Heille, jotka jää

en tullut valmiiksi koskaan
ilmeet
patinoituivat ikuisesti kasvoilleni
liikkeet ja kosketukset maailmaani

niin moni, moni
enemmän kuin minä
tuhannet kuiskaukset
muiden, kuin korvillani

kehrään päivistäni hauraan seitin
takana kaikki hysteria
läpisyöksevä kipu
muistojen himmeä kimmel
6240
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kuinka totta onkaan
jälkeeni jää mitä olen
olen kuin kukka tai lumi
hetken kukoistan
kuihdun pois...

viimeinen säkeistösi
kuin platinoitunut
upeudessaan
vain sana "hysteria"
rikkoo sen ainutkertaisuuden

Kiitos linda !!
henkeäsalpaava on runosi

Äänestä
  • Aloittaja

    kaunis on palautteesi, kuin runoa konsanaan.

    ' hysteria ' olisi voinut olla nyt jälkeenpäin ajateltuna
    vaikkapa repaleinen. Mutta se on jälkiviisautta, jolle
    ei enää mahda mitään. Olet oikeassa, niin oikeassa.

    Kiittää hän ja painuu vielä pehkuihin keräämään voimia
    alkaneeseen päivään.

    Äänestä

... harha vai joku muu
kasvoilleni jotka samaa toistaa
joka ikinen aamu
harmaiden päivien virroissa
ja yössä taas ...

katselen
kuinka rakastuneet kulkevat ohitseni
olinko samalainen kuin he ?
pää täynnä ja sydän pullollaan
joutavaa kuvitelmaa
vai sittenkin joku muu
enemmän ...

tulee mieleen hienosta runostasi
että se on mitä on ja eikä mikään koskaan muutu
mihinkään päin.
kaunis sana tuo kimmel joka luo runoosi
aivan erityisen vivahteen ...

hyvä upea linda !!!

Äänestä
  • Aloittaja

    jokaisena aamuna mietin,
    enkä enää tiedä itsekään eroa niissä.
    Yöt ovat tuskaa, koska näen vain muita
    rakastuneita, sydämeni täynnä sitä samaa
    polttavaa tunnetta, voimatta kuitenkaan
    itse kokea yhteenkuuluvuutta toisen
    ihmisen kanssa.

    Niin juuri, olet kyllä aivan oikeilla jäljillä runossasi,
    sitähän se kuitenkin oli. Toisinaan on tunne, ettei
    ole huomista, on vain tämä pitkä päivien jana.

    Jouni, kiitos tarkkasilmäisestä analysoinnistasi. Ainahan
    Sinä olet lukenut minua, kuin avointa kirjaa. Mutta nyt
    taisit ylittää itsesi =)
    Pirteää pakkaspäivää sinne tunturien maisemiin.

    Äänestä

Nyt vuosien jälkeen on helpompi olla
sinulle rohkea, tunnustaa, miten paljon
olet ollut kuinka vähäiseksi rinnallasi olen
itseni tuntenut..

Niin ehjältä sylissäni ole aina tuntunut,
vajavaiseksi minä itseni kokenut ja vaikka
olen yrittänyt koko itselläni Sinua Rakastaa,
niin vähäinen vierelläsi..

Rakas, kanssasi niin monta auringon
kohoavaa kehrää, lukemattomia iltoja
virelläsi olla, ne kaikki muistoissa, jokainen
minun Rakastamisen kudontaa..

Niin hauras ja hajoava tunnen olevani
kuin kevään viime jää, Sinä rinnallani niin
kaunis, vahva, miten voisin aikaa mennyttä, tulevaa
Sinulle kylliksi kiittää..

..kaiken itsestäni muistoihisi ojentaa..

http://www.youtube.com/watch?v=BGjcdk_Gvy0&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kai ihmisyydessä hauraus, tunteet
ja ikävä, tekevät kykeneväksi Rakastamaan..

Antavat valmiuden tunnústamaan toisen tärkeys
ja oma pienuus sen edessä..

kaipuun ja ikävän tunnustaminen
on inhimillisin ja rohkein teko..

Änetöntä Rakkautta puhtaimmillaan..

Rakkausrunossasi nöyryy ja tunteet
puhuttelevat..

Lukija kaipaa Runossa aina aitoutta,
todellisuutta..

Railoja, ryppyjä, jotain, mikä
oikeasti, oikealta, tuntuu..

Tekstissäsi on ihmisen hengitystä
ja hengästymistä, inhimillisyyttä..

Hienot säkeet, jotka koettivat ja
tuntuva, kovasti hyvä Runosi.

Oikein paljon kannustusta ja voimia
Sinulle koko päivääsi.

Äänestä
  • Aloittaja

    lienee meissä synnyinlahja, luulisin.
    Liite oli ihanaa kuunneltavaa lempeän runosi
    säkeiden ja sanoman sisällä. Leijuntaa, sellaista
    unelmien siivittämää fiilistä sain yhdistelmästäsi.

    Se, että oikeasti kokee olevansa pieni rakkaan
    rinnalla, ei liene vieras tunne kenellekään. Vuodet
    tekee tehtävänsä, rakkaus muuttaa muotoaan ja
    elämänotekin herpoaa. Tuntee heikkoutta, mutta
    sylissä kuitenkin ehjältä pienuudesta huolimatta.

    ' Rakas, kanssasi niin monta auringon
    kohoavaa kehrää, lukemattomia iltoja
    vierelläsi olla, ne kaikki muistoissa, jokainen
    minun Rakastamisen kudontaa '
    Tuo runosi säkeistö on oikeastaan tiivistelmä siitä
    kaikesta tunnemyrskystä, mihin pyrin. Mutta kokonaisuutesi,
    se on hyvin syvällistä ja kaunista. Olet Runoilija
    suurella ärrällä, jonka muassa nöyrin kiitoksin astelen
    uuteen päivään

    Viestisi jättää suloista hyrinää sisimpääni !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

en tullut valmiiksi koskaan
ilmeet
patinoituivat ikuisesti kasvoilleni
liikkeet ja kosketukset maailmaani

niin moni, moni
enemmän kuin minä
tuhannet kuiskaukset
muiden, kuin korvillani

kehrään päivistäni hauraan seitin
takana kaikki hysteria
läpisyöksevä kipu
muistojen himmeä kimmel

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu