Olen lukenut mielenkiinnolla näitä keskusteluja. Se mikä on pistänyt silmään on jokin ihmeellinen lihavien ihmisten arvottaminen. Hyvin monessa keskustelussa (osa tasokkaampia, osa täyttä sontaa, mikä ilmeisesti kuuluu palstan kuvaan) käydään läpi lihavien ihmisten arvoa ihmisenä. Ihan aluksi jäin miettimään millaista lihavaa kyseisissä keskusteluissa yleensä moralisoidaan? Minkä kokoisesta ihmisestä on kyse? Mistä mitasta alkaa ihmisen väheksyminen?
Onko se väheksyminen sitten sallittua? Monesta kommentista jää mielikuva että tottakai ja kaikissa on sama peruste: koska lihavuus on itseaiheutettua. Miksi itseaiheutettu tila oikeuttaa toisen ihmisen väheksymisen? Jos minä ajan autoa tietoisena faktasta että voin joutua koska vain kolariin ja vammautua lopun iäkseni ja näin myöskin tapahtuu, onko ihmisarvoni silloin pienentynyt? Olenhan itse aiheuttanut vammaisuuteni ajamalla autoa, riippumatta kolariin johtaneista syistä. Eikö silloin arvokkaampi ihminen tekisi matkansa julkisilla kulkuvälineillä tai kävellen tai pyöräillen? Taas toisaalta, näissä jokaisessa vaihtoehdossa on riskinsä, voit aina joutua onnettomuuteen. Eikö silloin arvokkaampi ihminen pysyisi vain kotona?
Lihavuus aiheuttaa kuluja yhteiskunnalle. Näin todetaan nykyään joka paikassa ja tämä on myös yksi suosikkiperusteista lihavien väheksymiselle: koska he maksavat liikaa. Eikö arvokas ihminen saisi aiheuttaa kuluja? Ja toisaalta, en ole ollenkaan vakuuttunut että lihavuus olisi yksinään syypää niin moniin sairauksiin vaan pikemminkin ravinto, jota syömme. Ääripäät eivät ole terveydeksi kai kenellekään, ei äärimmäinen lihavuus, laihuus tai urheilu sen puoleen. Tutkimuksin on todettu niin monta asiaa, että ei todella enää tiedä mihin uskoa. Paitsi ehkä omiin silmiin. Kuinka moni on terveyskeskuksessa käydessään tarkkaillut lihavien määrää? Henkilökohtaisesti en ole huomannut enemmistönä muuta kuin vanhukset ja se kai on ihan luonnollista? No minkä kokoisia vanhuksia, joku ehkä miettii. Keskikokoisia, ei isoja eikä pieniä. Tässä kohden tietysti täytyy muistaa, että mikä toiselle on normaalia, on toiselle valtavaa lihavuutta.
Olen kaikin puolin suorastaan äimistynyt niistä kommenteista, joita ihmiset aivan järkipäissään kirjoittavat (enkä tarkoita nyt niitä provo-hirttäkää läskit itsenne-viestejä). Lihavat tuntuvat olevan niin monen hampaissa, että välillä täytyy tarkistaa että on aivan oikealla palstalla, eikä millään natsi-sivustolla. Kyllä, vertasin kommentteja natsismiin. Eikö se ole natsismia, kun valitaan jokin osa kansasta ja aletaan syrjiä heitä mielivaltaisesti valitun ominaisuuden perusteella? Vai oliko se rasisimia? Cesar Millania lainatakseni: "noin vuosikymmenen välein ihmiset alkavat syyttää uutta ihmisryhmää onnettomuudestaan". Ei taida olla kovin kaukana todellisuudesta, kun oikein alkaa miettiä.
On mielenkiintoista, miten monet tuntuvat pitävän lihavia itsekurittomina, laiskoina ja yksinkertaisesti kaikin puolin surkeina olentoina. Missä ihmeen vaiheessa ihmiset alkoivat soveltaa henkisiä ominaisuuksia kääntäen verrannollisena ruumiin kokoon? Mitä isompi vartalo, sitä pienemmät aivot, tää maa on pienten ja vikkelien? Ehkä se on aina ollut niin, mene ja tiedä. Minua se lähinnä alun huvittuneisuuden jälkeen alkoi surettaa. Ajattelevatko ihmiset tosiaan niin? Onko todella se ja sama mitä teet ihmisenä jos kuitenkin olet lihava? Voiko puolet (riippuen, mitä tutkimusta haluaa uskoa) suomalaista olla niin surkeita ihmisiä kuin täällä annetaan kuva? Miten tämä valtio yleensä pyörii, kun se on täynnä niin heikkolaatuisia ihmisiä...?
