Omaa historiaansa on kovin vaikea paeta. Olen huomannut, että tämä on niitä projekteja, joihin en pysty vaikka kuinka sisulla yrittäisin. Elämä on pelkkää vastentahtoista teatteria.
Tarkoitan tässä omaa kamppailuani narsismia ja elämänhistoriaani kohtaan. Kun olin Kööpenhaminassa tajusin, että jossain muualla elämäni olisi voinut mennä toisin.
Tarkoitan tässä omaa kamppailuani narsismia ja elämänhistoriaani kohtaan. Kun olin Kööpenhaminassa tajusin, että jossain muualla elämäni olisi voinut mennä toisin.
Vastaukset 42
Vanhimmat
asioita ei pysty muuttamaan, ne pitää silloin oppia hyväksymään ja sen kautta koittaa saada niihin jotain positiivista tarkoitusta.
Jossittelu ei ole hyvä alku millekään muutokselle.
että omassa historiassa voi olla asioita - minulla ainakin on - joita ei voi eikä tarvitse hyväksyä, mutta täytyy ajatella että historiaa ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta ehkä voi.
Kyse on kai nyt siitä mitä hyväksymisellä tarkoitetaan. Minun mielestäni sana hyväksyminen on arkipäivän psykopuhetta, jota kaikki hokevat mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Jos se tarkoittaa sen tajuamista, että menneille ei voi mitään niin ok. Jos se taas tarkoittaa sitä että huonostakin pitäisi mielessään muokata hyvää niin no thanks. Minä en voi edelleenkään nähdä isässäni juuri mitään hyvää eikä minun mielestäni tarvitsekaan, en ollut itse isääni valinnut ja asiat olivat kuten olivat.
Mutta miten omaan tulevaisuuteensa pääsee kunnolla käsiksi, jotteivät menneisyys ja tulevaisuus muodostuisi yhdeksi ja samaksi kiertoliittymäksi josta ei pääse pois?
että ymmärtää että aikuisena ihmisenä voi ja pystyy tekemään monia asioita ja päätöksiä koskien omaa olemistaan ja tulevaisuuttaan. Jos menneisyydessä on asioita jotka tuntuvat vetävän tulevaisuudenkin mukanaan, riippuen tietysti asioista, mutta jos nyt ei puhuta kaikkein traumaattisimmista asioista, minusta aikuinen ihminen kykenee käsittelemään joko itse tai avun kanssa asiat.
Kun käy asiat läpi näkee sen polun mitä itsekkin on kulkenut ja ymmärtää miksi käyttäytyy miten käyttäytyy.
On opittava antamaan itselleen anteeksi ja myös muille. Katkeruus ja viha ovat tunteita jotka pitävät vankina.
On ymmärrettävä mistä tulee, mistä olosuhteista ja miten ne on vaikuttanut elämään jota on rakentanut.
Aina on syy kaikkeen. Myös muutokseen.
Eihän sitä kukaan voi toiselle sanoa että anna anteeksi ja ala elämään itsellesi äläkkä menneisyydellesi.
Hyvän elämän salaisuus ei ole salaisuus yhtään. Mutta sitä ei voi opettaa. Se on yksinkertainen asia jonka joko tajuaa tai sitten ei.
Mä uskon kyllä että on ihmisiä jotka pitävät kaikkea psykopuheina ja yms turhana. Ihmisiä jotka sanovat että on mahdottomia asioita.
Minä olen itse itsestäni vastuussa, nyt aikuisena. Minä päätän mitä kannan mukanani ja mitä en.
Sä pääset sun tulevaisuuteen kunnolla käsiksi kun et yritä edes löytää isästäsi mitään hyvää, ei sinun tarvitse. Sun ei tarvi olla sen kanssa tekemisissä jos et halua. Sä voit lopettaa koittaa äitisi siskojesi serkkujesi ystäviesi kenen ikinä takia sitten koitatkin muuta mitä haluat.
Sun pitää sanoa että se mitä sä et voi muuttaa ei voi enään muokata sinun elämää.
Astua pois siltä tieltä johon sua on kasvatettu ja johon sun menneisyys on sut ohjannut.
Jos sä mietit sun menneisyyttä ja katsot sun elämää sä ihan varmasti löydät syyt ja seuraukset.
Nyt sun ei tarvitse muuta kuin muuttaa sun käytös vastaamaan sun haluja eikä mitä sulta halutaan.
Ihminen pystyy isoihin asioihin kun on valmis ottamaan vastuun itsestään.
Minä tiedän koulukiusattuja jotka 30 vuotta myöhemmin puhuvat itsestään koulukiusattuna ja sanovat sen syyksi moneen asiaan. Sanon tämän esimerkkinä. Jos itsensä määrittelee noin, pääseekö siitä koskaan eroon.
On hyväksyttävä että ne asiat mitä on ollut, on ollut ja mennyt. Niitä ei voi enään muuttaa, sen minkä voi muuttaa on niiden vaikutuksen nykyisyyteen.
Kävellä se polku menneestä tähän päivään ja nähtävä ratkaisunsa ja sitten päättää tekeekö samoja ratkaisuja jatkossakin.
Jos henkinen kapasiteetti on murrettu ja ei osaa eikä kykene ottamaan vastuuta itsestään silloin asiat on tietysti toisin.
Minä elin itsekkin niin kuin minut opetettiin, malleilla jotka opin. Aikani. Asiat tuntuivat vaikeille, kunnolla ei saanut kiinni mistään ja epäonnistumiset olivat arkipäivää monissa asioissa. Mietin että miksi minulle tapahtuu kaikki huono. Sitten en jaksanut yhtenä päivänä enään, minä lopetin kaikki, suhteeni, työni, ja otin omaa aikaa. Kävin asioita läpi ja kävelin polkuni ja näin ne asiat mitkä painoi minua väärään suuntaan ja syyt niihin.
