Mun tyttöystävää vaivaa ihan selvästi joku, ja mä pelkään että se on syömishäiriö. Mä en tiedä miten mä voisin auttaa sitä, kun se ei suostu puhumaan mulle. Mä kerran kysyin siltä, että onko sillä jokin syömishäiriö, ja silloin se meni ihan kalpeaksi, mutta kielsi koko asian nopeasti ja vaihtoi puheenaihetta. Mun tyttöystävä ei oikeasti syö mitään. Me ollaan oltu viikonloppuisin joskus aamu kymmenestä johonkin yhteen asti yöllä kokoajan kahdestaan, niin hän ei ole syönyt mitään. Polttaa vain tupakkaa ja juo vettä. Miten mä voisin auttaa mun tyttöystävää, kun se ei kerro mulle sen ongelmista? Kertokaa te mulle, mä en keksiny mitään muuta vaihtoehtoa, kun kirjottaa tänne.
Oon huolissani tyttöystävästä
poikaystävä
429392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kerro hänelle huolestasi. Kysy häneltä, miksi hän ei syö. Syömättömyys on hengenvaarallista, eikä missään määrin normaalia. Yritä saada hänet lääkäriin.
Ja älä missään nimessä kiihdy kun otat asian puheeksi, älä painosta tai syyttele. Älä myöskään säälittele liikaa tai puhu kuin pikkulapselle. Yksikin väärä sana saatta tuntua aivan hirvittävältä, jos sen ymmärtää väärin. Valitse siis sanasi tarkkaan ja harkitse pitkään, mitä sanot.
No et kyllä varmaan oo ensimmäisenä raahaamassa sitä lääkäriin! Se ahdistuu siitä ja tuntee että sä käännyt sitä vastaan, koska se todennäköisesti on sairas.
Sun täytyy vaan saada se luottamaan ittees niin että se uskaltaa puhua sulle aiheesta. Kuuntelet ja oot tukena, se on tärkeintä. (En siis tarkota että tukena syömishäiriössä, vaan tukena sillä lailla, että teet selväksi ettet tuomitse sitä.) Ja jos se on yhtään paranemismyönteisellä tuulella, niin autat sitä (toki sun tarttee ensin tietää miten se haluaa että sitä autat). Muista antaa sen sanella tahti. Ei saa pakottaa väkisin, se vaan pahentaa tilannetta.
Olen eri mieltä edellisten kanssa. Tiedän, että anorektikko ahdistuu, jos asia otetaan puheeksi, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Sano, että olet huolissasi siitä, ettei hän syö tarpeeksi ja haluat tietää mistä se johtuu. Kerro omista tunteistasi, huolesta ja epätietoisuudesta. Sano, että haluaisit auttaa häntä, jos vaan tietäisit miten. On aika kurjaa, että välillänne on joku juttu, joka häiritsee teitä molempia ja estää avoimen suhteen. Kerro, että pelkäät ettet olekaan hänen elämänsä tärkein asia. Tästä voisi lähteä liikkeelle. Se auttamisjuttu onkin sitten isompi ongelma.
Lähde pois suhteesta, sillä et voi auttaa t-ystävääsi. Pelasta oma elämäsi.
toi nyt oli taas niin typerää ja onnetonta että mitäpä sunkin päässä liikuu... pelasta elämäsi. eikö se ole niin että jos todella välittää auttaa sitä jolla on tosi kysessä. vain ja ainoastaan mies jolla on niin tyhjää koliseva pää että oikeen tuntuu kummalta. ymmärsinn kuitenkin että mies välittää ja todella haluaa auttaa ja pisteet sille miehelle. jos rakastat häntä kohtele kuten toivoisit sinua kohtelevan jos tulee eteen sairaus. kaikki neuvot hyviä mutta ole tosiaan varovainen ... älä hyökkäävä. enitse ole joutunut syömishäiriötä kenenkään kanssa puimaan mutta tänäänkin autoin ystävääni ja kuunteli hänen huolensa. tsemppiä ja kyllä se paistaa viel vaiks voi mennä aikaa kun tauti hoidettu kunnolla.
Sillä se pärjää koko ens viikon!
