Olen nähnyt kaverimielessä erästä nettituttavaani tässä kohta vuoden verran. Ollaan tavattu noin kuusi kertaa vuoden aikana. Minä olen nainen ja tämä kaveri on mies ja hän on korviaan myöten ollut minuun ihastuneena koko tän ajan. Olen sille miehelle oikeastaan kaikki kaikessa(hänen sanojensa mukaan) ja minun takiani hän jaksaa päivästä toiseen, kun suostun olemaan edes hänen ystävänsä.
MUTTA minä en jaksa itse tätä enää:/ Itse olen hyvin puhelias, elämänhaluinen, mutta mies hyvin negatiivinen ja hieman ehkä masentuneen oloinen. Hän saa kuulemma energiaa minun näkemisestäni kun minulle taas tapaamiset ovat hyvin rankkoja, sillä mies puhuu ensinnäkin pelkästään itsestään ja valittaa kaikesta:/ Hän osaa olla myös todella mahtava persoona, mutta tuntuu, että näen sen puolen hänestä vain netin kautta.
Aion siis lopettaa ystävyytemme. Toiminko nyt liian itsekkäästi kun jätän ennestään jo yksinäisen miehen yksin? Minä en vain pysty tavata enää häntä. Tiedän, että mies ottaa tiedon vastaan hyvin järkyttyneenä, mutta minun on huolehdittava myös itsestäni. En voi toimia kenenkään ilmaisena terapeuttina. ja asumme eri paikkakunnilla, niin näkemisemme vaativat molemmilta rahaa ja aikaa(noin 300km välissä).
MUTTA minä en jaksa itse tätä enää:/ Itse olen hyvin puhelias, elämänhaluinen, mutta mies hyvin negatiivinen ja hieman ehkä masentuneen oloinen. Hän saa kuulemma energiaa minun näkemisestäni kun minulle taas tapaamiset ovat hyvin rankkoja, sillä mies puhuu ensinnäkin pelkästään itsestään ja valittaa kaikesta:/ Hän osaa olla myös todella mahtava persoona, mutta tuntuu, että näen sen puolen hänestä vain netin kautta.
Aion siis lopettaa ystävyytemme. Toiminko nyt liian itsekkäästi kun jätän ennestään jo yksinäisen miehen yksin? Minä en vain pysty tavata enää häntä. Tiedän, että mies ottaa tiedon vastaan hyvin järkyttyneenä, mutta minun on huolehdittava myös itsestäni. En voi toimia kenenkään ilmaisena terapeuttina. ja asumme eri paikkakunnilla, niin näkemisemme vaativat molemmilta rahaa ja aikaa(noin 300km välissä).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikäväähän se olisi miehen kannalta.
Mites jos lopettaisit tapailemisen mutta jatkaisit meilailua toistaiseksi
Olisiko se liikaa vaadittu? Yhtäkkinen lopettaminen satuttaa kovasti
Siis joo meilailua voin jatkaa ilomielin, mutta en vaan enää pysty livetapaamisiin ihan jo omankin mielenterveyden kannalta. Olen itse entinen vakavasti masentunut ja vihdoin lötänyt elämääni valoa, niin en ole vielä valmis vastaanottamaan muiden murheita kovinkaan paljoa eli tämän miehen...
Tiedän, että mies ottaa tämän raskaasti joka tapauksessa:/
jos olisit kertonut tuon saman asian jo mailissa, niin tuskin ongelmaa edes olisi tai ihan vaan suoraan tapaamisella. Miksi naiset eivät sano suoraan jos joku asia ottaa päähän tai ei toimi? Epäsuorasti kommunikoidaan ja yritetään viestitellä jostain ongelmasta. Itselläni on täysin päinvastainen ongelma naisten kanssa, en kerro omista ongelmistani heille, mutta he kyllä ovat kertomassa omistaan minulle. Hoh, hoijaa rikkinäisiä ja särkyneitä ihmisiä tässä maailmassa riittää ihan liiaksi asti. Oman kokemukseni perusteella mies ei saisi rasittaa naista koskaan omilla ongelmilla, mutta miehen tulee kuitenkin mukisematta suoda tämä oikeus naiselle. Onko yksinoleminen hyvä ratkaisu? On se jos parisuhteesta tulee taakka. Hyvää jatkoa vaan kaikille.
ihmiset eivät kerro suoraan jos on jotain kritisoitavaa vastapuolessa - näin käyttäytyvät niin miehet kuin naiset. Se ei ole yksin naisten juttu.
