Admata jakoi Hakomajassa ex-vl:t neljään kategoriaan. Kuulutko sinä mielestäsi noista johonkin, ja jos, niin mihin?
1.Lähtijä ei ole mahtunut vl-liikkeeseen koska ei ole voinut hyväksyä Raamatun ulkopuolisia uskon sääntöjä.
2.Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi ja hän on rinnastanut vl-älyttömyydet uskoon ylipäänsä. Nämä seikat ovat muovanneet ateistisen maailmankuvan.
3.Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi. Hän ei rinnasta vl-uskoa ylipäänsä uskoon, mutta samalla hänelle on selvinnyt että myös muissa kristinuskon suunnissa on paljon omia dogmejaan, eikä Raamattuakaan voi kovin moraalisesti oikeudenmukaisena pitää. Suhtautuminen uskoon on neutraali. Jumalaa ei kielletä, mutta kaikenlaista hurmahenkisyyttä varotaan.
4.Vl-uskon käsityksistä ei olla koskaan käyty luopumisprosessia läpi, vaan siitä on onnistuttu hiipumaan ongelmitta pois. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka luokittelevat itsensä ex-vl:iksi, mutta närkästyvät vl-liikkeen kritisoimisesta koska vl-opeetus elää edelleen voimakkaasti alitajunnassa. Siitä ei olla koskaan henkisesti irtaannuttukaan. Nämä saatttavat ajatella että puolustamalla vl-uskoa ovat edes vähän paremmassa asemassa kuin "muut epäuskoiset". He ovat niitä joista suuri osa saa tulevaisuudessa "parannuksen armon" koska he eivät koskaan ole henkisesti vl-uskosta lähteneetkään. Ovat vl-termein "maistamassa maailmaa" vähän samaan tapaan kuin Amisheilla on nuorena aikuisena "välivuosi uskosta".
Itse en kuulu noista mihinkään. En lähtenyt vl-liikkeestä sääntöjen, vaan väärän opin vuoksi. Jeesuksen sovitustyöhön uskon. Veeällien oikeutta omaan uskoonsa saatan puolustaa tiukasti, niinkuin puolustan myös vaikkapa muslimien oikeutta omaan uskoonsa. Näin olen uskonut ja ajatellut jo kymmeniä vuosia, niin että tuskinpa se tästä muuksi muuttuu.
1.Lähtijä ei ole mahtunut vl-liikkeeseen koska ei ole voinut hyväksyä Raamatun ulkopuolisia uskon sääntöjä.
2.Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi ja hän on rinnastanut vl-älyttömyydet uskoon ylipäänsä. Nämä seikat ovat muovanneet ateistisen maailmankuvan.
3.Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi. Hän ei rinnasta vl-uskoa ylipäänsä uskoon, mutta samalla hänelle on selvinnyt että myös muissa kristinuskon suunnissa on paljon omia dogmejaan, eikä Raamattuakaan voi kovin moraalisesti oikeudenmukaisena pitää. Suhtautuminen uskoon on neutraali. Jumalaa ei kielletä, mutta kaikenlaista hurmahenkisyyttä varotaan.
4.Vl-uskon käsityksistä ei olla koskaan käyty luopumisprosessia läpi, vaan siitä on onnistuttu hiipumaan ongelmitta pois. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka luokittelevat itsensä ex-vl:iksi, mutta närkästyvät vl-liikkeen kritisoimisesta koska vl-opeetus elää edelleen voimakkaasti alitajunnassa. Siitä ei olla koskaan henkisesti irtaannuttukaan. Nämä saatttavat ajatella että puolustamalla vl-uskoa ovat edes vähän paremmassa asemassa kuin "muut epäuskoiset". He ovat niitä joista suuri osa saa tulevaisuudessa "parannuksen armon" koska he eivät koskaan ole henkisesti vl-uskosta lähteneetkään. Ovat vl-termein "maistamassa maailmaa" vähän samaan tapaan kuin Amisheilla on nuorena aikuisena "välivuosi uskosta".
Itse en kuulu noista mihinkään. En lähtenyt vl-liikkeestä sääntöjen, vaan väärän opin vuoksi. Jeesuksen sovitustyöhön uskon. Veeällien oikeutta omaan uskoonsa saatan puolustaa tiukasti, niinkuin puolustan myös vaikkapa muslimien oikeutta omaan uskoonsa. Näin olen uskonut ja ajatellut jo kymmeniä vuosia, niin että tuskinpa se tästä muuksi muuttuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vl-opit ovat mielestäni täysin tekaistuja sääntöjä, ihmisestä tehdään vain fanaattinen lesta. Elämä on jatkuvaa 2-naamaista pelailua, epävarmuus jäytää sisintä, oman itsensä totuttaminen täysin mahdotonta liikkeen sisällä.
Lähdin veks ja minusta ei lestadiolaisuus tule ikinä jatkumaan...
Admata ehkä rinnastaisi minut kakkosryhmään, mutta ei se ihan niin mene. Itse kiinnostuin yliluonnollisista asioista ja uskomuksista yleisesti ja huomasin ne humpuukiksi. Oli pakko hyväksyä, että vl-oli yksi perusteeton uskomusjärjestelmä muiden joukossa.
Minun oloni kävi mahdottomaksi, kun suhtauduttiin niin torjuvasti ja kylmästi.
Muutuin persona non grataksi eli epäsuosituksi henkilöksi. Eikä kukaan tullut
kertomaan syytä, vain kyräiltiin ja mulkoiltiin. Ei sitä kestä kukaan kauaa. Kautta rantain
sitten kuulin juoruja, joita minusta leviteltiin. Tällaista voi olla rauhanyhdistyksen
elämä.