Sun tyttöystävällä on paha syömishäiriö ja se tietää sen itekkin. Voithan yrittää auttaa ja jutella asiasta, mutta saattaa hyvinkin olla, että hän tarvitsee ammattilaisen apua.
Syömishäiriötä potevaa on vaikeaa auttaa. Raskasta nähdä vierestä miten toinen kuihtuu ja oireilee, pitemmänpäälle mahdollisesti joutuu soittamaan ambulanssin kun suolatasapaino ja verensokeri järkkyy
. Ja siltikin toipumisen on lähdettävä hänestä itsestään. Painostaa ei saa muuten anorektikko ei ainakaan syö. Voit mainita hänelle että olet tärkeä ja haluat että hän voi hyvin. Syömishäiriön taustalla usein voi olla traumaattisia kokemuksi lapsuudesta, niitä olisi hyvä päästä käsittelemään ammattiauttajan kanssa.Olin avustajana anorektia sairastavalle ja hän kyllä minimaalisen vähän suostui syömään, mutta sovittiin että jotain mieleistä on syötävä, useinpäivässä muttei suuria annoksi, hän painoi 41kg/164cm. sinulla ei tule olemaan helppoa jos tyttöystäväsi ei päivisin syö mitään joten tsemppiä!
on monille tärkeä tekijä ja joskus ratkaisevakin joissain asioissa.
Luuletko, että auttaisi, jos kertoisit pitäväsi pulleista tms. naisista. Jos hän pitää sinua suhteen arvoisena kumppanina niin luulisi, että hän silloin kiinnittäisi huomion itseensäkin ja pyrisi olemaan mieltyksesi mukainen.
syömättömyys ei välttämättä ole syömishäiriötä...
Jos olette vasta alkaneet seukkaamaan, niin tytöllä saattaa olla perhosia vatsassa. Se ei vielä kehtaa syödä seurassasi, koska pelkää mokaavansa tai vaikuttavansa possulta. Voisitte mennä yhdessä syömään ravintolaan tms. tai voisit laittaa vaikka tyttöystävällesi ruokaa (jotain salaattia tai vastaavaa) ja herätellä keskustelua... luulen, ettei hän kehtaa näin kieltäytyäkään.
No sehän luulisi itseään pulleaksi ja alkaisi enemmän laihduttamaan, ennemminkin voisi sanoa että ei pidä laihoista tytöistä ollenkaan, voisi olla parempi niin päin sanoa se asia.
Olitko siis jossain osastolla avustajana? Ihan mielenkiinnosta kyselen :)
Kokeile mennä jonnekin kivaan ravintolaan syömään tyttöystäväsi kanssa ja siellä olo varmaan selvittää hieman onko hänellä syömishäiriö vai ei. Viettäkää iltaa tekemällä hyvää ruokaa ja jos tyttöystäväsi kieltäytyy syömästä tms. siinä on hyvä avaus keskustelulle asiasta.
Toi on kyllä melkoisen hankala tilanne, ei siitä pääse mihinkään. Eikä tuohon kyllä ole oikeaa vastaustakaan, notta miten tuossa pitäisi menetellä. Mutta näin ko ajattelee järjellä, niin tärkein tuossa tapauksessa on:
1. Tyttöystäväsi terveydellinen tila,
kakkosena tulee vasta teidän suhteenne. Eli sun täytyy vaan saada se asia puheeksi, vaikka sitten suhteen kustannuksella, mutta ei toi tilanne näinkään voi jatkua kovin pitkälle, henkihän siltä vielä lähtee! Melkein suosittelisin sanomaan päin pläsiä, että oot huolissasi siitä ja nyt siitä on puhuttava ja asialle on tehtävä jotain. Toisaalta se on niin henkilön luonteesta kiinni että kenelle voi sanoa suoraan miten on tehtävä, ja ketä olisi ehkä paremminkin vain kuunneltava...
Mutta suora toimintatapa olis mun ehdotus, ja tiedän kyllä että jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt, niin olisin yhtä ymmälläni että miten pitäisi toimia. Mutta kun pystyy sanomaan näin ulkopuolisena ratkaisua tähän hommaan niin tätä meikäläinen ehdottaisi. Mutta edellisissä vastauksissa on kyllä hyviä neuvoja, on se hienoa että löytyy näitä tosivastaajiakin, eikä päänaukojia.