Huomasin ettei minun tarvitse olla mitä en halua olla, en pitää ihmisistä joista en pidä vaikka olisivat sukua ja jne. Pieniä asioita joilla oli isoja seurauksia kun muutin ne.
Omaksuin uuden tavan ajatella, myönnän että se oli alussa superitsekästä ajattelua mutta toisaalta halusin ottaa elämäni itseni haltuun täydellisesti.
Siitä lähtien mä olen ymmärtänyt elämän tarkoituksen. Mun elämän tarkoituksen. Nyt jälkeen päin kun ajattelee se on niin pienestä kiinni mihin suuntaan elämänsä antaa kulkea. Joskus sitä ajautuu liian monen pienen seikan myötä väärään virtaan tai yhden isomman. Mutta jos on valmiutta niin uskon että ihminen voi muuttaa itsensä täysin.
Olen aiemminkin lukenut sun juttuja ja niiden perusteella tykkään susta.
menneen märehtiminen ja ala tästä päivästä uus elämä,tee joka päivä jottain uutta ja ajattele asioista positivisemmin,äläkä mussuta koko elos ajan samaa nauhaa.ei ihme jos et pääse irti.
Harva se päivä yritän jotain uutta ja ihmeellistä. Matka Kööpenhaminaan osoittamaan mieltä oli jotain uutta, teatteri on jotain uutta, tänään kävin lumikenkäilemässä, se oli uutta.
Minun elämässäni on tapahtunut paradigmamuutoksia varmasti enemmän kuin useimman muun elämässä. Seitsemän miljoonaa muuta ei pelkästään ole tajunnut veilä erota Jehovan todistajista.
Mitä tahansa minä teen, minä kuitenkin kannan entistä itseäni mukanani. Ne rakkaat naiset, mitä minulla on ollut, ovat myös haistaneet sen entisen minussa ja kavahtavat sitä, siis sen, että minä olen ankara piiskuri itseäni kohtaan. Pitäisi oppia olemaan lempeä ja ruveta nauttimaan, mutta kun minä en osaa, vaikka rahaakin on kivasti.
näin eilen mun tyttöystävän toisen kainalossa, ajattelin että jos olisin ollut jossain muualla, olisin tänään vielä "onneni kukkuloilla".
Tarviiko sitä aina aloittaa alusta?
Eikö se olis helpompaa jatkaa siitä mihin on jäänyt?
En tiedä enää mistään mitään.Paskaa tulee tilaamattakin, vaikkei ole sitä peltookaan.
"Tarviiko sitä aina aloittaa alusta?
Eikö se olis helpompaa jatkaa siitä mihin on jäänyt"
Taidat olla aika lapsi vielä.
Catsylla on sen verran rikas elämänkokemus kertynyt, että varmaan löytyy vastausta tuohon.
Mikään ei tunnu miltään. Tulee niin kuin sensorinen deprivaatio.
Tunteettomuus johtuu varmasti narsismista. Narsismi taas johtuu tästä yhteiskunnasta, mutta myös siitä, että minulla oli lasinen lapsuus.
Minä olen hyvä siinä, että olen ankara itseäni kohtaan, mutta itseään piiskaamalla ei koskaan opi nauttimaan. "Työ ensin ja huvi sitten", sanottiin minulle. Työtä on aina. Milloin on sen huvin vuoro.
Jopa silloin, kun olen vapaalla, mikä nykyään on harvoin, stressaan ja suoritan.
Seksi tuntuu siltä kuin olisi parimasturbaatio rakastelun sijasta. Ennen kaikkea pitäisi oppia olemaan leikkisä.
Ajattelin, että leikkisyyden oppii leikkimällä, siksi liityin teatteriin ja olin mielenosoituksessa klovnina. Narsisti ottaa itsensä vakavasti, joten on todella kovakätistä narsismin hoitoa ryhtyä pelleksi. Sitä paitsi se ei auttanut. Huomasin vain kuinka paljon kaipasin keskipisteenä olemista. Tämä ikä rupeaa olemaan sellainen, että on luonnostaan pois valokeilasta.
Omassa suvussa asiat on aina kulkeneet eteenpäin.
Isoisän isä oli huutolaispoika ja kantoi lankkuja satamassa.
Isoisä oli kylän johtohenkilöitä.
Isä asui opiskeluaikanaan satamajätkien kortteerissa, sittemmin pärjäsi tosi hyvin.
Minäkin olen jotain saanut aikaan, olen jollain suomen top-100 listalla ja toisen alan koko maailman top-20 listalla. Kiitos menneille sukupolville jotka antoivat mahdollisuuden.
Juuri yritän kannustaa vanhinta lastani tekemään väikkäriä, itseltäni jäi tekemättä kun piti rahantuloakin miettiä.
et ymmärrä juurikaan naisen kannalta tiettyjä juttuja. Tässäkin sun pointti on mikä? Mä en usko sun top listoihin enkä sun vanhimpiin poikiin. Miksikö? Siksi koska itse olet täydellisen turhamainen ja länkytät täällä aina samaa näkökulmaasi joka asiaan, eli sua, et ymmärrä juurikaan ikinä mistä puhutaan.
vaikka oisit millä top listalla niin mä en sua arvosta minään koskapa kehtaat pyöriä LESBO palstalla vuodesta toiseen,eikö hävetä eikö käy mielessä et sussa on jotain vikaa.ymmärrä jo,sua ei täällä kukaan kaipaa!
väitöskirja, sulla on joku ihme pakkomielle tohtoreista. Kyllä jokaisesta täysjärkisestä aikuisesta saa tohtorin leivottua jos jaksaa tehdä vähän töitä. Sitten ei ehkä tarvi puhua loputonta skeidaa aidanseipäistä lesbopalstalla.
Itsellälläni ei aivan ollut mahdollisuututta valita.