Tiedän tiedän, tämä on yleinen keskustelupalsta ja kaikkea ei kannata ottaa todesta. En minä niin teekään, mieleni teki vain kaiken sen parjaamisen ja voivottelun väliin tunkea yksi pähkäilevä pohdinta. Kaiken maailmassa esiintyvän murheen keskellä lihavuus ei yksinkertaisesti voi olla niin iso asia. Jos me todella alamme arvottaa ihmisiä ulkonäön perusteella ja lätkimään läskiveroja niin mihin se loppuu? Koska tulee vastaan ihmisryhmä, joka on siinä mielessä täydellinen ettei sitä tarvitse rangaista olemisestaan? Sellainen ihmisryhmä, että kun sitä osoittaa sormella todetakseen mikä siinä on pielessä, tajuaakin seisovansa hölmönä sormi pystyssä ja huomaavansa ettei siinä ryhmässä ole mitään pielessä; se ei tee mitään väärin ja se näyttää täysin oikeanlaiselta.
Mihin minä pyrin tällä pähkäilyllä? Enpä juuri mihinkään. En halua varsinaisesti herättää keskustelua puolesta tai vastaan. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta jäin vain miettimään olenko yksin kun minua välillä suorastaan pelottaa täällä esiintyvien ihmisten ajatusmaailma. Mitä toivoa on ihmisillä yleensä, jos osakin näistä mielipiteistä pitää ihmisten mielissä paikkansa?
Kiitos ja kumarrus.. tai niiaus.
Onko se väheksyminen sitten sallittua? Monesta kommentista jää mielikuva että tottakai ja kaikissa on sama peruste: koska lihavuus on itseaiheutettua. Miksi itseaiheutettu tila oikeuttaa toisen ihmisen väheksymisen? Jos minä ajan autoa tietoisena faktasta että voin joutua koska vain kolariin ja vammautua lopun iäkseni ja näin myöskin tapahtuu, onko ihmisarvoni silloin pienentynyt? Olenhan itse aiheuttanut vammaisuuteni ajamalla autoa, riippumatta kolariin johtaneista syistä. Eikö silloin arvokkaampi ihminen tekisi matkansa julkisilla kulkuvälineillä tai kävellen tai pyöräillen? Taas toisaalta, näissä jokaisessa vaihtoehdossa on riskinsä, voit aina joutua onnettomuuteen. Eikö silloin arvokkaampi ihminen pysyisi vain kotona?
Lihavuus aiheuttaa kuluja yhteiskunnalle. Näin todetaan nykyään joka paikassa ja tämä on myös yksi suosikkiperusteista lihavien väheksymiselle: koska he maksavat liikaa. Eikö arvokas ihminen saisi aiheuttaa kuluja? Ja toisaalta, en ole ollenkaan vakuuttunut että lihavuus olisi yksinään syypää niin moniin sairauksiin vaan pikemminkin ravinto, jota syömme. Ääripäät eivät ole terveydeksi kai kenellekään, ei äärimmäinen lihavuus, laihuus tai urheilu sen puoleen. Tutkimuksin on todettu niin monta asiaa, että ei todella enää tiedä mihin uskoa. Paitsi ehkä omiin silmiin. Kuinka moni on terveyskeskuksessa käydessään tarkkaillut lihavien määrää? Henkilökohtaisesti en ole huomannut enemmistönä muuta kuin vanhukset ja se kai on ihan luonnollista? No minkä kokoisia vanhuksia, joku ehkä miettii. Keskikokoisia, ei isoja eikä pieniä. Tässä kohden tietysti täytyy muistaa, että mikä toiselle on normaalia, on toiselle valtavaa lihavuutta.
Olen kaikin puolin suorastaan äimistynyt niistä kommenteista, joita ihmiset aivan järkipäissään kirjoittavat (enkä tarkoita nyt niitä provo-hirttäkää läskit itsenne-viestejä). Lihavat tuntuvat olevan niin monen hampaissa, että välillä täytyy tarkistaa että on aivan oikealla palstalla, eikä millään natsi-sivustolla. Kyllä, vertasin kommentteja natsismiin. Eikö se ole natsismia, kun valitaan jokin osa kansasta ja aletaan syrjiä heitä mielivaltaisesti valitun ominaisuuden perusteella? Vai oliko se rasisimia? Cesar Millania lainatakseni: "noin vuosikymmenen välein ihmiset alkavat syyttää uutta ihmisryhmää onnettomuudestaan". Ei taida olla kovin kaukana todellisuudesta, kun oikein alkaa miettiä.
