Olen pienoisella kauhulla lukenut vastauksia tekstiini Suolan mauttomuudesta.
Ainoastaan nimimerkki "Usko Jeesukseen" näkyy ymmärtävän mistä on kysymys.
Ilmeisesti lapsuuden autoritäärinen kasvatus saa toiset luulemaan, että kristittyjä tulee jatkuvasti herättää lailla. Uhata, pelotella, uhkailla h e l v e t i l l ä tai Jumalan suosion menetyksellä.
Ei ole pitkää aikaa kun eräs saarnaaja totesi, että pienikin luvattomuus tekee ihmisestä Jumalan vihollisen. Se taas merkitsee kadotustuomiota.
Paavalin mukaan meillä on lepytetty Jumala, eikä mitään kadotustuomiota, koska olemme Jeesuksessa Kristuksessa....
Sitten tällainen neronleimaus: >>> Lain kautta tulee synnin tunto, laki tuhoaa itsevanhurskauden>>>
Kristityn synnintunto tulee m y ö s armosta, koska "Jumalan rakkaus vaatii meitä".
Laki kyllä tuhoaa itsevanhurskauden, mutta laki myös elättää itsevanhurskautta, koska silloin laki on
kuollut. Itsevanhurskas fariseus luulee kyllä kristillisyyden nevojen täyttämisellä ansaitsevansa Jumalan mielisuosion, mutta tällöin hänelle on laki tältä osin kuollut.
Laki ei kuulu krititylle uhkaukseksi ja vaatimukseksi.
Lukekaa nyt hyvät ihmiset Raattamaan kolmas kanssapuhe. Siinä vanhin toteaa, ettei laki auta syntiä vastaan, ei välttämään syntiä, vaikka se kuinka sitä vaatii.
Synnin sota syntyy vain ja ainoastaan rakkaudesta Jumalaa ja hänen lakiansa kohtaan. SE SYNTYY
uskosta.
Miten sitten olisi saarnattava? Lakiako? Ei, vaan kristityille tulisi saarnata uskosta. Siitä lähtee voima
elää Jumalan lapsen elämää.
Pönttöusko vie valitettavasti lain orjuuteen ja Kristusta vastaan. Se on lopulta vihaa ja kapinaa Jumalan ankaraa vanhurskautta vastaan, koska ihminen ei voi, ei kerta kaikkiaan voi sitä täyttää.
NE, jotka hyväksyvät olevansa syntisä kaikkiin synteihin, niillä on toivoa, jos he siinä tilassa jaksavat heittäytyä Jumalan armon varaan. He ovat siis kaikkiin synteihin syyllisiä. Siinä ei vähittäismaksulla syntien pois paneminen auta yhtään mitään, On turvattava yksin Kristukseen. Ne ovat näitä Gunnar Persäterin mielestä kaikkein kurjimia: he luottavat Kristukseen, tunnustavat syntinsä Jumalan edessä a i v a n
kuin publikaani temppelissä. He eivät voi tuoda omaa ahkeruuttaan lahjaksi Jumalan eteen, sillä he ovat köyhimmistä köyhimpiä.
Ihmettelen nimimerkki Jessen pöyhkeyttä. Jos ihminen on syntinen ja joutuu turvaamaan armoon, miten hän pystyy tuolla tavalla heittämään pappeja helvettiin ja istumaan itse kannen päälle?
Ainoastaan nimimerkki "Usko Jeesukseen" näkyy ymmärtävän mistä on kysymys.
Ilmeisesti lapsuuden autoritäärinen kasvatus saa toiset luulemaan, että kristittyjä tulee jatkuvasti herättää lailla. Uhata, pelotella, uhkailla h e l v e t i l l ä tai Jumalan suosion menetyksellä.
Ei ole pitkää aikaa kun eräs saarnaaja totesi, että pienikin luvattomuus tekee ihmisestä Jumalan vihollisen. Se taas merkitsee kadotustuomiota.
