onko täällä helmi- maalismammoja? pelottaako synnytys ja vauvan tulo? mua ei muuten, mutta olen ihan vainoharhainen sen suhteen, että vauvalla olisi joku sairaus tai vamma tai että synnytyksessä kävisi vauvalle jotain. rakenteellisesti vauva on ultrassa ollu ihan terve, mutta silti vaan pelkään. ja se vaan voimistuu koko ajan. että jos sillä on down tai jotain. tai se possupiikki on esim aiheuttanu aivojen kehityksessä häikkää. tai joku muu itteni tekeminen... huhhuh. ja sit huolestuttaa välillä että miten sitä oikeesti sit pärjää lapsen kans. osaako sitä tehä sittenkään mitään oikein, jaksaako, onko koliikkia jne. vauva on meille todella toivottu ja odotettu, mut tälläsii sitä vaan hermoheikkona on ruvennu miettimään... mites te muut?
pelot
toheli
2260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä ainut pelko koskee sitä, kuinka kauan tämä pikkukaveri aikoo masussa vielä majailla. Jo pelkkä oleminen on alkanut olemaan sen verran tuskaista ja hankalaa, että haluttaisi saada jo vauvan maailmaan. Vielä viisi viikkoa laskettuun, kuluisipa aika vähän nopeammin..
En oo ihan samoilla viikoilla sun kanssas (41 0) mut mä oon käyny ihan samoja tuntemuksia, varsinkin tässä loppuraskauden aikana. Oikeastaan kuin olisi omaa tekstiä lukenut! Myös meiän pikkuinen on ultrassa ollu ihan "normaalin" oloinen ja potkiikin joka päivä, mutta silti olen pelännyt kaikkea mahdollista, sairauksista kuolleen vauvan synnyttämiseen. Synnytyksessäkään en jännitä niinkään niitä kipuja vaan että kaikki menee varmasti hyvin ja saamme terveen vauvan syliimme. Itselläni nämä pelot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi häipyneet, eniten auttoi kun sai sanottua miehelle ääneen sen, että pelkää tässä vaiheessa vielä käyvän jotain ja vauvan syntyvän kuolleena. Myös meille vauva on todella odotettu ja toivottu, mutta jännitän myös tulevaa hoitamista ja miten ikinä osaamme hoitaa pikkuista ja miten elämä muuttuu. Uskon kuitenkin että nämä pelot ovat normaalia ja valmistavat meitä vanhemmuuteen. Kannattaa puhua vaikka miehen kanssa tai jos haluaa ammattilaisen mielipiteen, neuvolatäti on myös hyvä vaihtoehto! Ja itse olen yrittänyt ajatella niin, että vaikka kuinka pelkäisi kaikkea mahdollista, ei se estä niitä tapahtumasta. Eli jos vauva on jollain tavalla sairas niin se on, eikä sen etukäteen pelkääminen auta siinä yhtään! Mielummin ottaa rauhallisesti ja elää sitten tilanteen mukaan. Paljon tsemppiä loppuraskauteen ja yritä vaan nauttia raskaudesta äläkä murehdi turhia:)