Minua pelottaa koko ajan joku. Iltaisin varsinkin pelot painavat päälle. Heti kun tulee joku fyysinen pieni kramppi, pelkään, että onkohan minulla joku sairaus, onko syöpä tai olenko muuten sairas. Varsinkin stressiaikoina alan kuvittelemaan kaikkia sairauksia joko fyysisiä tai henkisiä. Sitten minua pelottaa mennä tiettyihin paikkoihin, joissa pelkään törmääväni joihinkin tiettyihin ihmisiin. Pelkään esim. yhtä miestä, joka jätti minut n. pari vuotta sitten eikä hän kertonut mitään syytä tai mitään. Se vain kylmästi lopetti yhteydenpidon ja hän oli muka niin rakastunut ym. Elimme todella rakastuneiden ihmisten elämää. En halua törmätä häneen. Puran ahdistusta nettiin ym. Olen jäänyt koukkuun. Vieläkin kaipaan häntä.
En tiedä, mikä vaikuttaa mihinkin, mutta olen sairastanut nuoruusiässäni masennuksen ja minulla on vaikea kotitausta. Nyt en koe olevani masentunut. Sitten ei tämä vielä mitään. Olen törmännyt erääseen vanhaan mummoon useita kertoja ja eri paikoissa. Pelkäsin yhdessä vaiheessa sitä, kun aina törmään häneen. Nyt en ole enää pelännyt, enkä ole häntä enää nähnyt. En usko, ett minulla on mitään skitsofreniaa, että kyllä mummo ihan luuta ja nahkaa on, mutta kuitenkin hulluja yhteentörmäyksiä.
Olen joutunut käsittelemään näitä pelkojuttuja. Ennen nuoruudessani kärsin paniikkikohtauksista esiintymistilanteissa. Sitten oli tiettyihin paikkoihin pelkoja. Pelkäsin esim. juna-asemalla oloa, jossa oli paljon ihmisiä, kauppakeskuksia ym. Nyt olen päässyt näistä peloista eroon. Työskentelin tavaratalossa hetken aikaa ja sen jälkeen en tuntenut enää mitään pelkoa tupaten täyteen ahdettuihin paikkoihin. Sitten olen harjoittanut esiintymistä, että siitä olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Kahvilat pelottavat vielä hieman, että niihin oli opiskeluaikana pelkoa.
Tällä hetkellä pelkään facebookkiin liittymistä, koska siellä on kaikkia ex-luokkakavereita, jotka kiusasivat yläasteella.
En enää lääkkeillä lääkitse pelkojani, mutta kyllä ne välillä ovat todella ahdistavia. Varsinkin iltaisin saattaa olla hankalaa. Sillä ei taas ole mitään tekemistä tavallisen elämän kanssa, että pystyn normaalisti käymään töissä ja harrastuksissa. Ne ovat rutiineja, mutta sitten kun on väsynyt ja tuntuu, että ei jaksa ja kokee yksinäisyyttä, niin silloin pelot painavat päälle. En uskalla elää, että koko ajan täytyy miettiä liikaa.
En tiedä, mikä vaikuttaa mihinkin, mutta olen sairastanut nuoruusiässäni masennuksen ja minulla on vaikea kotitausta. Nyt en koe olevani masentunut. Sitten ei tämä vielä mitään. Olen törmännyt erääseen vanhaan mummoon useita kertoja ja eri paikoissa. Pelkäsin yhdessä vaiheessa sitä, kun aina törmään häneen. Nyt en ole enää pelännyt, enkä ole häntä enää nähnyt. En usko, ett minulla on mitään skitsofreniaa, että kyllä mummo ihan luuta ja nahkaa on, mutta kuitenkin hulluja yhteentörmäyksiä.
