Mitä ihmettä tekisin hampaiden kiillevaurioille? Bulimia on käytännössä ohi, sitä kesti vuosia, mutta jotakin jäi ehkä ikuisesti (tämän lisäksi ongelmat vatsan toiminnassa). Olen kuullut että kiillevauroiolle ei voi tehdä mitään... Kannanko sairautta siis mukanani loppuiän?
Hampaat!
sairaus seuraa?
3475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama täällä, vastausta en kyllä tiedä. Mutta sen tiedän miltä tuntuu kun hampaat prakaa. Multa on poistettu nyt 3 hammasta 5 juurihoito tehty ja taas yks hammas lahoomassa;(
Pahinta on kuitenkin jokapäivänen kallon halkaseva vihlonta. Bulimiaa oon sairastanu nyt 3 vuotta, joten sen rajuuden voikin sitten arvata suuni kunnosta. Tätä menoa hampaat tippuu vuoden sisällä ellen ole jo sillon kuollut..
Mitä proteesit mahtaa maksaa?
Keskustelkaa hammasLÄÄKÄRIN(=vaitiolovelvollinen) kanssa asiasta, tietääkseni bulimikkojen hampaita korjaillaan Suomessakin vuosittain melkoiset määrät. Hammaslääkäri kyllä osaa sitten neuvoa, voiko esim proteesit hankkia vakuutuksen tai muun vastaavan kautta/avulla ja muutenkin antavat henkilökohtaisen arvion tilanteestanne ja tulevaisuudestanne mahdollisuuksineen.
Itselläkin on yksi hammas lohjennut puoliksi ja se palanen lähtenyt irti juuresta asti. Pelottaa mennä hammaslääkäriin, kun en tiedä mitä se ajattelee.:((((((((((((( Kyllähän mun hampaista näkee tän bulimian, kiillevaurioita yms.. Olen viimeaikoina totaalisesti säikähtänyt ton hampaan tippumisen jälkeen, että mitä jos menetän kaikki hampaani. Nykyään harjaan hampaat 2 kertaa päivässä, käytän hammaslankaa, syön fluoritabletteja ja puren purkkaa usein. Hammaslääkäriajankin olen saanut varattua, ihme kyllä, niin suuri kynnys on mennä koska tuntuu että mun hampaista näkee mun epätoivoisen elämän ja itsestäni huoltapitämättömyyden jäljet. Mutta uskon että mitä bulimia on tehnyt hampailleni - on peruuttamatonta, tietystikin. Ei varmaan mitään toivoa julkisella puolella saada proteeseja yms ku itse on tuhonnut hampaansa eikä tietenkään vakuutustakaan. Välillä tuntuu että ihan sama kaikella, mitä arvoa minulla muutenkaan on, elämänilo on ihan nollissa eikä valoa näy tunnelin päässä.