Harmittelin asiaintilaa tämän alan maailman johtajalle joka suomeksi käännettynä sanoi "Mitä vittua, olethan sinä yksi alan johtavista asiantuntijoista, mitä väliä vaitöskirjoilla""
Voihan sitä myöhemminkin elämässä ottaantua tekemään sitä isoa kirjaa. On se rakentavampaa kuin itsensä loputon kehuminen palstalla jolla ketään ei kiinnosta.
Olen mitä olen, en sitä ihmeemmin viitsi peitellä. En myöskään liioittele.
Taitaa minulta olla väikkärintekoajat ohi, silloin kun olisi ollut sen aika oli isoja projekteja, esimerkiksi rakennettiin Internettiä. Motivaatiokin vähän hukassa kun en halua proffaksi mikä on nykyisin koiranvirka. Parempi käyttää energia siihen että tekee jotain uutta.
johonkin toiseen palstaan jossa keskustelet? Ihan vaan vertailun vuoksi olisi hauska nähdä miten erilailla jossain muualla retostelet. Minusta on hassua että sä jo itsekkin uskot noihin sun juttuihin. Sun elämä heteromiehenä jolla on perhe ja kaunis mallivaimo on aika tylsää ottaen huomioon miten paljon sä hengaat lesbopalstalla.
Mä kerron miksi sä hengaat täällä, siksi koska naiset on kilttejä, jos sä menet noine viesteinesi johonkin hetskupalstalle sulla on 20 ukkoa sanomassa mihin sä voit maailmanjohtajasi työntää ja kysyisivät aiheesta jotain mihin luonnollisesti et pystyisi vastaamaan.
Siksi sä hengaat täällä kun sä voit kasvattaa hallunisaatiojasi täällä kun kukaan ei pistä sua tilille koska ketään ei kiinnosta niin paljoa.
on tämä : Moka on lahja
Turha itkeä kaatunutta maitoa
elä ja nauti
tartu hetkeen
anna palaa
älä tukista itseäsi
Lakkasin murehtimasta kun heivasin paskanjauhajat elämästäni..Elän itselleni enkä muille ja se ei ole itserakasta vaan selviytymistä.
"on tämä : Moka on lahja"
Minun elämäni mottona on ollut "eksyksissä on perillä". Olen siis samaa mieltä.
"elä ja nauti
tartu hetkeen
anna palaa
älä tukista itseäsi"
Kunpa voisi muuttaa asennoitumistaan noin helposti! : (
Minä olen ns. järkevä ihminen. Olen järkevä ja tunnollinen toistenkin puolesta. Siksi minä olen hoitoalalla, hoitelen asioita toisten puolesta kun nämä eivät pysty.
Minä olen samanlainen narsisti kuin Florence Nightingale. Hän vietti loppuelämänsä sängyssä toisten hoidettavana ilman että hän oli mitenkään sairas. Koko ajan oli kateellinen sairaalle kun nämä saivat kaiken valmiina sänkyyn ja päätti kokeilla itse kun ei kestänyt sairaiden hyysäämistä. Florence on minun idolini juuri tämän jälkimmäisen, vähemmän puhutun, elämänvaiheensa takia.
Minä olen kyllästynyt olemaan isosisko koko maailmalle. Kunpa voisin lakata olemasta sellainen! Mutta ei voi, sen nimi on hoivavalta.
ihmisiä jotka ottaa asian ku asian kevyesti, huit hait, mitäs siitä.
mut mä en oo sellanen. otan rakkauden ja suhteet vakavasti.
kun rakastun, rakastun isosti ja suuresti ja vakavasti.
en ihan helpolla rakastukaan, ja sit kun rakkaudessa tulee siipeen,
niin ei sitä ihan voi kuitata ''kaatuneella maidolla''.
mut sulla on varmaan helpompaa kun voit.
en kyl haluis olla sun kaltanen siltikään, mä pidän syvällisyydestä liikaa ollakseni huihaityyppi.
että ottaa kevyesti, vaan että osaa kun aika tulee päästää irti, eikä roiku ja pidä mukanaan asioita joista on vain painoksi. Asiat surraan, käsitellään ja sitten niistä päästetään irti. Ei ne unohdu ei ihminen mikään kone ole mutta niiden ei anneta heijastaa nykyisyyteen. Näin mä käsittäisin.
Ja minäkin olen sitä mieltä että on turhaa pitää elämässään ihmisiä joista ei hyvää seuraa.
Voin allekirjoittaa kaikki edellä mainitut viisaudet mutta silti tässä yksilökeskeisessä maailmassa kaikilla on oltava oma mottonsa tai itse asiassa niitä tulee olla tilanteen mukaan useampia. Kirjoittelen niitä huvikseni muistiin ja eniten nykyisin rakastan sarkasmia ja ironiaa koska se kuvaa mielestäni parhaiten elämää tässä maailmantilassa.
Miksi olla katkera ja vaipua epätoivoon kun voi nauraa, laulaa, tanssia ja pitää hauskaa omalla kustannuksellaan? Lähdetään tästä että: "Kannattaa asettaa rima riittävän korkealle niin se on helppo alittaa."
Mieluimmin juoksen vapaana riman alta kun ponnistelen turhaan ylittääkseni sen. Eihän tässä maailmassa ja elämässä palkita riman ylityksestä. Tässä maailmassa pärjää kun osaa kiertää esteet. Perille pääsee vain kulkemalla eteenpäin, et tarvitse päämäärää, sillä kun olet saavuttamassa sen on tavoite jo toisaalla ja jotain aivan muuta.
Tässä vaiheessa vanha kansa aina sanoo: "jaksamista, kyllä se siitä", minä sanon: "juokse kuin päätön kana, sillä kun pääset päästäsi eroon on aivan sama minne juokset, tulet aina perille."
Narsisti???
