Olen 43 vuotias ristiverinen nainen.
Olen huolissani tyttärestäni,joka sairaalassa. Pääseekö kotiin suunnitellusti keväällä ja pystyykö normaalikouluun?
Miten uudessa työpaikassani alkaa mennä? Kotiudunko pärjäänkö,ja miten jatkojen laita?
Alkaako aurinko paistaa elämäämme pikkuhiljaa,koska surua on takana ja huolta enemmän kuin kukaan jaksaa kantaa.Minulla enkelipoika.
Mitä näet meidän perheelle?Olisiko vinkkejä?
Olen huolissani tyttärestäni,joka sairaalassa. Pääseekö kotiin suunnitellusti keväällä ja pystyykö normaalikouluun?
Miten uudessa työpaikassani alkaa mennä? Kotiudunko pärjäänkö,ja miten jatkojen laita?
Alkaako aurinko paistaa elämäämme pikkuhiljaa,koska surua on takana ja huolta enemmän kuin kukaan jaksaa kantaa.Minulla enkelipoika.
Mitä näet meidän perheelle?Olisiko vinkkejä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiat kulkee eteenpäin, kenenkään mielenliikkeitä ei voida varmasti etukäteen tietää. Asiaan vaikuttaa monelaiset suhtautumiset hoidon suhteen. Kuitenkin näen hyvän lopputuloksen. Kyllä hän tarvitsee vielä ulkopuolista apua ja myöskin menee kouluunkin, joskin taival ei hellitä hetkessä. Ole rauhallinen ja valoisa se auttaisi paljon myös tytärtäsi, tässä tarvitaan voimia jotka omaat, emme voi muuttaa mitään mikä on määrätty joten älä stressaa liikaa. Tienne oikenee vähitellen. Rakas Enkelipoikasi on aika ajoin luonanne.
Siunausta Sentra
Kiitos vastauksesta! Työn takana tulee olemaan paraneminen,tasan oireesta toiseen pohjia kautta on menty.
Toiveissa olisi vain saada hänet jo kotiin.
Miten näet normaalikoulun,pystyykö ensi syksynä menemään jo?
Vai pääseekö tälle paikkakunnalle johonkin pienryhmään?
Enkelipojastani,onko hänellä viestiä meille? Käykö hän iltaisin?
Saitko työpaikastni mitään näkyä? Kiitos paljon!Opettelen juuri rauhallisuutta ja asioihin tyynesti suhtautumista, vaikka tapahtuneet ovat kovasti koitelleet minun jaksamista omaakin.Vastaathan vielä?