Pelkään siis ihmisiä näin puhevikaisena. Sain kaiketi aika pahat traumat teininä kun näin kolmekymppisenäkin pelkään hirveästi ihmisiä vaikka haluaisin olla ihmisten kanssa ja hankkia oman rakkaankin. Baariin en vain kykene menemään kun stressaan siellä oloa koko ajan hirveästi koska tiedän että se on täynnä niitä "täydellisiä ihmisiä", ja vielä enemmän stressaan uusia ihmisiä joiden kanssa minun on pakko tulla toimeen esim töissä.
Olen ollut viimeisen vuoden työttömänä ja enimmäkseen yksin. Tämä on käytännössä yhtä hirveää kuin ihmisten parissa pilkattavana oleminen. Tätä ilmeisesti tarkoitetaan sillä kun sanotaan että ihminen on sosiaalinen eläin ja psyyke kärsii liiasta yksinolosta.
Ilmeisesti minulta alkaa nyt voimat loppumaan koska kirjoitan tätä. En halua enää olla yksin, olen todella kiltti, lempeä ja hauskaa elämää rakastava luonne mutta tämän puhevian takia olen eristänyt itseni kaikista ja kaikesta.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Yritän parhaani mutta kukaan ei anna armoa.
Olen ollut viimeisen vuoden työttömänä ja enimmäkseen yksin. Tämä on käytännössä yhtä hirveää kuin ihmisten parissa pilkattavana oleminen. Tätä ilmeisesti tarkoitetaan sillä kun sanotaan että ihminen on sosiaalinen eläin ja psyyke kärsii liiasta yksinolosta.
Ilmeisesti minulta alkaa nyt voimat loppumaan koska kirjoitan tätä. En halua enää olla yksin, olen todella kiltti, lempeä ja hauskaa elämää rakastava luonne mutta tämän puhevian takia olen eristänyt itseni kaikista ja kaikesta.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Yritän parhaani mutta kukaan ei anna armoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meille tuli töihin ihminen, jolla oli vakava ärrävika. Keskustelin paljon hänen kanssaan, enkä antanut vian häiritä, enkä ilmaissut millään tavalla, että huomaan asiaa. Kunnioitin hänen sanojaan ja kuuntelin häntä, en hänen ärrävikaansa. Muutamat työkaverit pilkkasivat häntä selän takana, mutta lopetin sellaisen touhun. Nykyään hänellä ei enää ole ärrävikaa.
No teksti sulta sujuu ainakin ihan hyvin. Kokeiles hommata s-postikavereita
ja sitä kautta edes vähän lievittää yksinäisyyttä.
Varmasti joku antaa armoa ja hyväksyy sinut vikoinesi
Kaikissa meissä on omat vikamme eikä täydellistä olekaan
Tsemppiä
On minulla jonkin verran internet-kavereita, internetissä kun sitä voi olla kuka tai mitä tahansa. Eikä internetissä viatkaan välity näppämistön välityksellä jos niin ei itse halua. Välillä sitä vain tarvitsisi seuraa oikeassa elämässäkin.
Kerroit eorgikth puhevikasi rajoittavan elämääsi. Puhevikoja on montaa sorttia ja joitakin pystyy jopa korjaaman. Itsetuntoa pystyy myös kohottamaan ja näin oppia huomaamaan itsestään paljon hyvääkin.
Oletko mistään hakenut ammattiapua tai neuvoa? Baarista sitä harvoin saa.
En ole, mutta olen alkanut harkitsemaan että pitäisikö mennä kielijänteen leikkaukseen, vai sitten vain muuttaa ulkomaille englantia puhuvaan maahan koska siellä ongelmaa ei olisi.
Itsekseni tai vanhojen tuttavieni kanssa ollessani en tietenkään jännitä ja usein jopa unohdan koko ongelman, mutta esiintyminen ja uusien ihmisten tapaaminen on aina yhtä stressaavaa.
Kyllä hävettää kanssaihmisten käytös. Me joille ei ole tullut puhevikaa. Ainakaan vielä.
En voi ymmärtää mitä pilkkaamista siinä on. Sellaisten ihmisten kanssa en halua puhua mitään jotka ovat niin
typeriä. Älä välitä ja pahoita mieltäsi. Ei tuollaiset ihmiset ole sen arvoisia, että kannattaisikaan heidän kanssa keskustella muuta kuin pakolliset asiat. Ja tosiaan voit jutella kirjoitellen jos siltä tuntuu.
Jatka vaan reippaasti eteenpäin. Sinussa vika ei ole!
:) Yritetään parhaan mukaan mutta välillä sitä ei vain enää jaksaisi. Kiitos tuestasi.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8774707/42079556
Oletko jo kokeillut puheterapiaa? Kyllä kannattaisi. Ei aikuisenakaan ole liian myöhäistä päästä eroon puheongelmista.
En ole kun olen kaiketi ollut jonkin verran traumatisoitunut asian suhteen, ja vasta viime aikoina olen edes pystynyt alkamaan puhumaan koko ongelmasta. Olen harkinnut sitä kielijänteen leikkausta, että jos siitä olisi apua.
miten paljon idiootteja maailmassa hengaa. Puhevioilla ei tietenkään ole kenellekään tolkulliselle, aikuiselle ihmiselle mitään merkitystä, siis mitään! Siis tietysti niin kauan kun siitä puheesta ylipäätään suunnilleen ymmärtää sisällön. Luulisi kyllä, että ne joille sillä on merkitystä, ovat sittenkin häviävän pieni vähemmistö, millä en tarkoita, että valmiiksi lapsuudessa haavoitettu voisi niitä vähiäkään ohittaa olankohautuksella. Onhan se niinkin, että kaikille ei voi koskaan kelvata, eikä kai ole tarviskaan? Joillekin tärkeämmille täysin ja kokonaan kelpaaminen tavallisesti riittää muodostamaan tietyn suojan kaikelle idiotialle, mihin voi törmätä. Tämä ei vain taida toimia, jos pohjalla on niitä todella pahoja kokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta. Miten paha se puhevikasi siis noin oikean oikeasti on?
Sen verran paha että yritän käyttää kiertoilmaisuja asioista etten joudu toistelemaan sanoja useita kertoja nauruntyrskähdysten ja 'niin mikä?' -kysymysten saattelemana.
Ammoin kokeillessani nk. ammattiapua joihinkin ongelmiin tai yleiseen tuskaisuuteen, terapeutilla oli nk. ärrävika, jota hän vielä tukevasti keski-iässä, kaikesta ammatillisesta osaamisestaan ja tiedoistaan huolimatta piilotteli valikoimalla sanojaan huomattavan taitavasti. Syistä ja toisista emme selvästi oikein pitäneet toisistamme, mutta kun havaitsin tuon "vian" ja sen, miten hän sitä yhä piilotteli, suhtautumiseni muuttui ihan sen tähden paljon, paljon myönteisemmäksi - hänestä tuli siinä samassa ihminen, omien haavojensa kanssa painiskeleva tunteva, todellinen ihminen ammattiroolin takana. Vaan niin kai se on, että esim. änkyttäjän ympärille kerääntyy lähes aina joukko lahjakkaita humoristeja ja imitaattoreita. Edelleen kyllä arvelen, että ei se aikuisten harraste ole, eikä oikein voi olla.