Mielestäni narsisti ei ole " järkevä ja tunnollinen toistenkin puolesta" ja "hoivaaja" vaan juuri päinvastainen ihminen, toisten hyväksikäyttäjä, tunteeton, kykemätön empatiaan, manipuloija jne....
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Niin, no saahan täältä huomiota, jota narsisti kaipaa....
kiits että joku ymmärtää mitä kirjoitan.
minusta sormella osoittelu on turhaa.Et sinä taikka minä kumpikaan elä toista parempaa elämää.(en tarkoita nyt sinus FFS)..minä en ole sen arvoinen ihminen että voisin arvostella sinun elämääsi tai kenenkään elämän laatua, katsantokantoja ,eettisyyttä tms..ei jaksa luetella.
Minä olen ollut poljettujen listalla.En ole enään.Minun ei tarvitse. En halua.
Jos ei halua hävitä ei keneksikään, niin kannattaa klassisesti katsoa peiliin ja luottaa itseensä että osaa ja pärjää.Ruoskijat kun välttämättä eivät itse ymmärrä että he polkevat toista, vaan kokevat olevansa perkeleellisiä hyväntekijöitä.
"Narsistien uhrien tuki" on noitavainoajien yhdistys, mutta sen enempää yleistämättä, sen näkökulma on "uhrin" lähtökohta, toisin sanoen pitää olla se uhri ja mitä olen heiltä kuullut, se uhri pitää oll aikuinen. Sellainen narsismi, joka ei tuota uhreja ei kiinnosta heitä.
Jos sinua kiinnostaa oikeasti tietää narsismista, aloita tästä:http://www.timetoteach.co.uk/links/TypesofNarcissists.html
Huomaat, että osa narsistisista tyypeistä ei muodosta uhkaa lähiympäristölleen. Se nimenomainen tyyppi, johon minä olen jämähtänyt, on tämä: "The Rescuer is virtuous. They always take the high road in relationships. They appear kind, considerate, and they try too hard. They find it easier to give than to receive. This could be because they were a parentified child in a dysfunctional family.".
Naulan kantaan tuo viimeinen. Minä olin toimimattoman perheen lapsi, joka oikeasti joutui toimimaan vanhempien asemassa. Hoitoalan työt ovat jonkinlainen jatke tälle. ennen tappajahoitsuja ja valelääkäreitä hoitoalan ihmisiä ja meidän uhrautuvuuttamme vielä kunnioitettiin.
Kyllä minuun sopii noista muitakin, esimerkiksi "The Body Shaper is highly focused on their physical image. Fashion. glamour, Youth. Beauty. They live very shallow and empty lives, and they tend to deny ageing." On ehkä klassista, mutta tavaratalossa minä aina pysähdyn peilin edessä. En ole koskaan nähnyt kenenkään muun tekevän sitä, elleivät ole nimenomaisesti vaate/meikkiostoksilla.
Tai sitten tämä: "The Craver has a lot of love to give but always with strings attached. This type has a great fear of abandonment and clings to people they can connect with, but they are never satisfied."
Kaikki nämä lopulta johtavat tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään syytä hyväksikäyttää ihmisiä. Ne hoitajat, jotka tappavat vanhuksia ovat ihan muita. Minä olen nauttinut vallasta ja arvonannosta hoidettavien suuntaan, mutta toisaalta ne, jotka ovat olleet minun hoidettavina ovat pompotelleet minua. Se menee kahteen suuntaan ja kuten Florence Nightingalekin oivalsi, se toinen suunta on paljon kivempi. Minä oikeasti kadehdin välillä ihmisiä, jotka ovat sairaita, nousevat ylös puolen päivän maissa, liikkuvat aamutakissa kahvikuppi kädessä, lukevat rauhassa päivän lehden ja juttelevat terapeutin kanssa masennuksestaan ja ahdistuksestaan.
Kun olin prostituoitu, minulla oli valta asiakkaisiin, mutta tässäkin, yleensä käsitetään, että miehillä on oikeasti se valta prostituoituun.
Jos haluat lukea narsismista jotain, niin vaikka Alexander Lowenin kirja on hyvä. Hän puhuu siitä kuinka narsismi on hysterian peilikuva. Nykyisessä yhteiskunnassa on liikaa hedonistisia ärsykkeitä kun taas viktoriaanisessa Englannissa niitä oli liian vähän. Yhteiskunta tekee sen, ettei mikään tunnu enää miltään.
Ennen kaikkea minulla on nyt ongelma, jota en kykene ratkaisemaan. Tyypillisenä narsistina minulla oli vähän kaikkivoipainen kuvitelma omista kyvyistäni. Olen kulkenut sitä tietä, mikä sattuu eniten. Narsistit rakastavat kauniita kuvia ja patsaita, koska ne ovat huolellisesti mietittyjä. Teatteri, silloin kun tapahtumat etenevät spontaanisti, kuten usein on pelleilyssä kyse, hajottaa patsaan eloon. Pellessä on anarkistinen elementti yhteiskunnan kannalta - jos kaikki pelleilisivät, mikään ei toimisi, mutta kaikilla olisi hauskempaa- mutta myös pellen itsensä kannalta.
mun faija oli tuollainen sängynpohjalla voivottelija.
Ei voinut vähempää kiinnostaa koska se näkyi läpi.
Olen tullut immuuniksi turhasta narisijoille.Katoan takavasemmalle hyvin nopeasti.Minulla ei taida olla hoivaviettiä lainkaan...Lähden mielummin aseet tanassa sotimaan kuin paikkamaan haavoja.Myönnän olen omituinen.Jos on aihetta ,ja koen oikeaksi, menen läpi sen harmaan kiven...
Sinä näköjään jo tunnistat omat hulluutesi ja puutteesi.
