Olen tullut siihen tulokseen, että ylimääräiset kiloni ovat kertyneet itseasiassa epäonnistuneista laihdutuskuureista.
Jos repsahdan hetkeksi tai päätän siirtää laihduttamista tuonnemmaksi, otan tästä väliajasta "kaiken ilon irti". Syön reilusti yli tarpeeni, jopa pakonomaisesti vaikka ei todellisuudessa aina tekisi edes mieli: sipsejä, suklaata, pullaa, pitsoja. Sen jälkeen kadun ja punnitsen ja mittailen itseäni ja puristelen läskejäni peilin edessä, mutta jatkan kuitenkin ylensyömistä koko loppuviikon, koska koko viikko meni pieleen. Sairasta!!!!!!
Ajattelen aina että kun kerran repsahdetaan, niin repsahdetaan kunnolla (ja repsahdan vähän väliä). Ja tämä ei päde ainoastaan syömiseen, vaan jätän myös kaiken liikunnan mahdollisimman vähälle. Mitä hyötyä on kiivetä rappusia, kun kuitenkin lihon ahmimisella. Mitä hyötyä on mennä kävelylle, kun täysi vatsani hengästyttää.
Tällä kaikki tai ei mitään-periaatteella olen lihonut 6 vuodessa 13 kiloa. Joskus mietin, että ilman laihdutuskuureja olisin edelleen luultavasti hoikka.
Onko kellään samatapaisia kokemuksia? Kaipaisin kipeästi hyviä neuvoja, päästäkseni eroon tästä omituisesta itseni "pakkolihottamisesta"!! Tämä ei voi jatkua näin! Pelkään saavani diabeteksen tms.
Jos repsahdan hetkeksi tai päätän siirtää laihduttamista tuonnemmaksi, otan tästä väliajasta "kaiken ilon irti". Syön reilusti yli tarpeeni, jopa pakonomaisesti vaikka ei todellisuudessa aina tekisi edes mieli: sipsejä, suklaata, pullaa, pitsoja. Sen jälkeen kadun ja punnitsen ja mittailen itseäni ja puristelen läskejäni peilin edessä, mutta jatkan kuitenkin ylensyömistä koko loppuviikon, koska koko viikko meni pieleen. Sairasta!!!!!!
Ajattelen aina että kun kerran repsahdetaan, niin repsahdetaan kunnolla (ja repsahdan vähän väliä). Ja tämä ei päde ainoastaan syömiseen, vaan jätän myös kaiken liikunnan mahdollisimman vähälle. Mitä hyötyä on kiivetä rappusia, kun kuitenkin lihon ahmimisella. Mitä hyötyä on mennä kävelylle, kun täysi vatsani hengästyttää.
Tällä kaikki tai ei mitään-periaatteella olen lihonut 6 vuodessa 13 kiloa. Joskus mietin, että ilman laihdutuskuureja olisin edelleen luultavasti hoikka.
Onko kellään samatapaisia kokemuksia? Kaipaisin kipeästi hyviä neuvoja, päästäkseni eroon tästä omituisesta itseni "pakkolihottamisesta"!! Tämä ei voi jatkua näin! Pelkään saavani diabeteksen tms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kansanedustajilla ole tärkeämpää tekemistä kuin itkeä TV:ssä?
Aivottomat kansanedustajat itkevät turhia asioita
4-uutisissa kello 20 jälkeen kansanedustajien valitusta, mm. Paavo Lipposelta/-lle menneistä posteista:)
http://home.thirdage.com/Politics/seppolehto/Henkilogalleria.html
Huomasitteko, että 4:n kello 20 uutisissa Pia Viitanen, Esko Juhani Tennilä, sekä eduskunnan tietoturvapäällikkö valittivat että kansanedustajien nimissä on lähetelty törkeitä viestejä:)?
http://home.thirdage.com/politics/seppolehto/
Tietoturvapäällikkökin valitteli, ettei viestejä ole voitu jäljittää :)( Naurua ), sitä samaa valitteli Tennilä, tosikko Pia oli tehnyt rikosilmoituksen:).