Paavalin mukaan meillä on lepytetty Jumala, eikä mitään kadotustuomiota, koska olemme Jeesuksessa Kristuksessa....
Sitten tällainen neronleimaus: >>> Lain kautta tulee synnin tunto, laki tuhoaa itsevanhurskauden>>>
Kristityn synnintunto tulee m y ö s armosta, koska "Jumalan rakkaus vaatii meitä".
Laki kyllä tuhoaa itsevanhurskauden, mutta laki myös elättää itsevanhurskautta, koska silloin laki on
kuollut. Itsevanhurskas fariseus luulee kyllä kristillisyyden nevojen täyttämisellä ansaitsevansa Jumalan mielisuosion, mutta tällöin hänelle on laki tältä osin kuollut.
Laki ei kuulu krititylle uhkaukseksi ja vaatimukseksi.
Lukekaa nyt hyvät ihmiset Raattamaan kolmas kanssapuhe. Siinä vanhin toteaa, ettei laki auta syntiä vastaan, ei välttämään syntiä, vaikka se kuinka sitä vaatii.
Synnin sota syntyy vain ja ainoastaan rakkaudesta Jumalaa ja hänen lakiansa kohtaan. SE SYNTYY
uskosta.
Miten sitten olisi saarnattava? Lakiako? Ei, vaan kristityille tulisi saarnata uskosta. Siitä lähtee voima
elää Jumalan lapsen elämää.
Pönttöusko vie valitettavasti lain orjuuteen ja Kristusta vastaan. Se on lopulta vihaa ja kapinaa Jumalan ankaraa vanhurskautta vastaan, koska ihminen ei voi, ei kerta kaikkiaan voi sitä täyttää.
NE, jotka hyväksyvät olevansa syntisä kaikkiin synteihin, niillä on toivoa, jos he siinä tilassa jaksavat heittäytyä Jumalan armon varaan. He ovat siis kaikkiin synteihin syyllisiä. Siinä ei vähittäismaksulla syntien pois paneminen auta yhtään mitään, On turvattava yksin Kristukseen. Ne ovat näitä Gunnar Persäterin mielestä kaikkein kurjimia: he luottavat Kristukseen, tunnustavat syntinsä Jumalan edessä a i v a n
kuin publikaani temppelissä. He eivät voi tuoda omaa ahkeruuttaan lahjaksi Jumalan eteen, sillä he ovat köyhimmistä köyhimpiä.
Ihmettelen nimimerkki Jessen pöyhkeyttä. Jos ihminen on syntinen ja joutuu turvaamaan armoon, miten hän pystyy tuolla tavalla heittämään pappeja helvettiin ja istumaan itse kannen päälle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos mies on rakastunut ja haluaa olla morsiammelleen mieliksi, MIKÄ häntä motivoi?
Meneekö hän treffeille ajoissa sen vuoksi, että muuten morsian hylkää?
Käykö hän suihkussa sen vuoksi, että muuten morsian haukkuu ja hakkaa käsilaukulla?
Onko kaiken motiivina joku pelko, uhkaus eli laki?
Jos suhde on sairas, voi se olla tällaistakin.
Jos taas sydämessä on rakkaus, tahtoo tehdä rakkaallleen mieliksi ilman hyödyn ajattelua.
Näin eroaa Jumalasuhdekin laki-uskoisen ja Jeesus-uskoisen välillä. Rakkaus vaikuttaa, eikä se rakkaus synny uhkailusta.
Laki-uskoisten uhkailu synnyttää vain teeskentelijöitä:
Ruukkukukat ovat synti: Minäpä vienkin leikkokukkia.
Joulukuusi on synti: Minäpä laitankin vain kuusen oksia tuohon isoon maljakkoon.
Vanhimmat ovat sanoneet, että ulkokuusen värivalot on synti: Minäpä laitankin yksiväriset valot.
Koreus on synti; Saarnaajat ovatkin sanoneet että kyllä hyvät menopelit saa olla.