Mulla on vielä pitkä matka ;)
tunne että kun ihmiset lukee noita määritelmiä narsismin eri muodoista käy sama kuin lukisi lääkärikirjoja
osa eri tautien kuvauksesta osuu nappiin itsensä kanssa.
Minä tunsin yhden narsistin ja hänelle ei tulisi mieleenkään lueskellä millainen narsisti on. Etsitäänkö noista määritelmistä selitystä vai käyttäytymismallia vai syytä jollekkin olemiselleen?
Kun ei saada muusta kiinni otetaan kaikki kirjat eteen ja etsitää miten voisi määritellä itsensä sopivaksi vaivaan?
Voiko olla. Mitä olen catsy sun juttuja lukenut en mä saa susta narsistin kuvaa, lähinnä sä vedät muutamaa roolia ja sen mukaan aina käyttäydyt. Mutta myönnän etten ole lukenut noita kirjoja ja saatan ymmärtää narsistisuuden ihan väärin.
"Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö skitsotypaalisin, narsistisin ja epävakain piirtein." Se on vuosikymmenen vanha ja ihmisten mielestä minä olen muuttunut. Narsismi kuitenkin tuntuu pysyvän.
Suomi on narsistinen yhteiskunta. Suomessa on valtavan paljon alkoholismia ja alkoholistiperheitä, joten aika monella lapsella on lasinen lapsuus niin kuin minulla. Heistä kasvaa hiljaisia huolehtijoita, jotka kokevat valtaa suhteissa holhottaviinsa, ovat ankaria piiskureita itseään kohtaan. Suomessa myös hakataan lapsia surutta vieläkin. Lapsesta kasvaa vihaisia ja katkeria. Miespuoliset yleensä jatkavat väkivallan ja alkoholin kierrettä, kansallismielinen ja muukalaisvastainen öykkäröinti on tullut siihen lisänä. Kaikki on niin kuin Duttonin kirjassa "the Finnuit".
Kun kävin Tanskassa, huomasin, että kaikki voi olla toisin. Minä olisin voinut elää toisenlaisen elämän siellä.
ja vaihda alaa!Kai sä muutakin osaat ku hoiva-alan töitä?
Löit nyt aika kovan kortin pöytään!
Tanska oli kyllä aika ihmisarvoinen paikka. Sotien aikaan siellä oli natsien vastarintaliike. Onko kukaan kuullut, että Suomessa olisi ollut natsien vastarintaliikettä.
Vuonna muinoin, kun Suomi eli pimeää keskiaikaa homojen oikeuksien suhteen ja täällä kastroitiin homoja, niin ne menivät Kööpenhaminaan. Lesbot eivät tosin menneet.
Se on paljon ihmisarvoisempi yhteiskunta. Ihmiset kysyivät minulta tietä kadulla ja pyysivät minua kääntämään tekstin tanskasta englanniksi, minua pidettiin oitis skandinaavina. Autoliikennekään ei ollut mitään peltiin puettua väkivaltaa niin kuin Helsingissä vaan pyörällä sai ajaa ilman agressiivisia reaktioita keneltäkään.
Ennen kaikkea siellä oli Christiania, ikään kuin Kalifornia olisi tuotu Pohjolaan. Christiania on hienompi paikka kuin Suomessa mikään ja lähentelee jo Haight Ashburya.
Paskalakitkin olivat sellaisia, etteivät lyöneet heti katuun ja heittäneet putkaan, kuten Suomessa. Skandinaviassa puhutaan poliisissakin homoseksuaalisuudesta avoimesti ja osallistutaan Prideen, toisin kuin Suomessa.
Tanskasta tullessa oli käänteinen koti-ikävä. Se alkoi jo Ruotsissa, jossa oli ymmärrettävän nuiva suhtautuminen suomalaisiin (kyllä minuakin suututtaisi, jos kotipaikkani nimi olisi "Örkelljunga") ja sitten laivalla kun oli känniurpo suomalainen.
Tanskaan!
Jakavat narkkareillekkin ilmaset heroiinit.Kävijäryntäystä ei klinikalle odoteta, kun vaatis ehdotonta sitoutumista narkkarilta.Klinikalla pitäis käydä 1-10 kertaan päivässä, hakemassa huumeita?
Jos ne tuolla luulee ehkäisevänsä rikollisuutta, ni ihme että ne hyväksyvät homosekuaalisuudenkin.Jos ne meinaa että homot lakkais olemasta homoja kun ne saa vapaasti hihhuloida.
Tanskassa on puolensa.
Ovat esimerkiksi alkaneet lempata rötösteleviä somaleita sinne mistä tulivatkin, mitä tässä maassa ei ole saatu aikaan.
Ei ne kuitenkaan mitään pyhimyksiä ole, sodan aikanakin oli paljon tanskalaisia vapaaehtoisia SS-joukoissa ja juutalaiset tapettiin sukupuuttoon.
Täällä Suomessa juutalaiset olivat turvassa, tunnen joitakin sen ajan eläneitä. Pahin mitä tapahtui oli se, että SS-upseerit tiputtelivat sikarintuhkaa kristallilaseihin kun talon emännällä oli huomattavan komea nenä. Parille juutalaiselle myönnettiin jopa rautaristi jota eivät suostuneet vastaanottamaan.
Christianiassa oli paljon huumeita, lähinnä hasista, mutta minä olen tottunut Suomessa siihen, että huumeita on joka paikassa. Onhan Suomessakin metadonin korvaushoitopoliklinikka. Nyt kun ohikulkenut heteromieskin kommentoi, niin voisivat lähettää ne narkit sinne Somaliaan somalien sijasta.
Minä mietin pääni puhki, mikä Tanskasta puuttui kun elelin Gentoftessa, sitten minä tajusin: monikulttuurisuus. Svanemøllenissä sitten näin paljon islaminuskoista porukkaa ja olo tuntui täysin kotoisalta. Eihän täälläkään näe mamuja joka paikassa.