Eipä ole kansanedustajillakaan kummoset murheet:) Olisivat iloisia, että joku / jotkin tahot heitäkin muistavat:) ( Kiitä lahjan antajaa sanotaan sananlaskuissakin )
Lehto Seppo Miehitettyjen alueiden palauttaja
... syö kettinkiä ja nauraa erilaisille tsuhnaryssille, mitkä muka edustavat suomalaisia, ... vitut kunhan loisivat isolla rahalla ja harrastavat maanpetosta
Itselläni aiemmin kävi aina niin, että aloitin aina laihduttamisen huomenna tai ensi maanantaina, ja siihen asti piti sitten syödä vallan mahdottomasti kaikkea, mitä ei sitten laihiksella enää saisi syödä. Usein laihdutuskuuri alkoi tyyliin en syö aamupalaa, en syö välipalaa jne. Kunnes illalla olikin jo niin hirvittävä nälkä, että tuli syötyä taas kaikkea mitä ei siis olisi saanut syödä. Ja se siitä laihiksesta taas sitten ja uutta suunnittelemaan, jollon taas piti syödä kaikkea mahdollista.
Siinäpä sitten olikin kunnon kierre menossa ja lihoin 10 vuoden aikana 30 kiloa, enkä siis sitä ennenkään ollut mikään hoikka, tai edes normaalipainoinen.
Nyt olen laihduttanut 15 kiloa ja onnistumiseen on vaikuttanut se että en aloita laihdutuskuuria huomenna, vaan jo tänään heti! Syön aina aamupalan, ja mahdollisimman täyttävästi päivällä. Illalla syönkin usein melko kevyesti, koska ei ole enää niin nälkä kun on päivällä jo syönyt. Välipaloina on hedelmiä ja pyrin syömään kellon tarkkuudella noin 3 tunnin välein. Ja sehän toimii!!!
Jos jostain syystä sorrun herkuttelemaan enemmän, yleensä silloin kun mies raahaa sipsipussin ja suklaata minullekin. Hän on ihan hirvittävä herkuttelija, ja joskus en vain pysty vastustamaan. Samoin joskus kyläillessä tulee syötyä "liikaa", mutta en anna sen vaikuttaa mitenkään. Kaikki ihmiset syövät joskus herkkuja, miksi ihmeessä minun tulisi sitten aina kieltäytyä niistä? Seuraavana päivänä laihdutus jatkuu normaalisti. Ihan helppoa, pitää vain ymmärtää, että ei se maailma kaadu siihen YHTEEN pullaan, ei laihduttamisen tarvitse olla kurinalaista ja tiukkaa kidutusta.
Tsemppiä sulle Veera, aloita laihduttaminen tänään, ja muista huomenna heti aamulla syödä täyttävä ja terveellinen aamupala, niin kyllä se siitä.
Mikä hulluus ihmiset ajaa ajattelemaan noin. mulla on itselläni sama juttu, alkoi joskus tämän vuoden paikkeilla, ja olen tosiaan 14. tuntuu ettei voi ajatella enää normaalisti, vaan kun on "laihis menny pieleen" kun on sortunut syömään vaikka yhden karkin kaverilta.
hullua on myös se, että joskus päivällä en jaksakaan koko laihdutusta ja syön sen yhden karkin tahallani, jotta voisin vain todeta pilanneeni taas laihiksen, ja sittenhän vain sen järkeilevän puolen itsessään pitää tyytyväisenä vain ajattelemalla että ensi maanantaina aloitan. ja sitten alkaakin ihan hervoton viikko, jossa minulle ei merkkaa mikään muu kuin makea. ja ajattelen juuri että mitä järkeä liikkuakaan kun lihon vain kummiskin.
olen itse huomannut että ahmin kun verensokerini on alhaalla. kun aloitan sen ns. laihiksen, aloitan sen sitten tyyliin 'prkl kunnolla', ja en voi syödä mm. rasvaa,paljoa ruokaa... ja syön todella vähän, koska ajattelen että olen ahminut niin paljon että voi pari päivää syödä 'kevyemmin'. vaikka itseasiassa se onkin oravanpyörä.
nyt, edelleen myönnän laihduttavani. ennen joulua olin laihduttanut 58/165, ja siitä piti jatkaa 56 asti. sitten tuli joulu ja... nyt olenkin yhtäkkiä 67,5 kg. samassa tilanteessa kuin viimeksi laihduttaessani. mutta tällä kertaa en halua jojo laihduttajaksi. nyt tärkeintä on vain se, että syön ruokaa, en niin että olisin ihan täynnä, ja terveellisesti ja riittävän usein. en mieti enää turhan paljoa laihdutusta, haluan vain olla onnellinen ja elää terveellisesti, jos laihdun tässä samassa, se on tietenkin mukavaa plussaa, mutta sitä ei tosissaankaan pitäisi ottaa liian vakavasti! pitää uskaltaa yrittää, ja jos ei onnistu, antaa se itselleen anteeksi, mutta järkeillä näitä asioita eikä vain juksata itseään ja joutua oravanpyörään.