"Ihmettelen nimimerkki Jessen pöyhkeyttä. Jos ihminen on syntinen ja joutuu turvaamaan armoon, miten hän pystyy tuolla tavalla heittämään pappeja helvettiin ja istumaan itse kannen päälle?"
Minä voin sanoa teille täällä ihan samoin:
Ihmettelen nimimerkki Sammelin pöyhkeyttä. Jos ihminen on syntinen ja joutuu turvaamaan armoon, miten hän pystyy tuolla tavalla heittämään Lapin vanhimmat ja esikoiset helvettiin ja istumaan itse kannen päälle?
Kyse nyt ei ollut siitä, että heittäisin papit helvettiin, vaan sanoa, ettei kaikki synti ja harha ole esikoisissa. Ihan samoja ihmisiä on papeissa, kirkossa ja eri herätysliikkeissä. Kun olen kirjoittanut, en ole tarkoittanut vain esikoisia, toivottavasti se on tullut selväksi. En siis osoita lakia niinkään esikoisille, vaan YLEENSÄ kansamme tilanteen parantamiseksi ja osoittaakseni, ettei omaavanhurskautta nujerreta puhumalla uskosta ja armosta. Ei, Luther opetti toisin, voin lainata tästä sitaatin Sidotusta ratkaisuvallasta ja Galatalaiskirjeestä jos tarve vaatii. Jos esikoiset ovat väärässä jossakin asiassa, niin eihän se tarkoita että he ovat väärässä kaikissa asioissa. Tämä on vikoilua, joka lähtee pahasta sydämestä. Itse näen esikoisissa paljonkin hyvää, heiltä kirkko voisi oppia hyvin, hyvin monessa asiassa. Olen vakavissani.
Puhun kokonaistilanteesta, yleisellä tasolla, yleisestä suuntauksesta, yleisistä ilmiöistä. Kyllä orjuuttaminen osataan muuallakin eikä keinoja ole vain se yksi, jonka te olette saaneet päähänne. Lisäksi näen teidän edustavan pikkuluthereita, jotka tekevät uskonpuhdistusta vääränä aikana. Uskonpuhdistus sopii tietyiltä osin varmaankin omaan herätysliikkeeseemme, mutta yleisesti ottaen kirkkomme ja kansamme synti on epäusko, epäjumalanpalvelus, hedonismi ja moraalittomuus. Tämä on totuus, jonka tuntevat epäuskoiset historioitsijat, filosofit ja yhteiskuntatieteilijät. ME EMME ELÄ KESKIAIKAA! Me emme elä aikaa, jolloin hurskaudella olisi arvostettua. Me emme elä aikaa, jolloin suurin osa kansaa pelkäisi kadotusta. Se vain on yksinkertainen totuus, ettei omavanhurskaus ole päivän synti. Menkää vaikka kysymään kadulta ihmisiltä, mitä he arvostavat. Tehkää tämä, niin asia selviää teille hyvin nopeasti ja konkreettisesti. Kysykää, mitä he arvostavat, mikä heille on tärkeää ja mistä he eivät voisi luopua. Tehkää tällainen gallup, tai lukekaa lehtiä, kuunnelkaa ihmisten mielipiteitä tai keskustelupalstoja, ei tosin tätä uskontoa käsittelevää. Avatkaa silmänne ja korvanne, olkaa hyvä. Ihmisen ei ole hyvä elää mielikuvitusmaailmassa ja itsepetoksessa. Herätysliikkeet, varsinkin esikoiset edustavat kansasta vain muutamaa prosenttia, he eivät nyt vain määrää eivätkä ohjaa kansan asenteita ja arvoja. Emme elä niissä ihanteissa ja niissä opillisissa ongelmissa, mitä keskiajalla. On uusi aika ja uudet ongelmat.
Pikemminkin nykyajan synti on yltäkylläisyys, hyvinvointi, normaalius, suvaitsevaisuus, tavallisuus, kunnon kansalaisuus, menestyminen, kunnia, hyvä maine, hyvä koulutus ja toimeentulo, raha, omaisuus, mukava ja onnellinen elämä, terveys, hyvät ystävät, vapaa-aika, viihde, päihdeaineet, urakehitys, nautintohakuisuus jne, jne. Kyllä, kyllä, tiedän, että luotu ja aineellinen on hyvää itsessään, mutta Raamatun mukaan ihminen itse tekee luodusta itselleen epäjumalan ja se on suurin synti Jumalan edessä. Se on subjektiivinen luomus, mutta Jumala ottaa sen vakavasti. Miten voi olla mahdollista, että jumalattomat näkevät ja tunnustavat tämän ajan luonteen ja sen ilmiöt, mitä kristitty ei näe eikä voi tunnustaa? Oletteko te sokeita? Tämä on käsittämätöntä! Vai haluatteko väkisin työntää päänne pensaaseen ja elää keskiajalla ja katsoa kaikkea sen ajan silmälaseilla? Pitääkö kivien huutaa?
Luterilaiset hirttävät itsensä vanhoihin asenteisiinsa ja asemiinsa. Vihollinen iskee selustaan, tietenkin, kun rintamasuunta on täysin väärä. Onhan se kiva tunne tietysti puuhastella pikku-uskonpuhdistajina ja löytää näin pieniä epäkohtia ja saada siitä tyydytystä. Näkemyksenne on joka tapauksessa silmäpuolisen näkeymys.
Ei ole syytä laskea onko kaikki harha esikoisissa vai ei. Virheetöntä yhteisöä ei ole missään eikä tule. Mielenkiinto pitäisi kohdistaa kunkin yhteisön sisällä opetukseen. Tärkeämpi asia olisi pitää huolta opista, varsinkin vanhurskauttamisopista.
Lutherin mukaan Lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan on kaikkein tärkein asia kristinopissa. Jos siitä pidetään huolta, vältytään kaikilta riidoilta ja eriseuroilta kristikunnassa. Aivan selvästi yksikään heng yhteisö ei ole pystynyt siitä pitämään huolta.
On valtavan helppoa hakea farisealaisuutta tai itsevanhurskautta jostakin naapuriseurakunnasta, mutta ei omasta itsestä ja omasta yhteisöstä.
Mitä tulee keskiaikaan, on epävarmaa oliko hurskaus silloinkaan arvostettua.
Töiden hurskaus varmaankin oli, mutta onko se nyt vähemmän arvostettua? Ihminen näkee mielellään oman aikansa syntisempänä kuin edelliset, mutta pahuuden mitta lienee kuitenkin vakio. Sekä raaka synnillisyys että petollinen itsevanhurskaus etsivät kunakin aikana uusia muotoja. ILmiönä se on sama.
En ole millään tavalla ajamassa esikoisia tai sen vanhimpia helvettiin. Tämä on Jessen oma ajatus, kenties.
Esikoisuus näyttää kuitenkin elävän samassa tilanteessa kuin katolinen kirkko 1500-luvun alussa.
En ole arvioimassa tämän päivän synnin määrää, vaan sen luonnetta, sitä, miten synti ilmenee nykyään. Itsevanhurskaus ilmenee aivan selvästi nykyään yleisellä tasolla ylpeytenä ja kunnian tavoitteluna. "Omavanhurskauden" muoto on aikanamme erilainen. Se ilmenee itseriittoisuutena ja omahyväisyytenä, joka on syntynyt ja saanut vahvitusta ulkonaisesta hyvinvoinnista. Itsevanhurskauden ei tarvitse olla ainoastaan kiinnittymistä omiin tekoihin tai mahdollisuuksiin, luottamista omiin ansioihinsa. Tällainen näkemys on kapeakatseisuutta ja yksisilmäisyyttä. Itsevanhurskautta voi olla kaikki se, missä ihminen tulee toimeen ilman Jumalaa, kaikki se, missä ihmisen perimmäinen turva on jossain muualla kuin tosi Jumalassa vaikka ehkä silloin olisi viisainta kutsua sitä epäjumaliin luottamiseksi. Ensimmäinen käsky puhuukin oikeastaan epäjumalista, ei omastavanhurskaudesta. Vanhan liiton aikana Israel lankesi juuri epäjumalanpalvelukseen, sen tähden se joutui pakkosiirtolaisuuteen.