Tanskassa ei saa kannella puukkoa ja sitten siellä on "lømmelpakke", jonka perusteella paskalakit voivat tehdä "Smash Asem" -tyyppisiä massakidnappauksia täysin laillisesti. Mutta kummastako tykkäät vähemmän, paskalakista, jolla on laajat valtuudet ja joiden sisällä ne pysyvät tai sitten paskalakeista, joilla ei ole laajoja valtuuksia, mutta jotka kuitenkin voivat tehdä mitä huvittaa jäämättä kiinni? tämä on juuri suomikorruptiota.
Tiedän,
kuinka vaikeaa se on,
kun et olekaan enää kukaan ...
kun vastoin itseäsi,
joudut kelkan kyytiin mukaan.
... "täytyy olla nuhteeton"!
Pelonkin siedän.
Alusta voi aina alkaa,
hypätä pois kyydistä, tasajalkaa.
Löytää itsensä lopultakin yksin,
koukeroisin kysymyksin ...
yksinäisen sydämen hiljaisin tykytyksin.
Lähtien hetkestä siitä,
et ole enää kukaan.
Eikö mikään rakkaus riitä,
ei kukaan ota joukkoon mukaan?
Elämä on kuitenkin tässä,
tässä hetkessä,
tässä elämässä.
Ota hetkestä kiinni,
juovu Elämästä.
Anna sen olla,
kuin nuhteeton viini.
Ole Sinä.
Kiitos, herätysliike, teksteistäsi!
Mutta kumminkin:
"Tiedän,
kuinka vaikeaa se on,
kun et olekaan enää kukaan ...
kun vastoin itseäsi,
joudut kelkan kyytiin mukaan."
Minusta kun tuntuu, että minä olen joutunut kelkan kyytiin juuri siksi, että minä olen minä. Ensin minulla oli kelvottomat vanhemmat ja pieni sisko hoidettavana ja koulussakin olin aina se, joka oli lukenut läksynsä. Se kaikki "rohkaisi" minua niin, että halusin ratkaista koko maailman ongelmat, olla koko maailman isosisko. Ensin minä olin ekoihminen, joskus 1980-luvulla, sitten olin Jehovan todistaja, sittemmin olen ollut anarkisti (olin kyllä jo 1980-luvullakin), aktivisti joka tapauksessa.
Ja minä teen työtä huolehtimisen ja hoivan parissa.
Minua nyppii se, kun asiat ovat rempallaan.
Kun ihmiset juovat vähän kaljaa ja ottavat relasti, minun järkeni sanoo jurri näin, mutta jokin sisällä minussa sanoo, että nämä ovat hulttioita ja tämä on rappiota, eikä johda minnekään.
"Eikö mikään rakkaus riitä,
ei kukaan ota joukkoon mukaan?"
Se siinä onkin kai pohjalla. Jo vanhempieni kansa tiesin, että minä olin heille väline, arvoton. Ellen minä olisi pitänyt heistä huolta, minä en olisi merkinnyt mitään. Kun tulin ulos ja lopulta suhteet katkesivat, se oli vain jatkoa sille, ettei suhdetta ollut alun perinkään.
Minä olen kovis, minä voin kirkkain silmin sanoa sen, että kun minä lakkaan suorittamasta, en ole ihmisten silmissä enää minkään arvoinen. Minä tasan tarkkaan tiedän oman arvoni tai sen puutteen esimerkiksi treffeillä. Minun narsismini perustuu totuuteen. Totuus vain ei ole hyvä asenne elämässä, minä voin olla oikeassa tai väärässä, mutta lopulta minä kuolen. Parempi kuolla onnellisena uskoen johonkin väärään, mutta minä en pysty uskomaan valheeseen.
Tämäpä on se narsismin noidankehä. Minä en ole minkään arvoinen, minun on näyteltävä olevani jonkin arvoinen tai todistettava arvoni.
"juovu Elämästä."
En minä osaa! Minä olen juopunut kyllä monesta muusta. Minä olen juonut viinaa, kokeillut amfetamiinia, kannabista, kokalehtiä, kodeiinia, morfiinia, ei auta, mutta tämänhän sinä tiesitkin. Juopuisin elämästä, jos olisin huoleton lapsi. Sellainen en ole ollut alun perinkään. Olin huolellinen lapsi. Jos minun isältäni kysyy, hukkasin kerran yhden lumilapion, mutta muuten pidin leluistanikin huolta. Siskoni taas raateli kaikki nuket. (No eipä hänestäkään normaalia tullut)
"Ole Sinä."
Päivänä, jolloin minä kuolen, minä voin olla minä. Päin vastoin kuin Tony Halme, minusta ei puhuta pahaa kuoltuani. Minulle annetaan anteeksi. Minun vastuuni lakkaa. Mikä miellyttävä olotila se onkaan! Kun olen huomannut kuolemaan liittyvän valtavan ilon, olen nähnyt merkitystä elämälläkin. Enää puolet jäljellä, ehkä vähemmän. Joku päivä minulle annetaan anteeksi eikä minun enää tarvitse. Hautaankaan ei tarvitse kävellä, vaan sinne kannetaan.
Ei se johda minnekään,
ei tietenkään!
Jokaisella oma tie,
päämääränä... mikä lie?
Jos jokin toisen johtaa
edes onneen pieneen,
ei jokainen voi sekottaa
onneaan samaan liemeen.
Jos sydän tuntee rakkautta,
on elämässä mutkia;
Yksi pitää kädellään,
Toinen piilossa sisällään ...
Mahdottomuus on kaikkea tutkia!
Sanoista syntyy haavoja,
tuskaa tunteet joskus ovat.
Miksi noudattaisinkaan kaavoja,
vaatimukset jumalten, niin kivikovat?
Jokainen kuolee, äiti, isä ...
Luontokin kuolee ...
niin myös Taivaan Isä...
jokainen haavojaan nuolee.