Toivon kovasti että pääsette balanssiin suhteessanne! Onnea!
Hei! Syömishäiriö on monimutkainen juttu. Jos tyttöystävälläsi on syömishäiriö, ei asiaa voi mitenkään nopeasti korjata, toisaalta syömishäiriöstä parantuminen on mahdollista. Suosittelen, että haet itsellesi tietoa aiheesta esimerkiksi syömishäiriöliiton sivuilta www.syomishairioliitto.fi. Sieltä löydät mm. syömishäiriötä sairastavien omaisille tarkoitetun keskustelupalstan. Varsinaista apua syömishäiriöstä parantumiseen tai tilanteen selvittelyyn voi hakea koulun terveydenhoitajalta/ työterveyslääkäriltä tai terveyskeksuksesta.
Syömishäiriötä ei voi parantaa tahdonvoimalla, painostamisella, ulkonäköön liittyvillä kommenteilla, ravintolaan vielmisillä, uhkailuilla ym...
Syömishäiriötä sairastavaa voi auttaa esim. ammattiapu, luottamukselliset ja turvalliset ihmissuhteet, oma motivaatio ja aika.
Muista, ettet voi ottaa vastuuta tyttöystäväsi tilanteesta ja elämästä vaan hänen on tehtävä se itse. Voimia sinulle!
"syömishäiriötä sairastavien omaisille"
Siis kuolleiden anorektikkojen perheille?
Omainen ei tarkoita kuolleen henkilön sukulaista. Esim. mun äiti on mun lähiomainen. Omainen = sukulainen (yleensä perheenjäsen, eli läheistä sukua)
en kyllä missään tapauksessa suosittele ketään läheistä menemään tuolle keskustelupalstalle! Jokainen keskustelunavaus päätty läheisten syyttämiseen sairastumisesta.
Ei ole varmaa, onko tyttöystävälläsi syömishäiriötä. Ihastuminen ja rakastuminen alkuvaiheessa on ainakin minulla joskus aiheuttanut vatsaan sellaisen tunteen, että jos syö, niin tulee vatsanpuruja. Silloin ei uskalla syödä seurassa ainakaan paljon. Koska sellainen voi tuntua hävettävältä, siitä ei todennäköisesti myöskään halua noin vain puhua. Mielestäni ei pidä mennä sanomaan, että ei pidä laihoista naisista, tai muutenkaan tehdä asiasta ulkonäkökysymystä. Laihat ja lihavat voivat olla viehättäviä yhtä kaikki, ja ulkonäön haukkuminen ei nosta kenenkään itsetuntoa tai paranna suhdettanne. Minun mielestäni sinun kannattaa tutustua tyttöystävääsi rauhassa ja viettää aikaa rennosti yhdessä. Kun suhteenne etenee luontevasti eteenpäin ja puuhaatte erilaisia asioita yhdessä, keskustelutkin alkavat saada syvyyttä. Jossakin vaiheessa todennäköisesti joko huomaat, että hän syö seurassasi, tai pystytte keskustelemaan niin luottamuksellisesti, että asiat selviävät.
Sanoisin jotta mitä pikimmin ammatti-ihmisten pakeille.Ei auta sivulliset eikä niiden neuvot.Jos todella tämä tauti niin "kusessa"ollaan.Meillä tyttö näin ja koko "pisletti"sekaisin.Sanon suoraan että ne jotka asian ovat kokeneet kohdaltaan tietävät mitä h e l v e t t i ä se on.Eikä välttämättä aina ammattiapukaan tuo nopeaa ratkaisua.Yritä saada tyttöystävä nätillä puhumisella juttelemaan terveysihmisten kanssa.Täältä löydät ainoastaan oletuksia näille asioille.Paitsi jos on tosi asian kanssa tekemisiin joutuneita,kuten esim. minä.
Rupea syöttämään.
Niin munkin nykynen avokki alotti.
Se oli hyvä neuvo!!
