halauksen kera sen tekisin ja salaisuutenani pitäisin omana. Kirjeet toimineen hyvin. Viimeksi tein itse yli vuoden mietiskelyn päälle tällaisen humoristispainotteisen purkauksen.Vaikeinta oli antaa se eli lähes heittona pöydälle ja pakoon..

Äänestä

kannattaa vähän kasvokkain vihjasta, tai viestissäkin vihjaista. Mutta ehdottomasti kannatan tunteiden ilmaisua.

Äänestä

vaikka vähän kädestä ottaa kiinni, puolivahingossa.

Äänestä

päässyt tässä asiassa eteenpäin? Kerro miten kävi jos olet kirjeellä (tai muutenkin) yhteyttä ottanut!

Äänestä
  • mua kiinnostaa kans tietää! miten kävi?

    Äänestä

harkitsevat. Teidän pitää olla varmoja siitä, mitä tunnette. Olettehan itse vastuussa tunteistanne. Tällä tarkoitan sitä, että ihastuneena sitä kuvittelee vaikka mitä. Itse olin kuitenkin niillä rajoilla, että tiesin että kaikki mitä ihastuksen kohde tekee tms. voisi merkitä jotain.

Ajattelin katkaista tuon kaiken järjen- ajattelun- yöunen ja ruokahaluttomuuden vievän tunteen kertomalla ihastukseni kohteelle tunteistani.

En ole niitä ihmisiä, joita jokin tunne vosi näin kokonaisvaltaisesti hallita. Kerroin hänelle tunteeni, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Voi tosin olla mahdollista, että paljastukselleni naureskellaan ja olen tehnyt itsestäni tyhmänrohkean lisäksi naurettavan ja kaikkea muuta lisäksi.

Mutta en jaksa välittää moisesta. Olen valmis vaikka kuolemaan marttyyrikuoleman tunnustuksestani :))!!!

Oireet helpottivat. Vastauksena tuli ymmärtävä, lempeäkin vastaus. En tiedä mitä edes odotin postin laittamisella -se oli hetken mielijohde.

Itsekäs tekoni oli -sen tiedän. Tarkoituksenani ei ollut rikkoa mitään. Ja uskon sen olevan edelleen siten. Olen jälkeenpäin miettinyt "paljastamistani", mutta ei kai kukaan voi pitää pahentua ihastumisentunteen kohteena olemista. Kyllä maailmassa tapahtuu niin paljon pahempiakin asioita. Kuten uutisista saamme päivittäin seurata.

Joku pelkää torjutuksi tulemista, mutta suhteellistakaa asioita.

Äänestä
  • Jos asiaa pitkittää se muuttuu aina vaan vaikeammaksi ja ylitsepääsemättömämmäksi asiaksi. Lisäksi siinä on jokin laki että miehen osakket huononee ja huononee mitä enemmän nainen tietää sinusta. Tarkoitan vain että kaikkein paras tapa hurmata nainen on vain yksinkertaisesti "käydä kiinni". Miten te olette edes syntyneet? xD

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Raastavasti ihastunu kirjoitti:

En tiedä mitä tekisin, kun ollut jo puolivuotta ihastunut ihanaan naiseen ja tässä ajassa ollaan vasta tutustuttu vähän toisiimme, nähdään viikon välein ja ajattelen häntä joka päivä. Alussa juteltiin ja kyseltiin toisiltamme paljon mutta nyt tuntuu että jos ei saa mitään tehtyä niin tää juttu vaan kuihtuu kokoon, koska en osaa näyttää tunteitani millään tavalla.

Joten mietin että onko miten mautonta kertoa tunteista jollain kirjeellä tai tekstiviestillä, vaikka olis tilaisuus ihan kasvotusten kertoa, mutta se vaan tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta :(

Tää juttu vaan raastaa niin paljon ja aina mielessä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu