Sieluni kiemurtelee sisälläni
Pitkin poikin se kääntyilee ja minua potkii
Se etsii oikeaa paikkaansa, asentoa
Jossa voimme käsi kädessä kulkea
Kuin irronnut suuri kivi, joka ei ole löytänyt kiertorataansa
Kääntelen sivuja, etsin totuutta, tarkoitusta
en löydä mitään, kalpeat koipeni potkivat seiniä,
Maailma on valmis, väitetään, mutta mitä väliä sillä on
kun itse en ole valmis yhtään mihinkään?
Pitkin poikin se kääntyilee ja minua potkii
Se etsii oikeaa paikkaansa, asentoa
Jossa voimme käsi kädessä kulkea
Kuin irronnut suuri kivi, joka ei ole löytänyt kiertorataansa
Kääntelen sivuja, etsin totuutta, tarkoitusta
en löydä mitään, kalpeat koipeni potkivat seiniä,
Maailma on valmis, väitetään, mutta mitä väliä sillä on
kun itse en ole valmis yhtään mihinkään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Päivät pitkät, yöt pätkät
kuluvat ja katoavat
Aallokossa kuin kivi
Ei hio timanttia, raiskaa ja kuluttaa
Tee, älä tee, lopputulos sama
hamaan loppuun asti, se on sama
Mitätön, mätä, elonkorjuu oli jo
Putoan oksalta, elämä vasta alussa
Odotan matojen minut syövän,
olisi minusta jotakin
molemmissa versioissasi on sama yksinäisyys,
ihmisen pienuus ja tyhjyys.
Ainakin minä tavoitin tekstisi, taitavaa sanojen
käyttöä ja kuvausta.
Varmaan aika-ajoin itse kukin meistä kokee samaa,
mutta kyllä aurinko aina jossain vaiheessa kuitenkin
paistaa sinne risukasaankin. Sitä toivon Sinulle !
Sävähdyttäviä säkeitä.
Kiitoksia kehuista, ne ovat minulle tärkeitä. Minulla on niin pieni luottamus omiin kirjoituksiin, olenhan ihan pari kuukautta sitten sukeltanut runojen ihmeelliseen maailmaan.
kukapa olisi "valmis".
Anna aikaa itsellesi ja hänelle josta kirjoitat.
Ehkä niin ei ole tarkoitettukaan.
Jos et ole aivan varma mitä haluat,
et sitä todellisuudessa haluakaan.
Silloin se kannattaa jättää tekemättä.
Jos olet epävarma vain toisten haluista,
sitten asia on aivan eri.