Kun kaikki on hyvin ja elämä turvattua, syntyy väärä kuva omasta asemasta Jumalan edessä ja suhtautumisessa lähimmäisiin. Hyvinvointi ja menestys tulkitaan Jumalan suosioksi. Tämä on ominaista pakanuskonnoille kun he palvelevat epäjumalia. Me olemme pakanakansoja ja olemme palaamassa vauhdilla pakanalliseen aikaan. Pakanauskoonon ja epäjumalanpalvonnan päämäärä ei ole ollut saavuttaa iankaikkista elämää tai sielun pelastusta, vaan Jumalan suosioon on pyritty siitä syytä, että kansa saisi hyvän sadon, riistaa, terveyttä ja kaikin puolin onnellisen ja turvallisen elämän. Epäjumalanpalveluksella ei tavoitella hurskautta pelastuksen tähden, koska lihalliselle ihmiselle vain läsnäoleva on todellista ja tavoiteltavaa. Todellinen Jumala on pakanalle tämänpuoleista, aistittavaa, tunnettavaa ja tavoitettavaa. Kyllähän nykyäänkin arvostetaan työtä, mutta aivan eri merkityksessä kuin ennen. Se, mikä näyttää toimivan, se joka tuottaa hyötyä ja nautintoja ja jota "jumala" ei heti rankaise, se on oikeaa, hyvää ja arvokasta. Aikaamme leimaakin lyhytnäköisyys moraalisia valintoja arvioitaessa.
Kansamme pahoinvointi on kasvanut sitä mukaa kun hyvinvoitikin. Pahoinvoinnin juuri on kristinuskosta ja Jumalan käskyistä luopumisessa. Ihminen itse ja hänen tarpeensa on noussut keskiöön, itsensä totetuttaminen, omat edut, omat oikeudet. Oikeusvaltioperiaate ja humanismi määrittelee yhteiskunnan arvot. Ihmisen mittaan kuuluu myös demokraattisen enemmistön todennäköinen näkemys oikeasta ja väärästä. Pelastuksesta, synnistä, kuolemasta, perkeleestä, syyllisyydestä, tuomiosta tai Jumalan vihasta ei keskustella. Jumala ja kaikki hengellinen ei-näkyvä on työnnetty tuonpuoleisuuteen tai pois elämän keskiöstä museoon, jumalanpalveluksiin, joissa reliikkiä voi käydä katsomassa joskus ihmisen itsevalitsemallaan hetkellä tai paikalla.
Yhteisö on asettanut itse kriteerit ihmisyydestä, hyvästä ja pahasta. Normaali ihminen on se, joka osaa vaatia ja valvoa etujaan kylmäverisesti. Ei siinä ajatella kristillisesti, ei säälitä muiden asemaa tai työttömyyttä. Kaiken mittana meidän aikanamme on ihminen itse ja se, mihin hän kykenee ja mitä hän pystyy ymmärtämään tai hyväksymään. Tähän saa törmätä jatkuvasti keskusteluissa.
Laittomuus ja muuttunut hengellinen ympäristö heijastuu tietenkin esikoisten saarnaajien painopistealueisiin. Näen, että siinä on tietty oikeutuksensa. Kaikkea en itsekään hyväksy, mutta vastapainona näen muissa herätyliikkeissä yksisilmäisyyttä toiseen suuntaan. Ei nähdä yleistä luopumista ja palaamista pakanalliseen epäjumalanpalveluskulttiin. Palvelu on samaa, vain muoto on muuttunut. Epäjumalan nimeä ja muotoa on kaunisteltu, sitä on koristeltu hienoilla nimillä ettei sitä tunnistettaisi tai pidettäisi niin vaarallisena ja pahana kuin mitä se oikeasti on. En halua että omanvanhurskauden jahtaamisinnossa unohtuisi toinen, tänä aikana jopa suurempi vaara.