Minä elin.
Olin arvokas tai en.
Katselin.
Kokeilin.
Seinää vastenkin olin selin.
Elämää joskus ihailin.
Se, mitä olin, oli ennen.
Monta elämää jo menneissä vuosissa,
ja minä sisällä niissä, tässä loppuun kuluneessa kuosissa.
Sydän sykkii yhä tässä
jos kuori muistuttaakin jotain muuta;
Monet vuodet elämässä,
tuulet piiskoivat tammipuuta.
Uskon yhä rakkauteen,
uskon yhä pieniin hetkiin.
Uskon sydämeen, sen laupeuteen,
uskon sydämeni retkiin.
Jos .. "jumala olisi rakkaus",
olisi raamattu joulun hittimyyntipakkaus!
Oikea Best-Seller, voi että!
Tärkeämpää ihmiselle, kuin lasillinen vettä ...
Mutta "jumala" on sydämessä,
se on piilossa siellä.
Ja kaikessa, mitä rakastat;
ei jumala koskaan ole sen tiellä!
Kuolema on kaiken loppu.
Catsy Dear, ei vielä ole hoppu.
Parempaa, kuin Olematon Aika,
on elämä, sen vaikeus ja taika.
Siksi nostan maljan meille
ja nautin itse karvaan mehun.
Minäkin lähdin omille teille,
lääkkeeksi mukaan otin ...
itsekehun !
Olen Hyvä.
Olen Jyvä.
Olen Henki tämän huoneen.
Jos joskus kohtaat Minut ...
;) osut, darling, pieneen Kultasuoneen !
Noi sinun riimittelysi tuovat mieleen "Selviytyjät". Riimittelyjen tuloksena tulee kisa ja aina yksi juonitellaan pois. Minusta tuntuu, että pärjäisin siinä pelissä joko erinomaisesti tai erittäin huonosti, keskinkertaisesti en koskaan.
Valitettavasti oikea elämä muistuttaa tosi-TV:tä joskus.
"Jokaisella oma tie,
päämääränä... mikä lie?"
Minusta tuntuu, että nerokkuudella on rajansa. Ongelma on lähinnä se, että minä odotan itseltäni rajattomasti nerokkaan suorituksia ja kuitenkin älykkyystesteissä minä olen vain vähän keskimääräistä älykkäämpi. Joidenkin mielestä se ei kerro totuutta. OK, minä myös käytän päätäni. Minä en mene sitä tietä, vaan kuljen läpi vitikoiden ja korpimaiden, oikaisen hieman. Mutta tämä on kuin Lost-sarjan saari, täältä ei pääse pois, omasta kuviostaan, omista pakkomielteistään ei pääse pois.
Pyhimykset tuppasivat kuolemaan nuorina. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän mustavalkoista elämä on, sitä vähemmän se mahtuu siihen kirkasotsaiseen IDEAALIIN, jota minä pidän elämisen tarkoituksena, sitä enemmän me olemme lihallisia. Jos henki ilman lihallisuutta on pyhimys, niin lihallisuus ilman henkeä on ahdistunut runkkari, juoppo tai ahmimishäiriöinen. Siihen ilottomaan ja rappeutuneeseen kierteeseen en halua ketään viedä.
Ehdoton ymmärtää aina ehdotonta. Keskinkertaisuutta en voi ymmärtää.
"Miksi noudattaisinkaan kaavoja,
vaatimukset jumalten, niin kivikovat?"
Kukin rakentaa jumalansa niin kuin häntä huvittaa. On hyvin kertovaa, että minä käsitin Jumalan julmaksi ja kaiken lisäksi äkkipikaiseksi ja arvaamattomaksi. Tasaiseen ankaruuteen ja ilkeyteen pääsee tottumaan. Jumala oli tasaisen ilkeä kuten esimerkiksi homofobian kanssa, mutta vielä aivan erityisesti ilkeä tappaessaan kaikki ne, jotka näkivät liiton arkin. Ei siis mikään ihme, että farisealaiset olivat vähän varpaillaan. Minusta fariseusten näkemys Jumalasta oli oikea, Jeesus oli väärässä.
"Jokainen kuolee, äiti, isä ...
Luontokin kuolee ...
niin myös Taivaan Isä...
jokainen haavojaan nuolee."
Taivaan Isä ei kuole, siksi kai hän niin katkera onkin. Kuolemattomuus tekee elämästä merkityksettömän ja samalla ihminen korruptoituu loputtomasti. Pyhimykset kuolivat nuorina, ne eivät ottaneet vastuuta teoistaan. Joku saattoi paastota ja olla selibaatissa pitkään, mutta ei hän olisi jaksanut tehdä sitä kymmeniä vuosia. Ne valinnat, mitä on tehnyt nuorena, tekevät loppuvuosikymmenistä kapenevan suppilon. On armollista, että joku leikkaa sen poikki.
Tällaisia asioita minä puhun myös vanhusten kanssa ja he ovat arvostaneet minua. Heillä on sopu viikatemiehen kanssa ja niin on minullakin.
"Uskon yhä rakkauteen,
uskon yhä pieniin hetkiin.
Uskon sydämeen, sen laupeuteen,
uskon sydämeni retkiin."
Minä en ole oikein vakuuttunut.
"Jos .. "jumala olisi rakkaus",
olisi raamattu joulun hittimyyntipakkaus!
Oikea Best-Seller, voi että!
Tärkeämpää ihmiselle, kuin lasillinen vettä ... "
...vaan ei ole.
