Valon lisääntyessä alkaa etsiä kasvun merkkejä ikkunalaudan kasveista, siemenluetteloita multasormet syyhyvät tutkia , mieli ja kroppa kaipaa virkistystä, vihreää silmien iloksi ja syötäväksi. Ruukkubasilikan istutin juuri isompaan ruukkuun multaan, ja usein se onnistuukin kukoistamaan kesään asti, komistuu vain lehtiä nypittäessä.
Sainkin idean kokeilla pitkästä aikaa itujen idätystä. Sinimailasen eli alfa-alfan siemeniä idätin harsolla peitetyssä lasipurkissa, huuhdoin ohjeen mukaan, pidin lasipurkkia kallellaan tiskikaapissa. Niistä tuli mukavan rapeita eikä pahan makuisiakaan , eivät päässeet edes homehtumaan. Niitä voi lisätä salaattiin, laittaa voileivän päälle ja keittääkin. Linssejä ja papuja on myös helppo purkeissa idättää, sipulia ja valkosipulia vaikka vesilautasella.
Versottaminenkin on mukavaa ikkunalautaviljelyä, ensiapua viherpeukalon kevään kaipuuseen. Herneen versoja ja vihanneskrassia kasvatan vadilla pienessä multamäärässä, vehnän oras on kiva vaihtoehto rairuoholle ja on syötävääkin, olen kuullut kissojenkin siitä pitävän.
Minua alkoi kiinnostaa , onko ilmansuunta itä samaa alkuperää kuin verbi itää, ja löytyihän siihen selitys, kuten muihinkin ilmansuuntiin. Laitan tähän muutaman esimerkin. Pohjoinen on alun perin kodan pohjan eli perän suunta. Oviaukkoa ei voinut kodassa laittaa kylmimpään suuntaan, joten perä oli aina pohjoiseen päin.
Etelä oli puolestaan kodan vastakkainen puoli, joka oli kodan edustassa. Oviaukko oli tietysti laitettava etelän suuntaan lämpimämmälle puolelle.
Itä tulee verbistä itää, sillä aurinko nousee eli itää tuosta ilmansuunnasta. Kaukaisissa sukukielissä itää-verbi tarkoittaa nimenomaan auringon nousemista.
Koillinen on johdettu sanasta koi, joka tarkoittaa aamuruskoa, auringonnousua ja aamua. Sanotaanhan vieläkin aamunkoi tai aamunkoitto.
Viron edel tarkoittaa suomen lounasta ja päinvastoin.
Näin vuoden alussa on monella tietysti idullaan uusia kujeita ja harrastuksia, toivottavasti jaksetaan niitä vaalia ja malttaa odottaa satoa.
Sainkin idean kokeilla pitkästä aikaa itujen idätystä. Sinimailasen eli alfa-alfan siemeniä idätin harsolla peitetyssä lasipurkissa, huuhdoin ohjeen mukaan, pidin lasipurkkia kallellaan tiskikaapissa. Niistä tuli mukavan rapeita eikä pahan makuisiakaan , eivät päässeet edes homehtumaan. Niitä voi lisätä salaattiin, laittaa voileivän päälle ja keittääkin. Linssejä ja papuja on myös helppo purkeissa idättää, sipulia ja valkosipulia vaikka vesilautasella.
Versottaminenkin on mukavaa ikkunalautaviljelyä, ensiapua viherpeukalon kevään kaipuuseen. Herneen versoja ja vihanneskrassia kasvatan vadilla pienessä multamäärässä, vehnän oras on kiva vaihtoehto rairuoholle ja on syötävääkin, olen kuullut kissojenkin siitä pitävän.
Minua alkoi kiinnostaa , onko ilmansuunta itä samaa alkuperää kuin verbi itää, ja löytyihän siihen selitys, kuten muihinkin ilmansuuntiin. Laitan tähän muutaman esimerkin. Pohjoinen on alun perin kodan pohjan eli perän suunta. Oviaukkoa ei voinut kodassa laittaa kylmimpään suuntaan, joten perä oli aina pohjoiseen päin.
Etelä oli puolestaan kodan vastakkainen puoli, joka oli kodan edustassa. Oviaukko oli tietysti laitettava etelän suuntaan lämpimämmälle puolelle.
Itä tulee verbistä itää, sillä aurinko nousee eli itää tuosta ilmansuunnasta. Kaukaisissa sukukielissä itää-verbi tarkoittaa nimenomaan auringon nousemista.
Koillinen on johdettu sanasta koi, joka tarkoittaa aamuruskoa, auringonnousua ja aamua. Sanotaanhan vieläkin aamunkoi tai aamunkoitto.
Viron edel tarkoittaa suomen lounasta ja päinvastoin.
Näin vuoden alussa on monella tietysti idullaan uusia kujeita ja harrastuksia, toivottavasti jaksetaan niitä vaalia ja malttaa odottaa satoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä idätetään, tomatintaimista kesäkukkiin.