Jos vatsalaukku on jo kovin surkastunut, sinne on vaikea saada mahtumaan paljoa, mutta syömällä vähitellen enemmän, se venyy normaaliksi. Ota selvää lääkäriltä, onko olemassa jotain erityisen hyvää ravintoa anorektikolle - lihaa, hedelmiä vai mitä. Hiilihydraatteja ylenmäärin sisältävä ruoka eli ns. roskaruoka lisää ruokahalua, siksi itse ajattelisin että pizza, hampurilaiset, pihvit yms. saattaisivat auttaa ruokahalun kasvattamisessa. Ehkä siihen on muitakin keinoja ja ilmaise hänelle, että laihuus ei ole ihanteesi ja on vain mukavaa, jos naisessa on vähän mistä ottaa kiinni. Tietysti tämä on vaikeaa ilmaista, ettei loukkaisi toista, mutta kun tutustutte paremmin niin se voi olla vain hauskaa. Tämän tiedän omasta kokemuksesta. Kysy asiantuntijoilta ja etsi verkosta ensikäden tietoa asiasta!!!
Syytkin voivat olla samat. Ulkpuolisen on erittäin vaikea auttaa, toisaalta tilanteen pahentaminen omalla toimanalla on turhankin helppoa. tarvitsette ammatiapua, yksin et voi mitään.
kyllä yhden päivän voi kevyesti paastota jos jännittää seurassa syöminen. jätä hänet hetkeksi rauhaan niin pääsee syömään omaan kotiinsa. tuo että tupakoi viittaa siihen ettei hirveesti huolehdi omasta terveydestään. en minäkään osaa syödä ja rentoutua uuden poikaystävän seurassa. onko hän huomattavan laiha . voi olla anorektinen tai sitten välillä mässäilee ja pystyy paastoamaan kevyesti muutaman päivän . kokemusta on. syömättömyys viittaa siihen että joka tapauksessa jännittää seurassasi samoin tuo puheenaiheen nopea vaihtaminen. aika heikot mahkut sulla on auttaa jos hän ei koe oloaan turvalliseksi seurassasi. kauanko olette olleet yhdessä? syömishäiriöstä kertominen toiselle on äärettömän vaikeaa useimmille mahdotonta.
Jos otat asian puheeksi anna hänen ymmärtää että olet siellä hänen tukena, haluat auttaa, ja olet huolissasi siitä. Monet joilla on syömishäiriö on masennus taustalla, se ei oo mitään mikä tapahtuu päivässä. Niin kuin ei parameninenkaan. Monet joilla on syömishäiriö haluavat itse parantua mutta eivät pysty ottamaan sitä askelletta itse koska niiltä tuntuu kuin ne menettäis hallinnan jos ne ei laihduta enää. Eli tukea, aikaa, kaikkee toivotan parasta : >
itselläni on ollut syömis häiriö ja olen kärsinyt siitä ja tulen kärsimään loppu elämäni.. eikä kannata olla syömättä jos laihduttaa yrittää... tottakai nopeasti laihtuu, mutta tulee moninkeraisesti takaisin kun taas rupeaa syömään.. joka kerta kun joku ystävistänikin puhuu että ei ole syönyt pariinpäiväänkään kun yrittää laihduttaa siinä vaiheessa kilahdan ja pidän lyhyen esitelmän siitä miksi se ei kannata.. johan on ruvennut syömään.. jos on pidemmän aikaa syömättä ja rupeaa taas jotain syömään niin rupaa oksentelemaan.. joka aterian jälkeen tulee oksennus.. koska vatsa on sekaisn siitä kun saa ruokaa ja tekee siski oksennusrefleksin.. oksentelu ei taas ole terveellistä.. pitempiaikainen oksentelu tuhoaa vatsalaukkua ja kurkkua.. minulle todettiin vatsaan ongelma joka ei koskaan parane ja joudun siksi katsomaan tarkkaan mitä syön.. muuten kun syö paljon vehnääsisältävää tai rasvaista ruokaa menee vatsa sekaisin ja toooooooodella kovat kivut ja tuskat.. nyt on jo kulunut asiasta muutama vuosi mutta koskaan en siitä kokonaan toivu.. aivan alussa kun rupesin taas syömään en voinut syödä kuin keitettyä perunaa ja riisiä.. keliakiaa ei ole.. jotenka suosittelen todellakin tyttöystävääsi syömään... jos laihduttaa yrittää niin suosittelen normaalin ruoan syömistä ja paljon kasviksia ja tietysti liikuntaa..
