Itkettää.
Keskiviikkoon asti meni taas hyvin, oksentamatta. Joululomalla yli viikon kestäneen ahmimis-oksennusputken päätteeksi päätin tuon olevan viimeinen tahallinen oksennus ikinä, joskin pari kertaa senkin jälkeen sorruin... Koulu alkoi taas tällä viikolla ja alkuviikko meni siis hyvin, ahmiminen ja oksentelu ei käynyt edes mielessä. Keskiviikkona päästin itseni vaa'alle ja huomasin jopa laihtuneeni, kaiketi terveellisen syömisen myötä. Mutta taas se iski, stressi ja ahdistus. Keskiviikkoilta meni ahmiessa ja oksentaessa, samoin torstai. Perjantaina lähdin juhlimaan synttäreille, jossa juhlapaikka oli melkeimpä vuorattu pitsalla, sipseillä, leivoksilla ja karkeilla, joita kaikkia valui kurkusta alas aivan käsittämätön määrä, vaikka päivällä olin käynyt aterioimassa jo hesessä. Siinä vielä ähkyisenä käväiseminen baarissa hörppäsemässä parit siiderit ja drinkit ja eikun perinteisesti nakkarin kautta kotia. Perjantaina ei missään vaiheessa oksennusta. Lauantaina olo oli tukala, tukkoinen. Päätin syödä mahdollisimman terveellisesti tuon päivän ja alku onnistuikin, kaupasta tarttui mukaan erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, joita söin päivän kuluessa... kaapista löysin kuitenkin kummittelemasta sinne unohtuneet sipsit, jotka jossain vaiheessa hotkin dippikastikkeen kera. Lisäksi meni muutamat palat leipää päällisenä vielä paksu juustokerros (eikä mitään kevytjuustoa), rahkaa ja pullaa. Nämäkin päätin tuskastuneena pitää sisälläni, enää en oksentelisi...! Kuitenkin yöllä löysin itseni ahmimasta vihanneshyllyä tyhjäksi loppujen dippikasikkeiden kera, lisäksi´siinä sivussa ahmin kkokonaiset neljä banaania, pari omenaa ja viinirypäleitä melkein puoli kiloa ja kittasin kaakaota pari isoa mukillista. Tuon jälkeen sisääni meni vielä neljä askillista läkeroleja. Tuota en enää kestänyt, vaikka ahmimani ruoka oli "terveellistä", mahani oli räjähtämässä, joten juoksin oksentamaan suurimman ahdistuksen ulos. Kaikkea en tosin jaksanut vessanpönttöön mahastani kaivaa. Ja jälleen tämä päivä on kulunut mässäillessä synttäriherkkuja, lähes kokonainen semmoinen frödingen sydänkakku ja pullaa, rahkaa, kaakaota... Näitäkään en oksentanut, vaikka viimeisen kakunpalan jälken yritin, ei oksennusta tullut, joka sai minut ahdistumaan, itkemään paniikissa vessanpöntön ääressä. Sieltä olen saanut itseni tähän koneen ääreen joten kuten tuotua kirjoittamaan tätä viestiä, vaikka itken edelleen ja suorastaan tärisen ahdistuksesta, voiko varsinkin tällä kolmen viimepäivän ahmimisella olla dramaattistakin vaikutusta painooni...? En niin uskaltaisi punnita itseäni huomenna ja hajota taas siihen ahdistukseen, jota painon nousu tuottaa. Aineenvaihduntanikin tuntuu olevan jälleen aivan sekaisin, vatsa ei toimi, olo on aivan turvonnut... En voi uskoa kuinka surkea itsekuri minulla joskus on ja inhoan itseäni taas sen johdosta.
Anteeksi, oli pakko vain päästä avautumaan jonnekin, enkä löytänyt tälle vuodatukselle sopivampaa paikkaa.