"Olen sille miehelle oikeastaan kaikki kaikessa(hänen sanojensa mukaan)."
Ei toi kovin terveeltä kuullosta ja ei oo reilua tätä miestä kohtaan, että jatkat tapaamisia, jos et itse jaksa häntä enää ja se ois varmaan parhaaksi hänen mielenterveydelleen, että lopetatte tapailut.
Tää kuulostaa semmoselta tyypiltä, että hän saattaa ruveta uhkailemaan itsemurhalla, jos lopetat tapailut niin kannattaa vain pysyä lujana ja älä anna hänen kiristää sinua, ei hän oikeasti itseään tapa.
Voi myös olla, että hän suuttuu sinulle eikä halua edes jatkaa meilailua.
Jos hän haluaa jatkaa meilailua nii se saattaa tarkoittaa sitä, että hän elättelee turhia toiveita niin sitäkin kannattaa miettiä tarkkaan, että jatkatko meilailua hänen kanssa.
Kannattaa myös pitää huolta omasta turvallisuudesta.
Tervehdys
Kirjoituksestasi sain kuvan, että sinä olet pitänyt suhdettanne kaveruutena. Onko mahdollista että kaverisi on ymmärtänyt väärin suhteenne läheisyyden?
Olet varmasti oikeassa siinä, että suhteenne äkillinen lopetus tulee olemaan kaverillesi hyvin vaikea kokemus.
Henkilökohtaisia tapaamisianne kuvailit rankoiksi itsellesi ja vertasit toimintaasi ilmaisena terapeuttina oloon. Mainitsit kaverisi olevan hieman ehkä masentuneen oloinen,joten tästä johtunee tuo tunteesi olostasi olla hänen terapeuttinsa. Olet varmasti ollutkin hänelle ystäväterapeutti.
Masentunut ihminen on itselleen hyvin ankara ja tulee syyllistämään pitkälti itseään suhteen äkillisestä loppumisesta. Hän on saattanut turvautua sinuun kuin hukkuva oljenkorteen. Et maininnut kirjoituksessasi siitä, onko kaverillasi toimivaa hoitosuhdetta ammattiauttajiin, tai onko hän mielestäsi ammattiavun tarpeessakaan, vai oletko sinä ollut hänen ainoa 'ammatti auttajansa'.
Kaveruus sairaaseen ihmiseen saattaa todellakin katketa tämän sairauden takiakin,mutta silloin ei pitäisi puhua ystävyyden lopettamisesta. Manitsit että aiot lopettaa ystävyyden.
Huomasit varmasti että takerruin sanatarkasti kirjoitukseesi.Tein sen tarkoituksella, vaikka tiedän että oma tilanteesi ajatustesi kanssa ei ole helppo. Sinä olet itse oivaltanut asiassa tärkeimmän,koska tiedät varmasti mitä on masennus. Masennus on myös sairastuneen lähimäiselle hyvin rankka kokemus ja varsinkin jos lähimäisellä on taipumusta masennukseen itselläänkin.
On äärimmäisen tärkeää tunnistaa, milloin oma jaksaminen vaarantuu,se on usein vaan hyvin vaikeaa huomata ajoissa.
Pahinta mitä voit tehdä, on lopettaa suhteenne äkisti tyystin selittämättä mitään syytä, koska se jos mikä saattaa masentaa täysin terveenkin.
Jos koet mahdolliseksi, niin jatka kaveruussuhdetta netissä, puhelimitse,jne. tai vanhalla hyvällä konstilla; omakätisesti kirjoitetuilla kirjeillä.
Omalla käsialalla kirjoitetut kirjeet kuulostavat vanhanaikaiselta, mutta ovat aina läheisemmän oloisia. Niistä jää lukijalleen läheisempi muistokin kirjoittajastaan kuin sähköisistä vermeistä, vaikka suhteenne hiipuisi pois kokonaan. Kirjetasolla kaveruussuhteet saattavat kestää vuosikymmeniäkin, kaikkien osapuolien ollessa edes näin toisiaan huomioiden mahdollisimman tyytyväisiä.
Mielestäni olet tehnyt varmasti parhaasi, jos pidät yhteydenpitoa yllä mahdollisuuksiesi mukaan. Kerrot rehellisesti ja selvästi mitä suhteeltanne jatkossa haluat ja mihin sinä olet suhteessanne valmis ,sen jatkon toteutumiseksi tai yhteisymmärryksessä lopettamiseksi. Rehellisyys ja suorapuheisuus vakavissakin asioissa on usein se ainoa oikea tie toimia. ter. R.R.