Meren kuulla, ei ruikuttavaa,
syvyys alla, aalloilla tilaa.
Säveliks, ei rannat lyö,
ei satuta sanoittamasta.
Janoan
Vain kuulla
siks yhä uudestaan,
halaan merta.
On sinussa selkää,
niin taipuisaa.
Taivut alas soluttaudut,
jokaisen kiven onkaloon.
Hyväillen ties kulkee,
alhaalta ylös koko matkan.
Rakastat kokonansa,
sylissäs kannat.
Huikaiseva tunne,
aaltoileva liikkees.
Musiikis
siihen uppoudun.
syvyys alla, aalloilla tilaa.
Säveliks, ei rannat lyö,
ei satuta sanoittamasta.
Janoan
Vain kuulla
siks yhä uudestaan,
halaan merta.
On sinussa selkää,
niin taipuisaa.
Taivut alas soluttaudut,
jokaisen kiven onkaloon.
Hyväillen ties kulkee,
alhaalta ylös koko matkan.
Rakastat kokonansa,
sylissäs kannat.
Huikaiseva tunne,
aaltoileva liikkees.
Musiikis
siihen uppoudun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meri ja niiden kauneus, ihmisen ilo silmälle
ja sydämelle. Sitä on myös runosi Liisa,
kiitos herkistä säkeistäsi ja oikein hyvää
alkaneen vuoden jatkoa Sinulle.
On jotaki kuvaavaa,taipuu,
rakkaus sitä miten kuvaan sais.
Ett tullu takaapäi,
tulit, kokotien,
En vois ohittaa,
olen tiessä, kaiken täyttävässä.
lindalinda
Talvista ja niin kaunista, lumikukkien aikaa.
Kiitän vierailustas lauluni äärellä.
Uus vuosiki jo oppinnu käveleen ja
jokeltelee kevättä kohti mennään..Liisa
Annat upean aamun!
Nautinto on lukea tasokasta runoasi! Sanojen taidokasta kulkua!
Joka rivi kuin pisara janoiselle -
Kiitos - tuntuu niin vähältä - mutta se tulee sydämestä, Liisa!
Kauniita keskitalven_hetkiä, auringon jo vähän pilkahdellessa..näin toivottelee Murukulta! :)
http://www.luontokuva.org/media/kuvaajat/profiilit/549/Meri jäätyy.jpg
http://img5.travelblog.org/Photos/78503/368489/f/3391580-Kaikoura-ja-meri-0.jpg
Sitä asuu pienessä ihmisessä,
aallot taipuisin vartaloin,
hyväilee on läsnä.
Rakkauden liikkeis
ottaa syliinsä kokonansa.
MURUKULTA
Tunsin lämpimän tuulahduksen, kun ovesta sisään tulit.
Hymyä kehräävää alanki jo olla, jolla taas kohta hiihtelen metsään.
Sielä kutsuville valkoisille teille, kurremaista näenlaskentaa tarjoo metsän väki, vilkutan sinnepäin.
meren laulua
on helppo kuunnella
sen kuiskauksia
huokauksia
rantakivissä
kuinka rauhoittavaa
on katsoa keinuvia aaltoja
tuulisena päivänä
ajatuksien miettiessä
rannatonta ulappaa
....
Liisa, kauniisti olit runosi kirjoittanut,
minäkin inspiroiduin vastarunoiluun:)))
Olipas mukava kun tulit taas
palstalle, sinua on ollut ikävä!
Hups, meni enstex väärään kohtaan...
Meri soi
pienessä sydämessä
samaistunen tunnistaen
laulun sanoman
Minänoita
Oi lämmin kiitos,
elämänvedet niitä on ilo kuulla.
Talvi tarinoi, lumi narskuu, sinulle antoisaa aikaa.
Horisonttia ei näy.
Ulapalla seilaan.
Ilman Kapteenia.
Pelastusrangas turvana.
Ja taivas kattona.
Tähdet tienviitoitajana.
Sydän kompassina.
Meren ja taivaan kohtaamista
antaa sijaa lupaa
juuri noin... Margitta
"keinuin sen aalloilla hiljaa,,,,,,
ajatuksien merell"
Vesi on syli
sylin jano
Aurinkoista tietä jo mennään,
ihanaa kun antauduit aalloille....Liisa