työLListyminen

Hauska Pensseli-setä!

Työllistyminen on ainakin minun tapauksessani täyttä utopiaa. Neljä vuotta on oltu työttömänä, vaikka laskentatoimen (sivuaineina johtaminen ja tietojenkäsittely) jatko-opintojakin on tehtynä jo useamman vuoden ajan. Tästä voisi tietysti päätellä, että kenties jatko-opinnot ovatkin se tehokas este työllistymiselle yliopiston (sinne kun kaikki eivät sittenkään voi sijoittua suojatyöpaikkoihin) ulkopuolelle.
Totuus lienee kuitenkin se, että kysynnän ja tarjonnan epäsuhta suomalaisilla työmarkkinoilla on 1990 -luvun alun laman jälkeen kaiken aikaa kasvanut. Realismista irti ollut, jo parikymmentä vuotta toteutettu koulutuspolitiikka toki kantaa sekin oman vastuunsa tilanteesta. Erityisesti amklaiset kilpailevat samoista vakansseista hyvinkin pitkälti - ja tulevat useassa tapauksessa valituksikin.
Niin, tänä päivänä koulutus itsessään takaa vain se, ettet ainakaan voi tulla valituksi ns. omaa tasoasi "matalampiin" tehtäviin. Tällöin käy yhä helpommin niin, ettei palveluksiasi tarvita millään suunnalla ja hetken työttömyyden jälkeen et ole enää vakavasti otettava hakija kenenkään silmissä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli ennen kaikkea heittää hieman realismia peliin. Uskon kyllä, että voit työllistyä jos olet oikeassa paikassa (ja oikealla alueella) ja olet ENNEN KAIKKEA JO ENNAKOLTA VERKOSTOITUNUT (sinut siis tunnetaan jo joillakin tahoilla). Viimeksi mainitulla kriteerillä on ylivoimaisesti eniten merkitystä mahdollisen aiemman työkokemuksen ohella. Avoimilta markkinoilta hakeminen ilman RIITTÄVÄKSI KATSOTTUA työkokemusta on käytännössä mahdotonta. Työkokemuksen hankkiminen taas tällaisessa tilanteessa nyky-Suomessa on - yllätys, yllätys - täysin mahdotonta.