Eiko likkaa vaan lenkille..ja piitkälle lenkille. Joka päivä. Jos ei vitonen maistu (= ei jaksa), on silloin jotain wikaa safkan saannissa. Kyl rupee soppa maistuun, ku vaan joka päivä laputtaa sen vitosen.. taikka kympin. Väkisinki rupee soppa maistuun, ku ei jaksa. Jos viel saisit laputtamisen keskinäiseks kisaks, ni a vot!
Amusella kuuelt ylös ja akkunois verhot sivuun, akkuna auki ja silleen. Ei mitään makoiluja puolisille ja sit viel vähän päälle. Eikä mitään yömyöhään kyttäilyjä, vaan koisimaan viimestään kymmenelt. JA JOKA PÄIVÄ sama rytmi! Muuten menöö harakoille hyvä yritys. Kasvais jopa omaki kunto. Jaksas lakanois pisemmin.. ;-)
Voi kuule, anorektikko jaksaa juosta vaikkei mitään olisi syönytkään. Tokihan sitä jossain vaiheessa voimat loppuu ja lopulta pyörrytään kesken lenkin, mutta mieluummin vaikka kontaten kotia kuin että ruokaa laittaisi suuhun.
Olet itse todennäköisesti piilohomo, koska ylikorostat sitä, että sinulla on tyttöystävä. Mainitset sen moneen kertaan. Hillitön veden juominen voi johtua elimellisestä sairaudestakin, mutta voi tietysti olla psyykkistäkin. Mainitset, että vietät hänen kanssaan kokonaisia päiviä kahdestaan. Kannattaisiko sinun lopettaa tyttöystäväsi kyttääminen ja antaa hänelle hetkeksi oma rauha? Jos kyseessä on syömishäiriö, olisi tärkeätä tietää lisää "potilaasta", jotta voisin neuvoa. Jos potilas on 150-kiloinen, ei akuuttia hätää ole, mutta jos hän on 40-kiloinen, syömättömyys pitäisi saada loppumaan aika äkkiä. Kuten joku tuossa aiemmin mainitsikin, pakottaa ei kannata, eikä kohdella häntä kuin lasta. Tee hänelle hienovaraisesti selväksi, mitä mieltä olet, mutta jätä hänelle se vaikutelma, että hän saa itse päättää, mitä haluaa tehdä. Hän tarvitsee hyväksyntää, joten palkitse hänet, jos hän osoittaa edistystä, älä muuten, vähän kuin koiran kouluttamisessa.
Aika varmasti sun tyttöystäväsi on sairas. Joku sanoi, että älä ainakaan raahaa lääkäriin. Mä kuitenkin olen asiasta eri mieltä. Vaikka se lääkäriin raahaaminen sattuu ja tuntuu vitun pahalta varmasti sun tyttöystävästäsi niin joskus "radikaalit ratkasut" on kuitenkin se paras vaihtoehto. Asiasta kuitenkin kannattaa keskustella ensin. Juuri kuten aiemmat ovat kommentoineet; kysy miksi. Pyydä vastaus, kerro että sä välität ja haluat auttaa. Syömishäiriöinen häpeää sitä että on sairas, vaikka toisaalta sitten pitää sitä normaalina ja ainoana keinona laihtua, kadota. Ja siksi tyttöystävällesi voi olla vaikeaa puhua asiasta. On vaikeaa myöntää olevansa sairas, ja vielä vaikeampaa myöntää että sitä oikeastaan haluaa. Mun mielestä sun pitää pysyä kovana tän asian suhteen.
Kun kysyt tyttöystävältäsi, hän saattaa kieltää kaiken, älä tyydy siihen. Latele faktat pöytään. Että se ei syö, että syödä pitää jotta pysyy hengissä (en tiedä liikkuuko hän paljon mutta siihenkin voi sanoa, että jos liikkuu niin paljon kuin hän [jos siis liikkuu] niin on pakko syödä). Loppuen lopuksi, laihduttaa voi terveellisemminkin. Yritä saada hänet syömään. Ja ymmärtämään että sä olet tukena.
Joku sanoi että sun pitäisi lähteä kävelemään suhteesta. Mä ymmärrän että voi olla sullekin rankkaa olla siinä, mutta jos sä välität ja rakastat naistasi oikeasti, älä lähde vaan auta häntä parantumaan.