Keskiviikkoon asti meni taas hyvin, oksentamatta. Joululomalla yli viikon kestäneen ahmimis-oksennusputken päätteeksi päätin tuon olevan viimeinen tahallinen oksennus ikinä, joskin pari kertaa senkin jälkeen sorruin... Koulu alkoi taas tällä viikolla ja alkuviikko meni siis hyvin, ahmiminen ja oksentelu ei käynyt edes mielessä. Keskiviikkona päästin itseni vaa'alle ja huomasin jopa laihtuneeni, kaiketi terveellisen syömisen myötä. Mutta taas se iski, stressi ja ahdistus. Keskiviikkoilta meni ahmiessa ja oksentaessa, samoin torstai. Perjantaina lähdin juhlimaan synttäreille, jossa juhlapaikka oli melkeimpä vuorattu pitsalla, sipseillä, leivoksilla ja karkeilla, joita kaikkia valui kurkusta alas aivan käsittämätön määrä, vaikka päivällä olin käynyt aterioimassa jo hesessä. Siinä vielä ähkyisenä käväiseminen baarissa hörppäsemässä parit siiderit ja drinkit ja eikun perinteisesti nakkarin kautta kotia. Perjantaina ei missään vaiheessa oksennusta. Lauantaina olo oli tukala, tukkoinen. Päätin syödä mahdollisimman terveellisesti tuon päivän ja alku onnistuikin, kaupasta tarttui mukaan erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, joita söin päivän kuluessa... kaapista löysin kuitenkin kummittelemasta sinne unohtuneet sipsit, jotka jossain vaiheessa hotkin dippikastikkeen kera. Lisäksi meni muutamat palat leipää päällisenä vielä paksu juustokerros (eikä mitään kevytjuustoa), rahkaa ja pullaa. Nämäkin päätin tuskastuneena pitää sisälläni, enää en oksentelisi...! Kuitenkin yöllä löysin itseni ahmimasta vihanneshyllyä tyhjäksi loppujen dippikasikkeiden kera, lisäksi´siinä sivussa ahmin kkokonaiset neljä banaania, pari omenaa ja viinirypäleitä melkein puoli kiloa ja kittasin kaakaota pari isoa mukillista. Tuon jälkeen sisääni meni vielä neljä askillista läkeroleja. Tuota en enää kestänyt, vaikka ahmimani ruoka oli "terveellistä", mahani oli räjähtämässä, joten juoksin oksentamaan suurimman ahdistuksen ulos. Kaikkea en tosin jaksanut vessanpönttöön mahastani kaivaa. Ja jälleen tämä päivä on kulunut mässäillessä synttäriherkkuja, lähes kokonainen semmoinen frödingen sydänkakku ja pullaa, rahkaa, kaakaota... Näitäkään en oksentanut, vaikka viimeisen kakunpalan jälken yritin, ei oksennusta tullut, joka sai minut ahdistumaan, itkemään paniikissa vessanpöntön ääressä. Sieltä olen saanut itseni tähän koneen ääreen joten kuten tuotua kirjoittamaan tätä viestiä, vaikka itken edelleen ja suorastaan tärisen ahdistuksesta, voiko varsinkin tällä kolmen viimepäivän ahmimisella olla dramaattistakin vaikutusta painooni...? En niin uskaltaisi punnita itseäni huomenna ja hajota taas siihen ahdistukseen, jota painon nousu tuottaa. Aineenvaihduntanikin tuntuu olevan jälleen aivan sekaisin, vatsa ei toimi, olo on aivan turvonnut... En voi uskoa kuinka surkea itsekuri minulla joskus on ja inhoan itseäni taas sen johdosta.
Anteeksi, oli pakko vain päästä avautumaan jonnekin, enkä löytänyt tälle vuodatukselle sopivampaa paikkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En suosittele menemään vielä sitä elopainon suhteellista ja nimellistä määrää tuijottelemaan, sillä elimistösi ei ole vielä "topinunut" tuollaisesta epänormaalista syömisestä. Itse odottaisin sun tilassa ainakin pari päivää, että näkee sen aineenvaihdunnankin tuloksen.
hei "tärinä". viestisi oli kuin minun omani. et siis ole yksikseen. jos haluat "vuodatukselle" osoitteenkin ja vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia, anna vaikka eemailisi, otan suhun yhteyttä.
mulle tuli tosi surullinen olo ko lueskelin tuon viestisi, jotenki flash back - fiilis omiin sessioihin ja ainaiseen yrittämiseen - epäonnistumiseen.
"eafefa" kirjoitti kuten ajattelisin itsekin että ei sitä vaakaa kannata kytätä tuollaisien päivien tai yleensäkään joka päivän päätteeksi/joka ikinen aamu. mulla ainakii kovasti sessioidessa paino nousee monen kilon verran, ja varsinkin nilkat katoaa ko jalat o yhtä pökkelöä.
*hali* :)