Tässä kirjoittelee 15-vuotias nuori henkilö, miespuolinen sellainen.
En ole varma ovatko nämä ihan suoraan pelkoja, mutta kovia harhaluuloja. Minulla oli pienenpänä poikana ns. "luulotauti", eli siis pelkäsin kaikkia mahdollisia sairauksia ja huomasin itsessäni niiden oireita. Joskus ruokamyrkytys, joskus aivosyöpä jne...
Sen jälkeen se loppui muutamalla psykologikäynnillä, tosin se alkoi vähän myöhemmin mutta taas taantui. Nykyään olen jo alkanut saamaan harhaluuloja kaikkialta, katson aina koulumatkalla vähintään 10 kertaa selkäni taakse, joskus olen varma että joku murtautuu taloomme yöllä.
Olen kyllä alkanut miettiä asioitakin enemmän, en pärjää koulussa hyvin mutta ihmiset kehuvat minua melko älykkääksi ja sosiaalisesti lahjakkaaksi. Tosin minulla on aina ramppikuumetta enkä osaa hoitaa esitelmiä sun muita kunnolla.
Mielestäni kaikessa on jotain pintaa syvempää, esimerkiksi vaikka matematiikan tehtävät, luokassa niitä tehdessäni "jäädyn" luokkatoverini mielestä viideksi minuutiksi, silloin yleensä ajatukseni suuntautuvat matematiikasta koko todellisuuteen yltävään salaliittoteoriaan. Sitten taas havahdun ja piirrän jotain satunnaista vihkoon.
Mielestäni kaikki ihmiset ovat itsekkäitä ja sadistisia, se on ainoa asia mitä en pidä harhaluulona, koska todisteita satelee kaikkialta. Inhoan myös dramatiikkaa, mitä nuoret ja ehkä aikuisetkin yrittävät etsiä jokaisesta asiasta.
En luokittele itseäni mitenkään mielisairaaksi, mielestäni olen miltein normaalin ihminen maan päällä. En ole koskaan kiusannut ketään (tietenkin joitain pieniä tapauksia on ollut, mutta yleensä olen saanut samalla mitalla - jokseenkin ehkä vielä enemmänkin takaisin).
Tulin tänne vaan kysymään että pitäisikö tällaisiin harhaluuloihin sun muihin ajatuksiin hakea apua, vai onko minulla vaan niin outo persoona, että siitä ei vaan saa selvää?
En ole varma ovatko nämä ihan suoraan pelkoja, mutta kovia harhaluuloja. Minulla oli pienenpänä poikana ns. "luulotauti", eli siis pelkäsin kaikkia mahdollisia sairauksia ja huomasin itsessäni niiden oireita. Joskus ruokamyrkytys, joskus aivosyöpä jne...
Sen jälkeen se loppui muutamalla psykologikäynnillä, tosin se alkoi vähän myöhemmin mutta taas taantui. Nykyään olen jo alkanut saamaan harhaluuloja kaikkialta, katson aina koulumatkalla vähintään 10 kertaa selkäni taakse, joskus olen varma että joku murtautuu taloomme yöllä.
Olen kyllä alkanut miettiä asioitakin enemmän, en pärjää koulussa hyvin mutta ihmiset kehuvat minua melko älykkääksi ja sosiaalisesti lahjakkaaksi. Tosin minulla on aina ramppikuumetta enkä osaa hoitaa esitelmiä sun muita kunnolla.
Mielestäni kaikessa on jotain pintaa syvempää, esimerkiksi vaikka matematiikan tehtävät, luokassa niitä tehdessäni "jäädyn" luokkatoverini mielestä viideksi minuutiksi, silloin yleensä ajatukseni suuntautuvat matematiikasta koko todellisuuteen yltävään salaliittoteoriaan. Sitten taas havahdun ja piirrän jotain satunnaista vihkoon.
Mielestäni kaikki ihmiset ovat itsekkäitä ja sadistisia, se on ainoa asia mitä en pidä harhaluulona, koska todisteita satelee kaikkialta. Inhoan myös dramatiikkaa, mitä nuoret ja ehkä aikuisetkin yrittävät etsiä jokaisesta asiasta.
En luokittele itseäni mitenkään mielisairaaksi, mielestäni olen miltein normaalin ihminen maan päällä. En ole koskaan kiusannut ketään (tietenkin joitain pieniä tapauksia on ollut, mutta yleensä olen saanut samalla mitalla - jokseenkin ehkä vielä enemmänkin takaisin).
Tulin tänne vaan kysymään että pitäisikö tällaisiin harhaluuloihin sun muihin ajatuksiin hakea apua, vai onko minulla vaan niin outo persoona, että siitä ei vaan saa selvää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Mielestäni kaikki ihmiset ovat itsekkäitä ja sadistisia, se on ainoa asia mitä en pidä harhaluulona, koska todisteita satelee kaikkialta.
Tämä nyt on aivan soopaa. Olet päässyt väärään käsitykseen kuin mustalaisen hevonen, joka aina peruutti.
Sinun pitäisi suhtautua ihmisiin ystävällisemmin, niin et tarvitsisi pelätä mitään. Häijyt ajatuksesi eivät ole totuutta. Ne on sitä samaa "luulotautia" kuin pienenäkin.
Kuuleppas poika. Suosittelisin melkein että menisit juttelemaan kouluspykologille vaikka.
Tässä tulee se ikuisuuskysymys, mikä on normaalia ja mikä ei? Ovatko ajatuksesi normaaleja vai eivät? Nyrkkisäännöksi voitais ottaa että hankit apua jos pakkoajatuksistasi on haittaa joko itsellesi tai muille, jos ne ovat vaarattomia, annat niiden olla osa itseäsi.
Sulla on ollu pienempänä "luulotauti". Nykyäänkin kuvittelet vaikka minkälaista. Tällä hetkellä luulosi ovat suht vaarattomia, mutta ymmärtänet, että tilanne voi pahentua... Pahenevat harhasi saattavat haitata, jopa vaarantaa itsesi tai muut.
Joten käy edes siellä psykiksellä. Ei siitä haittaakaan ole :)