Ikkunalaudat pursuavat idätyspurkkeja. Suunnitelmissa on rakentaa ensi kesänä uusi kukkapenkki ja jatkaa viimekesäisen kasvimaan laajentamista.
Saan joka perjantaina, ympäri vuoden Eräältä Haminan lähellä olevalta puutarhurilta postia.
S-postissa kirje on otsikoitu "Puutarhurin perjantaipostia".
Olen saanut sieltä lukuisia hyviä vinkkejä hyötykasvien ja kukkien kasvattamiseen.
Talviaikaankin löytyy jokaisessa kirjeessä jotain hyödyllistä tietoa.
Mielenkiintoista ja minulle uutta tuo ilmansuuntien nimien alkuperä.
Muistelen kuulleeni nimityksen ituplasma, kun alettiin puhua geenimuunnelluista kasveista. Nykyisin puhutaan DNA:sta, lieneekö sama asia ?
Yksi kevään merkki on, että perunat alkavat itää , mutta nyt on vielä perunoille ennenaikaista. Kaupassa perunoita säilytetään lämpimässä, eikä ole ollenkaan harvinaista, että niissä on jo tammikuussa pienet idut, samoin porkkanoissa juurikarvan tapaisia ja kannasta puskee varren alkua.
Valtava elämänvoima on pienenpienessä sinapinsiemenessäkin.
Tomaatin taimet minäkin kasvatan itse, kylvän maaliskuun lopulla. Kokeilen eri lajikkeita, Tanskan vienti oli ennen suosikki, mutta siitä ehtii kypsyä yleensä vain osa. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan viherpeukaloilta ! Eräs ystäväni kertoo kasvattavansa tomaatitkin hyvän makuisista tomaateista multaan sylkemistään siemenistä. Kasvaahan paprikakin niin, vaikka pieniä niistä tulee. Kesäkukkien taimikasvatus on niin työlästä koulutuksineen, etten enää viitsi kasvattaa juuri muita kuin samettiruusuja, ja niitä istuttelen sinne tänne, ovat hyviä tuhohyönteisten karkottajiakin.
Mitähän ovat ne kesäkukkien taimenet, joita silloin tällöin näkee mainostettavan...
Kyseinen posti ei maksa mitään, eikä velvoita mihinkään, mutta sieltä saa tietää uusia asioita.
Sitäkään en tiennyt aikaisemmin, että amarylliksen sipulin voi joulunaikaan ottaa ylös ruukusta , leikata halki vaakasuoraan ja panna veteen. Se kukkii maljakossa pitkälle kevättalveen.
Pomminvarmoja kesäkukkia ovat orvokki ja lobelia. Niitä ostan taimina, ja ne kukkivat aikaisin keväästä
myöhään syksyyn. Kestävät jopa pientä pakkasta. Mielenkiintoisia orvokin risteytymiä löytyy sitten mitä erikoisimmista paikoista, kun ne kuihduttuaan siementävät ja kylväytyvät ympäristöön.
Olen elämäni aikana innostunut monista asioista, useat harrastukset ovat tulleet ja menneet, mutta tuntuu siltä, että tämä puutarhainnostus on tullut jäädäkseen.
Minä kylvän tomaatin taimet vasta huhtikuussa. Niistä pyrkii tulemaan ikkunalaudoilla liian pitkiä ja honteloita, ennenkuin ne voi siirtää ulos tomattipenkkiin talon eteläseinustalle.
jos ne on sitten niitä kukan ja kalan risteytyksiä, samaan tapaan kuin kalakukko saadaan kun kala ja kukko risteytetään.
Juuri äsken liityin mainitsemaasi kerhoon. Puutarhalehtiä tilaan ajoittain, kun on edullisia tarjouksia. Olen tänäänkin selaillut puutarhakirjoja ja mietiskellyt, miten tämä luminen ja kylmä talvi vaikuttaa myyrätilanteeseen. Olen istuttanut hedelmäpuiden alle narsissin sipuleita ja valkosipulinkynsiä, joiden pahan hajun pitäisi karkottaa myyriä, pahemmilta tuhoilta on säästyttykin. Jäniksetkin ovat toistaiseksi loikkineet ohi, kun on kunnon aita tontin ympärillä ja haukku usein päivystämässä.
"Erilainen" puutarhakirja on tsekkiläisen Karel Capekin "Puutahurin vuosi", jo 1929 kirjoitettu.
Tässä kirjan esittelyä :
Humoristinen näkökulma ihmisen tärkeimpään askareeseen: puutarhanhoitoon. Capek kylvää tekstin joukkoon humaanin filosofiansa siemeniä, jotka oivaan maaperään osuessaan alkavat kasvaa ja kantaa hedelmää.
“Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Jos hän olisi syntynyt luonnostaan, hän olisi toisennäköinen; hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä, ja siivet toisaalta koristeeksi, toisaalta siksi, että hän voisi liidellä kukkapenkkiensä yllä.”
Puutarhurin rukous tästä kirjasta :
Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii,
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan.
Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä
Rhododendonin päälle
Mutta varjele sateelta
Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut, jotka
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.
Ja anna aina paljon kastetta
ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.
Ja jos sopii,
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.
Amen.
*******
Ehkä joitain ärsyttää, kun puhutaan tammikuussa kesän kukista, mutta juurihan laulettiin: No onkos tullut kesä nyt talven keskelle .
asiakkaistaan:
"Ensin ne osta minulta siemenet, sitten ne osta minulta taimenet
ja lopuksi ne osta minulta valmis kaali."
Ehkä mökillä tulee huviteltua ja vietettyä aikaa muutenkin kuin kasvimaata peraten.
Itsekin huomasin sen vähentyvän pikku hiljaa.
Mutta istuttamamme omenapuut ovat kyllä yllättäneet iloisesti.
Emme ole niiden juurille laittaneet pyöreätä, oksienlevyistä multapenkkiä,
niin kuin lapsena muistan kotonani niiden juurella olleen.
Lipputangon ympärillä oli aina pyöreä sinivalkoinen orvokkipenkki, ei kovin iso,
ettei haitannut narun solmimista.
Jokohan voisi pian hakea pelargonia-amppelit kellarista, leikata ja tuoda ikkunalle?
Ei ehkä ihan vielä.
Kevään toivo alkaa jo heräillä.
:)
ja ilmansuuntien nimityksien alkuperä tuntuu loogiselta, jos tuulee pohjasta se suunnasta kodanpohja.
Niin lähellä on ajat milloin suomalaiset asuivat kodissa, nytkin onnistuu sanoa, asun kodissa.
Itujen kasvun seuraaminen tuntuu niin luontevalta, eihän siitä kauan ole kun asuimme kodissa ja seurasimme itämisen ja kasvun ihmeitä.
onpa hienoa kieltä, ei varmaan ole pakko tarkistaa mitä tuo kaikki tarkoittaa
tuosta lonkalta vaan
Näin kertoi tyttärenpoika vaarinsa sanoin päiväkodissa minun puuhistani, oksien hyötämisestä. Kasvien narraamista kukkimaan ja versomaan lehtiä ennen aikojaan hyötäminen juuri onkin. Jouluna kukkivat sipulikukat ovat hyödettyjä, ja oksiakin voi hyötää. Jos se ei aina niin hyödyllistä olekaan, hauskaa ainakin.
Monet puuvartiset kasvit ovat valmiita jo 6-8 viikon talvilevon jälkeen kukkimaan.Mustikanvarvut alkoivat jo joulun aikaan maljakossa muodostaa lehtiä ja kukkia. Kevättalvi on hyvä ajankohta suorittaa puutarhassa hedelmäpuiden ja pensaiden hoitoleikkauksia ja kauniita oksia kannattaa ottaa sisälle maljakkoon. Koivunoksia olen jo laittanut veteen ja vähintään ystävänpäivänä saan hiirenkorvaoksia vaikka tulppaanikimpun kaunistukseksi. Jos pienet lehdenalut näyttävät kuivilta, niitä voi suihkutella . Pääsiäisenä narsissien joukkoon versovat oksat sopivat myös, ja kauniita ne ovat sellaisinaankin. Ainakin sireenin ja omenapuun oksat on helppo saada kukkimaankin.
Helene Schjerfbeckin maalauksessa "Toipilas" pikkutyttö istuu korituolissa kevään valon tulviessa huoneeseen, mukissa pöydällä on hiirenkorvaoksa, jota hento käsi puristaa.
on jo pistokkaita, piti leikata pelarkoonia, kun rupesi uutta oksaa työntämään.
Minäkin aioin tomaatteja siemenestä yrittää, pitäisi saada mahdollisimman pian ulos, että ehtisi tomaatit kypsyä.
iime kesänä ostin valmiit taimet, mutta ei ne kaikki ehtineet kypsyä penkissä, sisällä sitten loppua.
On ne mokomat hyviä.
Samettiruusun siemenet minäkin maalis-huhtikuun taitteessa laitan multaan, ne on kiitollisia kasvatettavia.
Ruusupapu on myös huhtikuussa laitettava, ehtii hyvin itämään, se kun ei tuulta kestä, on vietävä aika myöhään ulos.
Köynnöskrasseja ja hajuhernettä myös idättelen, olen tehnyt pajusta niille kehikot ja risuaidassa ne ovat myös kauniita.
'Kyllä se kesä on aika lähellä, siltä ainakin alkaa tuntua, voi että sinne ksvinmaalle mieli halaa.