Paljon voimia ja tsemppiä sinne! Toivottavasti tyttöystäväsi tajuaa että syödä täytyy jotta pysyy hengissä.
ps itse kerran ystävälleni, joka on anorektikko, totesin että nyt mennään peilin eteen. Kysyin, missä hän näkee itsessään läskiä. "käsissä jaloissa, mahassa, naamassa" oli vastaus ja hän mulkoili itseään peilin kautta. Totesin, että katso nyt sitten mua; missä sä näät läskiä. Mä kuulemma olin normaalin kokoinen, vaikka painan häntä varmaan 20kg enemmän. Ei, en tuomitse, "kyllä mä ymmärrän että sairas näkee omiaan, mutta katso nyt faktoja; jos seison sun selän takana mä näyn täältä, eli olen leveämpi. Jos me mitataan mittanauhalla, mä olen joka kohdasta paksumpi kuin mitä sä olet." Ehkä se sattui häneen, ehkä tuntui pahalta, mutta ikävä kyllä joskus pitää yrittää herättää toinen tajuamaan, että joskus silmät eivät ole oikeassa.
Myöntäminen että ei voi hyvin on ensimmäinen askel parantumiseen.
Auta häntä ymmärtämään.
Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja kerro huolesi hänelle. Hän on salassapitovelvollinen. Tytöllä on myös vanhemmat. Pystytkö ottamaan puheeksi asian vanhempien kanssa ?. Syömishäiriö on sen verran vakava asia ettet voi kannatella sitä omilla harteillasi. Taustalla voi olla muutakin joten siirrä asia aikuisten huoleksi, sitä kautta autat parhaiten tyttöystävääsi. Halaus sinulle...
mulla on ollut syömishäiriö ja ihmiset saivat minut entistä vihaisemmaksi juuri syyttelevällä ja ns. viisaammalla puheellaan. varsinkin jos joku ulkopuolinen tulee esittämään mielipiteensä hyvin suoraan nii tällöin suosittelen tukemaan tyttöystävääsi. Mitä sitten sinun kannattaa tehdä on lähestyä varovasti. Tärkeintä on rauhallinen, ymmärtäväinen mutta kuitenkin huolestunut kiinnostus. voit vaikka kysyä miltä hänestä tuntuu yleensä tai miltä tuntuu elää niin kuin hän elää, miksi hän tekee niin jne. Ehkä suoraan kysymisen sijaan pyrkisin kyselemään juuri tuollaisia asioita mitkä liittyvät aiheeseen, mutta eivät kuitenkaan loukkaa sillä silloin joudut askeleen takaisin päin :/ monesti itse ainakin pystyin avautumaan olotilastani kun toinen oli osoittanut että hänelle voin avautua. minulla on myös hyvin läheinen sukulainen jolle pystyin vasta myöhemmin kertomaan asiasta ja vaikka aikaa on kulunut hän syyllistää minua vielläkin vaikkei tarkoita sitä. toivottavasti näistä oli jotain apua :)
Kannattaa lähettää tyttö lääkärille... suhde ei voi jatkua näin vaikean ongelman kanssa! Sinun on yksin melko mahdoton auttaa häntä syömään! Tämä on hankala yhtälö seurustelussa.... Nimim. paljon syömishäiröisten kanssa työtä tehnyt!
edes minkäikäisiä olette?
ilmeisesti täysiikäisiä. mutta tuo ei ole hyvä merkki ollenkaan, et voi hänen vanhempien kanssa keskustella, jos on vaikka aikaisemmin taustaa, tai sitten....kuuntele muiden neuvoja
ottaa selvää, minkätyyppinen syömishäiriö tyttöystävälläsi on. Näettekö vaan viikonloppuisin? Kieltäytyykä hän kaikesta ravinnosta paitsi vedestä? Mink ikäinen hän on? Onko omaisia, joilta voisit asiaa kysyä. Kissa täytyisi pikimmiten nostaa pöydälle. Jatkuva syömättömyys johtaa puutostiloihin ja aika nopeasti myös kuolemaan, jos asialle ei mitään tehdä. Mitään tekemättömyys on taas heitteillejättöä. Ota asia reilusti esille. Joskus on vaan pakko uskaltaa. Asia on niin vakava, ettei ole varaa olla kovin hienotunteinen ja vierestä seurata, kun hän kuihtuu pois. Tarjoudu lähtemään tueksi lääkäriin. Tk:n omalääkäri on hyvä paikka aloittaa. Sieltä osataan ohjata eteenpäin. Apua löytyy. Sitä on vaan mentävä hakemaan. On pakko.