On mielenkiintoista, miten monet tuntuvat pitävän lihavia itsekurittomina, laiskoina ja yksinkertaisesti kaikin puolin surkeina olentoina. Missä ihmeen vaiheessa ihmiset alkoivat soveltaa henkisiä ominaisuuksia kääntäen verrannollisena ruumiin kokoon? Mitä isompi vartalo, sitä pienemmät aivot, tää maa on pienten ja vikkelien? Ehkä se on aina ollut niin, mene ja tiedä. Minua se lähinnä alun huvittuneisuuden jälkeen alkoi surettaa. Ajattelevatko ihmiset tosiaan niin? Onko todella se ja sama mitä teet ihmisenä jos kuitenkin olet lihava? Voiko puolet (riippuen, mitä tutkimusta haluaa uskoa) suomalaista olla niin surkeita ihmisiä kuin täällä annetaan kuva? Miten tämä valtio yleensä pyörii, kun se on täynnä niin heikkolaatuisia ihmisiä...?
Tiedän tiedän, tämä on yleinen keskustelupalsta ja kaikkea ei kannata ottaa todesta. En minä niin teekään, mieleni teki vain kaiken sen parjaamisen ja voivottelun väliin tunkea yksi pähkäilevä pohdinta. Kaiken maailmassa esiintyvän murheen keskellä lihavuus ei yksinkertaisesti voi olla niin iso asia. Jos me todella alamme arvottaa ihmisiä ulkonäön perusteella ja lätkimään läskiveroja niin mihin se loppuu? Koska tulee vastaan ihmisryhmä, joka on siinä mielessä täydellinen ettei sitä tarvitse rangaista olemisestaan? Sellainen ihmisryhmä, että kun sitä osoittaa sormella todetakseen mikä siinä on pielessä, tajuaakin seisovansa hölmönä sormi pystyssä ja huomaavansa ettei siinä ryhmässä ole mitään pielessä; se ei tee mitään väärin ja se näyttää täysin oikeanlaiselta.
Mihin minä pyrin tällä pähkäilyllä? Enpä juuri mihinkään. En halua varsinaisesti herättää keskustelua puolesta tai vastaan. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta jäin vain miettimään olenko yksin kun minua välillä suorastaan pelottaa täällä esiintyvien ihmisten ajatusmaailma. Mitä toivoa on ihmisillä yleensä, jos osakin näistä mielipiteistä pitää ihmisten mielissä paikkansa?
Kiitos ja kumarrus.. tai niiaus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ravintoon mitä syö voi itse vaikuttaa ja siihen liikkuuko tarpeeksi. Itse ainakin pyrin keventämään jottei tarvitse verepaine ja diabetes lääkitystä. Olen ylipainoinen enkä ole mitään sen kummempaa väseksyntää huomannut mitä nyt yleensä tyhmiä ihmisiä joita aina ja ikuisesti on joka saralla. Eiköhän se suurin väheksyntä ole ylipainoisella omien korvien välissä jos ei saa mitään itsestään aikaiseksi muuttaakseen elämäntapojaan terveellisempään suuntaan.
merkitse mitään. Kaduilla huutelua esiintyy kai joissain muissa maissa (ehkä USA, Englanti, Italia?) paljon enemmän, mutta kaipa sielläkin voi vahvistaa omaa itsetuntoaan niin, että antaa palttua.
Tunnen monia ylipainoisia, siitä vaan se on oma valinta suurimmaksi osaksi, mutta kun tuppaavat valittamaan. Ensin valitetaan kun on niin läski ettei edes vaatteita löydä ja seuraavaksi keitetään kahvit ja jo löytyy pullaa ja leivoksia keksejä kaapeista, niitä mätetään ja valitetaan edelleen, kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. Mikä on vaikeinta, eikö sitä voi vain tehdä sitä ja tätä ja jättää kahvinisut kauppaan ? Sitten haukutaan meitä hoikempia, kun sääkin oot niin laiha ja syötkä nää ees mitään jne. Joo syön, aamulla puuroa ja hedelmiä, sitten välipalaksi kahvia ja sämpylää/ruisleipää viiliä tai hedelmiä, sitten kotiruokaa salaantin kera, ja vielä jälkiruoaksi kahvia ja hedelmiä, sitten illempana syön vielä leipää ja hedelmiä. Eli syön kyllä ja joskus herkuttelen, mutten pysy kauaa paikoillaan vaan keksin tekemistä, jos ei muuta niin kävelylenkki on aina paikallaan, eli en istuskele ja makoile telkkarin ääressä.
Netistä luin, että hedelmät aiheuttavat keskivartalolihavuutta tutkimuksen mukaan. Sinä näyt syövän kamalasti hedelmiä, ihme ettet ole vyötäröstäsi lihonut, vaan pysynyt hoikkana? Tämä oli aivan asiallinen tutkimus...
ettei painosta puhuta ollenkaan, kaverusten kesken tai muissa porukoissa? Varmasti parempi tunnelma kaikilla.