Olen eronnut ex-kihlatustani 9kk sitten.
Syynä oli kestämätön uusperhetilanne, kummallakin 2 lasta ja erilaiset taustat.
Tuli paljon huutoa ja lähes käsiksi käymistä.
Päätin että nyt saa riittää!
Muutin pois lasteni kanssa ja mies jäi lapsineen vanhaan taloomme.
En halunnut antaa kummankaan lapsille tällaista perhemallia.
Hänen lapset aina paikalla ja minun joka toinen viikko.
Mutta,mutta...
Naisena tilanteen rauhoituttua, huomasin ettei tämä mies niin kauhea olekaan.
Kun alun "inho ja vastenmielisyys" olivat menneet ja mieli tasaantunut, huomasin että vetoa on
vieläkin jäljellä. Mies ei koskaan muuttoani kannattanut ja halusi minut/lapset takaisin.
Omat lapseni eivät halua takaisin mistään hinnasta, varsinkaan vanhempi 15v.
He muistavat kaiken huudon ja nimittelyn...
Heillä ei ole niitä hyviäkin muistoja joita minulla on.
Takaisin meno voisi tulla kysymykseen vasta kun lapset muuttavat kotoa tai ainakin vanhempi.
Nyt pidämme jonkinmoista suhdetta yllä, seksi toimii kuten aina ;)
Emme ole esitelleet asiaa kummankaan lapsille, mies on joskus sanonut omilleen
että on ollut minun luonani kun tulee myöhempään kotiin...
En tiedä onko tämä laastarisuhdetta vanhan kanssa vai uusi alku?
Minulla on ollut muutama suhteenpoikanen tässä välillä mutta ei mitään vakavaa.
Voisiko tällainen suhde toimia siihen asti kun kumpainenkin olisimme ns. vapaita.
Onko kellään kokemusta tai tietoa vastaavanlaisesta tilanteesta?
Syynä oli kestämätön uusperhetilanne, kummallakin 2 lasta ja erilaiset taustat.
Tuli paljon huutoa ja lähes käsiksi käymistä.
Päätin että nyt saa riittää!
Muutin pois lasteni kanssa ja mies jäi lapsineen vanhaan taloomme.
En halunnut antaa kummankaan lapsille tällaista perhemallia.
Hänen lapset aina paikalla ja minun joka toinen viikko.
Mutta,mutta...
Naisena tilanteen rauhoituttua, huomasin ettei tämä mies niin kauhea olekaan.
Kun alun "inho ja vastenmielisyys" olivat menneet ja mieli tasaantunut, huomasin että vetoa on
vieläkin jäljellä. Mies ei koskaan muuttoani kannattanut ja halusi minut/lapset takaisin.
Omat lapseni eivät halua takaisin mistään hinnasta, varsinkaan vanhempi 15v.
He muistavat kaiken huudon ja nimittelyn...
Heillä ei ole niitä hyviäkin muistoja joita minulla on.
Takaisin meno voisi tulla kysymykseen vasta kun lapset muuttavat kotoa tai ainakin vanhempi.
Nyt pidämme jonkinmoista suhdetta yllä, seksi toimii kuten aina ;)
Emme ole esitelleet asiaa kummankaan lapsille, mies on joskus sanonut omilleen
että on ollut minun luonani kun tulee myöhempään kotiin...
En tiedä onko tämä laastarisuhdetta vanhan kanssa vai uusi alku?
Minulla on ollut muutama suhteenpoikanen tässä välillä mutta ei mitään vakavaa.
Voisiko tällainen suhde toimia siihen asti kun kumpainenkin olisimme ns. vapaita.
Onko kellään kokemusta tai tietoa vastaavanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei vastaavasta ole kokemusta mutta erillään asumisesta on. Eron jälkeen elin pitkään yksin ja sitten tapasin mukavan miehen jonka kanssa suhde on edennyt hyvin vakavaksi. Mutta missään vaiheessa en ole edes miettinyt sitä että muuttaisimme yhteen. Mietin vain, että teidänkin tilanteessa voisitte jatkaa yhdessäoloa mutta asuisitte kuitenkin omissa asunnoissanne. En usko että lapset ovat seurustelua vastaan mutta yhdessä asumista he eivät halua.
takaisin jos kerran on lähtenyt. Pidänitseäni kunniallisena ihmisenä, eikä mun luota lähdetä lomalle, ja katsomaan löytyykö parempaa. Kun ei löydy, ja halutaan tulla takasin, niin en varmasti ottaisi.
Kun lähdetään lähdetään lopullisesti.
Olisihan se aika järkkyy jonkun naisen jälkeen vielä edes katsoa miestä tai koskettaa. En kyllä pystyisi alistumaan.
Vaikka kuin paljon rakastaisi miesetä, niin joku raja mulla on ja itsekunnioitus.
Sanoisin miehelle että hyi, olisit ajatellut ennekuin sotkeudut muihin. En ottaisi yäk.
Älä Lissu huoli ei sua kukaan takaisin ottaisikaan kun on eroon päässyt.