Minä kohtaan jumalankin narsistina. Minä olen konna ja nilkki, mutta tässä minä olen teidän konnanne. Mitäpä jos jumala ei olekaan rakkaus, vaan päin vastoin paha ja haluaa ihmiselle kärsimystä ja vaan teeskentelee, että kaikki on rakkautta kun ihmiset eivät peloissaan ymmärrä kyseenalaistaa jumalan sanomisia? Raamattu on helpompi ymmärtää näin, kirjana, jonka tarkoitus on tuhota meidät. Vedenpaisumus ja Megiddon vuori, ne on helppo pistää jumalan piikkiin, mutta mitäpä jos meille annetaan mahdoton tehtävä ja tuhoamme itsemme sitä tehdessä? Jumalan miehellä Daavidilla on kokemusta tällaisesta.
"Kuolema on kaiken loppu.
Catsy Dear, ei vielä ole hoppu.
Parempaa, kuin Olematon Aika,
on elämä, sen vaikeus ja taika."
Tämä peli loppuu, joku lopettaa sen ajoissa, niin kuin Florence Nightingale. Hänellä oli työ, jonka hän teki loppuun, niin että hänestä tuli legenda, legenda jossa ei suurelta osin ole edes katetta ja sen jälkeen hän laiskotteli koko loppuikänsä, makasi sängyssä ja antoi toisten palvella häntä, niin kuin prinsessaa. Jompi kumpi hänen elämistään oli turha. Minusta se oli se ensimmäinen puolisko.
Työ on turha ja kiitoksiin turtuu.
"lääkkeeksi mukaan otin ...
itsekehun !
Olen Hyvä.
Olen Jyvä.
Olen Henki tämän huoneen."
Olet kuin amsterdamilaiset kuningattaret: kauniita, mutta vain omassa maailmassaan. Ulos omasta vankilastaan he eivät uskalla. Minä en voi suggeroida itseäni. Sitä paitsi narsistina näen kyllä sen, mitä muut ihmiset ajattelevat oikeasti. En tosin aina.
"Jos joskus kohtaat Minut ...
;) osut, darling, pieneen Kultasuoneen !"
Jos Sinä kohtaat minut, olet kuin kuningas Midas Juicen laulussa.
Se, että vastaat,
on kiitoksen arvoinen.
Nielaiset ?
Pureskelet !
Alas meni kaikin karvoineen..
Elämä on selviytymistä,
tosin, en muista ...
tämän luin mistä ?
Läpi vuosien olen itsekin uinut,
monet kysymykset
päässäni puinut ...
monet selitykset.
Ei ole tarkoitus
vakuuttaa siitä
mitä minä olen.
Ei tämä ole kartoitus.
Itselleni ei kuitenkaan riitä,
vain se, mitä itse koen.
Kuka tahansahan voi minut aina haukkua.
Rumat sanat voi tekstissä paukkua.
Tarkoitus ei ollut ketään loukata,
ei vetää turpiin, ei leukaan koukata.
Miksi siis pilkka ?
Kyseessä sittenkin ihan oma nilkka ?
Mutta ...
sitä vielä,
jos sitten olenkin Midas,
älynvälähdys ei ole koskaan hidas;
Juu sii,
"Taivaan Isä" kuolee aina!
Ei sitä Luomakunnan huolet paina.
Kun se ei jaksa katsella meitä,
ei se sisään pyydä, ei kahvia keitä.
Ei se meitä loputtomiin kasta.
Kuolema on sitä,
kun lakkaa uskomasta!
Vaan, kuka kuolee ensin ?
- Siinä kysymys vasta.
Ajattele että olet vaikka avoautossa parkissa,
taivaan isä vaan nauraa, sen hampaat on karkissa.
Et ole turvassa siinä nooan arkissa.
Parhaassa tapauksessa se heittää vettä niskaan!
Mutta, se on elämää,
nyt menen tiskaan.
Toivon sinulle jotain somaa ...
rakkautta,
ajatuksiin vakautta ...
ehkäpä myös...
... pientä lomaa ?
"Se, että vastaat,
on kiitoksen arvoinen."
Eipä kestä kiittää. Keskustelun formaatti on minulle kyllä vähän haastava.
"Elämä on selviytymistä,
tosin, en muista ...
tämän luin mistä ?"
Ei, selviytyminen on vain reunaehto elämälle. Olenko ylpeä, jos sanon, että odotan elämältä muutakin kuin pelkkää selviytymistä?
"Läpi vuosien olen itsekin uinut,
monet kysymykset
päässäni puinut ...
monet selitykset."
Sen huomaa.
"Kuolema on sitä,
kun lakkaa uskomasta!"
Minä pelkään juuri sitä. Tulee uskon puute.
"Toivon sinulle jotain somaa ...
rakkautta,
ajatuksiin vakautta ...
ehkäpä myös...
... pientä lomaa ?"
Kiitos, mutta loma ei oikein auta... vaikka kylläkin matkani Tanskaan oli virkistävä ja avartava.
Tälläisiä keskusteluja tänne kaivataan.En itse osaa osallistua, mutta luen teidän hyviä kirjoituksia ja ajatusten vaihtoa.
Kirjoittakaa lisää, kiitos:)
Olen huomannut, että auttaa kummasti, kun lakkaa taistelemasta menneitä vastaan ja vaihtaa rintamaa. Helppoahan se ei ole ja vieläpä varsin kliseinen neuvo.
Itse olen huomannut, että auttaa jos onnistuu olemaan tyytyväinen omaan itseensä tällä hetkellä. Silloin voi ajatella, että menneisyydestä on seurannut jotain hyvääkin.
Tietysti nämä ovat latteuksia, mutta niistä kai jokaisen pitää vaan löytää ne itselleen sopivimmat ja omakohtaisimmat, jotta olemassaolon tuska helpottaisi. Kaipa se tuska on ihmisyyden kirous.
samaan aikaan lueskellessani tätä palstaa tuota Ellen DeGeneresin showta ja onpa teissä samaa näköä mustassa pikkutakissa:D Sillä on samanlaiset hiussetkin kun sulla!
Sä olet aika suloisen näköinen poikis.