Jos huomaat että tuttusi on sairas.. menetkö hänen luo ja otat kädestä kiinni.. Soitatko ambulanssin.. vai mitä teet... Oletko suorittanut ensiapukurssin.. osaatko antaa tekohengitystä?
Jos huomaat, että joku ei oo pitkään aikaan liikkunut.. käytkö häntä katsomassa että mikä hänen on kun ei ihmistä näy.. Mitä teet?
Jos huomaat, että joku ei oo pitkään aikaan liikkunut.. käytkö häntä katsomassa että mikä hänen on kun ei ihmistä näy.. Mitä teet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos sillä vaikka flunssa, ei kai nyt sentäs ambulanssia.
Sydänkohtaukseen kyllä soittaisin.
en minnä mennä kukaan soomilaisen luo. Hän tukkehtukoon en mnää voi autta, minula viitakko opinto paperi olla minä poppamies.
ei ota kädetä kiine, saaras ihmine.
Sairraalla hoittaa.
Jos jokku ei ole pitkkä aika liikkunu, se o kuollu.
Eikö nii?
läheiseni elämässä nyt.
Kaksiviikkoa sitten sairastui vakavasti, pelkäsin että menetän hänet, vaara oli suuri.
Onnea oli matkassa ja on nyt kotihoidossa jo.
Meni puhe ja oikeanpuolen toiminta kokonaan.
Palautunut hyvin nyt kävelee ja puheesta saa just selvän puhelimessa.
Hän asuu kaukana meistä, olemme puhelin-yhteydessä päivittäin.
Kotona on hänellä hoitoapua.
sanoa miten käyttäytyy kun ns tilanne on päällä.
Toiset menee luontevasti sairaan luo,toiset ottaa askeleen taakse.
Ei tieretä mitä sanoa,pelätäänkö sitä vai hävetäänkö omaa onnea olla terve.
Itse en pelkää sairasta en sairaalaa,autan jos voin ja kyselen useinkin kavereilta ,mikä mättää kun ne on maansa myyneen näköisiä.
Just noinhan se on. Mun äite sanoi viime kesänä, että on hyvä kun sää välität ja tuut käymään. Nyt jälkeenpäin olen ajatellu miten yksinäinen hän oli oman sairautensa kanssa ja se välittäminen on se kaikista tärkein asia sairaan ihmisen huomioimisessa. Ja ajallaan olin viimeisiin sanoihin asti hänen vuoteensa vieressä...
Ja tuo lähestyminen eri ihmistä kohtaan on varmaan aina erilainen, näin ajattelen.
että takana ainakaan on pahuus. Minun uskomukseni mukaan, kykenemättömyys näyttää sisäistä empatiaansa, hätä, miten pitäisi käyttäytyä, pelko käyttäytyä väärin.
Osa meistä ihmisistä on myös arkoja, arkoja oleman lähellä, arkoja uudessa tilanteessa.
En tiedä, pitääkö olla vahva näyttääkseen lämpönsä, valmis myös missaamaan. Monen on helpompi luigia tiehensä, ja unohtaa.
kun on joku kaveri tai naapuri sä pysyt senverran erillään et homma on hanskassa.
Omaisen ollees kysees sä oot korvias myöten siin mukana,ei aina erota kuka hoitaa ja kuka on sairas.
Etäisyyttä pitäs ottaa sanoo viisaat,mites otat etäsyyttä kun on kauhee hätä toisen puolest.
Siin ei kuule aina tierä ollaanko tulos vai menos,sellaset joil ei näit murhei oo koskaan ollu on kaikkein viisaampia.
Sä osasit paremmin,hyvä sinä tuntematon.
meiltähän se käy! :))
Minä tulkitsen ihmisten häipymisen heidän heikkoutenaan. Ei osata, ei uskalleta, tuskin on tahdonalainen asia. Toki, osa ihmisistä pelkää sairautta, kai petäten omaa kohtaansa.
Meitä on paljon, joilta ei ole kysytty, haluatko, eikä se kysymys ole koskaan tullut itselläkään mielen viereenkään.
Etulihjassa on oltu,nyt näyttää mulle koittavan ellei rauha niin välirauha ainakin.
ei suureen ääneen, hyvältä kuulostaa, toivon mukaan parempaan vie tie.
Usein tekisi mieli huutaa suureen ääneen, kaikilla meillä, lähes kaikilla, on omat murheemme, tragediamme. Monen elämää varjostaa jokin vaiva, tuska, huoli.
Omat lähimmät kaipaavat huolenpitoamme. Harvalle elämä on pelkkä huviretki.
.
Tuota...kyllä autamme. Mies on minulla hyvin emphaattinen luonne ja sellainen kiltti ja tasainen ja hyvin rauhallinen muutenkin, hän käy katsomassa sairaalassa ja kotona myös kavereitaan ja auttaa jos, toinen pyytää apua. Itse olen myös auttaja-luonne. En tuputa itse mitenkään apuani. Mutta, jos voin auttaa niin...luonnostani autan...Saman piirteen olen huomanut hieman hymyillen...tätä kirjoitan, myös näissä kundeissamme...Eivät ole sillätavoin itsekkäitä hyvälle mielelle tulin tuossa joulun alla kun toinen kundi lupasi mennä auttamaan myös tarvittaessa mieheni sisarta ja hänen miestään mikäli tarvitset apua..ikää kun heillä;)) asutaan samassa kaupungissa... Ensiapukurssin olen joskus suorittanut....enpä häkelly juuri yllättävissä tilanteissa. Mieheni on ollut myös mukana tilanteissa joissa kotiin on menehtynyt....hän osaa toimia rauhallisesti ja loogisesti. Ei mene vähästä paniikkiin..Sellaisissa tilanteissa hänellä kyllä tuo hermo pitää hyvin...itse en ole vielä kovin vakaviin tilanteisiin joutunut. Mutta uskoisin että, osaan toimia minäkin....
tsau:Friidu