Tiedän joitakin anorektikoita, joilla on joku juttu, jota suostuvat syömään. Tässä tapauksessa on parempi, että suostuu syömään jotain kuin ei mitään.
Olen jostain lukenut termin "nälkäpsykoosi", kannattaa varmaan kankkia tietoa siitäkin. Psykoosissahan todellisuuden taju on vääristynyt ja se on sikäli pakkohoidon alainen tila. Syömätön ihminen on vaaraksi itselleen. Ei kukaan jaksa syömättä koko päivää. Johan pelkkä nälkä laskee mielialaa. On tutkittu, että kun koehenkilöitä pidettiin nälässä, heidän käsitys omasta kehosta muuttui negatiivisemmaksi. Eli laihdutus itsessään voi ymmärtääkseni laukaista syömishäiriön.
Miten läheisyys ja seksi onnistuvat? Jos tyttöystäväsi kammoaa omaa vartaloaan, niin tuskin hän kauheasti hellyyttä tai seksiä hyväksyy. Hyvä seksuaalisuus edellyttää varsin tervettä ruumiinkuvaa. Seksuaalisuus on herkkä asia.
Onnea ja menestystä! On tosi upeaa, jos jaksat olla itseensä käpertyneen syömishäiriöisen tyttöystävän tukena. Älä ota itsellesi kuitenkaan liikaa syyllisyyttä tai vastuuta. Tarvitsisit todella asiantuntijoiden neuvoja ja tukea itsellesikin.
http://www.skinnyfans.com/tour.php
Moni tykkäää...
Pääsiski noin halvalla että ei tarttis ostaa ruokaa ku itelle, ole onnellinen!
Koita puhua sille. Ensinnäki koita tehdä sille selväks että haluat että se syö - yleensä poikakaveri/mies/tyttökaveri/nainen/puoliso/yms. on yksi niistä ainoista jotka ehkä saa tommosen loppumaan. Jos ei auta nii ainaki koita saada se syömään edes jotain tai edes rautatabletteja ja vitamiineja yms. niitä vähintään. Ja jos et oikeesti saa sitä syömään eikä tilanne mee ku huonompaan päin nii kannattaa jutella vaikka jonku lääkärin kanssa. Toinen vaihtoehto - puhu asiasta sen vanhemmille. Mut sitä ennen kannattaa tehdä tytölle kyl selväksi että joko se syö tai sitte se kertoo ihan itse vanhemmilleen sinun kanssa tai sinä kerrot. Älä kuitenkaan asetu miksikään tyranniks ku se ei mitään auta mut... oo tukena tossa koko hommassa jos menee tohon. Mun yksi entinen kaveri kärsi syömishäiriöstä ja täytyy sanoo että ei oo kivaa katella ku toinen just juo jotain vettä ja pari tablettia päiväs ja sit polttaa tupakkaa :
sill on vaan pikku masu koko ajan täynnä kun se ottaa suikkiin posteljoonilta, roskakuskilta yms
Täällä nyt on monessa viestissä käsketty sanomaan tyttöystävällesi, että olet huolissasi.
Varmaan tyttöystäväsi tietää sen ja se vaan ärsyttää. Mikään ei ole kamalampaa kuin jatkuva huolittelu!
Kirjoitan kokemuksesta. Kamalaa kuunneltavaa, kun terkkari ja muut tädit ovat HUOLISSAAN. Mutsi ei sitä sano, vaikka tiedän, että se on ainoa joka oikeasti on huolissaan. Ja mutsille olenkin pystynyt vähän puhumaan asiasta juuri sen takia, ettei se ole mikään kukkahattutäti. Tää sairaus vaan vaatii aikansa. Siinä vaiheessa, kun se laihtumunen tuo niitä kiksejä, on muiden aivan turhaa puuttua mitenkään. Se vain pahentaa asiaa, jos tullaan lässyttää jostain huolehtimisesta.