Olen puhki katseltuani ja koettuani vuosien ajan outoa menoa työpaikalla. On paljon asioita - etupäässää johtamistavoissa - joita en voi järjellä käsittää. Häijyynkin kohteluun olen törmännyt. Tosin en ole ainoa, jolla on vaikeaa. Itseasiassa massiviiset ilmapiiriongelmat on todettu useaan kertaan, mutta niitä ei ole osattu ryhtyä ratkomaan. Olen uupunut. Ihmisten seura tuntuu rasittavalta - en oikein jaksaisi paneutua heidän juttuihinsa. Vapaalla haluaisin ainoastaa syödä ja nukkkua - en jaksa harrastaa enää. On vain pakko yrittää käyttäytyä ja hillitä itsensä, vaikka veto on poissa. Tähän kai jäljellä oleva energiani hupeneekin. Yleensä olen ajatellut joutuneeni osaksi ongelmallista asetelmaa, joka normaaliälyistä ja tuntevaa ihmistä joskus pakosti masentaa. Viime kuukausina olen kuitenkin ryhtynyt syyttelemään itseäni, pelkään olevani jotenkin kieroutunut tai luonnehäiriöinen tapaus, ja siten on syypää kaikkiin ongelmiin. Toisaalta järki sanoo edelleen toista. Kai ihminen voi masentuakin elettyään tarpeeksi pitkään hankalassa työyhteisössä???? Miksi toiset kuitenkin jaksavat ja toiset sekoavat näin?
Sekoamassa?
yök
1352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kevät se vain tekee ihmisen väsyneeksi.
Uni ei ole niin syvää, kuin se on pimeän talven aikana. Kärsimme tavallaan väsymyksestä jokainen sen vuoksi