Olen joutunut käsittelemään näitä pelkojuttuja. Ennen nuoruudessani kärsin paniikkikohtauksista esiintymistilanteissa. Sitten oli tiettyihin paikkoihin pelkoja. Pelkäsin esim. juna-asemalla oloa, jossa oli paljon ihmisiä, kauppakeskuksia ym. Nyt olen päässyt näistä peloista eroon. Työskentelin tavaratalossa hetken aikaa ja sen jälkeen en tuntenut enää mitään pelkoa tupaten täyteen ahdettuihin paikkoihin. Sitten olen harjoittanut esiintymistä, että siitä olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Kahvilat pelottavat vielä hieman, että niihin oli opiskeluaikana pelkoa.
Tällä hetkellä pelkään facebookkiin liittymistä, koska siellä on kaikkia ex-luokkakavereita, jotka kiusasivat yläasteella.
En enää lääkkeillä lääkitse pelkojani, mutta kyllä ne välillä ovat todella ahdistavia. Varsinkin iltaisin saattaa olla hankalaa. Sillä ei taas ole mitään tekemistä tavallisen elämän kanssa, että pystyn normaalisti käymään töissä ja harrastuksissa. Ne ovat rutiineja, mutta sitten kun on väsynyt ja tuntuu, että ei jaksa ja kokee yksinäisyyttä, niin silloin pelot painavat päälle. En uskalla elää, että koko ajan täytyy miettiä liikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehelläni oli samanlaisia oireita ja kesällä hänellä todettiin olevan skitsofrenia. Hän ei nää näkyjä, eikä kuule ääniä. Hän vain pelkää kaikkea.
Kuule NNN, kerroppas tarkemmin miten miehesi sairastui muuten luulen, että käyt tällä vaan peloittelemassa pelokkaita ihmisia. Onko se nautinnollista, että saa toisen vielä enemmän pelkämään?
No oho, oi anteeksi.
Mieheni vain yhtäkkiä sairastui kun minä aloin odottamaan esikoistamme. Lääkäreiden mukaan stressi suurin aiheuttaja. Enkä suinkaan tarkoittanut, että tällä kyseisellä henkilöllä olisi skitsofreniaa. Skitsofreniaa on monta erityyppistä, eikä se meinaa että skitsofreenikko näkee harhoja ja kuulee harhoja.
Ja vaikka skitsofrenia olisi, mitä sitten, siihen on lääkkeet ja normaalia elämää voi ihan hyvin elää. Jos sen diagnoosin saa, ei se tarkoita että elämä oli siinä.
En suinkaan halua pelotella ihmisiä, en tajunnut yhtään laittaa enempää tekstiä. Olisi tarvinnut..
Anteeksi keskustelun aloittajalle!
Hei! onko sinulla kaveria jonka kanssa jutteleisit? Sellainen auttaa paljon.
On kavereita, joiden kanssa voin puhua. Aina se puhuminenkaan ei auta. En tiedä, mistä nuo pelot yhtäkkiä tulevat päälle. Ei ne välttämättä väsymyksestäkään aina tule, koska esim. nyt olen väsynyt ja nyt minua ei pelota. Ne yleensä tulevat jostain esim. jonkun sanomisesta tai jostain, joka aiheuttaa reaktion, jonkun tunteen ja sitten alan pelkäämään jotain. Ihmiset ovat ilmeisesti niin pelottavia:) Ilmeisesti pelkään näyttää olevani heikko ja väsynyt. Kai se on jotain piilevää kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jota on suvussa.
NNN:lle ---> ei haittaa. En loukkaantunut. Olen itsekin miettinyt, voisiko se olla sitä, mutta olen muuten tavallinen kuten muutkin ihmiset. Sosiaalinen ja esiintyväistä sorttia ja ns. taiteilijatyyppinen. En käytä paljoa alkoholia, en ollenkaan lääkkeitä en huumeita. En edes tupakkaa polta. Liikun jonkin verran ja syön aika hyvin.
Jos joskus pääsen näistä peloista eroon, niin se on voitto kotiin. Mutta olen aika paljon päässytkin. Toivottavasti kaikki ihmiset pääsisivät turhista peloista.