Raamatun mukaan Jumalaa pitä peljätä. Synnin pelkäämisestä ei Raamattu puhu mitään! Miksi puhuisikaan, synnin perkeleen ja kuolleman valta on jo voitettu. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Lain vankeudessa elävät pelkäävät syntiä siksi, koska he eivät tunne symtiensä sovittajaa Jeesusta Kristusta.
Tragikoomista mutta totta.
Jeesus on meidän syntiuhrimme. Tämä AINOA uhri joka kelpasi ja kelpaa Jumalalle, riittää vapauttamaan jokaisen ihmisen synnin perkeleen ja kuoleman vallasta. Edellytyksenä VANHURSKAAKSI TULEMISELLE on
USKO. JA Kaste Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!!!
Omaksi kadotuksekseen ihmiset vääristelevät Herran suoria teitä. He tekevät turhaan työtä raskasta pääsemättä pois synnin kuormista. Pelastus olisi valmiina, kun vain uskoisivat, mutta YLPEYS estää ottamasta Jumalan armoa armosta vastaan.
Olen Usko Jeesukseen-nimimerkin kanssa samaa mieltä.
Kristikunnnan suurin ongelma on siinä, että pelkkä armo ei kelpaa. Joku täällä neuvoi kovasti tekemään parannusta, muuten armoa ei tipu!!!!
Synnin kanssa pelaaminen ja perkeleen mahtavuudesta saarnaaminen jatkuu siihen saakka, kunnes joutuu toteamaan olevansa kokonaan syntinen, joka hetki, kuolemaansa saakka - jopa Gunnarin kaulassa.
Ja siksi hän pakenee Jeesuksen verihaavojen turviin. Hän saa rauhan sieluunsa, ollen puettuna uskon ja kasteen kautta Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen.
Lihallinen ihminen luottaa lihaansa. Hän miettii mielessään: "Kun minä sen ja sen asian teen, niin kuin minua on käsketty tehdä, ja jätän tekemättä ne teot mitä yhteisöni johto on käskenyt olla tekemättä, niin minä tulen autuaaksi." "Kun minä oikein kiemurtelen synnin tuskassa seurakunnan edessä, niin se takaa minulle armon ja anteeksiantamuksen." Nämä ovat lihallisen mielen tuotetta, pelko helvettiin joutumisesta ajaa tottelemaan seurakunnan johtohahmojen tarpeita ja mielihaluja. Unostuu täysin että joka USKOO JA KASTETAAN se pelastuu. Unohtuu myös se että uuden testamentin aikana ei ole enää uhrijumalanpalvelusta, niin että harva se sunnutai pitäisi uhrata kovaa porua ja kyyneliä seurakunnan edessä, saadakseen tipan armoa. Uudessa testamentissa ei jaeta tipottain armoa vaan KAIKKI SYNNIT SAA KERRALLA ANTEEKSI, ENTISET NYKYISET JA TULEVA SYNNIT, eikä uutta uhria enää tarvita.
Paitsi kuolemansynneissä elävä, (vihassa, katkeruudessa, epäuskossa, kateudessa, panettuksessa etc.) niin myös itsevanhurskaudessa elävä ihminen on lihallinen ihminen. Vaikka ihmiset pitävät omavanhurskasta jos ketä kovinkin hengellisesä ihmisenä, onhan hän näkyvästi aktiivinen vanhurskauden yrittäjä. Jumalallle eivät kelpaa yrittäjien lahjontayritykset, vaan hän suuttuu sellaista. Taivaaseen yrittäjä pyrkii varkain ( Kristuksen armotyön) ULKOPUOLELTA taivaaseen. Jumalalle eivät kelpaa ihmisten uhrit, hän katsoi itselleen sopivan uhrin, joka on hänen rakas Pokansa Jeesus.
1. Kor. 15:56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
1. Kor. 15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
------
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;